Kasvatus

[Poista käyttäjä 1747]

Tässä on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko opettaja ei ajatellut, kuinka henkilökohtainen tehtävä tuo oli tai sitten hän ajatteli. Eli joko hän oli vähän ajattelematon tai sitten kusipää.

Olen valmis lyömään sata euroa vetoa ensimmäisen vaihtoehdon puolesta.

Joo. Se oli sellainen keskustele vanhempien kanssa tyylinen tehtävä, jonka opettaja liitti ajattelemattomuuttaan vastattavien tehtävien joukkoon. Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, meillä seurataan aktiivisesti lasten koulunkäyntiä, eikä tähän mennessä ole ollut pahemmin valittamista. Jokunen virkistävän eksentrinen kummajainenkin on päässyt ilahduttavasti livahtamaan opettajakuntaan.

Opettajien kyttääminen on muutenkin lähinnä sivutuote. Pikku paskiaisiin on iskostettu nuoresta pitäen asianmukainen käsitys työn ja tuloksen välisestä kausaliteetista. Kaikki harrastukset, gizmot ja kivat asiat ovat riippuvaisia siitä, ettei hölmöillä ja arvosanat pysyvät annetussa haarukassa. He myös tietävät varsin hyvin, että mitä paremmin homma pyörii, sitä vähemmän tarvitsee sietää niskaan hengittäviä vanhempia. Pitää myös muistaa hyväksyä pientä kapinointia ja epärehellisyyttä sekä antaa välillä periksi, jos paskiaiset asettuvat riittävän vakuuttavasti poikkiteloin. Muuten niistä kasvaa munattomia vätyksiä.

Pahinta mitä pikku sosiopaatille voi tapahtua on, että isäksi valikoituu kaksinaismoraalinen mulkku, joka on tehnyt kaikki hölmöilyt ja temput omassa lnuoruudessaan, eikä mitkään vedätykset mene läpi. Ne on niiq niin nähty, kokeiltu ja tehty ja siihen paskiaisten on tyytyminen.

Isi määrää! Kiai!

[Antti]

On erikseen mainittava tässäkin yhteydessä, että koulun sisällä ei voida oppilaan terveystietoja tai muitakaan salassa pidettäviä tietoja, esimerkiksi harrastuksia, kertoa ilman huoltajan tai riittävän vanhan oppilaan omaa lupaa toisille oppilaille. Sellaisia tehtäviä tai tarinoita, joista käy ilmi salassa pidettäviä oppilaan tai hänen perheenjäsenensä tietoja, ei tule pyytää oppilasta kertomaan kaikille ääneen. Usein esimerkiksi vieraan kielen tehtäväkirjoissa pyydetään kertomaan harrastuksista. Tällöin tulee ohjata kertomaan ei omista vaan jonkun kuvitteellisen henkilön harrastuksista.

(Korostukset minun.) Tässä siis on ensisijaisesti kyse siitä, että opettaja ei voi kertoa oppilaan harrastuksesta toiselle oppilaalle. Laillinen peruste on se, että laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta todetaan, että salassa pidettäviä ovat mm. asiakirjat, jotka sisältävät tietoa henkilön harrastuksista, ja että viranomaisen palveluksessa oleva on vaitiolovelvollinen koskien tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä. Näin ollen opettaja ei saa kertoa oppilaan harrastuksista mm. muille oppilaille.

Tietysti tästä seuraa se, ettei tuollaisia tietoja oikein saisi edellyttääkään levitettäväksi keskusteluharjoituksissa tai esitelmissä. Se on kuitenkin siis eri asia, jos (vaitiolovelvollinen) opettaja on ainoa, joka lukee vastauksen. Aihetyypin puolustukseksi oppimisen kannalta lainaan itseäni:

Vaikka esimerkiksi kieliaineissa on didaktisesti perusteltua kirjoituttaa oppijaa itseään koskevista asioista (affektiivinen suhde tekee tehtävän mielekkääksi ja parantaa oppimista), niin välttäisin silloinkin liian tiukkoja tehtävänantoja, jotka voivat olla oppilaalle kiusallisia jonkin omaan perheeseen tai kotiin liittyvän seikan vuoksi. Lähtökohtana pitää olla, että saa keksiä itse sen kummemmin erittelemättä tai perustelematta.

Eli tuon tyyppinen tehtävä on oppimisen kannalta hyvä (parempi kuin keksitystä aiheesta kirjoittaminen) ja perusteltu, mutta siihen mahdollisesti liittyvät ongelmat (sekä lailliset että eettiset) pitää tiedostaa. Ratkaisu voi olla niinkin yksinkertainen kuin riittävä määrä vaihtoehtoja aiheeksi. Opettaja kuitenkin toivottavasti tuntee oppilaitaan sen verran, että voi tehdä järkeviä ratkaisuja.

[Lasse Candé]

Jos jokaista lakia ja säädöstä tulkitsisi mahdollisimman hysteerisesti peläten, ei opettajalla olisi kovin paljoa liikkumatilaa kasvattajana.

Lopulta kaikki tuollaiset asiat ratkaistaan oikeusasteissa tai vastaavissa. Luulisin että jos joku opettaja pitäisi keskustelutilaisuuden missä kerrottaisiin harrastuksista ja tämä päätyisi asianmukaisille viranomaisille, niin ei sille opettajalle kyllä mitään kovin ankaria rangaistuksia tulisi. Jotain rajaa.



OAJ on ammattiliittona tietenkin siellä nimenomaan näitä korostamassa. Ei erityisesti haittaa palkansaajamielessä jos toimenkuva kaventuu. Lisäksi edunvalvojana on tärkeää että OAJ tuo esiin edes potentiaalisia kohtia missä mennään harmaalle alueelle tai minne ei pidä mennä. Tällaiset kannanotot on hyvää palvelua työntekijälle, joka voi viitata ammattiliittonsa ohjeistuksiin kieltäytyessä työtehtävistä.

Tuolla kontekstilla on helpompi lukea myös tuonkaltaisia kasvatuksellisesta suunnasta katsottavia naurettavuuksia kuten että harrastuksia ei tulisi käsitellä.

Opettajat tosin ovat niitä jotka tässä ovat puun ja kuoren välissä ja se on omasta mielestäni ihan hyväkin.



Mika toistaa aika rankasti nyt tuota tuomiotaan tehtävätyypistä. Täytyy sitä tasapainottamaan sanoa, että jakakoon se sitten mielipiteitä. Tämä menee siihen puun ja kuoren välissä olemiseen. Siinä mielessä vähän vierastan noita kovia sanankäänteitä joissa opettajalle sovitetaan leimoja "ajattelematon" tai "kusipää".

Silti Atticoralla on tuossa aika hyvä pointti erilaisista perhetaustoista. ("...ja sitten kirjoittaa esseetä, jossa sossu maksaa vuokran, viinaan menee tonni ja lasten harrastuksiin nolla euroa.")

Tällaisessakin joutuu olemaan tuntosarvet pystyssä aika tarkasti. Kaikki on tilanteista kiinni. En silti poissulje sellaista ajatusta, että koulussa on hyvä saada kohdata myös oman perhe-elämänsä realiteetit jollakin tavalla. Millä, ei ole helppo kysymys. Tarkoitan silti sitä, että ongelma on jo siinä kun viinaan menee se tonni. Toteutuksesta riippuen tämän kohtaaminen ei välttämättä suoranaisesti haittaa vaan voi myös tarjota väylän päästä näiden ongelmien periytymisestä irti, mihin luupää viittasi myös aiemmin koulun funktiona.

Mutta nämä ovat kaikkea muuta kuin helppoja kysymyksiä ja varsinkin tilanteissa on vaikeaa yrittää toimia parhain päin. Ja kyllä siinä varmaan tulee virheitäkin joskus tehtyä.

[Poista käyttäjä 1747]

Pari irrallista asiaa jäi vähän mietityttämään. Mä kirjoitin että yksityisyydensuoja on perustuslakiin kirjattu perusoikeus ja että siihen suojaan puuttuva viranomaistoiminta on tarkkaan säädeltyä. Sen jälkeen sinä kirjoitit seuraavaa:

Minä en varsinaisesti puolusta opettajan toimintaa, mutta en näe sille laillista estettäkään. En ole juristi, mutta minun nähdäkseni tämä tilanne menee niin päin, että laeista pitäisi löytyä este opettajalle toteuttaa opetus noin, eikä että laista pitäisi löytyä tuon erikseen salliva pykälä.

Mietitkö tuota nyt ihan loppuun asti?

Tuohan tarkoittaisi käytännössä että opettajalla olisi oikeus loukata mielivaltaisesti oppilaiden ja heidän vanhempiensa perustuslakiin kirjattuja perusoikeuksia ja yksityisyydensuojaa. Tuon kaltaista valtaa ei ole edes eduskunnalla tai tuomioistuimilla. Länsimaisessa oikeusvaltiossa yksityisyydensuoja on se lähtökohtainen oletusavo, jonka rikkominen vaatii lakiin kirjatun poikkeuksen. Ei toisin päin.

Et varmaan tarkoittanut ihan tuota?

Opettajilla ei ole nähdäkseni edelleenkään mitään mandaattia alkaa urkkimaan opetuksen varjolla oppilaan ja vanhempien yksityiselämään liittyviä asioita. Jos jotain siihen rinnastettavaa lakia yritettäisiin soveltaa opetusta koskevaksi, niin itse ainakin viittaisin siihen suoraan kintaalla ja valittaisin ihan periaatteesta jokaisen oikeusasteen läpi. Sillä ei ole mitään merkitystä kokeeko opettaja sen tiedon merkityksettömäksi, lakien ja pykälien seuraamista ahdistavaksi tai mahdollisesti jonkun onnenkeksimutkan kautta kasvatuksellisesti hyödylliseksi. Ei vaikka se poistaisi sodat, nälänhädät ja parantaisi syövän. Koululaisten ja heidän vanhempiensa yksityisasiat kuuluvat opettajalle yhtä vähän kuin McDonald’sin kassalle.

Tästä tullaan silti kasvatuksen suuriin kysymyksiin ja esim sen toteamiseen että mitään arvoneutraalia se ei ole tai edes voi olla. Ohjaavien arvojen tulisi siispä olla oikeat.
Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt ajatusta ristiriidasta kodin ja koulun kasvatustehtävien välillä.

Tuosta opetus vs. kasvatus asetelmasta vielä jokunen sana. Voi olla että käsitetään osan termeistä erilailla, mutta olen pitkälti samaa mieltä siitä, ettei kasvatus voi olla arvoneutraalia. Siksi IMO kasvattaminen on länsimaisessa oikeusvaltiossa vanhempien eikä valtion tehtävä. Tämä kun ei ole parhaista yrityksistä huolimatta edelleenkään mikään itäsaksalainen totalitäärinen sikala. Koulun tehtävä on sivistää eikä aivopestä hallintoalamaisia valtion preferenssien mukaisiksi. Opetuksen korostettu arvoneutraalisuus on mielestäni erityisen tärkeää suomen kaltaisessa maassa, jossa on käytännössä 100% julkinen koulujärjestelmä, jonka opetuksen sisältö on valtion säätelemää ja jonka opetukseen osallistuminen on oppivelvollisuuden kautta pakollista.

Jos tällaisen järjestelmän puitteissa annetaan arvokasvatusta, niin se on vähintään yhtä pahkasikaa kuin pakollinen tunnustuksellinen uskonopetus.

Sivistäminen, kriittisen ajattelun ja tutkimustietoon perustuvan maailmankatsomuksen opettaminen eivät edellytä arvopohjaista opetusta. Esimerkiksi kansainvälistymisen hyötyjä voidaan aivan hyvin opettaa politiikan tutkimukseen ja taloustieteisiin nojautuen ilman että tarvitsee turvautua arvoihin. Ihmis- ja perusoikeuksien lisäksi ei oikeastaan tule mieleen mitään arvopohjaista settiä, jota valtion kuuluisi pakkosyöttää oppilaille.

Mutta nyt toivotan kaikille mahdollisimman päihderikasta vappua. Muistakaa tavata paljon tuttuja ja edistää juokkoimmuniteettia nuolemalla vessanpönttöjä ja yskimällä, ajaa autolla, veneillä ja ennen kaikkea uida ja aiheuttaa järjestyshäiriöitä!

[Mika]

Atticora, kiitos vastauksesta ja linkistä.

Siinä mielessä vähän vierastan noita kovia sanankäänteitä joissa opettajalle sovitetaan leimoja "ajattelematon" tai "kusipää".

Hmm, minusta ajattelematon ei ole mikään leima vaan fakta. Siis jos opettaja ei ymmärrä urkkivansa oppilaan vanhempien yksityiselämän tietoja, on hän kohteliaasti sanottuna ajattelematon. Voihan hän tietysti olla (tämän asian osalta) vähän yksinkertainen eikä vain tajua mitä teki. Kusipää taasen on slangisana, mutta jos opettaja olisi tieten tahtoen urkkinut tuollaista, kusipää hän olisi. Tai itsesuojeluvaistoton. Tai jotain. Mutta näin ei ollut, kuten arvasinkin, joten ajattelematon tai jokin vastaava termi on oikein.

Ihmis- ja perusoikeuksien lisäksi ei oikeastaan tule mieleen mitään arvopohjaista settiä, jota valtion kuuluisi pakkosyöttää oppilaille.

Oikeastaan noilla linjoilla siinä työssä paljolti liikutaankin. Tässä on lyhyt joskaan ei kattava katsaus aiheeseen:

http://www.tasa-arvokasvatuksessa.fi/esittely

[Lasse Candé]

Tuon "ajattelemattomasta" siirtymisen sanaan "yksinkertainen" (välissä myös "kusipää") kautta alkaa varmaan olla aika selvää että liikut tässä sillä linjalla että haluat alleviivata toiminnan vääryyttä. Eikä vähiten siksi, että koko esitys perustuu sanan "urkkiminen" käyttöön.

Tämä mielestäni outo lähtökohta.

Mutta OK.



Kun luupää kysyi, mietinkö loppuun asti, tullaan yleisesti ottaen tärkeään kysymykseen...
Toivottavasti en miettinyt loppuun asti. Mitä hemmettiä kaikista kanssakeskustelijoista täällä muuten saisi?

Ja kyllä se anti näkyy tässäkin. Tämä keskustelu on pistänyt miettimään ja se on hyvä se.



En ole oikein mistään luupään kanssa eri mieltä, mutten oikein näe mistä tulee ajatus että jokin sallisi perusoikeuksien loukkaamisen. (?)



Eihän niitä tietenkään saa loukata, mutta jos nyt otetaan vaikka tämä mainittu keissi, asia menee niinpäin, että huolestunut vanhempi valittaa ensin rehtorille perusoikeusten tulleen loukatuiksi ja tästä eteenpäin sitten katsotaan.

No... Itseasiassa tuossa vaiheessa jo suurin osa opettajista vain laittaa uutta tehtävää ja mahdollisesti Wilmalla anteex-pyyntöä vanhemmalle ja elämä jatkuu.



Totta kai kaikki perusoikeudet ovat pohjimmaista settiä myös kasvatuksessa.
Mutta taidan kirjoittaa tämän poliittisuudesta uuteen viestiin.


Täytyy sanoa, että on hyvää ja tärkeää keskustelua!

[Lasse Candé]

Luupäällä hyvää pohdintaan arvokasvatuksesta. Jos muistan, laitan jonkun lainauksen siitä, kuinka se nimenomaan on eri asteiden tehtäviä ihan lakiemme mukaan.

Nyt kuitenkin lainausta peruskoulun opsin arvoperustasta:

(Jos tuo liitepaska laittaa nämä väärinpäin, niin oikea järjestys on aloittaa kohdasta 2.2 ja sitten lukea sivut väärinpäin.)



Pääpointtersseja on että on lähtökohtana kasvattaa oppimista lähiyhteisöjen kautta alati laajempiin suuntiin. (Tämä on punainen lanka varhaiskasvatuksesta lukioon saakka.)

Ja että arvokasvatusta on ja arvoista tehdään myös julistuksia.



Voin taata, että vaikka kuvakaappaukseni on pitkähkö lainaus, se on tuosta kilometrin mittaisesta läjästä tälle keskustelulle oleellisin kohta. Tätä taustaa vasten, se ei ole pitkä.

Pahoittelen tosiaankin, jos meni väärinpäin. Tähän ei tule tägejä liitteistä kuten ennen. Silloin pystyi korjaamaan sitten niistä..


EDIT: Joo, toinen sivu on eka. Aloittakaa siitä.
2.2 on alku.

[Lasse Candé]

On vähän aiheen rajamailla, mutta yritän liittää aiheeseen.

Luupäällä on hyvä pointti tuosta että kansainvälistymiseen liittyviä asioita voi opettaa myös muilta pohjilta kuin arvopohjalta.

Itseäni vähän haittasi kasvatustieteen opinnoissa tietyt siihen liittyvät poliittiset jutut. Sinänsä jaan aika paljon niiden taustalla olevista arvoista, mutta minun mielestäni tulee aina olla täysin avoin siitä millä korteilla pelataan. En oikein saanut mitään tolkkua niistä tieteeksi naamioiduista poliittisista jutuista ja aika hemmetin osuvasti samaan aikaan sattui Jordan Petersonin jutut silmääni.



Minulle on OK ja lähinnä välttämättömyyskin että vaikkapa opetussuunnitelma rajaa arvoraamit. Mutta on ensisijaisen tärkeää ymmärtää että tämä on de facto poliittinen linjanveto. Suomalaisen koulun arvopohja on saanut kehittyä vuosikymmeniä ja siitä ovat poliittiset puolueet olleet samoilla linjoilla. Vaikka mikä tahansa arvoperusta onkin aina poliittinen asia, Suomessa siitä ei ole ollut kinaa. Nyt näkyy tässä suhteessa tummia pilviä taivaalla, kun politiikassa on näkyviä hahmoja jotka saattavat hyökätä esim yksittäisten oppilastöiden kimppuun ja toisaalta kun esim ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.



Minua on usein häirinnyt lausahdus että objektiivisuutta tai arvoneutraaliutta ei voi olla olemassa. Täyttä totta ja tärkeä asia tiedostaa. Ongelma on siinä kun noita tokaisuja usein käytetään oikeuttamaan jotakin valittua linjaa, ikäänkuin paeten sen perusteluvelvollisuutta.

Ennole varma puhummeko ihan samasta asiasta, mutta minun mielestäni arvoihin vetomainen pitäisi myös typistää niin pieneksi osaksi kuin mahdollista ja tehdä ne arvot joihin vedotaan selkeämmin näkyväksi. Tämä saattaa olla tällaista matemaatikon minimalistisuutta, mutta uskon siihen linjana koulussa.

Olisiko "arvominimalistisuus" hyvä termi?

[Antti]

Minun pääpointtini oli kertoa ylpalvon kehityksestä. Siinä mainittiin ihan erikseen tuo ettei kävellä syödessä ja ettei laiteta käsiä taskuun. Ja siis pointti oli etten löytänyt uudemmasta ylpalvosta vastaavia kohtia.

Tällöin on mielenkiintoinen kysymys, löytyykö jistain ylpalvosta että päähine otetaan päästä kun syödään. Kyynikko meinaa että ei. Minä pidän mahdollisena että se on joskus kirjoitettu. Tällöin kysymys kuuluisi, milloin ja mihin?

Selvä, ymmärsin siis väärin. Tätä ei tarvitse onneksi hirveästi spekuloida, sillä asia on suhteellisen yksinkertaisesti selvitettävissä. Sitä odotellessa vilkaisin vuoden 1921 sisäpalvelusohjesääntöä (itsenäisyyden aikana ensimmäinen laatuaan ja käytännössä yleisen palvelusohjesäännön edeltäjä). Siinäkään ei ole erityisiä mainintoja käsien taskussa pitämisestä, syömisestä kävellessä tai päähineen pois ottamisesta ruokailtaessa. Käyttäytymiseen (siis muuten kuin esimiestä kohtaan) kyllä viitataan esim. lomalle päästämisen yhteydessä, mutta muuten vaatteisiin ja siisteyteen liittyvät, sinänsä yksityiskohtaiset määräykset koskevat lähinnä varusteiden kunnossapitoa ja yleistä puhtautta (esim. jalat on pestävä ja varpaankynnet leikattava, tuvassa ei saa sylkeä lattialle, vesiämpäriä on siirreltävä, ettei lattia sen alla mätäne jne.) taistelukyvyn ylläpitämiseksi ja sairauksien välttämiseksi.

No niin, käsissäni on vihdoin (mutkien kautta) YlPalvo 1980. Tämä edeltää Lassen viittaamaa laitosta vuodelta 1995, jonka siis on esitetty sisältävän vuoden 2002 YlPalvO:sta puuttuvat määräykset siitä, että syödessä ei saa kävellä ja että käsiä ei pidetä taskuissa. Kolmas kiinnostava seikka on kielto ruokailla päähine päässä. Toistaiseksi YlPalvO 1995:n sisältö on interpoloitava sen edeltäjän (1980) ja seuraajan (2002) perusteella.

Relevantti luku on uskoakseni luku 3 otsikolla "Sotilaallinen järjestys". YlPalvO 2002:ssa on kyseisessä luvussa alaluku "Pukeutuminen ja siisteys", joka puuttuu YlPalvO 1980:stä. YlPalvO 2002 ei ota kyseisessä alaluvussa kantaa käsien taskussa pitämiseen, kävellessä syömiseen tai päähineen käyttöön ruokailtaessa.

(Ruokailua eli kasarmiruokailua koskevassa alaluvussa sekä YlPalvo 1980:ssa että 2002:ssa mainitaan, että ruokailu tapahtuu "hyvien (pöytä)tapojen mukaisesti".)

YlPalvO 1980:ssä pukeutumiseen ja siisteyteen liittyvät määräykset eivät kuitenkaan puutu kokonaan vaan sisältyvät 2002:ta huomattavasti yksityiskohtaisempina luvun neljä henkilöstön tehtäviä käsittelevään alalukuun: sotamiehen (ja soveltuvin osin kaikkien sotilashenkilöiden) on esiinnyttävä ryhdikkäästi ja sotilaallisesti, hän ei saa esiintyä hyvien tapojen vastaisesti, hänen on peseydyttävä ja harjattava hampaansa joka aamu, pestävä kätensä ennen ruokailua, siistittävä kyntensä, pidettävä tukkansa lyhyenä, puhtaana ja siistiksi kammattuna, pestävä jalkansa ja saunottava ainakin kerran viikossa; lisäksi on oltava pukeutunut annettujen määräysten mukaisesti.

Kumpikaan näistä, ei YlPalvO 1980 eikä YlPalvO 2002, ei näemmä sisällä määräystä siitä, että syödessä ei kävellä, käsiä ei saa pitää taskussa tai että päähine on otettava pois ruokailtaessa. Koska trendi on yleisesti yksityiskohtien osalta laskeva, tuntuisi oudolta, että tällaisia määräyksiä sisältyisi YlPalvO 1995:een. Toisaalta määräys siitä, että ulkona on esiinnyttävä päähine päässä, puuttuu sekä YlPalvO 1980:stä että 2002:sta mutta sisältyy uudempaan YlPalvo 2017:ään. Kyseinen määräys on kuitenkin aiemmin sisältynyt Sotilas- ja virkapukuohjesääntöön (ensimmäinen SVO on vuodelta 1991). Sekä YlPalvO 1980 että 2002 viittaavat muualla annettuihin määräyksiin ("annettujen määräysten mukaisesti", "Sotilas- ja virkapukuohjesäännöön sekä annettujen ohjeiden mukaisesti").

Tämänhetkisen tiedon valossa pidän epätodennäköisenä, että YlPalvO 1995 olisi sisältänyt erikseen kiellon kävellä syödessä, pitää käsiä taskussa tai ruokailla päähine päässä. Lasse on kuitenkin ilmeisen varma muistikuvastaan. Varmuuden asiasta saa vain tarkastelemalla YlPalvO 1995:tä. Kunhan rajoitukset helpottavat, yritän muistaa selvittää asian, kun käyn taas MPKK:n kirjastossa.

Edelliseen liittymätön havainto:

YlPalvO 1980: "Tervehdittäessä ei saa juosta."
YlPalvO 2002: "Juostessa ei tervehditä."

En tältä istumalta keksi syytä tähän muutokseen.

[Lasse Candé]

Olen aika paljon varmempi siitä, että päähinepakko ulkona oli mukana ylpalvossa vuonna 2001, kuin oikein mistään muusta sanomastani.

Jos olen tässä oikeassa, se on tärkeä asia huomioitavaksi interpolaation epävarmuudessa.

[Antti]

Päähineen käyttö ulkona on kuitenkin eri asemassa kuin nämä muut määräykset, koska se on ylipäänsä attestoitu sekä YlPalvO:ssa että SVO:ssa; muiden osalta on kyse määräyksistä, joille ei ole todettu vielä lainkaan ohjesääntölähdettä, ei ennen eikä jälkeen. Eli sen esiintyminen YlPalvO 1995:ssä olisi vähemmän yllättävää kuin noiden muiden.

[Mika]

Muistaakseni tätä parin vuoden takaista kirjoitusta ei ole tässä ketjussa käsitelty, enkä haullakaan sitä löytänyt. Pahoittelen jos tästä on jo juteltu.

Ajattelen, että lasta olisi hyvä kohdella samalla tavalla kunnioittavasti kuin aikuisia. Eivät aikuiset sano työkaverille, että jos et syö lounasta, niin et saa käyttää Facebookia tänään. Tai jos puoliso rikkoo älypuhelimensa, niin ei silloinkaan sanota, että et saa uutta. Asioiden siirtäminen aikuisten maailmaan havainnollistaa hyvin, miten paljon lapsia voidaan kyykyttää. Lapsen kohtelun pitää kuitenkin olla ikätasoista eli häneltä ei voi vaatia esimerkiksi vastuun ottamista isoista asioista tai kovin monimutkaisten asioiden ymmärtämistä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/3 ... valla-jota

Minusta tuossa on järkeä. Miltä se Potkun kasvattajien mielestä kuulostaa?

[Jarppa]

No siis jutussa on minusta monia hyviä pointteja, mutta otsikko on valittu vähän raflaavasti ja kaikesta en ole samaa mieltä. Samaa mieltä siinä, että toisiinsa liittymättömiä syy-seuraussuhteita ei kannata hirveästi tehdä.

Minusta on selvää, että aikuinen "kyykyttää" lapsia. En voi vaimolle käskeä, että nyt sänkyyn siitä, mutta lapsen kohdalla voin toimia niin ja tarvittaessa kävelyttää sänkyyn. Ei lasten kanssa kannata hirveästi neuvotella, mutta usein tarjota vaihtoehtoja jotka käy aikuiselle. Tulee illuusio vaikutusvallasta. Nuorten kanssa tulee neuvoteltua jonkin verran, mutta tietyistä asioista ei neuvotella.

Jäähypenkin käyttö taas on hyvinkin lapsikohtaista. Omista lapsista pari haluaa itse mennä ns. jäähypenkille ja haluaa nimenomaan oman tilan rauhoittumiseen. Jäähy voi olla myös sylissä eikä välttämättä eristyksessä.

Mitä rankaiseminen sitten on? Jos lapsen kanssa kaupassa käydessä aina tulee riita leluista ja vanhempi kertoo lapselle ettei voi ottaa tätä enää mukaan kauppaan, niin se ei ole rangaistus. Mutta jos vanhempi sanoo lapselle, että et saa jälkiruokaa ellet syö pääruokaa, niin siinä voi jo puhua rangaistuksesta. Siinä on monta ongelmallista kohtaa: uhkaaminen, mielivalta, ruokasuhteen ongelmalliseksi tekeminen jne.

Ensimäisestä samaa mieltä, jälkimmäisessä taas ainakin meillä on periaate, että jälkiruoka ei ole varsinainen ruoka. Erikoisesti kirjoittaja vetää linkkejä ruokailusta rangaistuksiin. Lähtökohtaisesti lapset on oppineet että jälkiruokaa ei tipu jos ei ole syönyt ensin jotain ns. oikeaa ruokaa. Tosin käytännön syistä jääkaapilla ei norkoilla, vaan ruokailuun on omat aikansa jolloin lapsilla on käytännössä aina jo nälkä. Lapset on jo aika hyvin oppineet annostelemaan ruokaa sopivasti mikä helpottaa jätemäärän minimoimisessa. Joskus ylijäämä tulee seuraavan ruokailun yhteydessä, ettei tule tapaa syödä vain parhaita paloja.

Ajattelen, että lapsi tekee aina parhaansa ja omien taitojensa mukaan.

No ei kyllä tee, eihän aikuisetkaan tee. Minäkin haluan joskus mennä sieltä missä aita on matalin eikä lapset ole mikään poikkeus. Lapselle pitää voida sanoa että pystyt parempaan. Kaikkein ahkerimmatkin lapset haluaa ainakin välillä tehdä minimin.

[Mika]

Hyvin kirjoitit.

Lapset ovat tietenkin erilaisia. Noissa tilanteissa, joita sinä kuvailit jäähyjen osalta, se menetelmä toimii. Jos taas jäähy aiheuttaa pelkotiloja - esimerkiksi lapsi suljetaan pimeään komeroon (jep, on totta) - silloin sen vaikutukset voivat olla ihan muuta kuin on haluttu.

Ruoan kanssa voi tehdä myös niin, että jälkiruoan koko on suhteessa syödyn pääruoan määrään (Nuorikon vinkki). Joskushan ongelmana on se, että aikuinen mättää lapsen lautaselle liiallisen määrän ruokaa. Toki myös se voi olla ongelma, jos lapsi päättää itse paljonko ottaa ruokaa. Nämä ovat niin lapsikohtaisia. Tuo teidän tähteiden tarjoaminen seuraavana päivänä on minusta oikein hyvä, mutta olenkin aina peukuttanut kasvatustaitojasi. Tuolla lapsimäärällä olet muutenkin ammattilainen.

[MikaM]

Hmm. Näkisin myös iällä olevan merkitystä. Jos neli ja viisvuotias vetää tosissaan painia lattialla kun toinen ei suostu luovuttamaan kädessään olevaa lelua, niin niistä ei kyllä kumpikaan tasan tajua osasyynä olevan alhainen verensokeri, kun on just tulossa ruoka-aika. Enkä näe siinä loogisen keskustelunkaan isosti auttavan. Tuossa iässä puhdas itsekkyys vie eteenpäin. Jne.
Mulla oli kolmen pojan kanssa jäähynä siihen paikkaan, missä sattu olemaan istuminen naamat vastakkain. Sitten kun tuntu, että läpystä jatketaan, niin sai nousta. Nauruksihan tuo meni melkeen joka kerta. Oli kanssa kiva nähdä kuka leppyy nopeimmin. Ja kuka tekee sovintotarjousta.
Meillä siis on kolme poikaa, joten läiskettä on piisannut. Mutta käynyt kanssa tuuri, muittenkin mielestä hyvin käyttäytyviä kakaroita.