Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Mika Luostarinen kirjoitti:
Viittaako sana seinähullu muuten sinne päin? Törnävä on niin legendaarinen nimi, että se esiintyi lastenkin puheissa ainakin 70-luvulla.
Seilin saaressa (Turun lähellä) oli vanhaan aikaan mielisairaala, jossa hoitokeinona laitettiin hulluja välillä seinään kiinni kahleilla.
Seinähullu tarkoittaa todella pahasti mieleltään järkkynyttä, ympäristölleen vaarallista ihmistä. Sanonta tulee ajalta, jolloin todella hullut eli mielisairaat saatettiin kahlita seinälle roikkumaan, jotta he eivät voineet vahingoittaa itseään tai muita.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
Kyllä oli siistiä eileen illalla ku pidin vähän juhlia kotonani, eiköhä joku saakelin euroopan omistaja ylihärmäläänen voimannostaja sitte aukonu naamaansa.mulle sitte lässyttäny ja kävi mun kimppuun.! Vahingos meni jantterilta polvi rikki.
J-P Koivula kirjoitti:
Kyllä oli siistiä eileen illalla ku pidin vähän juhlia kotonani, eiköhä joku saakelin euroopan omistaja ylihärmäläänen voimannostaja sitte aukonu naamaansa.mulle sitte lässyttäny ja kävi mun kimppuun.! Vahingos meni jantterilta polvi rikki.
On se "harmi" kun itsepuolustustilanteessa sattuu "vahinkoja" ..
Toivottavasti hyvinpidelty toipuu pikaisesti eikä nosta mitään mekkalaa aiheesta kerta itte läks.
Näitä pikkutappeluja on ollu jo muutama (joista yhtään en ole itse aloittanut,puolustanut vain) mutta jännin tilanne oli tuossa männävuonna kun tein ystäväni kanssa visiitin Porvoosen, moikkaamaan tuttuja. Illansuuta kohden sitten vetäydyttin eräisiin pippaloihin,joissa myöhemmä tuli tilannetta kerrakseen. Vastustajana 195 cm, 115 kg (mitat tuli aikaisemmin jutellessa selväksi). Minä silloin siinä 176 cm, 95 kg. Ja ystäväni 179 cm 80 kg suurinpiirtein. Noo, joku nappas tämän herran votkapullosta ilmeisesti salaa paukkuja ja riehaantui siistä ystävälleni. Oli jo hyvässä humalassa molemmat ja aloittivat tappelun. Ystäväni niin maan päissään,sammumiskunnossa jo, että vintti meni pimeäksi ekasta iskusta. Aikaisemmin uhos jo moralla tämä tappelun aloittaja. Ystävältä vintti mustaks -> minulla päreet ilmiliekkeihin,eikä mihinkään pieniin. Kuuluu perkelettä molemmin puolin ja aloitetaan nyrkkien heittely. (Tätä ennen harrastanut vain puoli vuotta nyrkkeilyä, ja tämä vastustaja melkeinpä vuoden Muay Thaita) No, hänpä päättikin kaivaa jossain vaiheessa puukon esille ja sohia sillä. Ei siinä kerinny aattelemaan muuta kuin muita ihmisiä ja härkää sarvista kiinni. Jätkä huitoi ja huitoi ja jossain vaiheessa joku tyrkkäsi kouraani täysinäisen kaljapullon. Seuraava liikehän oli se, että kun hän oli koittanut pistää puukollaan,veti käden takaisin, syöksyin siihen käteen kiinni ja pullo oikein olan takaa keskelle päätä,vaistomaisesti. Kaveri horjui ja tässä näin tilaisuuden ottaa puukon pois, kampesin sen irti ja heitin huitsin nevadaan. Tokeni aika nopeasti ja muutama terävä piti heittää leukaperiin ennenku rauhottu. Loppuillasta oltiin kaveria. Oli jännää. Olen itsekkin tietyissä kaupunginosissa täällä kotikaupungissani kettinkiä ja terää kannellut, männävuonna sekin.
Pikku lisäys, hauskinta mun mielessä on se, että kun tietää että nyt tulee tai on tilanna päällä, mä alan tärisemään. Tärisen oikeasti kuin katupora. Eli oikeen kunnolla. Joku saattas luulla että johtuu siitä että pelkäisin.. hehe.. ei vaineskaan, se on se adrenaliinin ja raivon yhdistelmä mikä oikeen räjähtää pintaan sillain kivasti, menee kunnon sävärit selkää pitkin. Se on nautinnollinen tunne se,jostain syystä.
Vili Tarkiainen kirjoitti:
Pikku lisäys, hauskinta mun mielessä on se, että kun tietää että nyt tulee tai on tilanna päällä, mä alan tärisemään. Tärisen oikeasti kuin katupora. Eli oikeen kunnolla. Joku saattas luulla että johtuu siitä että pelkäisin.. hehe.. ei vaineskaan, se on se adrenaliinin ja raivon yhdistelmä mikä oikeen räjähtää pintaan sillain kivasti, menee kunnon sävärit selkää pitkin. Se on nautinnollinen tunne se,jostain syystä.
Olisko se niin kauhea asia myöntää että pelottaa tai pelotti?
Valitettavasti minusta tuo tekstisi kuulostaa vähän...no, huolestuttavalta.Se on kuitenkin vähän ristiriidassa minusta sen kanssa että yrität vältellä tilanteita jne.
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
En ainakaan itse koe aikaa alkaa pelkäämään,mutta se on sinun mielipiteesi. Enkä oikein pelkää muun takia kuin jos tyttöystävälleni tapahtuisi jotain Tilanteiden välttämisellä tarkoitan,etten mene tarkoituksella haastamaan riitaa kenenkään kanssa. Mutta jos minua,ystäviäni tai läheisiäni uhataan, tottakai menen väliin.
Nyt en kyllä ymmärrä yhtään mitä tarkoitat "aikaa alkaa pelkäämään"?
Itse tarkoitin sitä että jokaisessa meissä syntyy stressireaktioita, joita voi josku peloksikin kutsua, ainakin äärimmillään.
Ne eivät silti tarkoita sitä että toimintakyky menisi vaikka kuinka pelkäisi.
Kysyppä vaikka keneltä tahansa sodassa olleelta, että pelottiko..
On toki hienoa että puolustat ystäviäsi (läheisten puolustaminen on aina tietenkin selviö), mutta oletko ajatellut
että ystäväsi saattavat jossain vaiheessa alkaa käyttää tätä hyödksi?eli haastavat tai vastaavat haasteisiin koska
luottavat että sinä tulet apuun?Itse olen nähnyt näitä tapauksia usein.
En itse välttämättä kokisi kovinkaan miellyttävänä jos ystäväni ajaisi minut tuon takia johonkin tilanteeseen jossa
saattaisin vammautua pahastikin. Koska jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä ja ennemmin tai myöhemmin onni
loppuu. Ja pienellä paikkakunnalla jos hankkii maineen, että ei peräydy juurikaan, niin tappelukavereita löytyy.
Mutta toivon todella että homma toimii ja joudut vaan tilanteisiin joissa puolustautuminen on välttämätöntä,
kun vaan lukee noita sun teksetejä ja ajatuksia niin pikkaen saa erilaisen kuvan sun mindsetistä..
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Ei,ei ja ei. Tarkoitan siis, että kun on tilanne niin en keskity mihinkään tunnetiloihin vaan siihen mitä tapahtuu. Emmä tiedä kutsuako tuota tärinää pelkäämiseksi,mielestäni se johtuu siitä että nautin siitä. Siis,minä en aloita tappeluja, mutta minä nautin niistä. En tierä miksi. En ole miettinyt, olen joutunut myös käymään ystävääni vastaan,hänen omasta toiminnastaan johtuen jolloin hän oli vahvassa humalatilassa. Tuttu sanonta tuo, jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä. Kun kuitenkin Kymenlaaksossa asut, uskoisin sinun tietävän millaista Kuusankoskella on,jos olet koskaan käynyt. Vapaaehtoisesti en käy ihmistä vastaan,joka minut selvästi teurastaisi. Pakon edessä, ja mä tiedän, että mun tekstiä on vaikea lukea, jos ei tunne henk.koht. Pää pursuaa tekstiä ja ajatuksia,ja välillä menee sekaisin.
Ei ole Harlem ei, mutta sekopäitä löytyy joka kaupungista, ja täällä niitä on tullut vastaan useamminkin. Mutta jos joskus satut piipahtamaan,ja huvittaa niin lähden mielelläni juttelemaan lisää.
Mitä noita Vilin kirjoituksia lueskellut niin uskoisin, että (kun olen niitä muita kirjoituksia lueskellut mihin viittaan) raapija sun kutinalle voisi löytyä Combat Karatesta
Adrenaliinit lähtee virtaamaan ja tilanne jännittää, kun lähtee tappelus syntymään... Se on vähän kuin se, että pieni kipu ja nautinnon tunnekin saatetaan sekoittaa. Tappelusta saa sitä samaa jännitystä, adrenaliinia kuin mitä esim tietyt extreme urheilijat hakevat hallitusti ja turvallisesti (benji hyppy esim).
Sanotaan nyt niin, että pienissä määrin tappelun tuoma jännitys tuskinpa vielä tekee kamalasti hallaa, mutta liiaksi koettuna se imee nopeasti mehut pois ja sekoittaa vielä pääkopankin mennessään... Esim just se, että mikäli kokee elävänsä oikeasti sellaista elämää, että kokee tarvitsevansa veitsen joka päivä turvakseen niin vaikka sitä ei sillä hetkellä tajuaisikaan niin se on ihan pirun uuvuttavaa ja vainoharhauttavaa touhua mikä kasvattaa ihmisen vielä vinoon... Sitä on sitten hankala jälkikäteen korjailla enää.