Nyt voit liittyä etupotkijaksi näppärästi ja nopeasti PayPalin kautta tästä linkistä. Tukemalla Potkua pidät sivustoa pystyssä. :)

Kuva

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 17011
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 200 kertaa
Tykätty: 466 kertaa
Viesti:

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

#1

Viesti Andy » touko 16, 2005, 18.35

Muissa keskusteluissa on vedottu siihen,että joidenkin kamppailulajien olisi tarkoitus kehittää harjoittelijaa henkisesti. Voisiko joku, jonka lajiin tällainen kuuluu kertoa, mitä tämä henkinen kehitys noin tarkkaanottaen on? Miten sitä harjoitellaan? Miten "henkisesti kehittynyt" yksilö eroaa normaalista tasapainoisesta aikuisesta ja miten tämän eron voi käytännössä havaita?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders


Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 89462
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Pilates, HIIT
Sivulajit: Girya, Yin-jooga
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 924 kertaa
Tykätty: 295 kertaa
Viesti:

Re: Henkinen kehitys

#2

Viesti Mika » touko 16, 2005, 18.50

Andy kirjoitti: Miten "henkisesti kehittynyt" yksilö eroaa normaalista tasapainoisesta aikuisesta ja miten tämän eron voi käytännössä havaita?
Mielestäni tämä nimenomainen kysymys on hieman erikoisesti asetettu. Henkinen kehitys on nimenomaan kehitystä henkilössä itsessään, ei missään nimessä suhteessa muihin. Miten sitä edes käytännössä kokonaisvaltaisesti mitattaisiin suhteessa muihin ihmisiin? Eikä ole siis tarkoituskaan, sehän olisi oikeastaan huonoa kehitystä.

Mutta niihin muihin kysymyksiin.
Kukin määrittelee henkisen kehityksen omalla tavallaan, tuskinpa tästä on olemassa mitään kaikenkattavaa sanakirjamääritelmää, josta kaikki olisivat täysin samaa mieltä.

Itse olen sitä mieltä, että ainakin perinteisissä lajeissa harjoittelu tähtää kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Kun huomaa, että varsinaisten taitojen kehittäminen vaatii sekä aikaa että työtä, nöyrtää se mieltä kummasti. Samalla se kehittää pitkäjänteisyyttä.

Kun sparraa ja matsaa erilaisten ihmisten kanssa, huomaa pian että ulkonäöstä ei voi päätellä mitään (tästä puhuimme Tapanin kanssa; Puolan Tang Lang -jengissä ne nörtinkin näköiset löivät kovaa ja nopeasti). Tämä taas edistää tasa-arvoista ajattelua, jos on aiemmin tehnyt pikapäätelmiä ihmisen kyvyistä hänen ulkonäkönsä suhteen. Omalla tavallaan tällainen havainto saattaa myös vaikuttaa henkilön ärsykekynnyksen nousemiseen riitatilanteissa.
Ja kun sama henkilö harjoittelee vielä enemmän, hän varmasti oppii kunnioittamaan muita ihmisiä eri tavalla. Ihminen on kuitenkin aika hauras eläin taistelulajeja pitkään harjoitelleen ihmisen käsissä. Koska tällaiseen tilanteeseen on päästy pitkän kaavan kautta, ei ole kovinkaan todennäköistä että tämä havainto jotekin sokaisisi.
Koska aggressioita saa purettua harjoituksissa varsin tehokkaasti, ei sitä välttämättä edes jaksa enää olla vihainen tai aggressiivinen siviilissä.

Kaikki aina riippuu yksilöstä, mutta tuollaisia havaintoja olen itse tehnyt ja muilta kuullut.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Mika viestistä:
MikaM
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
kenttiensankari
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 5260
Lauteille: Toukokuu 2005
Paikkakunta: Wroclaw
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Thainyrkkeily, Vapaaottelu, BJJ, Karate
Tykännyt: 0
Tykätty: 17 kertaa

#3

Viesti kenttiensankari » touko 16, 2005, 19.41

Ja itsessäni olen huomannut että ei enää tule luovutettua niin helpolla kuin ennen. Saan väännettyä itsestäni enemmän irti kuin ennen karaten harjoittelua. Sitä on myös oppinut pienen kivun kanssakin elämään ja ottamaan hieman iskuja vastaan eikä tule heti valitettua että enää ei pysty kun koskee.
Väkivallan käyttämistapoja karate ei ole kuitenkaan mitenkään muuttanut, en ole koskaan halunnut tapella, enkä halua nyttenkään. Jokainen kasvaa vähän erillä tavalla henkisesti, riippuu ihan mitä lajista hakee. On miulla noi sosiaaliset taidotkin parantuneet huomattavasti mutta saman vaikutuksen saa kaikista lajeista joissa joutuu tulemaan ihmisten kanssa toimeen.


EDIT: ja miten niin sanotusti henkisesti kasvanut eroaa tavallisesta pulliaisesta?
En tiedä, miusta noi seurakamut ainakin on ihan taviksia. Sitkeämpiä ehkä kuin normaali kadun tallaaja. Pelottavaahan se olisi jos ainoastaan budolajien harrastajat olisivat moraalisia ja henkisesti kypsiä. Oppiihan sitä tosin olemaan tappelematta, kun tietää miten käy jos toista lyö. Leffoja katselemalla saa hieman väärän kuvan väkivallan seurauksista.

javu
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 211
Lauteille: Toukokuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#4

Viesti javu » touko 16, 2005, 19.47

Omassa lajissani (MT) ei pyritä mihinkään valaistumiseen paitsi ehkä adrenaliinin ja endorfiinien aiheuttaman treenipöhnän muodossa, mutta oikeastaan on vaikea keksiä harrastusta jossa ei "kehittyisi" henkisesti. Tosin en missään nimessä tarkoita että tässä potkimisen lomassa oppii joogalentoa ja maailmanrauhan rakentamista meditoimalla tai että muuttuisi jotenkin ylevämmäksi ihmiseksi.

Mulla on ainakin kehittynyt henkiseltä puolelta itsevarmuus, ei niinkään kamppailutaitojen vaan enemmänkin oman kehon hallinnan kasvaessa. Eikä parantunut yleiskuntokaan huonoa tee korvien välillekään. Puhumattakaan joka ainoan treenin jälkeisestä itsensä ylittämisen tunteesta.

sokrates
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 654
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#5

Viesti sokrates » touko 16, 2005, 22.15

Hyvä kysymys ja hyviä vastauksia.

Mika tuossa mainitsi nöyryyden ja sillä lailla ehkä on tullut nöyräksi, ettei enää ajattele oman lajin harrastajien tai yleensäkään urheilijoiden olevan muita parempia ihmisiä. Joukkoon mahtuu monenlaista motiivia ja monenlaista ihmistä.

Yritän välttää viimeiseen asti ainakaan ääneen sanomasta, että treenaaminen jotenkin kehittäisi ihmisenä, tekisi paremman työntekijän ja kansalaisen jne. koska tällaiset yleistykset johtavat nopeasti ojasta allikkoon.

Toisaalta varmaan jokainen kovaa harjoitteleva mieltää sen parantavan tuota mainittua sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä mutta näitä ominaisuuksia voi kehittää muutenkin ja paljon riippuu myös lähtötasosta miten pitkälle niissä pääsee. Liian helposti pienistä marisijoita katsellessa ajattelee, ettei tuokaan noin tekisi jos kovaa urheilisi, vaikka syy- ja seuraussuhteet ovat monimutkaisia ja kaikki riippuu motivaatiosta ja asioitten tärkeysjärjestyksistä.

Joissain vastoinkäymisissä treenaamisen antama kokemus auttaa, joissain harvoissa se voi jopa haitata pään seinään hakkaamisena. Yleensäkin niin urheilussa kuin muissakin hyvissä asioissa on myöskin negatiivisia puolia, jotka joutuu ottamaan paketin mukana vastaan.
Biitistä sekaisin

Kuvake
flammee
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 10832
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Tykännyt: 88 kertaa
Tykätty: 73 kertaa

#6

Viesti flammee » touko 16, 2005, 22.31

Ehkäpä henkinen kehitys mitä kamppailulajeissa tapahtuu liittyy siihen että pitää harjoitella muiden kanssa kontaktilla.. Eteen tulee tilanteita, joissa itseen sattuu eikä saa suuttua siitä ja jos itse lyö lujaa niin saa samalla mitalla takaisin ja salilta löytyy aina joku jolle ei pärjää.. Tietää myös minkälaiset seuraukset väkivallalla on. Tavalliselta pulliaiselta tällaiset kokemukset puuttuvat, joten kohdatessaan väkivaltaa saattaa helpommin tulla tunteet pintaan eikä osaa ajatella seurauksia sen kummemmin.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 17011
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 200 kertaa
Tykätty: 466 kertaa
Viesti:

Re: Henkinen kehitys

#7

Viesti Andy » touko 16, 2005, 23.36

Mika kirjoitti:
Andy kirjoitti: Miten "henkisesti kehittynyt" yksilö eroaa normaalista tasapainoisesta aikuisesta ja miten tämän eron voi käytännössä havaita?
Mielestäni tämä nimenomainen kysymys on hieman erikoisesti asetettu. Henkinen kehitys on nimenomaan kehitystä henkilössä itsessään, ei missään nimessä suhteessa muihin. Miten sitä edes käytännössä kokonaisvaltaisesti mitattaisiin suhteessa muihin ihmisiin?
Miksi sitä henkistä kehitystä ei voisi mitata suhteessa muihin? Jos kehittyy fyysisesti, niin sen jälkeen on nopeampi, vahvempi, ketterämpi tms. ja tulosta voi vertailla muihin ihmisiin nostamalla rautaa tai juoksemalla kilpaa. Tietysti jos lähtötaso on heikko, voi tulos olla huonompi kuin jollain treenaamattomalla, mutta eron pienentyminen näkyy silti.

Miksi henkistä kehitystä ei voi vertailla samalla tavalla? Jos sitä ei voi mitata millään, niin mistä edes tiedetään sellaista tapahtuneen? Älkääkä minulta kysykö niitä mittaustapoja. Kysykää niiltä, jotka kertovat lajiinsa kuuluvan henkisen kehityksen. Hehän sen kai ovat jollain ilveellä havainneet.

Käsittääkseni tämä erilaisissa "sisäisissä" ja "henkisissä" lajeissa mainostettu henkinen kehitys on eri asia kuin periksiantamattomuuden, hermojen hallinnan yms. kamppailussa hyödyllisten ominaisuuksien kehittyminen, koska nehän kehittyvät myös nyrkkeilyssä, thainyrkkeilssä, vapaaottelussa ja jopa kilpa-autoilussa tai missä hyvänsä kovaa kilvoittelua sisältävässä tavalla tai toisella vaarallisessa lajissa. Kuitenkin juuri tämä henkinen kasvu nähdään usein erona em. tyyppisiin lajeihin.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
Panu Suominen
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 909
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Re: Henkinen kehitys

#8

Viesti Panu Suominen » touko 16, 2005, 23.41

Ihan hyviä mietteitä muilta, mutta kuten aikaisemmin on ollut puhetta, niin "henkinen kehitys" termi pitää minusta ainakin sisällään ajatuksen siitä, että kehitys on positiivista. Esimerkiksi ihmisten tappamista ryöstämistarkoituksessa ei pidetä henkisesti kehittävänä vaikka se varmasti ihmistä voikin omalla tavallaan henkisesti kehittää. Kuten on jo todettu, niin kovan harjoittelun, kontaktin yms. kamppailulajeihin kuuluvan kautta ihmiset oppivat monesti nöyryyttä, kykyä kohdata vaikeuksia yms. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita ihmiset oppivat melkein missä tahansa vaativassa harrastuksessa tai ylipäätään elämällä.

Olen sitä mieltä, että, jos tällaiselle kasvulle ei ole määritelty mitään tavoitteita, ei kehitystäkään juuri tapahdu. Tilanne olisi aivan samanlainen, kuin käytäisiin salila leikkimässä mitä milloinkin ja sanottaisiin harjoittelun tähtäävän vapaaottelu kehään, mutta mitään konkreettisia tavoitteita ei asetettaisi.
Andy kirjoitti: Voisiko joku, jonka lajiin tällainen kuuluu kertoa, mitä tämä henkinen kehitys noin tarkkaanottaen on?
Shorinji Kempon yhtenä tavoitteena on harjoittelijoiden henkinen kehittyminen (oikeaan suuntaan). Ydinajatuksena voitanee sanoa olevan "elä puoliksi itselle ja puoliksi muille". Jos kaikki ihmiset yhteiskunnassa ajavat vain omaa etuaan, on romahtaminen lähellä. Ihmiset saavat parempia tuloksia toimiessaan toistensa avuksi kuin toisiaan vastaan. Pelkkä muiden puolesta uhrautuminen ei kuitenkaan tee ihmisestä onnellista vaan myös omista tarpeista on pidettävä kiinni ja omia unelmia pitää tavoitella. Näiden asioiden suhteen pitää löytää tasapaino.

Toinen oleellinen ajatus, joka on enemmän velkaa zen buddhalaisuudelle, on ajatus elää tässä hetkessä. Idea ei ole mitenkään ihmeellinen tai harvinainen. Ihmisillä kuitenkin tuntuu olevan luontainen taipumus murehtia menneitä ja arvailla tulevaa nykyhetken jäädessä jatkuvasti vähemmälle huomiolle. Ainoa asia mihin ihminen kuitenkin pystyy vaikuttamaan on käsillä oleva hetki, ja vain olemalla siinä läsnä ihminen voi sen kokea.
Andy kirjoitti: Miten sitä harjoitellaan?
Shorinji Kempon harjoituksissa pyritään korostamaan parin kanssa tehtävää harjoittelua siten, että yritetään auttaa harjoittelukumppaneita kehittymään. Mitä paremman kamppailijan kanssa harjoittet sitä paremmaksi itsekin tulet (voit tulla). Jos kenshi pystyy harjoittelemaan tällätavoin, hän (mahdollisesti) ymmärtää vastaavanlaisen vastavuoroisuuden tärkeyden myös muissa toimissaan.

"Carpe diem"-ajatusta voidaan ajatella iskostettavan harjoittelijoiden mieliin korostamalla harjoitteluun keskittymistä. Ei mietitä muita asioita vaan keskitytään aina kyseessä olevaan tilanteeseen. Tämä nyt ei tietysti ole mitenkään eriskummallista muihin lajeihin verrattuna.

Lisäksi vyökokeissa vaaditaan tiettyjen filosofisten periaatteiden tuntemista ja niitä opetetaan harjoituksissa suullisesti.
Andy kirjoitti: Miten "henkisesti kehittynyt" yksilö eroaa normaalista tasapainoisesta aikuisesta ja miten tämän eron voi käytännössä havaita?
Määritele normaali tasapainoinen aikuinen.. :)
Rehellisesti sanottuna en tiedä.

Olen nähnyt vanhoja senseitä, jotka ovat harjoitelleet Shorinji Kempo koko elämänsä ja he ovat olleet verrattaen lupsakoita kavereita. Voi olla, että harjoittelu on karsinut vähemmän lupsakat pois tai sitten heistä on muodostunut harjoittelun kautta sellaisia. En tiedä. Jokatapauksessa he vaikuttivat henkisesti paljon paremmassa kunnossa olevilta kuin keskimääräinen heidän ikäinen papparainen.

Minusta vaikuttaa siltä, että monella "normaalilla tasapainoisella aikuisella" on ongelmia ymmärtää velvollisuuksiaan yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä kohtaan. Oikeudet ovat kyllä hyvässä hallussa. Koen, että "henkisesti kehittynyt yksilö" on onnelinen elämässään ja toimii myös muiden kuin itsensä eduksi, mitä ei minusta nykyään voi kovin monesta ihmisestä sanoa.

Tämän postin perusteella ei kuitenkaan pidä kuvitella, että Shorinji Kempo olisi jonkinlainen "hippilaji". Harjoituksissa keskitytään kamppailun harjoittelemiseen kuten muissakin lajeissa. Tavoitteena kuitenkin on muutakin kuin olla se kaikista kovin kingi. :wink:
"Ei tunnu missään! Hakkaa lisää!"

Panu Suominen
Shorinji Kempo

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 89462
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Pilates, HIIT
Sivulajit: Girya, Yin-jooga
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 924 kertaa
Tykätty: 295 kertaa
Viesti:

Re: Henkinen kehitys

#9

Viesti Mika » touko 16, 2005, 23.53

Andy kirjoitti:
Mika kirjoitti:
Andy kirjoitti: Miten "henkisesti kehittynyt" yksilö eroaa normaalista tasapainoisesta aikuisesta ja miten tämän eron voi käytännössä havaita?
Mielestäni tämä nimenomainen kysymys on hieman erikoisesti asetettu. Henkinen kehitys on nimenomaan kehitystä henkilössä itsessään, ei missään nimessä suhteessa muihin. Miten sitä edes käytännössä kokonaisvaltaisesti mitattaisiin suhteessa muihin ihmisiin?
Miksi sitä henkistä kehitystä ei voisi mitata suhteessa muihin? Jos kehittyy fyysisesti, niin sen jälkeen on nopeampi, vahvempi, ketterämpi tms. ja tulosta voi vertailla muihin ihmisiin nostamalla rautaa tai juoksemalla kilpaa. Tietysti jos lähtötaso on heikko, voi tulos olla huonompi kuin jollain treenaamattomalla, mutta eron pienentyminen näkyy silti.
Kehitystä ei tule edes yrittää mitata muihin ihmisiin, sillä sellainen ajattelumaailma vesittää koko idean eikä näin ajatteleva ihminen ole kehittynyt. Kyse on siis vain omasta kehityksestä.
Kyllähän sinäkin sen tiedät, mutta onhan se mukava keskustella tällaisestakin aiheesta vaihteeksi :)
Andy kirjoitti: Miksi henkistä kehitystä ei voi vertailla samalla tavalla? Jos sitä ei voi mitata millään, niin mistä edes tiedetään sellaista tapahtuneen? Älkääkä minulta kysykö niitä mittaustapoja. Kysykää niiltä, jotka kertovat lajiinsa kuuluvan henkisen kehityksen. Hehän sen kai ovat jollain ilveellä havainneet.
Jos esimerkiksi pinna kestää samanlaisissa tilanteissa (vaikka liikenteessä) aiempaa paremmin, on kehitystä tapahtunut. Ja kuten aina, vain luonnontietessä voidaan johtaa enemmän tai vähemmän varmoja syy-seuraus -yhteyksiä, mutta jos mikään muu asia henkilön elämässä ei ole muuttunut ja hän itse kokee lajinsa harrastamisen auttaneen häntä tässä asiassa, riittänee tämä. Ainakin minulle riittää.

Andy kirjoitti: Käsittääkseni tämä erilaisissa "sisäisissä" ja "henkisissä" lajeissa mainostettu henkinen kehitys on eri asia kuin periksiantamattomuuden, hermojen hallinnan yms. kamppailussa hyödyllisten ominaisuuksien kehittyminen, koska nehän kehittyvät myös nyrkkeilyssä, thainyrkkeilssä, vapaaottelussa ja jopa kilpa-autoilussa tai missä hyvänsä kovaa kilvoittelua sisältävässä tavalla tai toisella vaarallisessa lajissa. Kuitenkin juuri tämä henkinen kasvu nähdään usein erona em. tyyppisiin lajeihin.
Ahaa. Tämä oli siis motiivi. No, itse en ole koskaan kuullut moisesta erottelusta. Kuulostaa keinotekoiselta.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 89462
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Pilates, HIIT
Sivulajit: Girya, Yin-jooga
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 924 kertaa
Tykätty: 295 kertaa
Viesti:

#10

Viesti Mika » touko 16, 2005, 23.56

Panu, tiukka viesti :thumbsup:
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Panu Suominen
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 909
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Re: Henkinen kehitys

#11

Viesti Panu Suominen » touko 16, 2005, 23.56

Andy kirjoitti: Miksi sitä henkistä kehitystä ei voisi mitata suhteessa muihin? Jos kehittyy fyysisesti, niin sen jälkeen on nopeampi, vahvempi, ketterämpi tms. ja tulosta voi vertailla muihin ihmisiin nostamalla rautaa tai juoksemalla kilpaa. Tietysti jos lähtötaso on heikko, voi tulos olla huonompi kuin jollain treenaamattomalla, mutta eron pienentyminen näkyy silti.
Henkisiä ominaisuuksia on vaikea mitata verrattuna muihin, koska niiden mittaaminen yksinkertaisesti on vaikeampaa. Tietysti on kehitelty kaikenlaisia testejä mittaamaan esimerkiksi älykkyyttä, mutta niiden toimivuudesta kiistellään. Erityisesti onnellisuutta, joka minusta on yksi henkisen kehittymisen tulos, on vaikea mitata.

Mittauksen ongelmat aiheutuvat siitä, etteivät nämä ominaisuudet näy juurikaan ulospäin. Tietysti onnellisuuttakin voidaan mitata varmasti jonkinlaisella aivojen sähkömagneettisella tutkimuksella, mutta se on verrattaen kallista ja vaivalloista touhua.

Luulenpa, että aidosti henkisiltä ominaisuuksiltaan kehittyneet ihmiset eivät halua kilpailla ominaisuuksillaan muiden kanssa. Tämä johtuu minusta määritelmään kuuluvasta nöyryydestä. Sitäpaitsi mitä järkeä on kilpailla siitä kuka on onnellisin, koska voittajalla on jo oma palkintonsa.. Onnellisuus.
Andy kirjoitti: Jos sitä ei voi mitata millään, niin mistä edes tiedetään sellaista tapahtuneen?
Yksi tapa on huomata oman käytöksensä muutoksen. Otetaanpa esimerkiksi valehtelu. Minusta on henkistä kasvu lopettaa valehteleminen. Ihminen, joka on aikaisemmin valehdellut voi keskittyä siihen, että ei enää puhu niin sanotusti tårta på tårta. Hän kyllä itse tietää, missä tilanteessa olisi aikaisemmin valehdellut. Ihminen toimii tässä siis omana mittarinaan. Ulospäin tällaisen muutoksen havaitseminen on hyvin hankalaa.

Mikä on huomattava, niin mikään laji, uskonto, televisio-ohjelma tai muu ulkoinen ärsyke ei sinällään automaattisesti muuta ihmistä mihinkään suuntaan. Ne voivat tarjota välineitä kehittymiseen tai taantumiseen on ihmisestä itsestään kiinni miten itseään kehittää. Aivan samoin kuin BJJ salilla käveleminen ei tee kenestäkään kummoista taistelijaa, ei "meidän laji kehittää henkisesti" -mantran hokeminenkaan auta ihmistä millään tavalla...

Kiitos, Mika.
"Ei tunnu missään! Hakkaa lisää!"

Panu Suominen
Shorinji Kempo

Kuvake
Nelson
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1216
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Re: Henkinen kehitys

#12

Viesti Nelson » touko 17, 2005, 00.00

Andy kirjoitti: Miksi henkistä kehitystä ei voi vertailla samalla tavalla? Jos sitä ei voi mitata millään, niin mistä edes tiedetään sellaista tapahtuneen? Älkääkä minulta kysykö niitä mittaustapoja. Kysykää niiltä, jotka kertovat lajiinsa kuuluvan henkisen kehityksen. Hehän sen kai ovat jollain ilveellä havainneet.
Ei kaikkea voi mitata mittanauhalla. Minusta tämä mittaaminen ei edes liity koko keskusteluun mitenkään. Nyt puhutaan henkisestä kasvusta eikä mittaamisesta.

Yllä tuli hyviä tekstejä miten kamppailulajeissa henkistä kasvua ilmenee. Monet henkilöt kokevat sen eri tavalla ja jotkut tuntevat sen muuttaneen itseään enemmän ja toiset vähemmän. Uskon, että suoranaiset "valaistumisen tunteet" ovat kuitenkin harvassa. Jotkut toki voivat kokea muutokset niinkin voimakkaasti.

Eri lajit voivat muokata ihmistä tiettyyn suuntaan riippuen millaisesta fyysisestä treenistä, tekniikasta, treenikavereista ja opettajasta on kyse. Usein harrastajat kokevat saaneen ominaisuuksia, jotka nähdään positiivisina. Näin ei välttämättä kaikkien silmissä kuitenkaan aina ole. Kamppailulajit ovat yksi tapa hakea näitä ominaisuuksia. Monet näistä ominaisuuksista auttaa myös kamppailutilanteessa.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 17011
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 200 kertaa
Tykätty: 466 kertaa
Viesti:

Re: Henkinen kehitys

#13

Viesti Andy » touko 17, 2005, 00.10

Panu Suominen kirjoitti: Luulenpa, että aidosti henkisiltä ominaisuuksiltaan kehittyneet ihmiset eivät halua kilpailla ominaisuuksillaan muiden kanssa. Tämä johtuu minusta määritelmään kuuluvasta nöyryydestä.
Millä perusteella nöyryyden lisääntyminen on positiivista kehitystä?

Jos onnellisuus on henkisen kehityksen mittari, niin onko itseään esteettömästi toteuttamaan pääsevä sadisti henkisesti hyvin korkealla tasolla? Jos ei, niin miksi?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
Panu Suominen
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 909
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Re: Henkinen kehitys

#14

Viesti Panu Suominen » touko 17, 2005, 00.35

Andy kirjoitti: Millä perusteella nöyryyden lisääntyminen on positiivista kehitystä?
Nöyryys oli tuossa yhteydessä ehkä huono sana. Yritin sanoa, että kerskailun puuttuminen on hyvä asia ja positiivista kehitystä. Kerskailu on yleensäkin lupauksia, joita keho ei voi lunastaa, mikä on käytännössä valehtelua. Vaikka kerskailu pysyisi totuudenmukaisenakin, niin se aiheuttaa helposti mielipaahaa muissa ihmisissä ja koska kerskailu ei sinäänsä ole mitenkään hyödyllistä (muuten kuin kertojansa egolle), niin tuo mielipaha syntyy turhaan ja olisi vältettävissä.

On totta ettei sokea nöyryys ole mitenkään erikoisen hyvä asia.
Andy kirjoitti: Jos onnellisuus on henkisen kehityksen mittari, niin onko itseään esteettömästi toteuttamaan pääsevä sadisti henkisesti hyvin korkealla tasolla? Jos ei, niin miksi?
Asia ei ole minusta ihan niin yksinkertainen. Henkistä kehitystä on minusta kahdenlaista. Toinen on taitoa hallita itse omaa pääkoppaansa. Eli ettei ole omien tunteidensa vietävissä ja ajatukset eivät harhaile. Toinen asia taas on se mihinkä tällaista kykyä käytetään. Jos tämä sadistinen henkilö toteuttaa itseään ns. ilman ajatusta, niin hän on omalla tavallaan henkisesti kehittynyt. Jos toimintaa taas ohjaa esimerkiksi viha ja katkeruus hän ei ole kauhean kehittynyt henkisesti. Vaikea kuvitela, miksi onnellinen ihminen olisi sadisti. Vihainen tai turhautunut ihminen voi haluta purkaa patoutumiaan siten ja kuvitella siitä mahdollisesti seuraavan hetkellisen hyvänolon tunteen onnellisuudeksi.

Minusta kyseinen henkilö ei kuitenkaan ole ymmärtänyt kunnolla paikkaansa maailmassa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin Shorinji Kempossa on yksi kantavista ajatuksista "puoliksi itselle, puoliksi muille". Ja olen samaa mieltä ajatuksen kanssa. Ihminen ei ole yksin maailmassa vaan hän on riippuvainen myös muista ihmisistä, elinympäristöstään yms. Jos hän aiheuttaa pahaa läheisille ihmisilleen, elinympäristölleen jne. hän aiheuttaa ongelmia lopulta myös itselleen. Eli kaivaa ns. omaa hautaansa. Eli minusta esimerkin henkilö ei ole henkisesti kehittynyt.
"Ei tunnu missään! Hakkaa lisää!"

Panu Suominen
Shorinji Kempo

sokrates
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 654
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#15

Viesti sokrates » touko 17, 2005, 13.56

Omalta kohdalta täytyy sanoa, etten pidä koko henkinen kehitys-käsitteestä. Kärjistäen sanoisin, että kun joku väittää olevansa henkisesti kehittyneempi kuin muut tai ylipäätään lähtee tuolla käsitteellä määrittelemään ihmisiä ja harrastuksia, hän ei ole henkisesti kehittynyt. ;)

Henkisen kehityksen alle niputetaan usein aivan normaaleja elämänkulun opettamia asioita, joille on jokaisella aikansa. Jollakin se voi olla jonkin yksittäisen asian oivaltamista tai ongelman selvittämistä ottamatta huomioon, että muilla sektoreilla tuo "vähemmän henkisesti kehittynyt" voi omata enemmän tietoa ja viisautta.

Lisäksi henkinen kehitys on pitkälti arvokysymys - minkälaiseen lopputulokseen tähdätään. Itse en esimerkiksi näe täällä mainittua rauhallisuutta liikenteessä tai muutakaan itsensä hillitsemistä arjen paineissa oleellisen tärkeänä ominaisuutena vaan enemmänkin ihmisten erilaisiin temperamentteihin liittyvänä kysymyksenä.

Yleensäkin pidän henkistä kehitystä tyypillisenä epämääräisenä lyömäaseena, jota voidaan käyttää väärin milloin ketäkin vastaan ; paljon reilumpaa olisi sanoa toista vaikka tyhmäksi, joka on edes hiukan konkreettisempaa.
Biitistä sekaisin


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 kurkkijaa