Unihalvaus

[Kurowashi]

Itsellenihän tuli unihalvaus viimeksi noin vuosi sitten. Taisin töistä tultuani katsella teeveetä valot päällä ja nukahtaa sitten jossain vaiheessa. Hyvin pian taisin puoliksi herätä ja näin vain sumean huoneeni ja oven keittiöön, en jaksanut nousta ylös. En kyennyt erottamaan yksityiskohtia huoneestani. Siinä sitten makasin selälläni.

Kuulin keittiöstä ja sängyn alta ääniä, ne saattoi olla teeveen tai kotiin tulevien naapurien. Nämä sitten ehkä sekoittuivat uneeni. Jokatapauksessa äänet olivat epäselviä ja kuulostivat hiipimiseltä ja kuiskailulta, sen tarkemmin niistä ei selvää saanut. Ei siinä voinut kuin tuijottaa keittiön ovea tai sulkea ja avata silmiä jotka tuntuivat tottelevan todella hitaasti, kun yritin liikkua niin tuntui kuin olisi ollut ulkona kehosta, oli se sellaista pulikointia.

Kun yritin nousta ylös tai kääntyä, tuntui että liikuin, mutta keho ei liikkunut. Makasin vain siinä selälläni ja näin kätenikin sumeana mutta sitä en saanut liikutettua. Lopulta sitten pääsin hereille kun yritin jatkuvasti ravistella kehoani liikkeelle. En tiedä miten kauan siinä tilassa meni, mutta pitkältä ajalta se tuntui.

Tuota edeltävä kerta oli joskus 5 vuotta sitten, jolloin se tapahtui myös selällään maatessa. Tosin silloin huone oli pimeä. Sama räpiköimisen tunne oli myös silloin kun yritti liikkua. Silloin kuului myös supisemista ja tunne oli kuin ympärillä olisi ollut kymmenittäin tarkkailijoita.

Semmosta pikkukivaa :p

[Elina]

Mulla ilmeni unihalvausta teini-iässä ja lukiossa. Aina samalla tavalla, että yhtäkkiä heräsin keskellä yötä ja tuli semmoinen tunne, että jokin on huoneessa. Tiesin, että valo on lähellä, mutten voinut liikuttaa käsiä. Pikkuhiljaa se pahan tunne aina voimistui ja lopussa aina se jokin oli kumartunut sängyn ylle. Tilanne oli aina ikään kuin pysähtynyt omalta kohdalta, mutta se jokin liikkui aina vääjäämättä lähelle. Sitten kun vihdoin sai valon päälle, kaikki oli ihan ok.

Mutta se pelko on jotain sellaista, mitä ei mielellään kyllä koe uudestaan.

[Naked]

Ikinä en ole kokenut moisia pelkoja, en unihalvauksesta enkä liskoja nähnyt.

Sen sijaan pari kertaa olen ollut tajuissani ja hereilläni ja halunnut liikuttaa kehoani tai sanoa jotain, mutta mitään ei ole vain tapahtunut. Ahdistavaa se on, sillä tavalla kuin voi ahdistaa muutenkin jos joku estää liikkumisen, mutta mitään kovin massiivista se ei ole ollut.

Irti olen päässyt vähän vastaavasti kuin Kari, äännähtämällä ja itseasiassa tekniikkaa pohtimalla. Muutamat asiat kun tuntuvat nykyään olevan sen verran syvällä, että sängyssä makaillessaan ja unen rajoilla keikkuessaankin tiettyjä asioita pohtiessa nykii kädet ja jalat.

[riku]

---
Ahaa... Mulle tuota on tapahtunut joskus. Se on aina liittynyt pitkittyneeseen alkoholin juomiseen (useita päiviä tai pari viikkoa) ja siitä seuranneeseen univelkaan. ---Oudoimpia kokemuksiani. Mutta se on elämää. 8)

Näin siis Suomen Tang Lang.

Riku Ylönen

[Mika]

Raskas harrastus vaatii raskaat huvit. :p

[porky]

Tämän ketjun luettuani en uskalla enää nukkua .

[kamppaaja]

Itse en ole kokenut, mutta todella yleistä tuo. Wikipediassa muistaakseni sanottiin että 50% kokee sen elämänsä aikana. Sen takia onkin käsittämätöntä, ettei ilmiöstä kerrota esim. koulussa, että tietäisi mistä on siinä kysymys.

Kerran hereillä ollessa kun yritin nukkua, halvaannuin muutamaksi sekunniksi ja hengityskin tuntui lamautuvan, en laske sitä unihalvaukseksi.

[MtJ]

Koska äsken oli kovat treenit takana, niin tulee sellainen juttu, että jos makaan selälläni, iskee ihan varmasti unihalvaus.

Se tapahtuu vielä niin, että kuulemma nousen istumaan sängyssä ja tuijotan eteeni, lisäksi ynähtelen voimattomasti ja yritän saada ääntä kurkusta (muistan monta kertaa hokeneeni, että "herätä mut... herätä mut.. auta mua..."). Tämä toistuu jopa 20 kertaa. Nousen istumaan asti, tipahdan takaisin selälleni, silmät täysin auki. Ulahtelen istuessani. Sillä hetkellä näen ne oliot, jotka ryömivät kohti. Ne on melkein todellisuuden rajan toisella puolen. Just kun ne on pääsemässä kiinni ryömien, tipahdan selälleni ja tiedän, että ne istuvat jo jalkojen päällä. Ja taas sama uudestaan. Ne oliot ovat valkoisia, kalvakoita ja niiden pinta on kuivan rahiseva. Ne pitävät sellaista sihisevää ääntä tullessaan kohti, ihan kuin jotain raahattaisiin pitkin lattiaa. Niillä ei ole voimaa tulla unen läpi asti, mutta ne pitävät tajuntaa hallussa niin kauan, kunnes herään. Ne haluavat viedä mukanaan sinne mistä ne tulevat.

Sitten kun palaan sieltä todellisuuteen ja raajojen hallinta palaa, tekisi mieli etsiä ne limapallot ja murskata ne paljain käsin. Mutta ketään ei ole enää paikalla. Kivoja hallusinaatioita. Kunnon pirikuurin jälkeen noita tuli reippaahkosti, mutta ne oli ihan odotettavissakin. Ei kannata vetää piriä muutenkaan, tulee piripippeli

[Poista käyttäjä 1747]

Kivoja hallusinaatioita. Kunnon pirikuurin jälkeen noita tuli reippaahkosti, mutta ne oli ihan odotettavissakin. Ei kannata vetää piriä muutenkaan, tulee piripippeli

[RJOG]

Tuttu juttu.

Ensimmäisen kerran muistan kokeneeni tämän intissä, joskus vuonna 2001. Silloin kyseisenä päivänä oli iltapäivällä pieni hetki vapaata, ja unille sitä piti tietenkin ruveta. Ei mennyt sitten kauankaan kun tuli unihalvaus. Kaikki muiden ihmisten äänet ja musiikki kuului hieman sumeasti, yritin nousta ylös ja en pystynyt hievahtamaankaan. Ajatus luisti kuitenkin normaalisti. Hengitys oli raskasta ja sellainen pieni kihelmöinti kropassa. Silloinhan sitä ensin luuli että henki lähtee.

Sitten myöhemmin muina päivinä näitä tuli lisää, ja sitä alkoi miettimään että on joku sairaus. Netistä tietoa etsimällä asia kuitenkin alkoi nopeasti selviämään.

Nyt kun asiasta jo tietää ja on vuosien saatossa kymmeniä vastaavia tilanteita kokenut, niin kohtauksen tullessa se ei enää pelota, tuntuu vaan hieman ahdistavalta. Ainut keino millä tunnun pääsevän tuosta tilasta nopeammin pois, on alkaa hengittämään syvään sisäänpäin ja samalla yrittää puristella kättä nyrkkiin.

Nykyisin näitä tulee minulle tosi harvoin, ja silloin siihen liittyy lähes aina epämääräiset unirytmit, ja/tai muutaman päivän juhlimiset.

[mikjum]

Ei mennyt sitten kauankaan kun tuli unihalvaus. Kaikki muiden ihmisten äänet ja musiikki kuului hieman sumeasti, yritin nousta ylös ja en pystynyt hievahtamaankaan. Ajatus luisti kuitenkin normaalisti. Hengitys oli raskasta ja sellainen pieni kihelmöinti kropassa. Silloinhan sitä ensin luuli että henki lähtee.

Kuulostaa niiiiin tutulta

Nykyisin näitä tulee minulle tosi harvoin, ja silloin siihen liittyy lähes aina epämääräiset unirytmit, ja/tai muutaman päivän juhlimiset.

Kuulostaa edelleen tutulta. Kesäloma päällä ja juhlimista takana liiankin kanssa (tälläkin hetkellä ihan naamat ) Saa nähdä mitä tuleman pitää lähipäivinä

[Tero]

Tuttua on. Unihalvauksia tuli ennen paljonkin kun tuo unirytmi oli sekavampi.

Nyt kun asiasta jo tietää ja on vuosien saatossa kymmeniä vastaavia tilanteita kokenut, niin kohtauksen tullessa se ei enää pelota, tuntuu vaan hieman ahdistavalta. Ainut keino millä tunnun pääsevän tuosta tilasta nopeammin pois, on alkaa hengittämään syvään sisäänpäin ja samalla yrittää puristella kättä nyrkkiin.

Joo hyvin samanlaista kokemusta itsellä. Huomasin, että riuhtomalla siitä ei herää, paniikki vaan pahenee, kun ei pääse liikkumaan eikä heräämään. Vaikka henkeä ahdistaa, niin aina kuitenkin pystyn oikeastaan ihan hyvin hengittämään nenän kautta ja vaikka itsellä ei kädet liiku, niin varpaat liikkuu ja noita voi sitten puristella "nyrkkiin". Kummasti rauhoittaa. Huomasin myös, että paras keino herätä tuosta on yrittää vajota uudestaan syvään uneen. Tuo ei tietenkään ole ihan helppoa, jos olo on semmoinen, että huone on mörköjä täynnä. Keskittyminen varpaitten kipristelyyn tai hengittämiseen auttoi ainakin mulla.

[Olli Suominen]

Muutama kuukausi sitten tapahtui. En tykännyt ollenkaan. Todella ahdistavaa.

[Kurowashi]

Jännä yhteensattuma muuten mutta oletteko kuulleet että Japanissa tämä unihalvaus tunnettaisiin nimellä kanashibari ?

[S.A.S.]

Vanha topikki, ei voi mitään.

Hmm... Ite toi sana "unihalvaus" ei sanonu mitää, mutta katoin tuon wikistä niin johan selvisi.

Itselleni on kerran käynyt tollein. Se oli kyllä sellainen: "Mitä helvettiä!?" -tilanne. Ei se kylläkään kestänyt kuin n. 10 sekunttia.
Hämmentävä ja huvittava tapaus. Ajatukset oli pääosin tämänlaisia: "Jaha, ei jaksa herää", "Mitä helvettiä!?", "Miks en voi liikkuu!?", "K, mo... Jee...","Jahas, nyt sitten voin liikkuu" ja "Mikäs helkuta toi nyt oikeen oli olevinaan?" (Suurinpiirtein tuossa järjestyksessä)

Jälkikäteen naureskelin asialle itsekseni.