Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Kasvatus
Valvoja: Valvoja
Kasvatus
Sori jos menee toiston vaatimiseksi, mutta oliko siis tosiaan niin, että tehtävänannossa edellytettiin, että opettajan nähtäväksi menevään vastaukseen kirjataan suht tarkkoja tietoja perheen rahankäytöstä? Siis senhän ymmmärtää, että kehotetaan keskustelemaan asiasta mutta... tuo kyllä kuulostaa vähän ajattelemattomalta.
Kysyn mielenkiinnosta, kun itsekin olen tähän kotiopettajan rooliin joutunut jne.... meillä siis saattaa joissakin tehtävissä olla niinkin, että ihan kaikki mitä kehotetaan tekemään ei mene opettajan nähtäväksi jne..
Kysyn mielenkiinnosta, kun itsekin olen tähän kotiopettajan rooliin joutunut jne.... meillä siis saattaa joissakin tehtävissä olla niinkin, että ihan kaikki mitä kehotetaan tekemään ei mene opettajan nähtäväksi jne..
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 29
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Kasvatus
Samaa mieltä luupään kanssa oikeastaan kaikesta.
Pragmaattisena ratkaisuna (mahdollisimman moni oppii varmemmin tavoitteen mukaiset asiat) tosiaankin puolustan jossain määrin opettajan ratkaisua... ehkä. Periaatteellisemmassa mielessä olet oikeassa ja Ile myös.
Antilla myös hyvä pointti vertauksessa sosiaaliseen mediaan. Kaikki tällainen voi hienosti palautua kasvatukseen. Toteutuksesta riippuen tuollainen mahdollistaa myös hyvän jatkokäsittelyn opetuksessa. Ainakin yksilön opetuksessa. On oikeastaan ihan mielekäs tilanne opettajalle löytää opetuksensa tuollaisesta solmusta, koska se avaa ns "teacheable moment":eja, spontaanista tarpeista kumpuavaa kenties improvisoitua kasvatusta.
Oikeastaan tulin tänne ketjuun vielä palaamaan opetuksen ja kasvatuksen aiheeseen, kun luupää sivusi sitä viestissään. Olen törmännyt tällaiseen kitka-ajatukseen peräti opettajien kanssa, jotka eivät ilmeisesti tiedä että koululla de facto on kasvatustehtävä. (On siis täysin toinen kysymys onko se hyvä asia.)
Itse olen järkeillyt asian niin, että kasvamista tapahtuu koulussa pakosti, koska se on paikka missä ollaan pitkiä aikoja siinä iässä kun kasvetaan. Siellä tapahtuu myös paljon vuorovaikutusta ja on monia käytäntöjä, jotka vaikuttavat tähän kasvuun. Niinpä voi ajatella, että kun on toimintaa joka vaikuttaa kasvuun, on vähintään sattumanvaraista kasvatusta. Tästä eteenpäin ei ole mielestäni kovin hölmö ratkaisu poistaa osa sattumanvaraisuudesta (ja kenties mielivallasta) ja jalostaa malleja. Tästä tullaan silti kasvatuksen suuriin kysymyksiin ja esim sen toteamiseen että mitään arvoneutraalia se ei ole tai edes voi olla. Ohjaavien arvojen tulisi siispä olla oikeat.
Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt ajatusta ristiriidasta kodin ja koulun kasvatustehtävien välillä. Sen sijaan näen että nimenomaan yhteistyö on valttia, koska samalla asialla ollaan, joskin eri rooleissa. Oletan ristiriita-ajatuksen kumpuavan jostakin sellaisesta että meinataan jonkin roolin olevan vääränlainen. Minulle henk koht riittää ajatus professionalismista vs perhevastuusta ohjenuoraksi, mutta jokaisessa tilanteessa joutuu opettajana tietenkin miettimään myös omaa rooliaan niin yhteiskunnan työntekijänä kuin myös oppilaan tuntemana aikuisena. Ja monena muunakin.
Pragmaattisena ratkaisuna (mahdollisimman moni oppii varmemmin tavoitteen mukaiset asiat) tosiaankin puolustan jossain määrin opettajan ratkaisua... ehkä. Periaatteellisemmassa mielessä olet oikeassa ja Ile myös.
Antilla myös hyvä pointti vertauksessa sosiaaliseen mediaan. Kaikki tällainen voi hienosti palautua kasvatukseen. Toteutuksesta riippuen tuollainen mahdollistaa myös hyvän jatkokäsittelyn opetuksessa. Ainakin yksilön opetuksessa. On oikeastaan ihan mielekäs tilanne opettajalle löytää opetuksensa tuollaisesta solmusta, koska se avaa ns "teacheable moment":eja, spontaanista tarpeista kumpuavaa kenties improvisoitua kasvatusta.
Oikeastaan tulin tänne ketjuun vielä palaamaan opetuksen ja kasvatuksen aiheeseen, kun luupää sivusi sitä viestissään. Olen törmännyt tällaiseen kitka-ajatukseen peräti opettajien kanssa, jotka eivät ilmeisesti tiedä että koululla de facto on kasvatustehtävä. (On siis täysin toinen kysymys onko se hyvä asia.)
Itse olen järkeillyt asian niin, että kasvamista tapahtuu koulussa pakosti, koska se on paikka missä ollaan pitkiä aikoja siinä iässä kun kasvetaan. Siellä tapahtuu myös paljon vuorovaikutusta ja on monia käytäntöjä, jotka vaikuttavat tähän kasvuun. Niinpä voi ajatella, että kun on toimintaa joka vaikuttaa kasvuun, on vähintään sattumanvaraista kasvatusta. Tästä eteenpäin ei ole mielestäni kovin hölmö ratkaisu poistaa osa sattumanvaraisuudesta (ja kenties mielivallasta) ja jalostaa malleja. Tästä tullaan silti kasvatuksen suuriin kysymyksiin ja esim sen toteamiseen että mitään arvoneutraalia se ei ole tai edes voi olla. Ohjaavien arvojen tulisi siispä olla oikeat.
Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt ajatusta ristiriidasta kodin ja koulun kasvatustehtävien välillä. Sen sijaan näen että nimenomaan yhteistyö on valttia, koska samalla asialla ollaan, joskin eri rooleissa. Oletan ristiriita-ajatuksen kumpuavan jostakin sellaisesta että meinataan jonkin roolin olevan vääränlainen. Minulle henk koht riittää ajatus professionalismista vs perhevastuusta ohjenuoraksi, mutta jokaisessa tilanteessa joutuu opettajana tietenkin miettimään myös omaa rooliaan niin yhteiskunnan työntekijänä kuin myös oppilaan tuntemana aikuisena. Ja monena muunakin.
Kasvatus
Pienenä jurismina katkelma perusopetuslaista:
Melko laaja-alainen tuo tavoite. Merkillepantavaa, että tuo kasvaminen ja yleishöttö mainitaan ensisijaisena/vähintään samanarvoisena "tietojen ja taitojen" kanssa. Toki tuo on se julistuksellinen osuus ja sitten myöhemmissä kohdissa otetaan tarkemmin kantaa opetussuunnitelmaan jne...2§ Opetuksen tavoitteet
Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.
Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 2463
- Lauteille: Heinäkuu 2016
- Etulaji: keppijumppa
- Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini
Kasvatus
Tää on just näin ja monen lapsen kohdella opettaja voi olla niitä harvoja turvallisia ja luotettavia rooli malleja joita hän tuntee.Lasse Candé kirjoitti: ↑huhti 28, 2020, 15.13
mutta jokaisessa tilanteessa joutuu opettajana tietenkin miettimään myös omaa rooliaan niin yhteiskunnan työntekijänä kuin myös oppilaan tuntemana aikuisena. Ja monena muunakin.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 214
- Viestit: 93841
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Kasvatus
Luupään kanssa olen samaa mieltä. Tuntematta opettajaa sanoisin ettei hän ehkä vain ollut ajatellut tuota ihan loppuun asti. Alakouluikäisten kanssa toiminta on hyvin erilaista kuin yläkouluikäisten, ja se voi heijastua tuollaisena ajattelemattomuutena.
Lasse kirjoitti hyvin opettajan roolista. Se on moninainen. Mitä tulee Ilen lainaukseen, sen roolin on pakkokin olla erittäin joustava. Kuitenkin uuteen OPS:iin on kirjattu tiettyjä arvoja, esimerkiksi kansainvälisyys. Näitä arvoja on varmasti kaikissa kouluissa puitu monelta kantilta. Se on oikeastaan vähän niin, että tosi paljon siitä varsinaisesta aineen opettamisesta on opettajan omilla harteilla ja ehkä aineryhmän sisällä, kun taas noita kasvatuksellisia arvoja pohditaan koko opettajakunnan voimin. Toki varmaan kouluissa on eroja. Juuri näissä aiheissa rehtorin rooli on erittäin tärkeä ja keskeinen.
Tapsaattori kirjoitti erittäin hyvin. Tuo on kovaa settiä. Se on myös sitä parasta opettajan työssä, myös niissä arkisemmissa tilanteissa. Rakkautta ja rajoja ne lapset siellä koulussakin tarvitsevat.
Olisi hyvä, jos joku saisi [mention]Ameepa[/mention]n tähän keskusteluun mukaan.
Lasse kirjoitti hyvin opettajan roolista. Se on moninainen. Mitä tulee Ilen lainaukseen, sen roolin on pakkokin olla erittäin joustava. Kuitenkin uuteen OPS:iin on kirjattu tiettyjä arvoja, esimerkiksi kansainvälisyys. Näitä arvoja on varmasti kaikissa kouluissa puitu monelta kantilta. Se on oikeastaan vähän niin, että tosi paljon siitä varsinaisesta aineen opettamisesta on opettajan omilla harteilla ja ehkä aineryhmän sisällä, kun taas noita kasvatuksellisia arvoja pohditaan koko opettajakunnan voimin. Toki varmaan kouluissa on eroja. Juuri näissä aiheissa rehtorin rooli on erittäin tärkeä ja keskeinen.
Tapsaattori kirjoitti erittäin hyvin. Tuo on kovaa settiä. Se on myös sitä parasta opettajan työssä, myös niissä arkisemmissa tilanteissa. Rakkautta ja rajoja ne lapset siellä koulussakin tarvitsevat.
Olisi hyvä, jos joku saisi [mention]Ameepa[/mention]n tähän keskusteluun mukaan.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 29
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Kasvatus
On myös mahdollista että opettaja ajatteli asian ihan loppuun asti. Jopa siihen pisteeseen että kun yleensä ollaan palautus-laatu-määrä -suhteessa siinä jossain 80% hujakoilla, saattaa tällä kertaa tulla ehkä 70% ja tämän asian kanssa voi esim elää.
Toisaalta myös hyvä tehtävä onnistuu näinä etäaikoina aktivoimaan juuri joitakuita sellaisia joita muut tehtävät eivät ole löytäneet.
Tässä tietty sellainen pointti, että oppilas saattaa kohdata kyseenalaistavuutta tuollaisten selvästi aika pitkälle ajatelleiden vanhempien puolesta kuten luupää luultavasti on, mutta myös ns elämänkouluvanhempien parissa. Ehkä peräti täysin päinvastaisista syistä.
Joka tapauksessa, mikä se reaktio siellä kotona onkaan, en nyt automaattisesti sano että tällaiset ovat kasvatuksen kannalta huonoja asioita sille lapselle/nuorelle kohdata. Varsinkaan puolille kaseista, lähes kaikille yseistä ja ehdottomasti kaikille lukiolaisille. Aika paljon tässä riippuu ikäluokasta.
Sikäli tämä keskustelu on jopa vähän hauska, että esim äidinkielen opettajille (ja tarpeen vaatiessa muille) avataan kansallisesti oppilaiden/opiskelijoiden toimesta pääkoppaa aika hemmetin rankasti ja sitä on yleisesti pidetty hyvänä asiana. Suomalaisessa koulussa oppilaalla/opsikelijalla on väylä ilmaista itseään.
Tässä suhteessa muistelen kieltämättä omiakin aikojani (1997-2001, lukio neljässä vuodessa) hyvällä mielellä. Ja nykyään tilanne on parempi kun väylä on ihan uudella tavalla auki yli puolissa eri aineiden kursseista, kun se oli ennen vain lähinnä niissä kielissä joita käytti sujuvasti.
Ei tuo tehtävä mikään tavaton ole. Mielestäni kasvatustilanne pelkästään rikastuu sen mahdollisista ongelmista, jotka ovat melko helppoja hoitaa. Jos kaiken tuollaisen tukahduttaisi varovaisuuttaan, tukahduttaisi lapsilta ja nuorilta tärkeän väylän hyödyntää omaa elämäänsä lähteenä oppimiselle.
Silti, jos tuo kodissa muodostuu noin hienoksi keskusteluksi, tämä meni vain paremmin.
Toisaalta myös hyvä tehtävä onnistuu näinä etäaikoina aktivoimaan juuri joitakuita sellaisia joita muut tehtävät eivät ole löytäneet.
Tässä tietty sellainen pointti, että oppilas saattaa kohdata kyseenalaistavuutta tuollaisten selvästi aika pitkälle ajatelleiden vanhempien puolesta kuten luupää luultavasti on, mutta myös ns elämänkouluvanhempien parissa. Ehkä peräti täysin päinvastaisista syistä.
Joka tapauksessa, mikä se reaktio siellä kotona onkaan, en nyt automaattisesti sano että tällaiset ovat kasvatuksen kannalta huonoja asioita sille lapselle/nuorelle kohdata. Varsinkaan puolille kaseista, lähes kaikille yseistä ja ehdottomasti kaikille lukiolaisille. Aika paljon tässä riippuu ikäluokasta.
Sikäli tämä keskustelu on jopa vähän hauska, että esim äidinkielen opettajille (ja tarpeen vaatiessa muille) avataan kansallisesti oppilaiden/opiskelijoiden toimesta pääkoppaa aika hemmetin rankasti ja sitä on yleisesti pidetty hyvänä asiana. Suomalaisessa koulussa oppilaalla/opsikelijalla on väylä ilmaista itseään.
Tässä suhteessa muistelen kieltämättä omiakin aikojani (1997-2001, lukio neljässä vuodessa) hyvällä mielellä. Ja nykyään tilanne on parempi kun väylä on ihan uudella tavalla auki yli puolissa eri aineiden kursseista, kun se oli ennen vain lähinnä niissä kielissä joita käytti sujuvasti.
Ei tuo tehtävä mikään tavaton ole. Mielestäni kasvatustilanne pelkästään rikastuu sen mahdollisista ongelmista, jotka ovat melko helppoja hoitaa. Jos kaiken tuollaisen tukahduttaisi varovaisuuttaan, tukahduttaisi lapsilta ja nuorilta tärkeän väylän hyödyntää omaa elämäänsä lähteenä oppimiselle.
Silti, jos tuo kodissa muodostuu noin hienoksi keskusteluksi, tämä meni vain paremmin.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 214
- Viestit: 93841
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Kasvatus
Tässä on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko opettaja ei ajatellut, kuinka henkilökohtainen tehtävä tuo oli tai sitten hän ajatteli. Eli joko hän oli vähän ajattelematon tai sitten kusipää.
Olen valmis lyömään sata euroa vetoa ensimmäisen vaihtoehdon puolesta.
Noin muuten tuollaiset kotiin ja lähiympäristöön liittyvät arkiset tehtävät ovat oikein hyviä. Peruskoulun tärkeä tehtävä on valmentaa lapsia menestymään elämän pelissä. Raha ja siihen liittyvät kysymykset ovat aivan keskeisiä elämässä. Niitä tulee kuitenkin treenata muilla tavoin kuin urkkimalla huoltajilta heidän henkilökohtaisia taloudellisia päätöksiä. Opettaja voi sitä tarkoitusta varten luoda kuvitteelliset raamit.
Olen valmis lyömään sata euroa vetoa ensimmäisen vaihtoehdon puolesta.
Noin muuten tuollaiset kotiin ja lähiympäristöön liittyvät arkiset tehtävät ovat oikein hyviä. Peruskoulun tärkeä tehtävä on valmentaa lapsia menestymään elämän pelissä. Raha ja siihen liittyvät kysymykset ovat aivan keskeisiä elämässä. Niitä tulee kuitenkin treenata muilla tavoin kuin urkkimalla huoltajilta heidän henkilökohtaisia taloudellisia päätöksiä. Opettaja voi sitä tarkoitusta varten luoda kuvitteelliset raamit.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 1724
- Lauteille: Elokuu 2011
Kasvatus
Opettaja tuskin keksii tehtäviä omasta päästään. Opetussuunnitelma sanoo, että nyt pitää opettaa taloutta ja esimerkkinä siitä, miten sitä taloutta voi havainnollistaa 10-vuotiaalle, suunnitelma ehdottaa, että kysytään perheen taloudesta pari juttua, joista toinen on luultavasti iso (1000 euroa/kk) ja toinen pieni (100 euroa/kk). Opettajalle on ihan sama, mitä se lapsi tai hänen vanhempansa vastaa, kunhan vastaus on vähänkin järkevä ja vähän havainnollistaa lapselle, mihin rahat menevät ja miksi hän ei voi saada uutta polkupyörää joka vuosi.
Ja kun puhutaan koulun kasvatustehtävästä, niin kyllä opettajat sen ymmärtävät ja pyrkivät toteuttamaan sitä. Heillä vaan ei ole kovin paljon työkaluja siihen. Jos sana ei auta, niin mitään muuta ei sitten ole. Ja vanhemmat, jotka alkavat uhitella koululle, heikentävät koulun mahdollisuuksia kasvattaa ja opettaa lapsia.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 214
- Viestit: 93841
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Kasvatus
Hmm, ilmeisesti OPS ei ole sinulle kovin tuttu. OPS on suurpiirteinen raami sille, mitä pitää opettaa. Opettaja sitten itse ratkaisee, miten hän saavuttaa OPS:n tavoitteet. Käytännössä opettaja yleensä päättää tämän valitsemalla tietyn oppikirjan. Niissä voi olla tuollaisia tehtäviä. Sellaisen tehtävän jakamalla opettaja on vain ollut ajattelematon. Tai sitten hän on keksinyt tuon tehtävän päästään, jolloin hän on edelleen ollut ajattelematon.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 29
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Kasvatus
Vähän samaa katselin. Tosiaankin suomalainen opetussuunnitelmajärjestelmä antaa opettajalle suuren vallan ja vastuun opetuksen toteuttamisessa. Mika mainitsee aika hyvin oppimateriaalit. Itse puhun välillä oppimateriaaliperinteestä, koska se on aika hyvä kirjallinen referenssi siihen miten opseja on eri aikoina tulkittu ja muodostaa tärkeän osan tulkintakäytäntöä. Lukiossa on sitten lisäksi yo-kokeet, joista näkee miten neljäs toimija (eli yo-lautakunta, opsin laativan opetushallituksen, oppikirjoja laativien lafkojen ja opetusta toteuttavan opettajan lisäksi) mittaa opsin maalaaman sisällön osaamista. Tämä on opettajille todella tärkeä referenssi siitä missä mennään. He siellä yo-lautakunnassa sitten myös ovat hyvin tietoisia siitä mitä oppikirjoissa tehdään, ainakin fysiikassa. Tämä kaikki muodostaa siis ihan aidosti kokonaisuuden.
Mutta tuota mainintaa siitä että opettajilla ei ole kovin paljoa työkaluja kasvatuksen toteuttamiseen en ihan ymmärrä. Minkälaisista työkaluista tässä mahdetaan puhua?
Mutta tuota mainintaa siitä että opettajilla ei ole kovin paljoa työkaluja kasvatuksen toteuttamiseen en ihan ymmärrä. Minkälaisista työkaluista tässä mahdetaan puhua?
Kasvatus
Törmäsin (asiantuntijan) esimerkkiin, jossa opettajan pitäisi ottaa huomioon, että esimerkiksi kielten osalta oppikirjoissa voi olla tehtävä jossa pyydetään kirjoittamaan vaikka harrastuksesta tai perheestä. Huomiot opettajaa varten oli, että tehtävää pitäisi varmaan muuttaa niin että oppilas kertoo keksitystä harrastuksesta. Ymmärrettävää. Toinen pointti oli, että ainakaan yksityisasoita ei voi käsitellä luokassa. Sekin on ymmärrettävää. Miksi kirjoissa on sitten opetukseen soveltumattomia tehtäviä ylipäätään?
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 214
- Viestit: 93841
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Kasvatus
No, kun humanistihipit kirjoittavat niitä. Ei niiltä nyt ihan mahdottomia voi olettaa.
Missä muuten törmäsit tuohon huomioon, jos saa kysyä (eikä siis tarvitse vastata)? Tykkään.
Missä muuten törmäsit tuohon huomioon, jos saa kysyä (eikä siis tarvitse vastata)? Tykkään.
Kasvatus
Keskustelu kiinnosti, niin googlettelin eilen. Eteen aukesi kirja nimeltä "Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuu", jonka on kirjoittanut OAJ:n kehittämispäällikkö Lahtinen (2012). Tuossakaan kirjassa ei mainittu, että humanistihipit on syypäitä tähänkin, mutta niinhän se varmaan. Tässähän tuo näkökulma on vaan toisten oppilaiden suhteen, mutta pitäähän kodin yksityisyyttä tarkastella myös opettajan suhteen.
On erikseen mainittava tässäkin yhteydessä, että koulun sisällä ei voida oppilaan terveystietoja tai muitakaan salassa pidettäviä tietoja, esimerkiksi harrastuksia, kertoa ilman huoltajan tai riittävän vanhan oppilaan omaa lupaa toisille oppilaille. Sellaisia tehtäviä tai tarinoita, joista käy ilmi salassa pidettäviä oppilaan tai hänen perheenjäsenensä tietoja, ei tule pyytää oppilasta kertomaan kaikille ääneen. Usein esimerkiksi vieraan kielen tehtäväkirjoissa pyydetään kertomaan harrastuksista. Tällöin tulee ohjata kertomaan ei omista vaan jonkun kuvitteellisen henkilön harrastuksista.
https://www.ps-kustannus.fi/lisamateria ... 36-354.pdf
Viimeksi muokannut Atticora, huhti 30, 2020, 13.46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kasvatus
On varmaan aika iso joukko lapsia, joiden oppimista ei edesauta jutella vanhempien kanssa ja sitten kirjoittaa esseetä, jossa sossu maksaa vuokran, viinaan menee tonni ja lasten harrastuksiin nolla euroa. Toki Luupään yksityisyyspointtikin on tietysti validi.Taijin harjoittaja kirjoitti: ↑huhti 29, 2020, 15.06
Ja kun puhutaan koulun kasvatustehtävästä, niin kyllä opettajat sen ymmärtävät ja pyrkivät toteuttamaan sitä.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 89 kurkkijaa