Jorge kirjoitti:
Paappa kirjoitti:
Vaihtoehto B: he katkeroituvat, koska heitä ei edelleenkään hyväksytä ranskalaisiksi, vaikka he ovat toisen polven siirtolaisia. He jäävät edelleenkin yhteiskunnan ulkopuolelle, eivät saa töitä taustansa vuoksi ja kantaväestö suhtautuu heihin jatkuvasti kielteisesti syystä johon ovat syyttömiä.
Mikä ei tarkoita sitä etteikö heissä itsessään voisi olla syytä, varmasti on. SIlti ei voi jättää pois tätäkään yllä mainitsemaani vaihtoehtoa osana ongelmaa.
Ei voikaan - jätin tarkoituksella mainitsematta, koska niin usein tuo vaihtoehto mainitaan sinä nimenomaisena syynä. Kyllä se varmasti on osa ongelmaa, mutta ei ongelman koko kuva.
Niin, epäilemättä osa katkeroituu koska Pierre haukkuu neekeriksi eikä anna töitä ja osa katkeroituu, koska poliisit on natseja eivätkä anna rötöstellä. Nähdäkseni edellisessä yksinkertaistuksessa vastuu on kantaväestön rasisteilla, jälkimmäisessä siirtolaistaustaisen yhteisön kriminaaleilla.
Jorge kirjoitti:
Asenne. Ensimmäisen polven siirtolaiset tajusivat tulleensa erilaiseen maahan, jonka ehtoihin pitää ainakin ulkoisesti sopeutua. Toinen, Ranskassa syntynyt, sukupolvi ottaa itsestään selvänä sen, että heidät hyväksytää sellaisenaan, koska ovat syntyneet Ranskassa.
Ajatuksessa on tietenkin oikeutus, mutta toisaalta sekin puoli, että ei heidän kulttuurinsa ole kuitenkaan valtavirraksi muuttunut ja he eivät kenties hyväksy sitä todellisuutta. Asiaan vaikuttaa paljon se, jos on kasvanut Ranskassa, mutta kuitenkin lähiössä, jossa on eletty lähinnä pohjois-afrikkalaista kulttuuria.
Käsittääkseni ensimmäiset siirtolaiset saapuivat Ranskaan tekemään työtä, heillä epäilemättä oli mainitsemasi kaltainen asenne. Miksi tämä asenne ei ole siirtynyt jälkikasvulle? Kyse on kuitenkin henkilöistä, jotka ovat nähneet työnteon sen verran tärkeänä asiana, että ovat jättäneet kotimaansa ja perustaneet perheenkin uudessa maassa. He ovat myös, ainakin ulkoisesti, sopeutuneet uuden kotimaansa ehtoihin. Vaikka toisella sukupolvella on toki oikeus odottaa, että heidät hyväksytään sellaisenaan, luulisi heillä olevan myös vastaavanlainen käsitys työnteon ja ulkoisen sopeutumisen tärkeydestä kuin heidän vanhemmillaan, jotka kuitenkin ovat eläneet lähinnä pohjoisafrikkalaista kulttuuria ennen maahanmuuttoaan. Minua kiinnostaa tämän katkoksen syy.
Löysin tällaisen kaupunkisuunnittelullisen ongelmakohdan:
The vast new apartment blocks, or flats, were at first chiefly inhabited by members of the middle class. As the housing situation improved, most middle-class residents moved to better houses and immigrants left the shantytowns for the blocks. The blocks are termed "HLM" — habitation à loyer modéré ("moderated rent flats"), and districts of blocks are termed cités (housing estates). You can see some Parisian housing estates here: [5]. A popular urban planning concept at this time, popularized by Le Corbusier, a Swiss architect, was to separate areas of towns or cities according to several functions: living center (blocks), commercial center and working center, with the centers being connected by buses. This led to the isolation of the living centers, with two consequences:
There was little activity at night and on Sunday, aggravated by the fact that bus transit to the central cities was limited;
When unemployment started to rise in the late 1970s, the children did not see anybody working, as the working center was far away; in the 1990s, a lot of school-age children never saw their parents going to work, and never saw anyone working.
Mielestäni olisi vähän pitkälle menevää todeta, että lähiörakentaminen olisi ainoa tai suurin syy siihen, etteivät lapset omaksu vanhempiensa käyttäytymismalleja - muuten kuin valikoidusti. Joku rooli sillä ilmeisesti kuitenkin on, toisaalta siinä että näitä pohjoisafrikkalaisia kulttuuriyhdyskuntia on syntynyt, toisaalta siinä että lapset eivät ole oppineet ihmisten käyvän töissä koska eivät ole sitä koskaan nähneet. En tiedä, mikä kaupunkirakentamisen tilanne oli Pohjois-Afrikassa ensimmäisten siirtolaisten lähtiessä sieltä, mutta kulttuurin suhteen se tuskin on ollut erilainen. Toisaalta, Ranskassa - vaikka onkin eletty siirtolaislähiössä - on kuitenkin väistämättä kohdattu enemmän valtaväestön kulttuuria ja lapsesta asti totuttu myös näihin ehtoihin, joihin pitäisi sopeutua vähintään ulkoisesti. Missä vaiheessa ja minkä vuoksi tämä vastareaktio?
