Potkulaisten tositilanteet

[jujigatame]

Veikkaan, että vääntämällä olisit joutunut kuitenkin rikkomaan siltä nivelen tai hapettamaan. Pahimmassa tapauksessa lyömään maassa.

Nopea isku, jolla ei anneta mitään mahdollisuuksia saattoi olla parempi ratkaisu. Kun kattoo esim. poliisin kiinniottoja niin se, että jää alakynteen painissa tuntuu nostattavan lähinnä raivoa monella - tulee semmonen eläimellinen itsesuojeluvaisto päälle kun ei pääse mihinkään.

[Paha Kani]

Hyvähän se on miettiä, miten olis voinut käydä. Pystyyntyrmätyn kaverin kaatuminen kun ei ole enää tyrmääjän kontrollissa, ellei sitten pidä räteistä kiinni niin että saa estettyä sen melonin osumista rotvallinreunaan. Tietty jos on pakko niin on pakko, mutta jos ei ole niin olisi ikävä sitten maksella pölölle uutta päätä. Vaikka vanha olisikin ollut jo valmiiksi huono.

[Mika]

No joka tapauksessa tapahtuneesta tuli pienoinen morkkis, ei sillä etteikö se ois ansainnut sitä.. Sen pudottaminen tuntui ehkä jopa liiankin hyvältä.. Jäin miettimään mitä seuraamuksia mulle ois tullut jos esim se ois lyönyt päänsä kunnolla asvaltiin ja vaikka tullut aivovamma?

Yhdellä tarkalla lyönnillä joskus vuosia sitten yksi vanha koulukaveri pudotti suutaan soittaneen keski-ikäisen miehen, joka kuoli saman tien lyötyään päänsä rotvallin reunaan. Kuolemantuottamuksesta taidettiin tuomita ehtoolliseen (ei siis lusinut).

Kyllä noita kannattaa tosiaan joskus vähän funtsia, ja onhan noi morkkikset ihan tavallisia. Täällä on myös joissakin ketjuissa linkitetty tutkimuksiinkin noista hyvän olon tunteista tappelukseen liittyen. Eläimiähän me olemme, mutta onneksi kykenemme rationaaliseen ajatteluun.

Vaikeita tilanteitahan nuo ovat. Mitään pomminvarmaa taltutustekniikkaa ei olekaan, jos nyt sitten koko- ja taitoero eivät ole ihan giganttisia. Toimit joka tapauksessa hyvässä tarkoituksessa, eikä kenellekään käynyt sen pahemmin, joten hyvä niin.

[Mika Luostarinen]

Jäin miettimään mitä seuraamuksia mulle ois tullut jos esim se ois lyönyt päänsä kunnolla asvaltiin ja vaikka tullut aivovamma?

Rangaistukset tuollaisesta ovat pienehköjä, mutta korvauksia voi joutua maksamaan vuosikymmeniä. Tuomio voi estää myös joitakin uravaihtoehtoja, eikä se ole hyväksi missään työnhaussa. (Ei se toki joka työnhaussa paljastu.)

Keskivertoihmisen elämään seuraamukset voivat olla isot; joko makselet satasia joka palkasta tai yrität pimittää tulosi ja omaisuutesi ulosottomieheltä.

[J. Suojanen]

Se on aina hyvä jälkikäteen jossitella mitä olisi pitänyt tehdä, mutta heitetään nyt silti jotakin... Päätavoite tuolaisessa tilanteessa ei ole hakata päällekävijää vaan lopettaa pahoinpitely, jotta uhrille ei tule enempää vammoja.
Siihen toimii monennaiset skenaariot. Yllätyshyökkäys/ tönäistään potkija maahan ja pidellään kiinni/ ihan puhuminenkin toimii siihen. Pääasia on, että pahoinpitelijä lopettaa pahoinpitelemisen.

Itselläni on tapana ajatella, että tappelemaan ei ole kiire ja vielä vähemmän on kiire tuttujen ihmisten ja parisuhdeselvittelyjen väliin. Mulle riittää se, että puutun tilanteeseen puhumalla/käskyttämällä/tekemällä itsestäni uuden raivon kohteen ja katsomalla laantuuko tilanne itsellään tai käykö toinen päälle. Ja jos hän käy päälleni niin mulla on puhdas omatunto siitä, että en ollut se eka joka aloitti nyrkeillä heilumisen.
Toinen ajatus itselläni on ollut, että koskaan en tiedä vaikka miten selvältä tapaukselta tilanne näyttäisikään, että mistä se tilanne on oikeasti lähtenyt käyntiin... Sen vuoksi eritoten eka tavoite on vain lopettaa pahoinpitely vaikkapa huutamalla vierestä. Jos se ei tehoa tai toinen ei ala käymään mun kimppuuni niin sitten käydään puuttumassa tilanteeseen fyysisesti.

Jos poliisit halutaan sotkea paikalle mukaan niin itse soittaisin jo ulos mentäessä hätäkeskukseen ja pyytäisin partiota paikalle, koska silloin vielä siihen on hyvät ajat ja se paikalle tulo kestää kumminkin jonkin verran.
Plussana se, että mikäli jää itse alakynteen eikä ole ketään auttamassa niin tietääpähän ainakin, että partio on tulossa kokoajan paikkaa kohti.

[griffin]

Hienoa että osaat toimia noin rauhallisesti ja järkiperäisesti. Myönnän kyllä että hiukan ylireagoin, kaverin lyöminen heti pihalle ei ollut aivan välttämätöntä kun kyseessä ei ollut mikään "tappaja". Näin osittain siksi etten luottanut tarpeeksi omaan myllyttelytaitoon jotta olisin halunnut alkaa kikkailemaan, osittain siksi että jollain tiedostomattomalla tasolla halusin vetää sen levyksi. Nyt kun tapahtumasta on aikaa pystyn sen tunnustamaan.

[ninja]

Mielenkiinnolla olen lukenut tämän treadin juttuja. Omalla kohdalla muistuu muutama tapaus: olin jurrissa yökerhossa ja tanssin hitaita jonkun random naisihmisen kanssa. Biisin jälkeen lähdin ladyn perään, koska holmesi oli kovana ja hitaiden jälkeenhän piparia tippuu lähes satavarmasti . No, heitin siinä jotain juttua tälle naiselle, oltiin edelleen tanssilattialla, kunnes joku alkaa töniin mua pois siitä tilanteesta. Olen aika vahvassa humalassa, enkä ole edes varma kuka mua tönii, mutta tönäisen takaisin, jonka jälkeen nyrkki lävähtää keskelle naamaa ja lennän selälleni lattialle. Pomppaa pystyyn valmiina puolustumaan kunniaani, tosin olen niin kännissä, etten tiedä ryysiksessä edes mistä isku tuli. Paikalle ryntää portsari ja heittää meikäläisen pihalle. Himassa huomaan sitten että ylähuuli halki. Seuraavana aamuna olikin mukava mennä lääkäriin ottaan tikkejä kauheessa kanuunassa.

Edellä mainitusta muistuu myös yksi läheltä-piti-tilanne: olin taas baarissa, kuinka ollakkaan, ja taas oli muija kiikarissa. Hain naista tanssimaan, mutta muija kieltäytyi. Hetken päästä sama eukko kuitenkin ilmestyy viereen ja ilmoittaa että nyt sopis tanssia. Mennään ja muija vaikuttaa jotenkin omituiselta. No, biisin jälkeen poistumme lattialta. Paikka on tupaten täynnä ja ryysis sen mukainen. Kävelen eukon perässä kunnes törmään johonkuhun, en rekisteröi tilannetta sen enempää kuin että yritän kiertää tyypin. Tämä ei kuitenkaan onnistu koska tyyppi liikkuu mukana. Vasta silloin tajuan katsoa kaveria ja huomaan, että "törmäys" ei suinkaan ollut vahinko. Tää tyyppi suorastaan kiehuu, siis sen naamasta näki että se kärsi, sellaista pidäteltyä raivoa. En nyt muista tarkasti mitä mies sanoo, mutta viesti oli että eukko on hänen ja olis parempi kun en enää yrittäis. Pyytelin anteeksi ja vannoin etten tiennyt naisen olleen varattu. Jotenkin se selittely toimi, vaikka tajusin että nyt on lähtö lähellä. Tää kaveri oli mua isompi ja ainakin ulkonäön perusteella sen näköinen etten mielellään alkais painiin. No, ajattelin siinä sitten lähteä koko paikasta meneen ja kävellessäni ulko-ovelle, ohitan tän saman muijan joka hymyilee mulle maireesti. Jeesus mitä porukkaa...

Kerran sain myös kyynelkaasut silmille, eli olen ollut lähinnä ottava osapuoli. Toki nuorena sitä tuli lähdettyä kavereiden kanssa kaupungille pienessä sievässä jo sillä asenteella, että ei hirveesti väistellä jos jotain kehkeytyy. Ja aina välillä kehkeytyi ja siitä toi kyynelkaasu juttukin lähti. Samoihin aikoihin tuli harrastettua kavereiden kanssa jotain potkunyrkkeilyn tapaista, joten soppa oli valmis. Epärealistiset luulot taidoistaan, nuoruuden into/hulluus ja viina. Huonoja yhdistelmiä. Noitten päivien jälkeen ei olekkaan sitten tarvinnut tapella.

Peruskoulussa tuli tietenkin kiusatuksi/kiusasi muita. Olen vasta aikuisena tajunnut kuinka paljon väkivaltaa ja kiusaamista peruskoulussa tapahtuu, silloin kakarana sitä piti normaalina ja siihen sopeutui.

Niin kuin sanottu, en ole aikuisena joutunut enää painimaan. Itselläni kaikki ns. "tositilanteet" liittyvät aikaan ennen armeijaa. Tosin noi baarireissut on jääneet oikeastaan kokonaan aikuisiällä, joten ehkä se selittää asian..

[Mika]

Edellä mainitusta muistuu myös yksi läheltä-piti-tilanne: olin taas baarissa, kuinka ollakkaan, ja taas oli muija kiikarissa. Hain naista tanssimaan, mutta muija kieltäytyi. Hetken päästä sama eukko kuitenkin ilmestyy viereen ja ilmoittaa että nyt sopis tanssia. Mennään ja muija vaikuttaa jotenkin omituiselta. No, biisin jälkeen poistumme lattialta. Paikka on tupaten täynnä ja ryysis sen mukainen. Kävelen eukon perässä kunnes törmään johonkuhun, en rekisteröi tilannetta sen enempää kuin että yritän kiertää tyypin. Tämä ei kuitenkaan onnistu koska tyyppi liikkuu mukana. Vasta silloin tajuan katsoa kaveria ja huomaan, että "törmäys" ei suinkaan ollut vahinko. Tää tyyppi suorastaan kiehuu, siis sen naamasta näki että se kärsi, sellaista pidäteltyä raivoa. En nyt muista tarkasti mitä mies sanoo, mutta viesti oli että eukko on hänen ja olis parempi kun en enää yrittäis. Pyytelin anteeksi ja vannoin etten tiennyt naisen olleen varattu. Jotenkin se selittely toimi, vaikka tajusin että nyt on lähtö lähellä. Tää kaveri oli mua isompi ja ainakin ulkonäön perusteella sen näköinen etten mielellään alkais painiin. No, ajattelin siinä sitten lähteä koko paikasta meneen ja kävellessäni ulko-ovelle, ohitan tän saman muijan joka hymyilee mulle maireesti. pipari mitä porukkaa...

Todellakin...
Itse en tällaisiin avohoitotapauksiin ole törmännyt, mutta akateemisessa mielessä kyllä kiinnostaisi tietää, minkälainen ajattelu- ja arvomaailma tuollaisilla ihmisillä on.

[vaaramies]

No kerran oli tämmönen "tositilanne"

Kaveri oli ollut risteilyllä kun ilmeisesti joku porukka oli provosoitunut tämän kaverin yleisestä habituksesta ja ulkonäöstä ja olivat tulleet kyselemään, jotta Peace vai turpaan. Kaveri oli siinä sitten puntaroinut, että heitä on neljä ja minua yksi. Tehnyt sitten päätöksen, että teenpä näin. Oli alkanut huutamaan täyttä kurkkua ja juossut naama edellä seinään. Siinä ne vastustajat olivat sittne kattoneet, että tuolla ei todellakaan ole kaikki inkkarit kanootissa ja lähteneet menemään. Kaveri oli noussut vihollisten kaikottua ylös ja mennyt juomaan kaljaa.

ja sitten toinen.

Oltiin joskus 18v Oulussa vanhassa Hotissa (siellä oli halpaa olutta ja sitä juodessa tuli humalaan) istumassa yhdessä nurkkapöydässä kun pöydän viereen tuli töröttämään semmoinen isohkon kokoinen ukko, joka sitten selvällä suomella ilmaisi, että me kaikki oltiin homoja ja istuttiin hänen pöydässään. Rupesin sanomaan sille miehelle, että tämä pöytä oli tyhjä kun tähän tultiin, mutta ennen kuin ehdin suutani avata, päätti kaverini tarrata härkää sarvista ja tuumasi miehelle "ite oot homo, haluatko turpaan?!"

No, sanoista tekoihin. Tottakai se halusi turpaan, siksihän se siihen tuli. Kaverini ja tämä toinen tyyppi alkoivat lyömään sitten toisia naamaan niin että tukat pölisi, meidän muiden yrittäessä tätä nyrkki-jalka-pää-kyynärpää -mustekalaa erottaa. Siihen tuli sitten kesken kaksintaistelun portsari tuumaamaan, että menkää ulos jatkamaan ja molemmat lensivät kaaressa pihalle. Siinä vaiheessa tuli kiire itsellä myös pihalle katsomaan mikä boogie siellä jatkui.

Hirveällä kiireellä, säntäsin narikkaan hakemaan omia ja kaverin kamoja jotta ehtisin väliin. No tietenkin siinä narikassa oli just silloin tunkua ja yks hyvännäköinen emäntä jonka kanssa piti pari sanaa vaihtaa. Mutta asiaan. Pääsin kuin pääsinkin pihalle kaikkien kamojen kanssa, ja aloin tähystämään, että missä suunnassa veri ja suolenpätkät lentää. Mutta baarin edusta oli autio (poislukien yhtä humalaista jannua joka vänkäsi jotaki portsarin kanssa). Hätäännyin sitten siinä ja ajattelin, että kaveri ja vastustaja ovat päätyneet poliisien kyytiin, mutta totuus olikin toisenlainen. Läheiseltä bussipysäkiltä kuului nimittäin nyyhkytystä, ja siirtyessäni lähemmäksi huomasin, että siellähän se kaverini ja tämän vastustaja olivat. Molemmat itkivät siten miten miehet nyt itkeä saattavat ja pitivät toisiaan arvostusotteessa (kyllähän te tiiätte, kun nousu-/laskuhumalassa otetaan kaverista pääote ja todetaan että "jätkä on hyvä jätkä") vastustajan hokiessa kaverilleni "mää tiiän miltä susta tuntuu, mullakin on sisko, mää niin tiiän miltä susta tuntuu".

Tilanne oli niin absurdi, että päätin mennä yksin pizzalle.

[Poista käyttäjä 3276]

Olipas ... melkoisia tositilanteita

[vaaramies]

Työnpuolesta on sitten sattunut jonkinlaisia kärhämiä, joista en voi vaitiolovelvollisuuden takia hirveästi kirjoitella.

OT

Todellakin...
Itse en tällaisiin avohoitotapauksiin ole törmännyt, mutta akateemisessa mielessä kyllä kiinnostaisi tietää, minkälainen ajattelu- ja arvomaailma tuollaisilla ihmisillä on.

Mutta noista avohoitotapauksista sen verran, että nekin on tietty yksilöitä, että kenelläkin kulkee miten kulkee. Ongelma on monesti siinä, että viina maistuu siinä missä muillekkin ja samalla kun menee jotaki lääkärin kirjoittamia vitamiineja pitämään päätä kasassa omassa hallussa. Viina ja lääkkeet pistää tunnetusti kotelon sekaisin. Sitten on vielä nämä koko lapsuutensa lastenkoti+sijaishuollon yksiköt -akselilla eläneet hurjat, joilla normaalista elämästä ei ole minkäänlaista käsitystä. Ajattelua tyyliin pelko = kunnioitus ja väkivalta = ratkaisu.

Monilla oma elämä niinkin hakusessa, että reaktioita muista ihmisistä pitää hakea vaikka väkisin tunteakseen itsensä eläväksi.

Edit: Tarkennus

[Paappa]

", haluatko turpaan?!"

Täytyy kehua jälkeläistä, se nimittäin oli selvittänyt tuollaisen tilanteen sanomalla että "en mä nyt haluaisi, kun kevätkin on alkanut niin hyvin ja talvi oli aika kova, mitä mieltä muuten olit tästä talvesta?"

Uhkailija meni niin sekaisin tästä kommentista että ei muistanut mitään turpaanlyömistä.

[jujigatame]

Olin hirmu kännissä puku päällä hississä hotellilla. Siinä oli kaksi muuta äijää, joista toinen semmonen keski-ikäinen karun näköinen monessa liemessä keitetty äijä (mahdollinen krimi) otti vieläkin tietämättämästä syystä kilarit. Ehkä mulla oli liian nätti lärvi sen mielestä ja halus korjata tilanteen. Tämä siis tuumasi hakkaavansa minut kuoliaaksi ja huusi suu vaahdossa..En epäillyt sitä yhtään. Jos olis mättö tullut niin sairaalasta olis meistä jompi kumpi herännyt. Toinen kaveri oli silleen, että älä taas jaksa hakata viatonta. Silti olisi ihan varmaan potkinut minua niskaan ja tallonut alleen jos olisin paininut sen kaverin kanssa ja päässyt päälle.

Ite olin niin kännissä, ettei olisi tullut mistään mitään. Eipä paljoa tullu mieleen, että ei muuta kuin shoottaan vaan ja vähän leikittelen noiden kahden kanssa tai että vedän vasemmalla toisen selälleen ja oikealla toisen...Sovittelin ihan rauhassa ja onneksi pysyi mies ja puku ehjänä.

[Mika]

Monilla oma elämä niinkin hakusessa, että reaktioita muista ihmisistä pitää hakea vaikka väkisin tunteakseen itsensä eläväksi.

Hyvin sanottu. Tällainen ihmistyyppi on sattumoisin tullut viime aikoina tutuksi (jokseenkin raskas elämänjakso), ja pitää sanoa että tuo mainitsemasi ilmiö on mielestäni yksi taustalla vaikuttava tekijä. Aina ei ole helppoa.

[vaaramies]

Juup, ei ole helppoa kun on vaikeaa.

Joskus töissä onnistunut "tositilanteessa" purkamaan sen latauksen rupeamalla itse sekoilemaan. Esim. laulamaan. Monesti tyypit menee siitä hetkeksi hämilleen ja alkaa se aggressio laskemaan, kun unohdetaan, että minkä takia sitä on sitten edes kimpaannuttu. En väitä, ettäkö tämä olisi järkevää, mutta joskus pitää ajatella outside the box (vai miten ne siellä jenkeissä..)

Huumori on kans hyvä. Muistan kun joskus murrosiässä tuumasin isälle, että haluaako se turpaan, niin se vastasi, vähän samaan tyyliin kuin Paapan jälkeläinen, sanomalla "en nyt, mutta sitten ruuan jälkeen"

Edit: olen siis töissä erinäisissä sijaishuollon erikoisyksiköissä, lastensuojelun piirissä. Asiakaskunta pitää sisällään niin päihteiden kanssa pelanneita kuin myös mielenterveysongelmaisia lapsia, pääasiassa tosin varttia vaille 18-vuotiaita (mutta lapsi on silti lapsi).