Potkulaisten tositilanteet

[ka1]

Tja.
Tuo on aika hevi tilaus.
Sä vaadit mua pudottamaan suojauksen.
Eli jolset vielä ole ymmärtänyt, rankoista jutuista kevyesti puhuminen on osa suojakerrointa, minäkuvan uudelleenrakentamista ja pystyssäpitämistä.
Luuletkos että tykkään itestäni kovastikin?

Mä olen, olen kuin olenkin kertonut hiukan niistä vakavammista paikoista ja niistä tuntemuksista kun sen ohimenevän hetken sieltä karskin roiston silmistä katsoo se pikkupoika mikä se väkäleuka on joskus ollut. Ja se poika on hädissään.

Väkivalta on silkkaa rumuutta, se kuluttaa henkilön syvintä ihmisyyttä ihan joka tavalla.
Joka kerran kun mä olen suuttumaisillani, ja mä olen suuttumaisillani usein... mä seison jarrulla kaksinjaloin.
Koska mä en todellakaan pidä siitä oliosta mikä musta tulee.
Joka kerran kun annan heilahtaa, teen sen itseäni inhoten. "Taas mennään". Niinku alkoholisti.
Enkä tykkää peileistä, en tykkää siitä näystä.

Juuri eilen kohtasin ohimennen ihmisen, johon mun ois ollu tärkeää tehdä positiivinen vaikutus.
Häneksi meni, se säli ei kättelyn jälkeen katsonu silmiin ja väisteli "linjalta pois". Mies ja ikäiseni.
Huono juttu.
Nykyään jos jotain tulee, mun mielenliike on jotakuinkin "älkää pakottako mua tekeen tätä, saatanan nulikat".
Siksi mä en juuri missään liiku.

Tällastako tarkotat?
Mutta aion jatkaa tota kevyesti kirjottamista, koska on myös henkilöitä jotka ovat siinävaiheessa että käsittelevät omaa väkivaltaisuuttaan. Ja minusta on tärkeää välittää se tieto, että tappelus on myös koukuttavaa, siihen tulee jano, ja se antaa voimantunteen. Ja että ne tuntemukset on luonnollisia. Että väkivaltaisuus ei ole luonnotonta, se vain on.
Vahva voi kestää sen itsessään ja pidättäytyä, heikko huuhtoutuu mukaan ja hekumoi.

Jutuista se on, toivoakseni, luettavissa jos on silmä lukea.
näin. piis.

No tässä on täydellisesti tiivistetty se totuus kaiken takana, jota itekkin olen koittanut täälläkin kaikenmaailman intoilijoille joskus selittää.
Olen edeleen sitä mieltä, että tositappelijan on nähtävä väkivalta lähtökohtaisesti pahana asiana.

[Arsonsa]

Tja.
Tuo on aika hevi tilaus.
Sä vaadit mua pudottamaan suojauksen.
Eli jolset vielä ole ymmärtänyt, rankoista jutuista kevyesti puhuminen on osa suojakerrointa, minäkuvan uudelleenrakentamista ja pystyssäpitämistä.
Luuletkos että tykkään itestäni kovastikin?

Mä olen, olen kuin olenkin kertonut hiukan niistä vakavammista paikoista ja niistä tuntemuksista kun sen ohimenevän hetken sieltä karskin roiston silmistä katsoo se pikkupoika mikä se väkäleuka on joskus ollut. Ja se poika on hädissään.

Väkivalta on silkkaa rumuutta, se kuluttaa henkilön syvintä ihmisyyttä ihan joka tavalla.
Joka kerran kun mä olen suuttumaisillani, ja mä olen suuttumaisillani usein... mä seison jarrulla kaksinjaloin.
Koska mä en todellakaan pidä siitä oliosta mikä musta tulee.
Joka kerran kun annan heilahtaa, teen sen itseäni inhoten. "Taas mennään". Niinku alkoholisti.
Enkä tykkää peileistä, en tykkää siitä näystä.

Juuri eilen kohtasin ohimennen ihmisen, johon mun ois ollu tärkeää tehdä positiivinen vaikutus.
Häneksi meni, se säli ei kättelyn jälkeen katsonu silmiin ja väisteli "linjalta pois". Mies ja ikäiseni.
Huono juttu.
Nykyään jos jotain tulee, mun mielenliike on jotakuinkin "älkää pakottako mua tekeen tätä, saatanan nulikat".
Siksi mä en juuri missään liiku.

Tällastako tarkotat?
Mutta aion jatkaa tota kevyesti kirjottamista, koska on myös henkilöitä jotka ovat siinävaiheessa että käsittelevät omaa väkivaltaisuuttaan. Ja minusta on tärkeää välittää se tieto, että tappelus on myös koukuttavaa, siihen tulee jano, ja se antaa voimantunteen. Ja että ne tuntemukset on luonnollisia. Että väkivaltaisuus ei ole luonnotonta, se vain on.
Vahva voi kestää sen itsessään ja pidättäytyä, heikko huuhtoutuu mukaan ja hekumoi.

Jutuista se on, toivoakseni, luettavissa jos on silmä lukea.
näin. piis.

Sä tiedätkin mun taustan toisesta ketjusta niin sitä ei varmaan tarvi tähän selittää. Tää kyseinen aihe on mun "ammattialaa" niin siksi täytyy kommentoida. Kuten sanoitkin tuo tuntemus väkivallasta on täysin normaali kaikille, jotka joutuu käyttämään väkivaltaa välineenä johonkin. Eli esimerkiksi tietynlaisissa turvallisuusammateissa (portsari, tietynlaiset vartijat, poliisit tms) oma etiikka sanoo väkivallan olevan väärin, mutta sitä täytyy silti käyttää. "Siviilit" ei ymmärrä sitä etenkään kun suurin osa "siviilien" tiedosta tulee lehdistöltä (joka ei ole koskaan mitään tiennytkään). Joka portsari/poliisi/vartija keskustelussa on joku kitisijä valittamassa miten hänet heitettiin ulos "vaikkei tehnyt mitää" (vaikka on selkeästi provosoinut tilanteen). Ton lisäksi turvallisuusalan ihmisiä lähes tulkoon halveksitaan ja vihataan, joten omasta väkivaltaisuudesta ei välttämättä voi edes puhua ilman. Tietynlaisen psyykkeen omaavat ihmiset ei saa varsinaisia poststressireaktioita näistä tilanteista, vaan jäljellä ainoastaan ahdistus siitä et jälleen joutui väkivaltaa käyttämään. Väkivaltaan on jo turtunut, ettei se enää aiheuta sellaisia pelkoja kuin täysin tottumattomalle. Henkinen sietoraja on toisilla ihmisillä todella ylhäällä.

Noi ahdistustuntemukset kertoo, että on hyvisten puolella. Poliiseille ja vanginvartijoille tätä asiaa käsitellään aika paljon jo koulutuksessa, ja etsitään keinoja sen käsittelyyn ettei mentäis sen rajan yli. Ihmettelen miten esimerkiksi portsarit pystyy tekemään työtään suunsoittajien kanssa kun koulutuksen tuomia henkisiä apuvälineitä itsehillintään ei välttämättä ole.

Heikko alkaa käyttää väkivaltaa jokapäiväisessä elämässään, koska se toimii. Väkivallasta voidaan olla montaa mieltä, mutta se toimii (ihan samalla tavalla ku heroiini toimii kunhan sitä saa tarpeeksi). Ne heikommat itseasiassa myös tiedostaa toimivansa väärin, mutta koska väkivalta on jo "automaattista" niin se tiedostaminen ei auta. Toisinaan siinä vaiheessa ollaan jo niin pohjalla (rikosrekisteri, tuomioita, maine tms) niin ei tiedostuksella ole edes merkitystä. Väkivaltarikollisillakin on usein ongelmia hyväksyä omaa väkivaltaisuuttaan (koska tosta toimintamallista pois oppiminen on erittäin vaikeeta ja väkivalta on helppo tie), ja väkivaltarikolliset erittäin usein yrittää vankilassa itsemurhaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun kuulee itsemurhaa yrittäneen/itseään vahingoittaneen vangin sanovan, että parempi et hän satuttaa itseään kuin toisia.

Kaikki ihmiset on väkivaltaisia ja kenellekään sen hyväksyminen ei ole helppoa. Suurin osa ihmisistä siis kieltää kykynsä väkivaltaan, ennen sitä ensimmäistä kertaa kun joutuu toimimaan väkivaltaisesti. Niin kauan kuin väkivaltaa käyttää todella viimeisenä keinona niin ollaan hyvisten puolella.

[PDC]

Loistavia viestejä Aittomäki ja Arsonsa! Todella hyvää juttua ja ei tästä tarpeeksi puhuta.

[Rahanpesijä]

Ihan helvetin hyvää settiä.

Jutuista se on, toivoakseni, luettavissa jos on silmä lukea.

Tästä sen verran, että mä en ainakaan pysty tuntemattomien ihmisten rivien välistä lukemaan kovin hyvin näitä juttuja. Aittomäen jutuissa nää on toki näkyvissä jos lukee niitä paljon, mutta yksittäisistä postauksista nää ei välttämättä tule ilmi. Joka tapauksessa ihan helvetin arvokkaita juttuja ihmisiltä, jotka on kokeneet mua enemmän.

[Clancy B.]

mä sain kerran nyrkkeilijältä turpaani, olin päissäni ja menin tyttöseuruetta "naurattamaan". Eteeni käveli kaveri joka oli seuraillut minun ja kaverini kulkua pitkin kaupunkia ja huomannut humalatilan ja elvismäisen asenteemme. 15 v oltiin tuolloin. Kolme lyöntiä suuhun/nenään ja en nähnyt niitä. Konttauksen kautta juoksuun korttelin ympäri ja veijari juoksi vastaan ja taas otettiin osumaa. Juoksahdin karkuun heselle, ei pelon vaan sen takia että tajusin etten pärjää kenellekään siinä humalatilassa. Kuulma oli sen ajan ihan tekijä junnunyrkkeilija. Ei ees sattunu.

Otettiin kuukausien kuluttua taas yhteen kun törmättiin, olin paremmassa kuosissa kun ed.kerralla ja nyt homma meni toisinpäin, lopulta välit oli niin tulehtunu että molemmat toivo että toinen muuttas kaupunkia. Kunnes välimiesten kautta saatiin välit siihen kuntoon että oltiin nobydy toisillemme. En ole vuosiin nähnyt miestä.

Opetus; kaatokänni on huono tila, monessa mielessä.

[Clancy B.]

En mä Kari meinaa pelkästään sua. Sun jutut on tuollaisia nuotiotarinoita ja mua ärsyttää niissä kaikesta viihdyttävyydestään huolimatta se, ettet tuo tasan mitään inhimillistä pointtia niissä mukana, koskaan.

koskaan...voi voi, kyllä nyt on jäänyt lukematta rivit ja rivien välit.

Aina ja koskaan- sanat vois laittaa pannaan.

[Clancy B.]

lukekaa tän ketjun s.38, siellä mentiin aikanaan tälle samalle osastolle hetkeksi. Aika ajoin tämä "moraali" tulee mukaan keskusteluun. Hyvä.

[Anapiros]

Omasta puolestani haluan kiittää herra Aittomäkeä tarinoistansa.
Jokunen vuosi sitten, kärsiessäni muutaman sairaalaoperaation jälkeen erittäin kovista kivuista, ne olivat kyllä parasta terapiaa, mitä koko kuntoutuksen aikana sain.
Ainakin siis henkisellä tasolla.
Ainoa ongelma niitä lukiessa oli, että kovien kipujen vuoksi ei "saanut" edes hihitellä (nauraminen sattui sitten jo aivan sairaasti).
Eli mites se nyt nyt menikään...
Sairasta mutta ihanaa
jk. Ja jos näistä Karin kirjoituksista nyt joku innostuu niin, että menee snagarille hakemaan kontaktia, niin kyllä silmien ja aivojen väliltä on yhteys katkennut jo aikaa sitten.

[Mika]

jk. Ja jos näistä Karin kirjoituksista nyt joku innostuu niin, että menee snagarille hakemaan kontaktia, niin kyllä silmien ja aivojen väliltä on yhteys katkennut jo aikaa sitten.

Olen samaa mieltä. Jossakin se raja kulkee, kuinka paljon pitää ottaa vastuuta muista. Potkussa ei kuitenkaan innostamalla innosteta ketään väkivaltaan - tähänhän ylipotkijat puuttuisivat - vaan kerrotaan asioita rehellisesti. Jos joku ei pidä jonkun tyylistä kertoa asioita, sehän on vain hänen ongelmansa. Minusta sellaiseen ei kannata liiaksi takertua. Meitä on moneksi. Ja hyvä niin.

[Boon]

Tositilanteista sen verran, että kertaakaan ei ole tarvinnut(saanut) alkaa käyttämään väkivaltaa vaan aina on puheeksi jäänyt itsellä. Kavereita oon erotellu tappelutilanteista monia kertoja ja aina siitä on saanut hyvät vibat kun on ilman suurempia selvitty ja kaverit kiitelleet myöhemmin. Nykysin on vaan on alkanu haluttamaan käyttää väkivaltaa tilanteessa, varsinkin 2-1 tilanteissa kun ovat uhanneet hakata ja soittavat siinä aggrepäissään suutansa. Näissäkään asioissa ei ole kuin se pelkona, että jos toinen heistä pääsis yllättään ja joutuisikin altavastaajaksi tai se että miten käy jos homma menee oikeuteen, ei varmasti näyttäis hyvältä kun sais tuomion jonkun idiootin pahoinpitelystä vain siksi että todellista uhkaa ei ole mutta on vain piparittanu turhanpäivänen uho.

Mua harmittaa valtavasti pelätä itseäni ja tekojeni seurausta!
Toiseksi haluttais tietää minkälaiset vibat siitä saa kun myllyttää kadulla sit ihan kunnolla.

[Ile]

se on sitä kun vedetään tosta vaan kymmenen jätkää levyksi ja lähetään paneen mallityttöjä. .

ei fak...

Pitäiskö sitten olla että ravistellaan ne kymmenen vaatteissa roikkuvaa ämmää lumihankeen ja lähetään paneen mallipoikia? Ja sitten valitetaan, että vielä aamulla oli sellanen posttraumaattinen stressierektio, kun nää tositilanteet on oikeesti tosi rankkoja hä?

No joo, ymmärrän toki pointin, mutta en kokisi että täällä nyt olisi erityistä nuorison turmelemisen riskiä. Osin sitä ehkäisevät esimerkiksi juuri sunkin kommenttisi. Mitään yksituumaista väkivallan ihannoimisen hegemoniaa ei varmasti ole. Mun mielestä ei tarvitse vaatia, että jokaiseen tositilannekuvaukseen ujutettaisiin pakollinen litannia varoituksia ja moraalisia näkökohtia. Ihan luxusta, että vähän muutakin kuin tahkoa kiertäneiden kamppailijoidenkin joukosta löytyy jokunen litteraatti tapaus ja myös halua jakaa kokemuksia.

[LKalmi]

Täällä kun on ollut aika paljon juttua noista eri reaktioista tositilanteissa niin minä huomasin tässä kesälomalla ihan uuden.
Olin lasten kanssa Linnanmäellä ruokatauolla kun siinä parin metrin pääsä oli jotain sählinkiä. Siinä oli roskikset välissä niin en nähnyt kuin naisen joka oli saanut iskun kasvoihin ja kuulin puhetta että lyöjä oli jotenkin "kipeä".
No me siinä syötiin safkaa kunnes taas alkoi tapahtua:
Joku kundi leipoi tätä samaa naista ihan tosissaan päin näköä,
seuraavaksi mun pikkuset pelästyivät tätä näytelmää ja alkoivat itkeä,
tässä vaiheessa isukki(eli minä) lähdin kuin hauki kaislikosta eliminoimaan tätä kundia, onneksi tämä kundi lähti juoksemaan pois suurinpiirtein samassa vaiheessa kun minä pääsin tuolista ylös.
Joku alkukantainen suojeluvietti kai löi päälle vaikka perhe ei ollut vaarassa.
Varokaa huvipuistoja :p

[Paappa]

Ei mennyt väkivallan puolelle, mutta oli hassunhauska tilanne alkukesästä. Tultiin vaimon kanssa keskellä päivää kaupasta, kotiuduimme pyöräkellarin kautta ja kun avasimme porraskuiluun menevän oven vastassa oli joku erikoisen näköinen mieshenkilö, joka livahti pyöräkellariin ennen kuin älysin sanoa tai tehdä mitään. Jätin ostokset vaimolle ja menin perässä. Siellä oli laiha, hiukan keskimittaa lyhyempi, nuhjaantuneen oloinen mies moottoripyöräkypärä päässä.

Mies siinä katsoi minua sanomatta mitään. Kysyin (siis totesin) että et ole tämän talon asukkaita, johon hän vastasi "en". Tähän totesin, että sitten lähdet tuohon suuntaan edelläni ja osoitin ovea. Mies lähti kiltisti ja siinä vaiheessa näin, että hänellä oli housujen taskussa ruuvari ja pihdit.

Olisiko pitänyt pidättää?

[Mjölnir]

Olisiko pitänyt pidättää?

Ei, sillä et ole pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pidättäminen on pakkokeino, johon toimivalta on seuraavilla:

1) poliisiylijohtaja, poliisijohtaja, poliisiylitarkastaja, poliisitarkastaja, poliisipäällikkö, apulaispoliisipäällikkö, keskusrikospoliisin päällikkö ja apulaispäällikkö, suojelupoliisin päällikkö, esitutkintatehtäviin määrätty apulaispäällikkö, esitutkintatehtäviin määrätty osastopäällikkö ja esitutkintatehtäviin määrätty ylitarkastaja, liikkuvan poliisin päällikkö, apulaispäällikkö ja liikennepoliisitarkastaja, rikosylitarkastaja, rikostarkastaja, rikosylikomisario, ylikomisario, rikoskomisario ja komisario; (26.6.2009/511)

2) virallinen syyttäjä;

3) Tullihallituksen ja tullipiirin tullirikostorjunnasta vastaavan yksikön päällikkö sekä tulliylitarkastaja, jonka Tullihallituksen valvontaosaston päällikkö tai tullipiirin päällikkö on määrännyt tutkinnanjohtajaksi; sekä (4.6.2010/480)

4) rajavartiolaitoksen päällikkö ja apulaispäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston osastopäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö, apulaisosastopäällikkö, ylitarkastaja, rikosylitarkastaja ja rikostarkastaja, rajavartioston ja merivartioston komentaja ja apulaiskomentaja, rajavartioston ja merivartioston rajatoimiston ja meritoimiston päällikkö, Suomenlahden merivartioston Helsingin rajatarkastusosaston päällikkö ja varapäällikkö, Ahvenanmaan merivartioalueen päällikkö sekä vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies, joka on saanut tutkinnanjohtajalle rajavartiolaitoksessa säädetyn koulutuksen ja jonka rajavartiolaitoksen tai sen hallintoyksikön päällikkö on määrännyt tutkinnanjohtajaksi. (4.6.2010/480)

Lisäksi sotilaskurinpitolaki antaa toimivaltaa rikoksesta epäillyn sotilaan kurinpitoesimiehille, mutta tätäkään ei pysty em. tilanteessa soveltamaan.

Eli tarkoitit varmaan kiinniottamista?

Murtovälineen hallussapito on kriminalisoitu:

Murtovälineen hallussapito
Joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan sellaista avainta toisen lukkoon taikka tiirikkaa tai muuta välinettä, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiassa käytettävän tunkeutumiseen toisen hallinnassa olevaan suljettuun tilaan rikoksen tekemistä varten, on tuomittava murtovälineen hallussapidosta sakkoon.

Mutta koska maksimirangaistus on sakko, eikä rikos kuulu pakkokeinolain 1L1§ piiriin, ei jokamiehen kiinniotto-oikeutta saa käyttää.

[Paappa]

Ok. Toimin siis okein kun komensin ulos, mutta en pidätellyt häntä sen enempää.