Masennus

[Poista käyttäjä 1747]

Ralle, et ole selvästikään tavannut ketään, joka olisi oikeasti masentunut.

Saanko minä esittää mielipiteeni kun olen aikoinaan ollut jopa kihloissa moisen kanssa ja kesätöissä vankilan antenniosastolla?


Olen kyllä siinä mielessä Rallen kanssa samaa mieltä että niissä masennuskokeissa pitäisi olla sellainen " lääkäri potkaisee perseelle ja käskee olla ruikuttamatta" minimitaso.

Joo vakava masennus on vakava sairaus mutta kaikki itseään masentuneena pitävistä eivät todellakaan pääsee sille tasolle. Ei siihen toki pidä pyrkiä mutta kyllä moni käyttää kyseistä sairautta myös keppihevosena. Niin ja jos jollain on lähipiirissä BIPOsta tai masennuksesta kärsiviä henkilöitä jotka eivät suostu hakeutumaan hoitoon niin suosittelen lämpimästi jättämään niille sijoille.

Niin kauan kun kyseinen henkilö ei hyväksy a) olevansa sairas ja b) että se sairaus on hänen eikä ympäristön ongelma, niin on turha odottaa edistystä. Jokunen "masentunut" saattaa jopa kokea ihmeparantumisen.

Praise the Lord!

[Elina]

Vaan kun sitä terapiaan ohjausta ei hoitokeinona käytetä. Seurantaakaan ei ole, muuta kuin lääkityksen tarkistus määräajoin, kun reseptit uusitaan. Niin noh, maksimimäärä pillereita, sitä seurataan ja kielletään liiallinen pillerin napsiminen tarvittaessa.

Seuranta on tätä luokkaa. Olen itse läheltä jo kohta 15 vuoden ajan nähnyt käytännössä, minkälaista mielenterveyspotilaan "hoito" on. Masentuneen pitäisi olla kova vaatimaan lisätoimenpiteitä lääkityksen oheen, joka on minun mielestäni hilpeä paradoksi. Masentunut voi nimittäin olla melko passivoitunut tapaus. Vaadipa siinä lisäterapiaa, kun lääkärissä käynti tuottaa sen uuden 500 pilleriä jatkuvaan reseptiin.

Terapiaa ei edes ehdoteta, saati että ohjattaisiin hoitoon.

Kannattaisiko vaihtaa lääkäriä???

[Elina]

Ralle, et ole selvästikään tavannut ketään, joka olisi oikeasti masentunut.

Saanko minä esittää mielipiteeni kun olen aikoinaan ollut jopa kihloissa moisen kanssa ja kesätöissä vankilan antenniosastolla?

Saat

Mutta siis nuo anekdoottimaiset tarinat eivät saa automaattisesti laajentua käsittämään masennuksen hoitoa yleisesti. Sellaiset "lääkärit ei tiedä mitään", "lääkärit eivät osaa hoitaa" - tyyppiset puheet ovat turha stereotyypittämistä, jolla ei ole varsinaisesti tekemistä todellisuuden kanssa. Lääkäreitäkin kun on hyviä ja huonoja, kokeneita ja kokemattomia.

Eihän kaikki kamppailulajiharrastajatkaan ole väkivaltaa ihannoivia katutappelijoita, vaikka joukkoon muutamia sellaisia mahtuisikin.

[Point]

Niin.. Ja välillä tuntuu siltä, että kiitos suuren "masennuskeskustelun" ihmisiltä on kadonnut kyky sietää niitä normaaleja mielialanlaskuja jne. Ei aina voi olla täynnä virtaa, joskus vaan ei huvita, ahdistaa, ei jaksa nousta jne.. Lääkkeillä saa kyllä aivokemioihin lisää buustia jotta taas jaksaa ja joillekin diagnosointi antaa selityksen sille omalle voimattomuudelle ja lääkkeistä tulee patenttiratkaisu

En siis halua väheksyä vakavasti masentuneita, mutta välillä tuntuu siltä että joskus turvaudutaan liian helposti lääkkeisiin. Mielestäni ei tällöin välttämättä pitäisi "ottaa itseään niskasta kiinni" vaan hetken aikaa hieman chillimmin.

[Jorge]

Lääkäreitäkin kun on hyviä ja huonoja, kokeneita ja kokemattomia.

Tuossa, ja siinä lääkärin vaihtamisessa on muutama ongelma: jos kerran lääkäri oletusarvoisesti tietää paremmin kuin peruspertti, niin milloin se peruspertti tietää, että lääkäri on väärässä? Tietenkin silloin, jos näkyy, että lääkäri ei selvästikään vaivaudu edes kuuntelemaan potilasta tai tutkimaan kunnolla, mutta milloin muuten?

Toisaalta, miten silloin, jos potilas jatkuvasti vaihtaa lääkäriä, kunnes saa sen diagnoosin, jonka on itse itselleen ajatellut? Oikeasti masentunut tuskin jaksaa tuollaista rumbaa, mutta kyseistä diagnoosia "tarvitseva" voi hyvinkin pyörittää tuollaista rulettia.

[sivarinlötkö]

Niin ja jos jollain on lähipiirissä BIPOsta tai masennuksesta kärsiviä henkilöitä jotka eivät suostu hakeutumaan hoitoon niin suosittelen lämpimästi jättämään niille sijoille.

Eiks suoraan saunan taakse vaan? Tulis paljon halvemmaks.

[Poista käyttäjä 1747]

Niin ja jos jollain on lähipiirissä BIPOsta tai masennuksesta kärsiviä henkilöitä jotka eivät suostu hakeutumaan hoitoon niin suosittelen lämpimästi jättämään niille sijoille.

Eiks suoraan saunan taakse vaan? Tulis paljon halvemmaks.

Niin kauan kun kyseinen henkilö ei hyväksy a) olevansa sairas ja b) että se sairaus on hänen eikä ympäristön ongelma, niin on turha odottaa edistystä.

[bodyguard]

Tästä nyt saa sellasen kuvan että ihmiset juoksevat niiden diagnoosien perässä mutta mulle ei oo oikein selvinnyt että miksi. Ei sillä nyt sosiaalista statusta ainakaan hirveästi saa kuten tästäkin keskustelusta voi havaita. Itseasiassa suurin osa masennusdiagnoosin saaneista käy ihan normisti koulussa/töissä eikä paljoa masennuksestaan puhu, lähinnä varmaan siksi että reaktiot on yleensä just tollasia "ota ittees niskasta kiinni ja lähe ulos kotoota"- tyylisiä. Suunnilleen joka toinen muuttuu asiantuntijaksi siinä että mitä pitäisi tehdä ja ainakin että miten lääkäri ei tiedä mitään.

Tuohon ennen ei ollu masennusta ajatusmalliin niin onhan se tietysti niin että kun ei oo diagnosoitu ni ei ole olemassa. I ennen ollu skitsofreniaakaan, oli vaan henkien riivaamia ihmisiä. Kuitenkin esim. Itsemurhat on vähentyneet monta kymmentä prosenttia reilussa parissa kymmenessä vuodessa vaikka varmaan diagnoosien määrällä masennusta on monin verroin enemmän. Ihmiset varmaan ennen lasautti ittensä (ja yleensä vaimon ja lapset mukana) ihan silkasta ilosta.

[bodyguard]

Mua ei muuten ikinä lakkaa hämmästyttämästä anekdoottien rooli ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun joku tuntee jonkun joka oli masentunu ja jolle tyrkytettiin masennuslääkkeitä eikä ne mitään auttanut niin se on samantien suurin asiantuntija mitä maa päällään kantaa. Kukaan ei koskaan mieti että sillä lääkärillä ois varmaan satoja niitä anekdootteja mutta kun se ei vastaanotolla kerro silleen että "Mä hei tiiän yhen tyypin joka oli masentunu ja sitte se söi näitä lääkkeitä niin sen toimintakyky palautu ja puolen vuoden päästä sillä meni jo tosi hyvin että mä määrään sullekki näitä". Ikeästi jos sanoisi niin noi keskustelut on monasti sellanen nykyajan vastine kylän akkojen jutuille.

[Jorge]

Tästä nyt saa sellasen kuvan että ihmiset juoksevat niiden diagnoosien perässä mutta mulle ei oo oikein selvinnyt että miksi.

Sanotaan nyt ennemmin niin, että on niitäkin, jotka juoksevat diagnoosien perässä.

Aiemmin kyseltiin, että "mitä sitten", jos joku saa aiheettomasti tuon diagnoosin. No ongelma on siinä, kuin aikaisemmin selkäkipujen kanssa: tuollainen kohtuullisen vaikeasti (tarkkaan) diagnosoitava juttu muodostui jossain vaiheessa sellaiseksi sairausloma- ja varhaiseläke- "automaatiksi", että jonku lapun sai selkää valittamalla. Kun tähän havahduttiin, niin vastaisku oli se, että nykyään ei meinaa esim. eläkepäätöstä tuolla perusteella saada edes oikeasti todella kipeät ihmiset.

Toivotaan, että masennuksen kanssa ei käy samoin.

Tuossa muutamia ajatuksia keskustelun pohjaksi ja älkäähän ampuko alas pelkästään sillä perusteella, että se on julkaistu "Kauneus ja terveys" webbisivulla :p :

http://www.kauneusjaterveys.fi/artikkel ... n-masennus" onclick="window.open(this.href);return false;

[Elina]

Lääkäreitäkin kun on hyviä ja huonoja, kokeneita ja kokemattomia.

Tuossa, ja siinä lääkärin vaihtamisessa on muutama ongelma: jos kerran lääkäri oletusarvoisesti tietää paremmin kuin peruspertti, niin milloin se peruspertti tietää, että lääkäri on väärässä? Tietenkin silloin, jos näkyy, että lääkäri ei selvästikään vaivaudu edes kuuntelemaan potilasta tai tutkimaan kunnolla, mutta milloin muuten?

No, tuossa lainaamassani Mtj:n tekstissä läheinen on seurannut vuosikausia sivusta. Eli jos masennuksesta kärsivä ei tunnu saavan riittävästi asianmukaista apua, niin omaisten on astuttava remmiin. Masentunut itse tuskin tietää edes mitä vaatia.

[sivarinlötkö]

Niin ja jos jollain on lähipiirissä BIPOsta tai masennuksesta kärsiviä henkilöitä jotka eivät suostu hakeutumaan hoitoon niin suosittelen lämpimästi jättämään niille sijoille.

Eiks suoraan saunan taakse vaan? Tulis paljon halvemmaks.

Niin kauan kun kyseinen henkilö ei hyväksy a) olevansa sairas ja b) että se sairaus on hänen eikä ympäristön ongelma, niin on turha odottaa edistystä.

Juuh elikkäs, esim. maanikot pitäisi lähipiirin jättää oman onnensa nojaan eikä toimittaa hoitoon?

[MtJ]

Vaan kun sitä terapiaan ohjausta ei hoitokeinona käytetä. Seurantaakaan ei ole, muuta kuin lääkityksen tarkistus määräajoin, kun reseptit uusitaan. Niin noh, maksimimäärä pillereita, sitä seurataan ja kielletään liiallinen pillerin napsiminen tarvittaessa.

Seuranta on tätä luokkaa. Olen itse läheltä jo kohta 15 vuoden ajan nähnyt käytännössä, minkälaista mielenterveyspotilaan "hoito" on. Masentuneen pitäisi olla kova vaatimaan lisätoimenpiteitä lääkityksen oheen, joka on minun mielestäni hilpeä paradoksi. Masentunut voi nimittäin olla melko passivoitunut tapaus. Vaadipa siinä lisäterapiaa, kun lääkärissä käynti tuottaa sen uuden 500 pilleriä jatkuvaan reseptiin.

Terapiaa ei edes ehdoteta, saati että ohjattaisiin hoitoon.

Kannattaisiko vaihtaa lääkäriä???

7. lääkäri menossa, moneskohan vaihto tuo avun

[MtJ]

Kun joku tuntee jonkun joka oli masentunu ja jolle tyrkytettiin masennuslääkkeitä eikä ne mitään auttanut niin se on samantien suurin asiantuntija mitä maa päällään kantaa.

Jep, niin tuntee. Yleensä vaimo on tapana tuntea ihan hyvin ja sitä tulee seurattua, miten elämä etenee. Laitoin alunperin epäselvästi, mutta näemmä sinun on välttämättä tiedettävä tarkemmin asiaan liittyen yksityiskohdat.

[bodyguard]

Mihin tuo nyt taas liittyi? Viittasin tietysti nettikeskusteluihin (kuvittelin tämän olevan selvää), itseasiassa en ollut edes lukenut noita sun viestejäsi kun tuon kirjoitin. Ehkä on olemassa joku syy sille miksi kuvittelet että minä haluaisin tietää asiaan liittyviä yksityiskohtia (vaikken oikeastaan tiedäkkään mistä asiasta on kyse) mutta en ainakaan itse keksi tätä syytä.