jokelassa voi perkele

[MtJ]

Pohdin tuon jutun osalta sitäkin, että ilmeisesti laukaukset eivät sitten kuuluneet kovin pitkälle. Suljettuja ovia oli ilmeisesti useampi välissä, koska ihmiset eivät paenneet tai arvelleet mitään olevan tapahtumassa, kun laukausten ääniä kuului. Ampujien voisi kuvitella tunnistavan pienoispistoolin äänen vaikka vaimeampanakin. Tämä tuli mieleen tuosta, että mitä voisi mahdollisesti itse tehdä ehkäistäkseen moista tapahtumasta (eli uskoa kuulemaansa, jos laukauksia kuulee).

Naapurin seinässä on muuten meidän ikkunasta näkyvä konepistoolin luotisuihku (tiilissä näkyy luodinjäljet). Se muistuttaa meikäläistä aina siitä, että missään ei voi olla 100% varma, ettei kukaan sekopää kriminaali laske sarjaa ikkunoihin. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyse rikollisten välien selvittelystä ennen meidän muuttoamme tähän. (velkojen perintää ja "sukujen välistä riitaa" ilmeisesti)

[Jani_1987]

Voin tavallaan ymmärtää tekijää. Masennus aiheuttaa usein katkeroitumista, välillä tuntuu ettei kukaan välitä vaan jätetään yksin selviämään tilanteesta.

Kirjoitelmat olivat kai itsemurhaviesti, eikä mitään rationaalisia sunnitelmia parantaa yhteiskuntaa.

Teot (esim. viiltäminen) ovat käsittääkseni usein avunhuutoja kun ei pystytä tuskaa pukemaan sanoiksi, useimmat vahingoittaa vain itseään mutta aina löytyy ääripäitä.

Jokainen ihminen kaipaa huomiota ja rakkautta...

[Kuhmu]

Nyt kun kävi ilmi, että Auvista oli kiusattu neljänneltä luokalta asti, en ihmettele, että hän sai tarpeekseen. Olivatko uhrit loppujen lopuksi niin randomina valittu, sillä Auvinenhan ei ampunut kaikkia keitä matkallaan kohtasi.
Kiusatut joko murtuvat tai antavat takaisin. Auvisen tapauksessa ehkä sekä että. Vähintäänkin ikävästi tuo jatkumo päättyi kaikkien osalta Jokelan tapauksessa. Jälkeen päin ei voi tehdä mitään ja asioiden arvuuttelukaan ei tuo ketään takaisin.
Nyt olisi ehkä syytä ottaa kiusaaminen vakavasti niin työpaikoilla, kuin kouluissakin. Liian monesti kuulee, ettei asiaan löydy keinoja.

[TimoS]

Tuota noin, olipa kiusattu tai ei, niin ei se todellakaan selitä tuollaista tekoa. Minuakin kiusattiin enemmän tai vähemmän lukioon asti, eikä missään vaiheessa käynyt mielessäkään vastaavat teot.

[Paappa]

Tuota noin, olipa kiusattu tai ei, niin ei se todellakaan selitä tuollaista tekoa. Minuakin kiusattiin enemmän tai vähemmän lukioon asti, eikä missään vaiheessa käynyt mielessäkään vastaavat teot.

Mielestäni selittää erittäin hyvin. Jokelan tapaus vain vahvistaa sitä käsitystä, että kiusaaminen voi aiheuttaa herkemmillä yksilöillä erittäin pahoja henkisiä vammoja. Usko pois, minä tiedän. Jos käytössäni olisi ollut tuliase olisi voinut kouluaikana joltain henki lähteä. Puukottamiseen tai pesäpallomailan käyttöön ei minulla ollut luonnetta.

Eli jos viimeinkin päästäisiin siitä käsityksestä eroon, että pojat ovat poikia ja kaikkien vain pitäisi hyväksyä nälviminen tai fyysinen väkivalta eri asteisina variaatioina normaaliin kasvamiseen kuuluvina elementteinä. Ei pidä.

[Jussi Häkkinen]

Tuota noin, olipa kiusattu tai ei, niin ei se todellakaan selitä tuollaista tekoa.

Ei - kokonaan. Osittain kyllä, lisäksi helpottaa "minä vs. ne muut" -asetelman syntymistä vahvasti.

[CrazyCatt]

Tuota noin, olipa kiusattu tai ei, niin ei se todellakaan selitä tuollaista tekoa. Minuakin kiusattiin enemmän tai vähemmän lukioon asti, eikä missään vaiheessa käynyt mielessäkään vastaavat teot.

Mielestäni selittää erittäin hyvin. Jokelan tapaus vain vahvistaa sitä käsitystä, että kiusaaminen voi aiheuttaa herkemmillä yksilöillä erittäin pahoja henkisiä vammoja. Usko pois, minä tiedän. Jos käytössäni olisi ollut tuliase olisi voinut kouluaikana joltain henki lähteä. Puukottamiseen tai pesäpallomailan käyttöön ei minulla ollut luonnetta.

Samoilla linjoilla Paappan kanssa tässä asiassa. Sillä tuliaseella on vaan niin helpompi päästellä kun ei tarvitse "itse tehdä" mitään.
Kyllä kun tarpeeksi lytätätään niin jossain vaiheessa tulee pohja vastaan. Siitä joko ponnistetaan tai mennään läpi.
Ja ei TimoS pahalla, mutta sua on todennäköisesti kiusattu sitten vähemmän, ei suinkaan enemmän, jos ei ole tappaminen koskaan käynyt mielessä. Ja tarkoitan siis nimenomaan järjestelmällistä ajatusmallia, olkoonkin sitten suutuspäissään suunniteltua.

Kiusaamistakin on monentasoista, ihan satunnaisesta nimittelystä järjestelmälliseen ulkopuolelle sulkemiseen ja jatkuvaan raakaankin väkivaltaan, ja jottei vaan liian helpoksi menisi niin sitten vielä ihmiset kokevat asiat henkilötasolla eri lailla...

[Kalle Koskinen]

Ja ei TimoS pahalla, mutta sua on todennäköisesti kiusattu sitten vähemmän, ei suinkaan enemmän, jos ei ole tappaminen koskaan käynyt mielessä. Ja tarkoitan siis nimenomaan järjestelmällistä ajatusmallia, olkoonkin sitten suutuspäissään suunniteltua.

Jep, kun ollaan kiusattuja, niin ainoa tapa kaikille reagoida on fantasioida tappamisesta? Näinkö? Eli tässä asiassa ei päde erot ihmisten luonteissa?

[TimoS]

Jep, kun ollaan kiusattuja, niin ainoa tapa kaikille reagoida on fantasioida tappamisesta? Näinkö? Eli tässä asiassa ei päde erot ihmisten luonteissa?

Aivan! Juuri tämä oli minunkin pointtini. On lukemattomia koulukiusattuja joista varmasti osaa on kiusattu todella paljon, mutta silti tuollainen aseeseen tarttuminen ei ole kovin yleistä. Kuinkahan monelle sellainen tulee edes mieleen?

[Jussi Häkkinen]

Jep, kun ollaan kiusattuja, niin ainoa tapa kaikille reagoida on fantasioida tappamisesta? Näinkö? Eli tässä asiassa ei päde erot ihmisten luonteissa?

Aivan! Juuri tämä oli minunkin pointtini. On lukemattomia koulukiusattuja joista varmasti osaa on kiusattu todella paljon, mutta silti tuollainen aseeseen tarttuminen ei ole kovin yleistä. Kuinkahan monelle sellainen tulee edes mieleen?

Keskustelin tuon tapauksen aikaan melko monen koulukiusatun ystävän ja kaverin kanssa. Käytännössä jokainen sanoi, että tuollainen toiminta oli ainakin joskus tullut mieleen ja että suunnitteluakin oli tehty jopa melkoisen pitkälle. Kuitenkin lopputulemana oli, että kyse oli selviytymisfantasiasta ja oikeastaan kukaan ei olisi edes ajatellut toteuttavansa haaveitaan - ellei sitten jonakin päivänä kiusaaminen olisi mennyt aivan liian pitkälle. Yksi oli tosin hankkinut käyttöönsä aseen, veitsiä ja erinäisiä räjähdystarvikkeita yläasteaikanaan kaikista pahimman kiusauskauden vuoksi.

Moni piti myös mahdollisena sitä, että mikäli nykyisen kaltaista "vertaistukea" olisi silloin ollut saatavilla (ts. materiaalia mm. Columbinen ammunnoista jne.), meininki olisi ehkä mennyt toteutukseen asti.

Tervetuloa lintukotoon. Koululaisten ja opiskelijoiden mielenterveyspalveluissa (ja terveyspalveluissa yleensäkin) on muuten melkoisen paljon parannettavaa.

Yrittäkää muistaa sitten syksyllä ohjelmia lukiessanne.

[CrazyCatt]

Jep, kun ollaan kiusattuja, niin ainoa tapa kaikille reagoida on fantasioida tappamisesta? Näinkö? Eli tässä asiassa ei päde erot ihmisten luonteissa?

Aivan! Juuri tämä oli minunkin pointtini. On lukemattomia koulukiusattuja joista varmasti osaa on kiusattu todella paljon, mutta silti tuollainen aseeseen tarttuminen ei ole kovin yleistä. Kuinkahan monelle sellainen tulee edes mieleen?

No joo, vähän kärkästä tekstiä tulin laittaneeksi, mutta kyllä mä melkein väittäisin että se jossain vaiheessa käy mielessä jos on todellakin kiusattu. Ei se tarkoita että stä tahtoisi tosissaan toteuttaa, mutta mielessä se todennäköisesti käy.
Mutta kyllä, tähän voi olla poikkeuksiakin. Eihän kaikki tykkää jäätelöstäkään, tai näin olen kuullut väitettävän.

Jussi tuossa aika hyvää tekstiä laittoi aiheesta. Tiedän myös tapauksia jotka ovat pyörineet koulussa veitsien kanssa, eräs tapaus kantoi ilmapistoolia käsilaukussaan. Onneksi yhtäkään näistä vekottimista ei tietääkseni käytetty tosin ketään vastaan. Onni sinäänsä.
Mutta sen verran oli asiaa siis kuitenkin suunniteltu että tekoväline(et) olivat mukana.
Näissä tapauksissa olivat kuitenkin mukana itsepuolustus-tarkoituksessa kuitenkin. Mutta kuka tietää miten siinä käy jos useita vuosia kiusattu alkaa puolustamaan itseään veitsellä? Iskeekö se punainen verho silmiin ja lopetetaan se kiusaajan toiminta kokonaan ja lopullisesti?

Vakava asia kuitenkin on koulukiusaaminen, se myönnettäköön.

[heian]

Tuota noin, olipa kiusattu tai ei, niin ei se todellakaan selitä tuollaista tekoa. Minuakin kiusattiin enemmän tai vähemmän lukioon asti, eikä missään vaiheessa käynyt mielessäkään vastaavat teot.

Samoin. Lähinnä kävi mielessä jonkinlaisen selkäsaunan antaminen kiusaajille. Tyydyin kuitenkin naureskelemaan niille, kun eivät onnistuneet tulevaisuuden suunnitelmissaan.

[Kuhmu]

Aivan! Juuri tämä oli minunkin pointtini. On lukemattomia koulukiusattuja joista varmasti osaa on kiusattu todella paljon, mutta silti tuollainen aseeseen tarttuminen ei ole kovin yleistä. Kuinkahan monelle sellainen tulee edes mieleen?

Ei kai sillä ole merkitystä pohtia, kuinka monella se tulee edes mieleen. Vaan vaikuttaa siten, että ihmisillä olisi mahdollisuus elää siten, ettei tarvitse pelätä ja olla piinattu.
Luojan kiitos aseeseen tarttuminen ei ole todellakaan kovin yleistä.
Omat lapseni olen opettanut pitämään puolensa ja suhtaumaan kiusaamiseen todellisena uhkana. Kävimme läpi erilaisia tapoja selvitä puhuen ja fyysisen uhan myötä toimien.
Vanhimmalle pojalleni annoin reppuun kannettavaksi noin 50cm punatammisen kepin, sitä varten, jos häntä olisi kohdannut useamman vastustajan päälle karkaaminen. Opetin häntä myös käyttämään sitä ja toimimaan useamman vastustajan kanssa. Uhka oli olemassa oleva ja todellinen. Selvensin myös miten laki suhtautuu asiaan ja mikä on hätävarjelua ja mikä sen liioittelua.
Annoin siis välineitä kohdata tällaisia tilanteita ja selviytyä niistä itse, sillä elämässä voi olla hetkiä jolloin paikalla ei ole vanhempia tai opettajia, eikä karkuunkaan pääse.
Mielestäni karata on hyvin vajavainen itsepuolustuslaji, eikä tarjoa kuin yhden tavan selvitä asioista. Monesti pakoon juokseminen vain lykkää tilanteita, jotka saattavat tulla vastaan myöhemmin moninkertaisina. Toki se on hyvä keino silloin kun siihen on järkevä mahdollisuus, mutta pakoon pötkimällä harvemmin saadaan pysyviä ratkaisuja aikaiseksi. vaan se antaa lähinnä aikaa, mutta ei ratkaisuja.

[Paappa]

Omat lapseni olen opettanut pitämään puolensa ja suhtaumaan kiusaamiseen todellisena uhkana. Kävimme läpi erilaisia tapoja selvitä puhuen ja fyysisen uhan myötä toimien.
Vanhimmalle pojalleni annoin reppuun kannettavaksi noin 50cm punatammisen kepin, sitä varten, jos häntä olisi kohdannut useamman vastustajan päälle karkaaminen. Opetin häntä myös käyttämään sitä ja toimimaan useamman vastustajan kanssa. Uhka oli olemassa oleva ja todellinen. Selvensin myös miten laki suhtautuu asiaan ja mikä on hätävarjelua ja mikä sen liioittelua.

Hyvä jos olet antanut lapsille välineitä käsitellä kiusaamista ja kouluväkivaltaa. Tuota aseen (kepin) antamista lapselle luvan kanssa käytettäväksi hiukan kritisoisin.

Tuossa tilanteessa lähtisin ensisijaisesti liikkeelle siitä, että tekisin kaikkeni sen eteen, että yhteiskunnan suomin keinoin yrittäisin selvittää tuollaisen tilanteen. Jos lasta kohtaa se tilanne että hän saa pelätä useamman (tai vaikka yhden!) henkilön taholta väkivallan uhkaa en epäröisi ilmoittaa asiasta poliisille. Heille tuollainen asia kuuluu. Jos opettaja ei pysty tai suostu tai ei näe asian vakavuutta niin tieto rehtorille. Jos rehtori ei puutu asiaan niin kunnan koulutoimi, sieltä koulutoimen tai sivistystoimen johtaja on seuraava taho. Enkä epäröisi mennä koputtamaan niiden kiusaajien oville, ensisijaisesti tietenkin asiallisesti keskustellen vanhempien kanssa. Jos nämä eivät suostu keskustelemaan asiasta sanoisin että seuraava askel on poliisiin yhteyden otto, tämä yleensä kyllä aiheuttaa reaktion.

Lapsen pitää siis voida tuntea, että vaikka jokaisen on voitava puolustaa itseään hätätilanteessa, ensisijainen vastuu hänen hyvinvoinnistaan on vanhemmilla ja opettajilla. Erityisesti hänen on tunnettava se, että hänen puolellaan ollaan joka tilanteessa eikä väkivaltaan jätetä reagoimatta.

Viimeisessä vaiheessa olisin valmis itse ottamaan vastuun tekemisistäni. Poikieni vanhan koulun rehtori oli minusta toiminut ryhdikkäästi tällaisessa tilanteessa. Hänen poikansa oli joutunut varsin vakavan kiusaamisen kohteeksi. Kuitenkin poika pelkäsi niin että ei suostunut nimeämään kiusaajiaan. Kerran sitten äitinsä ja poika olivat kaupungilla matkalla jonnekin kun tien viereisessä puistikossa näkyi nuorisoporukka, poika meni sen nähdessään oudon näköiseksi minkä äitinsä huomasi. Hän kysyi että "ovatko ne nuo", mihin poika vastasi myöntävästi. Äiti kurvasi saman tien jalkakäytävän yli puistoon, nousi autosta ja piti pojille tiukan puhuttelun päättäen sen: "muistakaa, tästä lähtien se mitä pojalle tapahtuu tulee tapahtumaan myös teille". Tuosta voisi lähteä. On tietysti selvä että tyhjiä uhkauksia ei pidä esittää vaan on oltava valmis myös ne toteuttamaan.

Sitten siitä, että monia muitakin on kiusattu eivätkä he ole ryhtyneet tekemään mitään Jokelan kaltaista. Täälläkin on tullut esille, että kiusattu on lyönyt taltalla kiusaajaa, erilaisia aseita on kannettu mukana jne. Itselläni oli linkkuveitsi taskussa, vaikka en sitä olisi uskaltanut käyttääkään. Siis ns. turvariepu. Säälittävää sinänsä.

Kuinka moni on kokenut sen, että vuosia pelkää lähteä kouluun joka aamu? Tai sen, että vielä aikuisena nuo tapahtumat tulevat mieleen joka päivä, tai että jonkun noista vuosien takaisista kiusaajista tullessa vastaan joutuu lähes paniikkireaktioon? Tämä on todellisuutta. Valtaosa kiusaamistapauksista ei päädy tällaiseen. Osa päätyy. Voin hyvin ymmärtää tämän kokemuksen perusteella Auvista, vaikka en hänen tekoaan hyväksykään.

Lisäys. Vaikka ensisijaisten toimenpiteiden tarkoitus on varmistaa lapsen turvallisuus ja koskemattomuus, tämän jälkeen pitää ryhtyä toimenpiteisiin henkisten vammojen korjaamiseksi. Tähän voi tarvita ammattiapua. On erittäin surkeaa, että kouluterveydenhoito on nykyisessä jamassa eivätkä koululaiset pääse halutessaan ammattilaisten puheille, kuten Jussi kirjoitti aikaisemmin.

Surkeinta tässä kaikessa on miten törmätään vanhempien voimattomuuteen, opettajien välipitämättömyyteen ja vähättelyyn ja pahimmillaan siihen, että koulun maine on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi. Itse törmäsin siihen, että tiettyjä opettajia lähinnä ärsytti avunpyyntöni, heistä se oli lähinnä kiusallista. Toisaalla olen kuullut, kuinka opettaja sai luokan edessä raivokohtauksen siitä, kun joku vanhemmista oli kirjoittanut kirjeen koululle ja moittinut opettajia kiusaamiseen puuttumattomuudesta, opettajan raivo kohdistui erityisesti siihen että joku kehtaa pilata koulun mainetta...

[Vlad Tepes]

No joo, vähän kärkästä tekstiä tulin laittaneeksi, mutta kyllä mä melkein väittäisin että se jossain vaiheessa käy mielessä jos on todellakin kiusattu. Ei se tarkoita että stä tahtoisi tosissaan toteuttaa, mutta mielessä se todennäköisesti käy.

Kyllä minä lähtisin siitä, että tuollaisten ajatusten jälkeen olisi jo hyvä kääntyä ammattiauttajan puoleen. Ei ole mikään kovin kevyt raiteiltaan suistuminen enää kyseessä, jos mielessä oikeasti käy ajatus murhata ihmisiä.