Näky, jota ei voi unohtaa

[Layne]

Ajattelin, että täällä voisi kertoa asioista, joita on nähnyt ja joita ei voi unohtaa. Mielellään sellaisia asoita, joita ei edes haluaisi unohtaa, eli kaikki goatse-jutut yms. pois.

Itselle tuli heti mieleen kaksi saman päivän aikana sattunutta tapahtumaa. Paikkana kummassakin oli Atlantti, Portugalin länsipuolella. Ensimmäinen oli aluksemme vieressä pintaan noussut valas. Oli oikeasti varsin mahtipontinen näky. Vähän myöhemmin aluksemme vierellä loikki parvi delfiinejä. Olen niitä toki nähnyt altaissa aikaisemminkin, mutta niiden näkeminen luonnossa on kuitenkin aivan toista luokkaa. Kyllä meri on hieno elementti 8) .

[Poika]

No ensimmäiseksi tuli mieleen (,ehkä vähän tylsästi) oman pojan syntymähetki,
jota sain aitiopaikalla todistaa. 8)

[JanneM]

No ensimmäiseksi tuli mieleen (,ehkä vähän tylsästi) oman pojan syntymähetki,
jota sain aitiopaikalla todistaa. 8)

Niin tylsää kun se onkin mainita tämmöisessä, niin se on aika sykähdyttävä hetki...

[Eppu]

Tärkeimpänä, kun näin tyttöystäväni ensimmäistä kertaa

Tylsempiä, mutta myöskin kirkkaina muistuvia näkyjä ovat tietysti ensimmäinen upouusi fillari 6-vuotiaana, playstation vanhempien käsissä 11-vuotissyntymäpäivänänä. Nämä nyt ovat pieniä juttuja, mutta nuorihan minä olen.

[L.K.]

No ensimmäiseksi tuli mieleen (,ehkä vähän tylsästi) oman pojan syntymähetki,
jota sain aitiopaikalla todistaa. 8)

Niin tylsää kun se onkin mainita tämmöisessä, niin se on aika sykähdyttävä hetki...

+1.Tosin tyttö.

[Minazki]

Yksi unohtumaton tapahtuma kummittelee siellä muiden massassa ja se on jo edesmenneestä papastani, kun oli hänen 85-vuotis synttärit (en ole aivan varma) ja hän sai uuden lämpöisen paidan. Muistan sen iloisen ja tyytyväisen ilmeen hänen kasvoillaan aina. Se oli myös hänen viimmeisimpiä synttäreitään.

[Kari Aittomäki]

Lyttyynhakattu vihamies.
Pahinta on se addiktoituminen.

Haluaisin laittaa tähänkohtaan jotain ylevämpää, niinkuin juuri syntymän todistaminen tai edes omantalon harjakaiset. Tai kasvatettu sato, valmis remontti tai edes maalattu aita.
Mutta ei.

Fleur du mal.

[Ralle Ryökäle]

Yhdyn tähän.. Se on niitä parhaita juttuja..
Tänään tuossa kaverin kanssa harjattiin katolta neulasia. Tuli siinä samalla tuumattua yksissätuumin, että on se vaan haitarista kun näädän pieksemisestä saa saman ku ihmisestä.
Hitto ku vois hakea poliisilta pieksentä-lupaa tarpeeksi vaikeille tapauksille, siinä missä lähestymiskieltoakin.
Tai olisi vuodessa edes yksi päivä jolloin voitaisiin suorittaa "siivousta" luvan kanssa

[Kehäraakki]

Ensimmäinen avattu ruumis. Hajukin tulee mukana, sellainen semimädäntynyt...

[Vlad Tepes]

Tosi mautonta, mutta minä en voi unohtaa sitä hetkeä, kun näin vaimoni eka kertaa siten, että tiesin hänen olevan "se oikea".

[Jarppa]

No ensimmäiseksi tuli mieleen (,ehkä vähän tylsästi) oman pojan syntymähetki,
jota sain aitiopaikalla todistaa. 8)

Niin tylsää kun se onkin mainita tämmöisessä, niin se on aika sykähdyttävä hetki...

+1.Tosin tyttö.

Sama täällä. Ensimmäisen kanssa tärisin enemmän kuin ikinä aikaisemmin missään tilanteessa. Ehkä elämän mieleenpainuvin hetki.

[Kalle Koskinen]

Pari tapahtumaa tulee mieleen. En voi unohtaa erästä harmaan pilvimassan takana tapahtunutta sinistä "räjähdystä", jonka näin ollessani pihalla nauttimassa savuketta. En vieläkään ole keksinyt, että mikä se olisi voinut olla.

Enkä varmaan heti unohda aikuisen aikido"kaverin" ilmettä kun lajietikettiä noudattaen ajoin hänet tatamilta pois HaistaVeettu-kehoituksen kanssa. Heh heh, oli hänellä surkea ilme kun joku oli avoimen vihamielinen ja puhui rumasti.

Enkä itse asiassa inohda sitä kun näin mummoni kuolevan. Kaunis ja luonnollinen kuolema, joka aiheutti ala-asteikäisessä pojassa ihan eri suhtautumisen kuolemaan. Silloin sen tajusi, ettei siinä ole mitään pahaa ja ettei pelkäämiseen kannata tuhlata energiaa.

[ka1]

Pari tapahtumaa tulee mieleen. En voi unohtaa erästä harmaan pilvimassan takana tapahtunutta sinistä "räjähdystä", jonka näin ollessani pihalla nauttimassa savuketta. En vieläkään ole keksinyt, että mikä se olisi voinut olla.

Jonkinlainen salama?

[Tohtori Krabola]

Enkä itse asiassa inohda sitä kun näin mummoni kuolevan. Kaunis ja luonnollinen kuolema, joka aiheutti ala-asteikäisessä pojassa ihan eri suhtautumisen kuolemaan. Silloin sen tajusi, ettei siinä ole mitään pahaa ja ettei pelkäämiseen kannata tuhlata energiaa.

Itse olin 6-vuotias kun oma mummo kuoli, vanhemmat eivät päästäneet katsomaan. Olisin halunnut nähdä, miltä kuollut ihminen näyttää. Voi olla, että parempi kuitenkin näin.

[Kalle Koskinen]

Pari tapahtumaa tulee mieleen. En voi unohtaa erästä harmaan pilvimassan takana tapahtunutta sinistä "räjähdystä", jonka näin ollessani pihalla nauttimassa savuketta. En vieläkään ole keksinyt, että mikä se olisi voinut olla.

Jonkinlainen salama?

Se oli Tammikuussa puolenpäivän aikaan ja se "räjähdys" oli ihan pallomainen. Hyvin hämärä tapaus.