Kauhuleffat ja pelkääminen yleensä

[Nauses]

Tuli tosta ilokaasuteltan Mothman ketjusta mieleen, että ainakin mulle seuraavanlaiset kommentit saa paljon tehokkaammin päälle halun nähdä joku leffa kuin mikään mainos ikinä.

Hyi. Tämä on siis SE elokuva, josta näin painajaisia kaksi viikkoa putkeen. HYI.

Tämmöiset asiat ovat kuitenkin minusta jotenkin tosi kammottavia ja pelottavia. Harmittaa, että tuli edes joskus katsottua se elokuva, kun vieläkin pelottaa, vaikka ko. katselukokemuksesta on jo melkein kymmenen vuotta

Ylipäätään on vähän kohtalon ivaa että ne jotka haluavat elokuvissa pelätä eivät yleensä pahemmin niistä säiky ja vastaavasti se otollinen kohtuuyleisö joille kauhupätkät "toimisivat" ei ymmärrettävästi halua niitä hirveästi katsoa. Eräs ystäväni kyllä tiedosti kaunaa katsoessaan että se on hänen mielestään kökkö ja huvittava, mutta silti oli ihan säikkynä kokoajan. Elokuvan jälkeen hän ei myöskään voinut mennä pitkään aikaan kylppäriin vähänkään hämärämpään aikaan.

Tälläisestä tulee mieleen että pelkääkö kauhuleffoja kammoava ihminen sitä mitä niissä elokuvissa on, vai sitä mitä oma mielikuvitus luo? Ja olisiko tälläinen abstrakti pelko yhteydessä siihen miten ihminen suhtautuu yliluonnollisiin asioihin(jos ne olisivat olemassa), kuten kummituksiin ja vastaaviin. Olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka pelkäävät kummituksia, jos oikeasti näkisin sellaisen(olen kyllä vähän skeptinen sen suhteen ), niin olisihan se varmaan aika jännittävä kokemus mutta ennenkaikkea mielenkiintoinen. Joskus 8v nassikkana eka Alien oli kyllä ihan hemmetin pelottava, muistan sen ahdistuksen vieläkin kun se tummaihoinen tyyppi ryömii sielä ilmastointikanavassa liekinheittimen kanssa ja varmaan seuraavana yönäkään ei tullut ihan tasapainoisesti nukuttua, mutta silti tuo on varmaan parhaita lapsuusmssitojani(muistan ylipäätään todella huonosti menneet asiat vähänkään kauempaa). Myös vaikka pimeässä metsässä käveleminen saa hymyilemään siinä vaiheessa kun tulee se "pakko katsoa selän taakse" refleksi ja varjot alkaa yhtäkkiä liikkumaan. En kuitenkaan usko että nauttisin mistään oikeasti vaarallisista tilanteista, siinä ei paljon naurata kun joku sekopää aikoo oikeasti fileerata sut.

[Elina]

Kauhuleffat harvemmin ovatkaan pelottavia, usein lähinnä vain ällöttäviä, mutta tuo nimenomainen elokuva (the Mothman Prophecies) on taasen enemmänkin jännitysdraama. Pelottavan elokuvasta tekee osaltaan se, että se perustuu tositapahtumiin. Myös yleinen fiilis elokuvassa on jotenkin ahdistava ja painostava. Toki osansa on varmasti omalla mielikuvituksellakin.

[Kerkko]

Kuulun niihin, joita harmittaa kun ei pelota. En muista koskaan juuri pelänneeni leffoja. Poikasenakin nukkumaan mennessä pelkäsin enemmän poliisi-tv:tä kuin mitään kauhuleffoja.

Oikeastaan ainoa pelottava leffa, jonka muistan on muutama kuukausi sitten näkemäni Orpokoti. Hieno lehva muutenkin.

[Daun]

Kuulun niihin, joita harmittaa kun ei pelota.

Sama. Olen pienestä pitäen katsonut kauhuelokuvia, ja niille on jotenkin turtunut sen 10 ikävuoden jälkeen. Nykyään kaikki kauhuelokuvat ovat vain tylsiä säikäyttely pätkiä, missä tulee tasaisin väliajoin joku ruma örkkimönkiäinen huutaen ja siinä leffan juju. Enää ei vain oikein tehdä hyviä elokuvia

[SJR]

Minua ei ikinä pelota kauhuleffojen katselun aikana, vaan vasta niiden jälkeen. Leffaa katsoessa kuitenkin tiedostaa koko ajan, että "tuo on vain elokuvaa". Sen sijaan heti kun leffa on loppunut ja pitäisi mennä nukkumaan, niin mielikuvitus alkaa laukkaamaan ja tulee pakonomainen tarve kääntyillä sängyssä ympäri ja katsoa joka nurkkaan ettei siellä ihan varmasti ole mitään. Välillä on myös pakko nousta sängystä ja varmistaa, että ovi on varmasti lukossa ja että kaikki huoneet ovat varmasti tyhjiä jne. Ja ei, en usko kummituksiin tai muihin paranormaaleihin ilmiöihin.

[Condevil]

Mä kuulun sarjaan "en osaa katsoa kauhuelokuvia oikein".

Ei pelota kun lähinnä huvittaa ne asiat ja ajattelee että ei noin voi tehdä tai että miksi se on noin tyhmä että menee tonne jne.

Orpokoti kyllä kiinnostais jos siinä ei noita älyttömiä örkkejä olis.

[Minazki]

Itse kuulun oikeastaan niihin, jotka eivät halua pelätä, mutta kuitenkin katsovat kauhulehvoja
Usein teen elokuvista pakostakin huvittavia, sillä keskityn todella paljon tekniseen puoleen ja realistisuuteen, enkä mene tunnelman mukana ja jos hirviö on täysi sukka tai sitten näyttelijät eivät osaa eläytyä nauran elokuvalle päin naamaa, enkä tunne armoa.
Kauhuelokuvat ovat usein liiankin tylsiä katsottavaksi ja täten valitsen useimmiten komedian jos mahdollista.

[Luppa]

En tykkää katsoa kauhuleffoja, sillä eläydyn elokuvaan voimakkaasti ja katsominen on kaukana nautinnosta. Pidän usein käsiä silmien edessä siten, että kurkistan vain sormien välistä, kun on pahin kohta. Kotona kelaan ohjelmaa eteenpäin tai otan äänet pois. Leffassa pidän silmiä kiinni. Ihan naurettavaa, mutta en voi sille mitään. Pimeällä kävellessäni en pelkää, että päälleni kävisi puskajussi vaan että perässä laahustaa Ring-elokuvan tyttö.

Viimeisen kerran kävin katsomassa leffassa kauhuelokuvan pari vuotta sitten exän kanssa. Pidin käsiä silmien edessä ja popcornit lenteli säikähtäessäni. Meinasin lähteä kesken elokuvan pois ja päätin, että enää en maksa moisesta kärsimyksestä. Leffan loputtua takanamme istuneet ihmiset kuittailivat huvittuneina minulle ja naureskelivat keskenään.

[Mjölnir]

... perässä laahustaa Ring-elokuvan tyttö.

Ring on kyllä yksi niistä harvoista elokuvista, jotka olen kokenut oikeasti ahdistaviksi

[Condevil]

Ring on yksi niistä harvoista elokuvista jotka olen meinannut jättää kesken kun oli niin tylsä.

[Mjölnir]

Ring on yksi niistä harvoista elokuvista jotka olen meinannut jättää kesken kun oli niin tylsä.

Ehkä mä kuvittelin siihen jotain enemmän kuin ohjaaja oli tarkoittanut

[Nauses]

Kauhuleffat tuntuu olevan aika usein sellasia että sama leffa voi olla jonkun mielestä älyttömän hyvä ja toisen huono, vielä enemmän kuin leffat yleensä. Esimerkiksi suurin osa tutuistani piti Silent Hilliä tosi kökkönä tai korkeintaan kohtalaisena leffana, mutta mut se vaan imasi mukaansa. Se leffa vaan oli niin pirun siisti visuaalisesti ja äänimaailmallisesti ettei joku kökkö monsteri haitannut ollenkaan, ylipäätään juuri sellaista mystistä yliluonnollista kauhua jollaisesta pidän. Muutenkaan mitkään teinien puukkohipat ei pahemmin nappaa, vaan sellainen pahaenteinen tunnelma ettei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu on se juttu mulle kauhupätkissä.

[Sitav Abdullah]

Tuli muuten tossa katottua eilen yöllä The Ninth Gate leffa .
Makuunista löytyi 4e myytävänä.(Filmifriikissä30e sen verran harvinainen leffa on)
Kertoi jostain saatannalisesta kirjasta.
Kulttiokkulismiin tai johonkin semmosiin myytteihin perustuva.
No mutta asiaan vaikka ei suorastaan kauhuleffa ollut, eikä säikäytyskohtia ollut.
Tunnelma oli koko leffan ajan ihan hiton karmiva.
Muuten en kyllä oikein välitä kauhu leffoista,kun tulee mieleen,että kuinka nössö pitää olla,että pelkää jtn helvatan pikku tyttöä.
Monoa vaan päähän eiköhän hoidu sillä hullut pikku tytötkin

[Maul]

Ring on yksi niistä harvoista elokuvista jotka olen meinannut jättää kesken kun oli niin tylsä.

Ehkä mä kuvittelin siihen jotain enemmän kuin ohjaaja oli tarkoittanut

äänet oli aika suuressa osassa siinä pätkässä. Katsoin kuulokkeiden kanssa dvd:ltä, otin hetkeksi kuulokkeet pois ja aloin nauramaan huvittuneena. Äänten kanssa oli tavallaan tosiaan ihan ahdistava pätkä. Tuntui olevan muuten aika paljon kyllä perus säikyttelyä ja nopeaan tahtiin vaihtuvia oudon häiritseviä kuvia, joista ei päässyt oikein selville mitä siinä oli kun ne vaihtui niin nopeasti.

Itse elän muuten elokuvissa aina täysillä mukana, eihän leffojen katsomisessa muuten mitään järkeä ole..

[L.K.]

... perässä laahustaa Ring-elokuvan tyttö.

Ring on kyllä yksi niistä harvoista elokuvista, jotka olen kokenut oikeasti ahdistaviksi

+1.

Samaten nuorena Stephen Kingin SE oli jotenkin pelottava.