Ile kirjoitti: ↑
ja kynäniskoille.
Tää olis mulle!
Tuli vielä mieleen kiertopotkun harjoittelusta ja tästä potkupuolen käden paikasta... Ja muustakin.
Meillä opetetaan myös peruskiertopotku suojaus ylhäällä pitäen, se vain vaihtaa ikään kuin puolta potkun ajaksi. Tässä haetaan sitä, että tietysti hyvä perusviesti "protect yourself at all times" tavoittaisi vasta-alkajan. Myös harjoitellaan sitä, että käsiosaston muutos potkun aikana olisi mahdollisimman huomaamaton ja merkitön. Olen kuitenkin alkanut nähdä perustekniikan näin myöhemmin tärkeänä nimenomaan liikeharjoittelun kannalta, liikkeen harmonian kannalta (ei samperi taas se paasaa tästä...) Perustekniikkaharjoittelulla tarkoitan siis tätä muodossa tai itsekseen ilmaan potkimista. Jonka kautta tulen myöhemmin "kehäkiepparin" ja terävämmän "hippaystävänsä" valtaviin teknisiin eroavaisuuksiin. Joskus on hyvä unohtaa potkiminen ja tunnustella mitä on taustalla. Kiertopotkukaan ei ole kiertopotku, vaikka voissa paistaisi.
Meillä hankalin perustekniikan kiertopotkuharjoitus on sellainen, jossa otteluasennosta takajalan kiertopotku palautetaan samaa rataa takaisin alkuasetelmaan. Tässä ei tietenkään ole ideana harjoitella mitään "käyttöpotkua" vaan kiertopotkuun liittyvää kehonliikettä. Tämä on vaikein, mutta toisaalta eniten liikeharmoniasta kertova tapa: siinä tulee tutuksi liikkeen molemmat puoliskot paluun ollessa kääntöpuoli menoa niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Hyvä tutkia liikkeeseen liittyviä jousimaisuuksia ja muita ominaisuuksia. Habituksen muutos venyttää etuketjun, heijaste heittää jalan, jalka saavuttaa kuvitellun osumapinnan ja samalla takaketju takaisinkimmahtamisen viimeisen venytyspisteen (ei siis missään nimessä yritetä pitää jalkaa siellä, sillä tällöin liike jumittuu, ei ole venytystä), takaketju kimmauttaa jalan luonnollisesti samaa reittiä takaisin. Liikerytmi on paluussa ja menossa sama, häiriötön ja luonnollinen.
Tähän jos ymppää jotain matsivetofiiliksiä niin koko harjoite menee ihan pilalle. Ei ole terveellistä tehdä suuntaa vaihtavia juttuja ilman kohdetta sillä tatsilla, millä vetäisi tosi kovaa kohteeseen. Se Cobra Kain "jees sensei!" =hampaat irvessä muodossa huutaen meininki perustekniikassa on mielestäni ihan väärä fokus. Ehkä sillä voi opettaa jotain asenteen alkeita, huutamista ryhmässä. Tai alkeita ylipäätään, suurinpiirteintoistoa massalle eri fokuksin. Liikkeen näkökulmasta kuitenkin mielestäni haitallista. Pitää olla tilanteenmukainen fokus (tai useampi) ja se on eri oli edessä sitten ilmaa, pistari, padi, potkutyyny, säkki tai liikkuva kaveri. Tuntuma muuttuu.
(Väliraide/avautuminen: Olen muuten törmännyt todella usein siihen, että potkutekniikkaa treenataan esimerkiksi väkisinpitämällä jalkaa ylhäällä. Tässä ei sinänsä ole vikaa jos on tavoitteena vahvistaa vain tiettyjä ominaisuuksia. Vikaa tulee siinä, kun ajatellaan, että tällä tavalla on jotain tekemistä itse potkaisemisen kanssa. Tällaista ajattelua on tullut paljonkin vastaan. Ja tuo tapa vahvistaa ominaisuuksia kyllä siirtyykin häiritsemään liikettä. Siksi on tärkeää muistuttaa, ettei vahvistamisen fokus ole liikkeen fokus, ymmärtää että hyvä liike ei ole urheilusuoritus (vaikka kamppailun todellisuus osaltaan onkin). Liike on vaivatonta matkaamista, jota ominaisuuksien vahvistaminen (fokus työstämisessä ja sen aiheuttama jumi) jopa häiritsee. Siksi pidänkin tärkeänä, että liikkeen fokus pidetään kirkkaana. Näkemykseni mukaan ne henkilöt jotka ovat treenanneet potkimista 20vuotta valittaen edelleen, kuinka nyt ovat vaan jäykkiä ja tulevat aina olemaan, reidet revähtelee ja vanhuus iskee potkimiskykyyn nopeasti, ovat treenanneet näin aivan liiakseen oivaltamatta sen "terveysliikunnan" tärkeyttä ja merkittävää osaa kehittymisessä ja kestävässä taidossa.)
Toisaalta sitten tässä takaisinpalautusharjoitteessa treenataan tuota liikkeen täydellisen palautuskohdan löytymistä, mikä on taloudellisterävässä voimantuotossa ihan oleellista. Siinä vain käydään nopeasti pinnan alla ja suhteellinen voimantuotto eforttiin nähden on korkea. Efortin vähyydestä johtuen taas yleisvalmius lähdöstä paluuseen erinomainen. Sekin on kaunista, että tajun voi saada pois samalla efortilla, kuin raapisi munia. Ns. Riittävän voimantuoton ajatusmalli (johonkin tilanteeseen: hippaottelu, hätävarjelupykälässä pysyminen, hämäys) Eli tuo perustekniikan liikeharjoite tukee tätä hyvin. Ajatusmalli ei hae maksimimässiä, vaan hallintaa.
Otetaanpa läpivetävämpi ystävämme tarkasteluun vastaavana harjoituksena, ilmaan. Ei varmaan tulisi mieleenkään, että tällaista vetoa palauttaisi takaisin samaa reittiä, vaan menisi sen mukana ympäri. Selkä huutaisi varmaan hoosiannaa vaikkei lähtisikään hakemaan mitään voimavetoa, vaan ihan kepeänä pitäen. Koska fokus on alkumetreiltä läpi. Samalla se potkupuolen käden vastaliike tulee ihan erilailla kyseeseen tasapainottamaan menoa. Tuossa terävässä versiossa etukäden laskemiselle ei tule samanlaista tarvetta, se on mahdollisuus jos haluaakin pommittaa läpi.
Toinen tapa hakee käsittääkseni ennen kaikkea vahvaa rakennetta läpi. Toinen taas hakee harmonista iskua sinne ja takaisin. Nämä ovat, kuten jo ketjussa todettua, hyvin erilaiset kapistukset eri käyttötarkoituksineen. Teho(tuho)keskeisyyttä ja hallintakeskeisyyttä. Tämä hippi seilaa elämäntaidossaan enemmän jälkimmäisellä, kumartaen vahvasti ensimmäiselle. Ei ole syytä dissata, tuo jos joku on Johnny Lawrencen sanoin: "Badass" ja lienee ylivertainen kentällään.
Hauska muuten tuo Andyn maininta peukalon käännöstä. Mulle on opetettu sellasia kampitteluun linkittyneitä terveysliikuntaharjoitteita, joissa tehdään yläraajojen twistaamista, kiertoa. Ideana juuri tämä, että se on venytyssuunta siinä missä mikä tahansa ja sen ymppäämällä liikkeeseen saa lisäetua liikkeen kulkuun. Ei tietenkään ole ihan sama miten sen tekee, vaan näissä twistauksissa on korostettu sitä, ettei niitä tekisi väkisin. Tiedostaen homman ja yrittäen saada messiin rentoudessa koordinoidusti. Keskeistä se, kuinka sen twistin saa otettua hyötykäyttöön, ei twisti itse, kuten liikeharjoittelussa oikeastaan ylipäätään. Romukoppaan joutaa peruskurssin: nosta polvi, käännä tukijalka, ojenna jalka jne. Kun hyvä kiertopotku tapahtuu, kukaan ei nosta polvea, käännä tukijalkaa tai ojenna jalkaa. Sen sijaan polvi nousee, tukijalka kääntyy ja jalka ojentuu. Jostain muusta syystä mystisestä.
Tuo Andyn peukkuhomma oli minusta tosi hyvä käytännön esimerkki, jossa pieni twisti voi saada aikaan luonnollisen kiristyksen ketjuun toimien apuna palautuspuolella.