Potkulaisten tositilanteet

[Ars Dimicatio]

Tämän keskustelun seuraaminen kiteyttää aika hyvin se, että on vaikea keskustella, kun ei olla ihan yhtä mieltä edes siitä mikä on "tappelu" ja mikä on "katutappelija". P.Laton kuvaamat tilanteet ja henkilöt ovat varmasti löydettävissä, mutta edustavat vain pientä alakulttuuria siitä mitä "kadulla" on tarjolla. Ei ne kaikki alamaailman jampatkaan ole halukkaita tappelemaan "rehellisesti" ja "kadun kunniakoodin mukaan". Osa on sellaisia, että murjottavat ja muhivat (kuviteltua tai oikeaa) loukkausta tuntikausia, hakevat astalon kotoa ja puukottavat selkään (kirjaimellisesti). Osalla taas on sellaisia kavereita, että ekasta heijarista on koko rottalauma niskassa.

Omat kokemukset ajalta ennen virkamerkkiä, voimankäyttövälineitä ja apuvoimia ovat teini-ikäisten kähinöitä, joissa lyötiin äkkiä ja yllätyksellä. Siinä ei haasteltu tai paikkaa katottu, hyökkäys lähti ilman sodanjulistusta. Joku osasi lyödä, toinen ehkä ei. Muistan tilanteita, joissa vastapuoli antautui kommunikoimaan ja puhuin itseni ulos tilanteesta ilman vahinkoja kenellekään. Muissa katsoin heti alkuun, että puhuminen ei auta ja löin ensin. Tai no, kerran tais tulla kaadettua ja toisen kerran lukotettua, mutta aina ennen kuin vastapuoli oli tanssivalmis. Voin siis rehellisesti sanoa, että rehellisessä tappelussa en ole ollut.

[Mika]

P.laton, kysyin ihan tarjoituksella ja tämän ketjun otsikkoon liittyen, oletko jutellut Mikon ja Eskon kanssa Tanglangista. Harjoittelemasi neljä lajia eivät ole katulajeja, eivätkä ne kai sellaisia esitäkään olevansa. Tanglang on. Ja sitten on koko joukko nykyaikaiseen itsepuolustukseen keskittyneitä lajeja, joille on oma alueensakin täällä (linkki viestin lopussa).

Itsepuolustustilanteita, joihin viittaaminen nimenomaan katutilanteina on kapeaa mm. siksi, että moni vakava tilanne tapahtuu valitettavasti neljän seinän sisällä ihmiselle, joka on kodissaan, on tolkuton määrä erilaisia. Tämä ketju on pyhitetty potkulaisten kokemuksille, joita on monenlaisia. Ketjua kannattaa joskus lueskella. Ja siltikin ne tilanteet edustavat vain murto-osaa kaikista päivittäisistä Itsepuolustustilanteista ympäri maailman.

https://potku.net/forum/viewforum.php?f=41

[Valvoja]

Tästä ketjusta on saanut poistaa asiatonta keskustelua melko paljon.

Viesteistä on poistettu pieniä turhia piikkejä. Valitettavasti kaikkea ei olla varmaan edes onnistuttu siivoamaan, koska se on työlästä ja koska siivoaminen tehdään kokonaisuus edellä.

Jatkossa pienetkin henkilökohtaisuudet ja keskustelusta tai keskustelijoista puhuminen saattavat aiheuttaa koko viestin poiston. Tämä koskee myös, ja ehkä erityisesti, luonnehdintoja jostakin yleisestä keskusteluilmapiiristä, jonka jokainen näkee omalla rajallisella tavallaan.

Minkäänlaista henkilökohtaisuuksiin menemistä ei sallita. On hienoa että, P.Laton, laitat itsesi likoon ja avaat asioita myös oman elämäsi kautta. Tämä on sinun valintasi ja siitä seuraa että sinun elämäsi päätyy jossain määrin keskusteltavaksi. Muiden elämät päätyköön sitten vastaavasti keskusteltaviksi heidän omista päätöksistään. Ei ole sopivaa että kukaan muu ottaa asiakeskustelussa tällaista aloitetta toisen puolesta. Ei ole myöskään yleensä sopivaa käyttää kanssakeskustelijaa kuvitteellisena esimerkkihenkilönä oikein mihinkään.

Keskustelu on pääasiassa hyvätasoista, jopa näin vaikeasta aiheesta. Vielä näissä pikkuasioissa voisi hioa vähän.

[Ile]

Onhan toi selvää faktaa, että yllätys, aloite ja aggressio on taktisesti tärkeitä juttuja katutilanteissa ja pari teknistäkin pointtia on tuossa mielestäni ollu ihan hyviä. Mä oon mielelläni avoimin mielin noita juttuja näiltä osin lukenut.

Ja huonoa ei ole sen eritteleminen, miltä osin kilpakamppailun harjoittelu ei ole optimaalista katutilanteita ajatellen. Ei siinä uusia asioita ole mutta ihan tärkeitä pitää mielessä.

Se varsinainen ongelma on nähdäkseni se epämääräinen kontekstointi (johon myös A.D. viittasi), joka tosin on nyt vähän tarkentunut kun on menty katutappelun määrittelyyn yms..

Mutta siis... mä en tiedä mitä tässä pitäis nyt taustaks sanoa lähtien omasta lähes 40 vuotta sitten aloitetusta kamppailuharjoittelusta, sen piirissä syntyneistä verkostoista, siviiliammatista, rikostilastojen seurannasta etc etc... mutta sehän on päivänselvää, että osaava kilpakamppailija vakavan katuväkivallan uhrina on tässä yhteiskunnassa täysin marginaalinen ilmiö ja suhteellisesti huomattavasti paljon katteettomampia käsityksiä omista myllyttäjänkyvyistään on tyypillisesti ihan muilla ihmisryhmillä.

Se kadun pimein osuus on olemassa mutta se on aika kapea.

Valvomo: Tästä viestistä on poistettu osia, jotka käsittelivät keskustelun asetelmia. Keskustelu käsitelköön otsikon mukaisesti tositilanteita.

[Paanari]

Tositilanteista jos hivenen.
Nk. tositilanne mikä mulle on mitätön pikku rähäkkä voi olla, toiselle tosi traumaattinen kokemus.

Riipuen kertojasta tai kuuliasta toiminta on ollut kunniakasta tai sitten täydellistä kusipiän mellastusta.
Sen kummemmin ottamatta kantaa isoihin ja ritarillisiin voittoihin, nostaisin esiin koetut tappiot/tasapelit.
Itte mellastanu 1970-luvun lopusta tänne asti, enempi/vähempi tyylikkäästi.
Pataan on tullut niin, jengi yhteenotoissa, paarin pihalla, kämpissä ja paikoissa joissa soittajat, heitukka, varkaat ynnä muu pa$kasakki majailee.

Näistä nk selkäsaunoista pitää oppia, ei saa masentuu vaan olla enskerralla tarkempi.
Viitti mukavan miehen mainettani pilata kertomuksilla, kuinka tiiliskivet tulee ikkunoista sisään ja ovi avataan purkuraudoilla tai kuinka joku vähälle jäänyt huijataan miehissä piestäväksi.
Voitoilla on mukava paukutella henkseleitä mutta, tappion karvas kalkki pitää myös osata niellä.
Pestä se jälkipyykki päänsä sisällä notta, ei tule pahat teot uniin.
Jaska

[P.Laton]

P.Laton, vaikkemme tietääkseni ole tavanneet, luulen tietäväni sinusta sen, että aloitit Choy Lee Futin teininä noin samanikäisten @millhillin ja @esko.ronimus:n kanssa. Se on vähän harmi, että ehdit kaiketi lopettamaan kamppailulajit ennen kuin Tanglang 2004 rantautui Suomeen. Siellä olisit kokenut aivan erilaista kungfua ja saanut mättää joka treeneissä ja nimenomaan niitä rauhallisemmin tehtyjä tekniikkoja suoraan ja luovuutesi mukaan soveltaen. Sitä en tietenkään osaa arvioida, olisiko se vaikuttanut muuhun elämääsi.

Oletko muuten jutellut Tanglangista Mikon ja Eskon kanssa?

Katutappelutilanteet ovat todella moninaisia. Siksi mitään yhtä totuutta niistä ei ole. Siltä kannalta ymmärrät ehkä paremmin, mistä näkökulmasta muut kirjoittavat. Tällaisissa hyvin argumentoiduissa keskusteluissa on tärkeää osoittaa muille tietävänsä oman näkökulmansa olevan yksi muiden joukossa.

Mielenkiintoisia viestisi ovat olleet.

Moi! Tiedätkös, olen seurannut teidän touhua jälkeen päin, ja olen huomannut, että laji on nimenomaan katutappeluun kehitetty. Tarttumisineen, kamppeineen, lyönteineen(joita on nähdäkseni perus nyrkkeilytyylisien lyöntien lisäksi muitakin) ja "kovaa päälle vaikka leuka joskus vilahtaakin" asenne ja strategia. Fanitan kovasti ja aikanaan touhu olisi ollut minulle kuin nenä päähän. Nykyään sporttailen, koska en todellakaan aio enää tapella kadulla ja treenit ovat minulle sellaista höntsäilyä. Olen otellutkin ja on paljon kavereita toisessa MT seurassa kenen kanssa mennään välillä Hervannan vapaa-aikatalon kehään riehumaan - mitä nyt tällainen keski - ikää lähestyvä mies uskaltaa.

Näen todella mihin pyritte ja teiltä tulee ulos kyllä kykeneviä JA varmasti myös etiikaltaan kypsempiä tyyppejä, kuin nuori minä olin.

Iso peukku, harmi, että tällä hetkellä on tämä tietynlainen MMA buumi joka vie teiltä tyyppejä, jotka lopulta sopisivat ja haluaisivat teidän meininkiä. Kun "no jos se olisi tehokasta, miksi sitä ei näy..." argumentti on sillain hauska. MMA kehässä kun näkyy paljon kaikenlaista eri lajeista, lyöntejä CLF:stä jne. ja oikeastaan harvemmin pitään puhdasta potkunyrkkeilyä. En tiedä treenataanko MMA seuroissa esim. näitä "heijareita" mitä itse kutsun mieluummin treenattuna versiona sivallukseksi jne. mitä olen miettinyt paljon.

Anteeksi poukkoileva teksti, tarkoitus on sanoa, että olen perillä teidän touhusta ja fanitan. Tähän ikään ja mind settiin kuitenkin suht. letkeä sparrailu ja padien potkiminen tekee sen mitä haluan, eli pitää kropan liikuntakykyisenä. Sielläkin puolella olen jäänyt ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen kerran viikossa treenaavaksi sunnuntai hölmöilijäksi. On kotona tarkkuus pallon ja pitkä säkki

Ja niin. Teidän puolalaiset sifut vaikuttavat... Häjyiltä miehiltä

[Lasse Candé]

Näin sauman avata ketjun kiinalaislajien yhteydestä tähän aiheeseen.

https://potku.net/forum/viewtopic.php?p=963121#p963121


En ehkä ihan onnistunut sen ketjun avaustekstissä, mutta näin mahdollisuuden siirtyä lajeihin enemmän liittyvässä asiassa sinne. Olisi varmaan paras jatkaa kaikkia kiinalaislajeihin liittyviä juonteita siellä.

Sanoi tuon ketjun avausteksti mitä tahansa, olisi siellä mukava jutella tai lukea lisää kiinalaislajien ja tällaisten viime aikoina käsiteltyjen tositilanteiden yhteydestä.

Täällä jo tullutkin noita osumakohtia ainakin esiin. Mutta jos tuolla lisää?

[Valvoja]

Ketjun otsikkoa on muokattu, jotta aihe ilmenee paremmin. Myös maailmalla tapahtuneiden muiden kokemien tositilanteiden ketjun nimeä on muokattu. Linkki siihen ketjuun alla.

https://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=29&t=21915

[Lasse Candé]

Ei varsinainen tositilanne, mutta tuskin haittaa laittaa silti.

Baarissa jollakulla englantilaisella oli arvoitus kerrottavana. Siinä hän lainaa 50 euroa minulta ja 50 euroa toiselta, ostaa 97 eurolla tuotteen ja maksaa sitten euron molemmille velastaan takaisin. Sitten se arvoitus on että minne yksi euro katoaa, koska hän on velkaa 49+49 ja hänellä on euro. Selitin tämän hänelle ja jotenkin sillä tyypillä ei muisti pelannut ja se päätyi toistelemaan samoja asioita. Otti jotenkin hyvin oudosti myös itseensä kun ihan normaalisti kyselin hänen käynnistään täällä Loviisassa. Ja kyseli vähän väliä että onko minulla kaikki OK. Olin lukevinani naamalta myös jonkinlaista kytevää aggressiota.

Harvemmin tulee yhtä vahvasti vaibsit että nyt ei ole kaikki ihan kohdillaan ja tämä tyyppi saattaa olla harvinaisen ennalta-arvaamaton. Piti onneksi muutenkin lähteä kotiin. Mutta koska asun hyvin lähellä ravintolaa, lähdin eri suuntaan kuin missä asun ja kiersin talon mennäkseni kotiin ettei se tyyppi näe missä suunnassa asun.

Vaikka tämä ei tosiaankaan ole eskaloitunut tositilanne, ehkä joku näkee postauksella jotakin arvoa. Monet kerrat olen nähnyt kuinka vastaavilla tyypeillä eskaloituu jonkun muun kanssa hetken päästä ja on kerran ollut hyvin lähellä itsellänikin. Ajattelin että pelataan varman päälle ja suksitaan. Ei mulla kyllä ollut myöskään kivaa enää vähään aikaan siellä kapakassa kun se tyyppi rupesi niin oudoksi.

[Kari Aittomäki]

Sut linjattiin, reagoit ja purit tilanteen.

Elä eppäile, tuo oli täysin tositilanne koska se tuntui siltä.
Karatessa ei ole ensimmäistä hyökkäystä sanovat, se kai tarkoittaa että toiminnan tulisi olla reagoivaa. Jotain myyntipuhetta tai jotain..
No, se EI tarkoita varsinaista iskujen vaihdon alun odottelua ja semmosta, vaan nimenomaan strategista liikehdintää parhaisiin asemiin.
Joka tossa tapauksessa oli tilanteesta irrottautuminen koska.. mitä tossakaan oli voitettavaa?
Kovin vähän.

Tolla tilanteenhoidolla voi jopa leuhkia koska se on niin reipas ja yhteiskunnallisesti kelpoinen.

Nuo tollaset triggerinrakentajat on ikäviä koska se on niin pirun ilmeistä ja alkaa harmittaa se jahkailu.
Mä itte yleens kerroin etten ollutullu huvitilaisuuteen kuuntelemaan jotain puolihaastavaa pa*kanjauhantaa.
Ja sitten tapahtu mitä tapahtu. Yleensä ei.

[Lasse Candé]

Tuo on hyvä kriteeri tuo että tuntuu siltä. Kiitokset tuesta!

Oikeastaan kirjoitin asiasta, koska mielestäni tällaiset tilanteet ovat itsepuolustus(/-suojelu-)ajattelun kannalta mielenkiintoisia. Mitäs jos kaikki oli pelkkää kuvitelmaa? En saa koskaan tietää. Ellei baarissa tapahtunut jotakin jonkun muun kanssa jotka jäivät jäljelle.

Jos silti leikkii että olisi vaikkapa ollut 10%:n todennäköisyys että tulee vähintään tönimisen tai reippaan tarttumisen tilanne ja vaikkapa 30%:n mahdollisuus että tulee vähintään tätä lievempää ahdistavaa fyysistä tunkeutumista, vähintään 70% sanoisi että ”olin väärässä”. Mutta mitäpä sitten? Kannattaako ottaa selvää? Tunnistan sen mahdollisuuden että joku voisi olla utelias ja haluta varmistua asian jostakin todellisesta laidasta. Mutta miksi ihmeessä? Jos on pieni mutta merkittävä mahdollisuus että ikävää tapahtuu, eikö ole järkevämpää systemaattisesti minimoida riskejä ja muuttaa kymmenet prosentit pelkiksi yksittäisiksi prosenteiksi, kattaen lähinnä sen että toimenpiteetkään eivät aina ole riittäviä?

Tuo asemointipointti on kyllä hyvä ja juuri sitä minä ajattelinkin. On suuri viisaus että ei pidä olla siellä. Ja tärkeä pohdittava että miten olla harvemmin siellä. Ja kuten sanottu, ratkaisu oli silleenkin helppo, että oikeastaan minun piti tosiaankin muutenkin lähteä ja seura alkoi olla huonoa. Oli syy tai ongelma siis mikä tahansa, ratkaisu oli oikea. Ja sitä ongelmaa ei ole ihan pakko saada koskaan selville. Kysyn silti kantiksilta ensi kerralla kun näen, änkeytyikö seuraansa.

[Mika Väyrynen]

Mä olen ollut mielestäni aika hyvä lukemaan tilanteita ja kuuntelemaan "vaistoani" kuten Lasse tuossa kertoili kokemuksestaan. Musta toiminta oli juuri oikeaa. Tarkkaavaisena oloa ja tilanteen lukemista.

Kerran tuli työhön ja jäin pois kisiksen luona. Päätin kävellä Ruusulankadun kautta. Siinähän päivysti pari ilmiselvää narkkaria, susikoiran kera. Joku sisälläni sanoi että äläpäs Väyrynen mene tuosta. En sitten kuunnellut. Aamupäiväkin oli, ei tässä mitään. Seuraavaksi takaa hyökkäsikin narkkari... ja koiransa. Kuulin vaan että "xxxtu jätkä, mä tapan sut". Siitä alkoi sitten ihan uusi episodi jossa oli haastetta. Erityisesti koiran vuoksi. Siitä joskus toisella kertaa.

Mä kävelen aina pää pystyssä ja silmät liikkuen. Väistellyt ihmisiä joista vaisto sanoo jotain. Sen kerran kun en sitä vaistoa kuunnellut, kävikin sitten todella rajusti. Taas ollaan viisaampia.

[AlexMachine]

Tuo on hyvä kriteeri tuo että tuntuu siltä. Kiitokset tuesta!

Oikeastaan kirjoitin asiasta, koska mielestäni tällaiset tilanteet ovat itsepuolustus(/-suojelu-)ajattelun kannalta mielenkiintoisia. Mitäs jos kaikki oli pelkkää kuvitelmaa? En saa koskaan tietää. Ellei baarissa tapahtunut jotakin jonkun muun kanssa jotka jäivät jäljelle.

Uskoisin että olot ns kartalla. Aika moni pitkän linjan kamppailija lukee merkkejä aika hyvin. Lisätään siihen tuo ihmisläheinen ammattisi niin luulen että vielä isommalla tod. Näköisyydellä merkkejä oli.

Mutta sitten asiaan. Intuitio on vahva voima, jos sitä osaa tulkita, eikä anna ns väärien/turhien merkkien joita yhteiskunta on täynnä, kuormittaa. Jos saat käsiisi Gavin de Beckerin kirjan The gift of fear, niin suosittelen vahvasti. Useampi sata sivua täyttä asiaa mieheltä joka on oikeasti perehtynyt asiaan.
Minulla tuo on kotona ja luettavana läpi kerran parissa vuodessa aina.

https://en.wikipedia.org/wiki/Gavin_de_Becker

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Gift_of_Fear


Valvomo: Gavin de Becker ja riskianalyysit aikaansaivat laajempaa keskustelua. Se keskustelu on nyt jaettu omaksi ketjukseen, jonka linkki alla:

https://www.potku.net/forum/viewtopic.p ... 77#p968677

[Ars Dimicatio]

Hyvää pohdintaa ja mielestäni todella asiallisia kommentteja. Jos se pieni ääni sisällä sanoo, että "tää kaveri hakee ongelmia", niin mun mielestä kannattaa kuunnella. Vähän hölmöähän on lähteä vastoin omaa vaistoa katsomaan tulisko tänää tappelusta tuntemattoman kanssa vai ei. Muistan itsekin näitä "ehkä" tilanteita. Hauskin, silleen tosi kieroutuneella huumorintajulla, oli kun olin kerran palaamassa töistä kotiin yömyöhällä.

Melkolailla tyhjän kaupungin valoisassa kesäyössä perääni lähti kävelemään koulun pihalta kolme jamppaa koripallon kanssa. Kattelin ensin, että ovatko ehkä menossa samaan suuntaan vai mitä, mutta kun kolmikon askeltiheys näytti siltä, että ottavat välimatkaa kiinni, ryhdyin vähän leikkimään. Käännyin ensimmäisessä risteyksessä oikealle, kiihdytin vauhtia silloin, kun perässä tulijat eivät nähneet ja hidastin kun tulivat kulman ympäri. Sama taas seuraavassa risteyksessä ja tätä pari kertaa jatkaen oltiinkin kävelemässä niin, että minä kävelin kolmikon takana. Seurasin vähän aikaa ja jampat pysähtyivät ihmettelemään mihin minä olin kadonnut. Sitten kun lopulta arpoivat suunnan mihin lähtivät, se ei ollut samaan suuntaan kuin meikäläisen kotiosoite, joten jatkoin suoraan kotiin nukkumaan.

[Eizei]

Harvoin on tarvinnut rymytä. Minustakin kiva tämä tunnehomma ja että mitäpä sitten. Tuo valoon muunkinlaista menoa, kuin sitä mäiskettä ja näitähän on varmaan suhteessa paljon. Mulla tuli kerran hyvin vahva hunch stadissa aamuyöstä A. Kiven kadulla kongissa exän ovisummerilla odotellessa. Pimeää kuin mikä, syksy lie. Hiljasta ja Pasilan suunnasta lähestyy vastakkaisella puolella tietä kolme jätkää. Havahduin kunnolla, kun ensin hahmot puhuivat jotain toisilleen ja lähtivät leikkaamaan ajotietä hyvissä ajoin suoraa minua kohti. Ylhäältä nainen just tekemässä lähtöä alaovelle.

Jostain tuli fiilis liikkua pois kongista avarammalle, menin joitakin askelia ukkoja vastaan ja otin kädet taskusta. Selkeästi oli mulle asiaa, joten "Mitäs sais olla?" Pahat aavistukset saivat esiin sellaisen "älä epäröi hetkeäkään" -fiiliksen, joka ei tule mulle tuosta vaan. Kysyivät missä on Pasilan asema. Ei tullut pätkääkään fiilis, että ukot olis eksyksissä tai jostain muilta seuduilta. Katse ja koko porukan, johon suhtauduin yhtenä yksikkönä, fokus oli jotenkin häiritsevä. Vastasin, että tulivat juuri sieltä suunnasta. Sitten kysyivät onko röökiä. Oli, mutta sanoin, etten käytä. Seurasi hetken jännä tunnelma ja jatkoivat matkaa, kääntymättä kuitenkaan takaisin Pasilaan.

Juuri sopivasti ennen kuin ovi aukesi. Jotain oli jäänyt säätämään.

Veikkaan, että jos olis selvinnyt, että oon kuitenkin aikastavalla Jyvääskyläästä ja etten tunne karttaa, tai olisin alkanut röökiä kaivamaan, olisi tullut pataan ihan huolella.

Mutta ehkä se olin vain mä ja nää kiltit herrasmiehet jäi nyt ilman jotain kriittistä, jonka olisin voinut tarjota. Tietämättömyys on ikävää, muttei välttämättä se ikävin hommankulku.