Koulukiusaaminen

[NCP]

No, se kiusattu kokee tulleensa kiusatuksi? Ikävä tosiasia on se että tosiaan monet eivät edes miellä sellaista porukan ulkopuolelle sulkemista ja "pientä nälvimistä" kiusaamiseksi. Sitä se kuitenkin on sen uhrin kannalta.

Tuossa määrittelyssä on kyllä ongelmansa. Enkä kyllä usko että poissulkemisenkaan määritelmä on yksiselitteinen.

[Antti P.K.]

Kiusaamisen kokeminen on subjektiivista. Mikä poikien lätkäjengin pukukoppipuheissa voi olla normaativisti voi toisaalla koettuna olla kiusaamista. Siksi kiusaamisen määritelmä koulukontektissa on usein (MLL, mukailee Salmivallia) "oppilas joutuu yhden tai useamman muun oppilaan toistuvan loukkaamisen, vahingoittamisen ja/tai syrjimisen kohteeksi pystymättä puolustautumaan tai vaikuttamaan saamaansa kohteluun. ".

[Mika]

Juuri sain kuulla, että eräs seiskaluokkalainen tyttö, jota koulukaverit jo ainakin viime vuonna nimittelivät lihavaksi, on juuri viety TAYS:iin bulimian vuoksi.

Kiusaamisella voi olla merkittäviä seurauksia. Kunpa tuo teinit paremmin tajuaisivat tekojensa seuraukset.

[nassesetä]

Mutta kun eivät tajua. Siksi meitä (ammatti)kasvattajia tarvitaan ja on on aina parempi ylireagoida kuin olla tekemättä mitään.

[Mika]

On se oikeasti vakava asia.

Kun osallistujat ehtivät aikuisikään, kiusaamisen uhrit kärsivät monista mielenterveyden ongelmista selvästi useammin kuin kiusaamiselta välttyneet. Masennuksen, paniikkihäiriön ja ahdistuneisuuden lisäksi julkisten paikkojen pelko eli agorafobia oli heillä tavallista yleisempi.

Osa lapsista oli joutunut sekä kiusaamisen kohteeksi että kiusannut muita, ja kiusattujen tapaan myös he oireilivat monella tapaa. Useilla kiusaajilla, jotka eivät olleet myös uhreja, todettiin myöhemmin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.

[Mika]

Seiskojen terkkatunnilla käsittelimme tänään koulukiusaamista. Oppilaat kertoivat sivustosta, jossa kuulemma oikein erikoistutaan tähän (en tiedä mitä muuta siellä tehdään, mutta ilmeisesti ainakin tätä). Vanhemmat, seuratkaa siis lapsianne ja heidän nettiliikkumistaan.

[Credimus]

Oma kokemukseni kiusaamisesta on aika karsea. Koulukiusaamista yhdeksästä peruskouluvuodesta kahdeksana. Pääasiallisena v1ttuiluna oli nimittely ja sosiaalinen yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. Ilmeni varsinkin matkimisena ja kaikenlaisen sosiaalisen kanssakäymisen estämisenä, niin väkivalloin kuin sanallisesti. Käsittääkseni hommaa pahensi puhevika ja se fakta että olin huomattavasti fyysisesti vahvempi kuin keskiverto samanikäinen.

Kai ne jotenki pelkäs mua. Puolustin itseni aina, mutta sanat satuttavat pahemmin kuin nyrkit. Koskaan en lyönnyt takaisin. Opettajat yrittivät auttaa, ihan oikeasti, mutta jälkeenpäin sain kuulla että koko luokkamme olisi pitänyt hajottaa muille luokille. Liikaa käytöshäiriöisiä yhdessä luokassa. Näkivät kuitenkin parempana (lue minun kannalta pahempana) pitää kaikki sekopäät yhdellä luokalla kun hajoittaa ne muihin ryhmiin.

Jälkeempäin on vasta tullut huomattua miten paljon koulukiusaaminen vaikuttaa ihmiseen. Peruskoulun jälkeen minuun oli iskeytynyt jokin käsittämätön oletus, että suurin osa ihmistä koostuu pahantahtoisista tyypeistä. Kuten jossain aiemmin mainittiin niin oireina tuli sitten sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkioireilua. Kyseisten vammojen korjaaminen vaati useiden vuosien hoidot. Ei tullut valtiolle halvaksi.

Nykyään kiusaajani ovat mm. teineinä äidiksi tulleita, psykiatrisella osastollla makaavia ja juoppoja. Kaikilla jonkinasteiset käyttäytymishäiriöt plakkarissa. En voi olla tuntematta vahingoniloa .

[Mika]

Poliisi on pidättänyt kaksi tyttöä liittyen 12-vuotiaan floridalaisen Rebecca Sedwickin kuolemaan Yhdysvalloissa, kertovat kansainväliset uutislähteet.

Sedwick surmasi itsensä syyskuussa. 15 tytön ryhmä oli kiusannut häntä internetissä melkein vuoden ajan, viranomaiset kertovat CBS Newsin mukaan.

Lehden mukaan yksi viesteistä kehotti tyttöä tappamaan itsensä.

:evil:

[Mika]

@credimus, melkoisia olet kokenut.

Tuntuuko nyt silti siltä, että kaikki tuo on enemmänkin menneisyyttä kuin nykypäivää?

[Lasse Candé]

Jälkeempäin on vasta tullut huomattua miten paljon koulukiusaaminen vaikuttaa ihmiseen. Peruskoulun jälkeen minuun oli iskeytynyt jokin käsittämätön oletus, että suurin osa ihmistä koostuu pahantahtoisista tyypeistä. Kuten jossain aiemmin mainittiin niin oireina tuli sitten sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkioireilua. Kyseisten vammojen korjaaminen vaati useiden vuosien hoidot. Ei tullut valtiolle halvaksi.

Nykyään kiusaajani ovat mm. teineinä äidiksi tulleita, psykiatrisella osastollla makaavia ja juoppoja. Kaikilla jonkinasteiset käyttäytymishäiriöt plakkarissa. En voi olla tuntematta vahingoniloa .

Voihan hemmetti..
Tuo vahingonilokommentti näyttäytyy hyvin surullisena. En tarkoita haukkua, vaan sitä että ensinnäkin on käynyt niin pahasti että vieläkin tunnet vahingoniloa ja toisekseen en usko että tunne on pelkästään hyvä, jolloin joudut tavallaan vieläkin kärsimään vähintään syvällä sisälläsi.

Toivottavasti tuohon ylempään osioon liittyen koet jatkuvia kehitysaskelia, mikäli et ole vielä päässyt yli jutuista. Itselle pitää sallia onnellinen elämä. Kyllä sinä sen ansaitset. Ympärilläsi on myös ihmisiä jotka sen sinulle suovat, kunhan annat heidän tehdä niin. Pahantahtoisuus on tosi ilmiö mutta kuvastaa vain osaa ja heistäkin vain osittain. Toivottavasti näet myös hyvän.



Eipä Mikan uutinenkaan varsinaisesti iltaa piristänyt.

[Kari Mäki-Kuutti]

https://www.facebook.com/kamppailijaeikiusaa" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lasse Candé]

Tuosta tykkääkin jo moni muukin potkulainen..

[Credimus]

@credimus, melkoisia olet kokenut.

Tuntuuko nyt silti siltä, että kaikki tuo on enemmänkin menneisyyttä kuin nykypäivää?

Jälkeempäin on vasta tullut huomattua miten paljon koulukiusaaminen vaikuttaa ihmiseen. Peruskoulun jälkeen minuun oli iskeytynyt jokin käsittämätön oletus, että suurin osa ihmistä koostuu pahantahtoisista tyypeistä. Kuten jossain aiemmin mainittiin niin oireina tuli sitten sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkioireilua. Kyseisten vammojen korjaaminen vaati useiden vuosien hoidot. Ei tullut valtiolle halvaksi.

Nykyään kiusaajani ovat mm. teineinä äidiksi tulleita, psykiatrisella osastollla makaavia ja juoppoja. Kaikilla jonkinasteiset käyttäytymishäiriöt plakkarissa. En voi olla tuntematta vahingoniloa .

Voihan hemmetti..
Tuo vahingonilokommentti näyttäytyy hyvin surullisena. En tarkoita haukkua, vaan sitä että ensinnäkin on käynyt niin pahasti että vieläkin tunnet vahingoniloa ja toisekseen en usko että tunne on pelkästään hyvä, jolloin joudut tavallaan vieläkin kärsimään vähintään syvällä sisälläsi.

Toivottavasti tuohon ylempään osioon liittyen koet jatkuvia kehitysaskelia, mikäli et ole vielä päässyt yli jutuista. Itselle pitää sallia onnellinen elämä. Kyllä sinä sen ansaitset. Ympärilläsi on myös ihmisiä jotka sen sinulle suovat, kunhan annat heidän tehdä niin. Pahantahtoisuus on tosi ilmiö mutta kuvastaa vain osaa ja heistäkin vain osittain. Toivottavasti näet myös hyvän.

Eipä Mikan uutinenkaan varsinaisesti iltaa piristänyt.

Onneksi, kuten Mika tuossa kysyikin, koulukiusaaminen on takana päin vaikka jälkijä on jäänyt. Tunne vahingonilosta ei todellakaan ole hyvä tai millään lailla hyödyllinen ( hymiö on poikkeuksellisen huonosti aseteltu, my bad ), koska samaan aikaan tiedän, että minä ja kiusaajani olemme molemmat tavallaan uhreja. Kiusaajat silloisen elämäntilanteensa ja minä heidän reagoinnin. En kuitenkaan voi mitään vahingonilolle. Vuosien varrella on kuitenki tullut jokseenkin annettua jopa anteeksi. Silti en vielä vajaan vuosikymmenenkään jälkeen tajua miksi luokkaame ei hajoitettu.

Oikeastaan vasta psykiatristen hoitojen jälkeen opin luottamaan ihmisiin, enkä vain näyttelemään sitä. Tapasin nykyisen mieheni ( olemme olleet yhdessä jo useita vuosia ), pääsin yliopistoon ja elämä on hymyillyt muutenkin parantumisen seurauksena. Olen jopa työskennellyt peruskouluikäisten nuorten leireillä ohjaajana (antaa kummasti perspektiiviä). No peruskoulun loppumisesta alkaa olla jo 10 vuotta, joten ihan hyvä näin.

[Kuhmu]

Jokaisella on mielipide ja kokemuksensa, mutta kuinka te vaikutatte koulukiusaamiseen tai muuhun kiusaamiseen. Itse olen tehnyt sitä työn puolesta ja omien lapsien kohdalla tietenkin.

Tekeekö kukaan mitään oikeasti koulu- ynnä muulle kiusaamiselle? Vai onko kyse vaan keskustelufoorumilla välittämisestä?

[Mika]

Opettajan työssä kiusaamiseen puuttuminen on tärkeä prioriteetti, jota varten on oma ohjeistuksensa.

Mitenkä sellaisissa työpaikoissa, jotka eivät liity koulumaailmaan, voisi puuttua koulukiusaamiseen? Vanhemmuutta en nyt tässä yhteydessä laske työksi, sillä jokainen vanhempi tietenkin haluaa suojella jälkikasvuaan.