Keskustelua seisontaharjoituksista ja muustakin

[ka1]

Ei ole. Syynä on se, että seisomisen harjoittelu on varsin hyödytöntä kamppailun oppimisen kannalta.

Ei ole. Seisontaharoitteiden avulla saavutetaan räjähtävää nopeutta ja voimaa. Niiden terveysvaikutukset ovat myös huomattavat. Yleisesti ottaen seisontaharjoitteissa ei ole kyse pelkästä seisomisesta, vaan niihin kuuluu olennaisesti erilaisia mielikuvaharjoitteita.

Hmm... mikäs sen lajin nimi oli, jossa on periaatteessa vain seisomisharjoituksia ja mielikuvaharjoituksia. Suomeksi lausutaan "ii tsun", muta miten kirjoitetaan, onko kellään tietoa?

[Jussi Häkkinen]

Ei ole. Seisontaharoitteiden avulla saavutetaan räjähtävää nopeutta ja voimaa.

Miten? Miksi länsimaisen urheiluvalmennuksen harjoitukset räjähtävään voimaan ja nopeuteen ovat sangen dramaattisesti erilaisia? Miten staattisen lihastyön pitkäkestoinen harjoitteleminen lisää nopean aktiivisen lihastyön tehoa?

Niiden terveysvaikutukset ovat myös huomattavat.

Millaisia terveysvaikutuksia seisontaharjoituksilla on ja millaisin lääketieteellisin kokein nämä on varmistettu juuri seisontaharjoituksista johtuviksi?

[Andy]

Mitenkäs seisoskelijoiden kisamenestys on näin viime aikoina ollut? Onko olemassa mitään täyskontaktilajia, jossa esimerkiksi maailman- tai euroopanmestari luottaisi seisontaharjoitteluun olenaisena osana harjoitusohjelmaansa?

Jos on, niin mikä laji ja kuka henkilö? Jos ei, niin mistähän se johtuu?

[MikaHS]

Hmm... mikäs sen lajin nimi oli, jossa on periaatteessa vain seisomisharjoituksia ja mielikuvaharjoituksia. Suomeksi lausutaan "ii tsun", muta miten kirjoitetaan, onko kellään tietoa?

Yi quan tai I chuan riippuen translitteroinnista... tuo ensimmäinen on nykykäytännön mukainen.

[KungFuMiäs]

kovin ahdasmielistä kommenttia taas Andylta. Niikuin jo mainittiin niin eihän se maastaveto, punnerrus tai jalkakyykky suoranaisesti kamppailutaitoa kehitä, se kehittää kehoa niikuin seisonta kehittää kehoa.
Olen tainnut jo käydä läpi tämän seisomis jutun vs. kehä tappelun sielä suomi24osessa, yksinkertaistettuna se on niin että seisonta on osa sellaisia lajeja joilla ei tapella isoissa kilpahenkisissä urheilu kisoissa (pride, k-1, UFC). Tosin pienemmissä skaboissa on aina silloin tällöin seisojia, esim. yiquan seisojia on otellut viimeiset 10 vuotta nyrkkeily, potkunyrkkeily, paini ja ties missä kisoissa, toinen joka tulee mieleen on tämä "Shooter" heppu joka treenaa taiji miehiään vapaaottelukehään Amerikan puolella, häneltä voisi ehkä jopa irrota joskus ottelija johonkin isoonkin turnaukseen. Monet seisojat ovat saaneet suurta kunnioitusta MMA sun muiden kilpaurheilu piireissä yksityisten otteluiden kautta, esim. Marcello Texeira (RIP) Brasiliassa ja Black taoist New Yorkissa. Sitten ollaanhan me seisojat oteltu keskenään satoja vuosia, jos sitä lasketaan.

Omissa lajeissani seisonta on keskeisenä harjoituksena Xingyissä, siitä saa sitä "kehoa" tekniikkoihin. Bajissa sitä käytetään eniten alussa että saadaan voimakkaat jalat. Xingyissä on pääseisontaahrjoitus San ti ja sitten on olemassa jotain muitakin joilla voi täydentää harjoitusta, bajissa on Ma Bu ja Kou Bu pääharjoitukset ja sitten siihen tulee muita joilla voi täydentää treeniä.

[renne]

kerrotko jonkun menestyneen potkunyrkkeiljän nimen, joka on seisoskelemalla kehittynyt?

Pidän tasapainon harjoittelemista erittäin tärkeänä, mutta näkisin sen kehittyvän muilla harjoitteilla paremmin kuin seisomalla paikoillaan.

Miten seisoskelu kehittää räjähtävyyttä?

[Andy]

kovin ahdasmielistä kommenttia taas Andylta. Niikuin jo mainittiin niin eihän se maastaveto, punnerrus tai jalkakyykky suoranaisesti kamppailutaitoa kehitä, se kehittää kehoa niikuin seisonta kehittää kehoa.

En ole toistaiseksi sanonut muuta, kuin että kysyin seisoskelijoiden kisamenestyksestä. Kertoo aika paljon se, että pidät sitä ahdasmielisenä.

Seisomisopetusta on tarjolla käytännössä kelle hyvänsä ja hyvät harjoitusmetodit otetaan kyllä urheilupuolella käyttöön ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin. Seisoskeleminen ei ole suosittu treenimenetelmä siksi, että sillä ei pärjää verrattuna siihen, että saman ajan treenaisi jotain oikeasti hyödyllistä.

Niitä punnerruksia, kyykkyhyppyjä jne. tekee kyllä jokainen menestyvä kamppailu-urheilija. Mutta tämä ei suinkaan osoita, että treeneissä kannattaisi seisoskella, vaan että kannattaa sen sijaan tehdä niitä punnerruksia ja kyykkyhyppyjä. Niillä kun kehitetään kamppailussa käyttökelpoisia ominaisuukisa paljon paremmin kuin seisoskelulla, joka kehittää vain staattisen jännityksen sietokykyä. Jossain voimamieskisoissa tai laskettelussa tämä voi ehkä olla hyödyllistä, mutta ei kamppailulajeissa.

Seisomalla oppii seisomaan.

[ka1]

Eipä ollut vaikea arvata, että juuri tämmöistä kommenttia tulee . Ja tämä vastaukseni aiheuttaa vielä enemmän samanlaista kommenttia .

Ei ole. Seisontaharoitteiden avulla saavutetaan räjähtävää nopeutta ja voimaa.

Miksi länsimaisen urheiluvalmennuksen harjoitukset räjähtävään voimaan ja nopeuteen ovat sangen dramaattisesti erilaisia?

En usko voivani vastata tähän kovin hyvin, johtuen mm. siitä, että viestistä tulisi liian pitkä, sillä kysymykseen vastatakseni joutuisin selittämään lukuisia eri asioita. Nämä asiat taas ovat hyvin laajoja, ja niillä on suora yhteys meidän jokaisen henkilökohtaiseen maailmankuvaan. En koe tarpeelliseksi alkaa selittämään täällä tällaisia asioita. Ehkä olisi parempi lopettaa tämä vastaus tähän kohtaan, mutta yritän nyt näppituntumalta kirjoittaa jotain. Lopputulos pelottaa jo nyt .

Lyhyt vastaus Jussi Häkkisen esittämään kysymykseen: Länsimaisen ja itämaisen maailmankuvan eroavaisuuksien takia (suuri syypää: länsimainen tiede :evil: ).

Pitkä (ja epäselvä) vastaus Jussi Häkkisen esittämään kysymykseen: Länsimainen ja itämainen kulttuuri ja maailmankuva eroavat toisistaan täydellisesti. Länsimaista kulttuuria voi länsimaisen silmistä katsoen pitää ainoana sivistyneenä kulttuurina (ja nyt se on leviämässä/levinnyt kaikkialle maailmaan länsimaalaisten mukana). Tähän liittyy mystinen asia nimeltään tiede, jonka länsimaalaiset ovat korottaneet uskonnon asemaan. Länsimaalaista maailmankuvaa on hyvin vaikea kuvailla länsimaalaiselle, mutta omasta mielestäni se on hyvin suppea. Yksinkertaisuudessaan tiede ja tieteellisesti todistettavissa olevat faktat kontrolloivat kaikkea. Lopulta on menty siihen, että tieteellisiä vastauksia haetaan asioihin jotka ovat tieteen ulkopuolella. Kaiken lisäksi länsimainen tiede on mennyt joiltain osin pahasti metsään - mutta ei siitä sen enenpää.
Länsimaista ja itämaista lääkettiedettä vertaillessa korostuvat näiden kahden kulttuurin eroavaisuudet erinomaisesti.
Länsimaissa ei luoteta mihinkään vähääkään tieteellisesti epäilyttävään (mikä on yleensä erinomainen asia) ja siksi seisontaharjoitteita/mielikuvaharjoitteita ei pahemmin länsimaisessa lääketieteessä tunneta. Toinen syy on myös yksinkertaisesti maantieteelliset seikat.
Länsimainen lääketiede on länsimaisen tieteen näkökulmasta tarkasteltuna hyvin pitkälle kehittynyttä, ja on korvannut vanhat parannuskeinot täydellisesti. Mutta sitten on alettu mennä vähän vinkkeliin. Tätä on vaikea selittää. Vanhat parannuskeinot ja kaikki länsimaisen tieteen ulkopuolelta tulevat asiat on todettu huuhaaksi. Tästä johtuen länsimaisessa lääketieteessä on suuria aukkoja. Olen sitä mieltä, että itämainen ja länsimainen lääketiede täydentävät toisiaan loistavasti. On asioita/tauteja/oireita, joita länsimaalainen lääketiede ei putkinäköisyytensä vuoksi ymmärrä tai kykene parantamaan. Yleensä itämainen lääketiede pystyy kuitenkin hoitamaan nämä asiat. Niistä asioista, joista länsimaisen lääketieteen saralla ollaan tietämättömiä, tiedetään itämaisessa lääketieteessä. Ja toisin päin. Ihmisen fysiologiassa länsimainen lääketiede on auttamatta jäljessä. Mm. tämän takia vaikkapa siesontaharjoituksia ei tunneta länsimaissa.

Lopetan tämän turhan selittelyn nyt tähän. Vastaus on suhteellisen huono väsymykseni takia. En jaksa nyt kaikkia mahdollisia asioita selittää. Tarkenna sitten kysymysten mukaan. Toivon myös ettei minua nyt heti tuomita tämän vastauksen perusteella ikuiseen kärsimykseen.

Mitenkäs seisoskelijoiden kisamenestys on näin viime aikoina ollut?

En ole tietoinen asiasta.

Onko olemassa mitään täyskontaktilajia, jossa esimerkiksi maailman- tai euroopanmestari luottaisi seisontaharjoitteluun olenaisena osana harjoitusohjelmaansa?

En ole tietoinen asiasta. Epäilen kuitenkin asiaa.

Jos ei, niin mistähän se johtuu?

Sama vastaus kuin Jussi Häkkiselle.

[ka1]

Suosittelen tutustumaan lajiin nimeltä Yi quan, ja tämän lajin mestariin Zhang Chang Wangiin.

Kun Kiinassa vuonna 1982 alettiin järjestää San Shou- eli täyskontaktiottelukilpailuja, Zhang Chang Wang ja Xia Cheng Qun osallistuivat Yi Quan'in valittuina edustajina kilpailuihin. Zhang voitti kevyen sarjan ja Xia raskaan sarjan mestaruuden. Samalla molemmat valittiin mukaan Pekingin edustusjoukkueeseen.

Lainaus on tältä sivulta: http://www.sisaisenvoimankeskus.fi/yiquan/zcw.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Erittäin hyvä sivu!

[AriJ]

Ei taas tätä "mun iskä vastaan sun sikä" ja "Teräsmies vastaan Tarzan"...

Noista tieteellisistä jutuista - nykyään on meille ihan itsestäänselvyyksiä, pikkulapsillekin ehkä, asiat jotka Keski-ajalla olisi varmaan tuomittu ties minkä vihtahousun temppuina....

Ja lottonumerotkin ehkä osattaisiin ennustaa oikein joka kerta jos kaikki niihin vaikuttavat voimat kyettäisiin määrittämään oikealla tavalla.

Mikä sitten on parempaa kuin toinen? Missä tapauksessa? Mihin tarkoitukseen? Milloin?

[Hutkija]

Huoh. Tulin taas käymään täällä eikä näytä jutun taso parantuneen.
Valtaosa keskusteluista näyttää menevän Andyn & Jussin noitajahtiin tai 15 vuotiaiden rippikoulukokemuksista kertomisiin. Harmi.

Vastauksena kysymykseen. Yi Quanissa seisontaharjoittelu muodostaa pääosan treenistä. Pari vuotta on tullut treenattua päivittäin.

[kenttiensankari]

Vaikka noi seisontaharjoitukset ei olisikaan hyödyllisempiä kuin vaikka kyykyt, mutta ainakin kovasti sitkeyttä kasvattaa. Voi jokainen huvikseen kokeilla olla vaikka shikodatchi asennossa 10 minuuttia. Renshinkanin pääsiäisleirillä Imatralla oltiin polvi-istunnossa noin 10 minuuttia, oli minulle täyttä tuskaa, mutta sisulla kestin sen. Sitä paljon mieluummin tekisi niitä kyykkyjä ja punnerruksia tuon 10 minuuttia. Japanissa kuulemma pitää olla polvi-istunnossa 2 tuntia alkurituaalien verran kun siellä ne mestaruuskisat, ei siihen ihan joka jamppa pysty.

[ka1]

Valtaosa keskusteluista näyttää menevän Andyn & Jussin noitajahtiin tai 15 vuotiaiden rippikoulukokemuksista kertomisiin. Harmi.

Ja sitten on kaikkien yläpuolella oleva Hutkija Suuri, joka vetää omat johtopäätöksensä maan matosten puheista kultaisessa palatsissaan. Valitettavasti hän vetää jälleen vääriä johtopäätöksiä.

[Mika]

Huoh. Tulin taas käymään täällä eikä näytä jutun taso parantuneen.
Valtaosa keskusteluista näyttää menevän Andyn & Jussin noitajahtiin tai 15 vuotiaiden rippikoulukokemuksista kertomisiin. Harmi.

Mutta nyt olisi kyllä pakko kuulla vähän perusteluja. Mihin ketjuihin ja viesteihin viittaat kommenteillasi? Ja mitä tarkoitat, kun kirjoitat "eikä näytä jutun tason parantuneen"?

Odotan mielenkiinnolla vastaustasi.

Ystävällisin terveisin,

Mika, 35 vuotta

PS. Yksi syy sivuston hyvälle maineelle on se, että tuollaiset viestit (Hutkijan viesti) ovat täältä aiemmin lähes tyystin puuttuneet. Aion muuten vaalia sitä mainetta. Tämä tiedoksi mainittakoon.

[Andy]

Suosittelen tutustumaan lajiin nimeltä Yi quan, ja tämän lajin mestariin Zhang Chang Wangiin.

Kun Kiinassa vuonna 1982 alettiin järjestää San Shou- eli täyskontaktiottelukilpailuja, Zhang Chang Wang ja Xia Cheng Qun osallistuivat Yi Quan'in valittuina edustajina kilpailuihin. Zhang voitti kevyen sarjan ja Xia raskaan sarjan mestaruuden. Samalla molemmat valittiin mukaan Pekingin edustusjoukkueeseen.

Kiinassahan oli varmaan 80-luvun alussa aika kova taso Sandassa. Itseasiassa nuo puolalaiset salikisatkin vakuuttavat enemmän. Totta kai, jos pannaan kaksi miten kehnoa ottelijaa tahansa vastakkain, niin toinen niistä voittaa. Mutta onko nämä Zhang ja Xia otelleet jotain sellaista ottelijaa vastaan, josta joku tietäisi edes nimen?