Pink Floyd The Wall

[Mika]

Tää leffa tuli eilen telkusta, ja pakko myöntää, että oli vasta eka kerta, kun näin sen.

Okei. Luin leffan kuvauksen, mutta miten tää leffa teille avautui? Mikä sen perimmäinen sanoma mielestänne oli?

[mronkain]

Tää leffa tuli eilen telkusta, ja pakko myöntää, että oli vasta eka kerta, kun näin sen.

Okei. Luin leffan kuvauksen, mutta miten tää leffa teille avautui? Mikä sen perimmäinen sanoma mielestänne oli?

Sodanvastaisuus. Vieraantuminen ja yksinäisyys. Huumeiden ja alkoholin vastaisuus. Erilaisuuden pelko. Samanlaisuuden pelko. Leffahan on "Pink Floyd" nimisen hemmon tarina, isä kuolee II maailmansodassa ja poika jää äitinsä hoiviin, joka on ylisuojeleva ja hoivaava, brittiläinen koululaitos polkee jalkoihinsa ja kaverista tulee rokkistara, joka vastustaa sotaa, tasapäistävää koululaitosta ja ylipäänsä valmiita malleja. Valtameren takana iskee sitten kääntöpuoli, lapsuuden traumat, ahdistus, yksinäisyys ja vieraantuneisuus, huumeet, pinnalliset suhteet.

Itse pidän leffasta kovasti, olen nähnyt useita kertoja, tosin vasta kuluneena vuonna (2004) tuli hankittua se DVD:llä. Myös Pink Floydin musa kolahtaa.

- Marko

[Mika]

No, noin mäkin sen ymmärsin, mutta tuo kaikki on jotenkin niin itsestäänselvää jokaiselle aikuiselle ihmiselle, että ehkä siksi hieman petyin tähän kulttiteokseen. Jos toi olis ollut muuta kuin "ylipitkä musavideo", olisikohan saanut aivan samanlaista palvovaa vastaanottoa? Eli siis jos kyseinen teos olis ollut ihan tavallinen elokuva Hollywoodista tai jotain? Niin, ehkä, ehkä ei...

Ja noi kaksi kerrosta, yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen, eivät aivan saumattomasti tuossa kerronnassa mielestäni toimineet. Liikaa ideoita yhteen elokuvaan?

Tai sitten en vain osaa arvostaa "taidetta"...
Kun toi pitää kuulemma katsoa hieman "fiiliksissä"...

Kai mielipiteeseeni vaikuttaa sekin, että Pink Floydin musa on aina kolahtanut - ei nyt joka biisi, mutta kokonaisuutena kyllä. Ehkä siksi siis vähän odotti enemmän tolta leffalta. Teinipoikana ostin Momentary Lapse of Reason -LP:n, ja siitä se lähti. Yhtenä soittoäänenä on nytkin Run Like Hell (myös eilisessä leffassa, kuten toinen kestosuosikkini Young Lust), joten kyllä Pink Floyd kolisee - musiikillisesti

[mronkain]

No juu, täytyy myöntää että näin useamman katselukerran jälkeen ehkä eniten itsekin arvostan varsinaista musiikkia, en niinkään elokuvaa itseään. Ja Bob Geldofkin (anteeksi sir Bob) on ehkä tutumpi Live Aidista. voimakasta kuvakieltähän tuossa on, varsinkin kun muistaa että se on aika vanha.

- Marko

[sumbeam]

No, noin mäkin sen ymmärsin, mutta tuo kaikki on jotenkin niin itsestäänselvää jokaiselle aikuiselle ihmiselle, että ehkä siksi hieman petyin tähän kulttiteokseen. Jos toi olis ollut muuta kuin "ylipitkä musavideo", olisikohan saanut aivan samanlaista palvovaa vastaanottoa? Eli siis jos kyseinen teos olis ollut ihan tavallinen elokuva Hollywoodista tai jotain? Niin, ehkä, ehkä ei...

Ja noi kaksi kerrosta, yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen, eivät aivan saumattomasti tuossa kerronnassa mielestäni toimineet. Liikaa ideoita yhteen elokuvaan?

Se nimenomaan on ylipitkä musavideo --> musaelokuva. Koitappa saada se oikeaan kulttuuriseen aikaan, menneille vuosikymmenille. Ei silloin ollut niin suurta tarjontaa, ei niin paljoa media-kikkailua kuin nyt, joten aikanaan hieno teos ja aikaansa edellä... Tai ainakin kokeellinen, kuten yhtyeen monet muutkin toiminnat 60-luvulta lähtien.

[Mika]

Joo, se voi olla, ja ainahan kaikkea pitäisi tarkastella ympäristöään vasten. On amatöörin aika vaikea kritisoida jotakin 20 vuotta myöhemmin, se on totta.

Mutta silti se oli aika kevyt sanomaltaan. Väitän edelleen...

Ja hienoa kuitenkin, että käyttivät energiaansa tuollaiseen hyvään tarkoitukseen. Siitä propsit 8)

[Mika]

Ja tervetuloa palstalle, Inkeri M.

[eepee]

Kuunnelkaapa "mukavasti turta" uudestaan

[Kikudo]

Comfortably numb? joo on

ep taitaa olla niitä miehiä

[fukien]

en tulkitse leffaa mutta voin kertoa että floydin livekeikka vaikutti omaan ammatinvalintaan...(jätetään se arvailun varaan...)

[mronkain]

Holy thread resurrection, Batman!

Kaivoin just arkistojen kätköstä The Wall -livekeikan, siis sen mikä pidettiin Berliinin muurin kaatumisen kunniaksi 1990. Nostalgiaa... Toi leffakin kolahtaa edelleen.

- Marko

[Tohtori Krabola]

On niin vanha ketju, että en ole tällaista edes nähnyt.

[Kari Aittomäki]

On muuten ainoa muistamani leffa jossa jengi jäi ikäänkuin typerryksissä penkeilleen..
Vaikka tietenki siihen jäätiin sitä popia kuunteleen.

Mutta olihan se vankka fiilis, siinä sitä leiju ainaki kolmanteen kaljaan asti.

[Kristian Hyvärinen]

Leffan oon nähnyt. Mulle kolahtaa musiikki paremmin kuin tuo visuaalinen puoli ( Pulsea ei lasketa ). Pink Floyd on neroutta. The Wall on neroutta. Ja aivan satavarmasti se on sitä "fiiliksissä".