Nyt voit liittyä etupotkijaksi näppärästi ja nopeasti PayPalin kautta tästä linkistä. Tukemalla Potkua pidät sivustoa pystyssä. :)

Kuva

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 5939
Lauteille: Joulukuu 2010
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 9 kertaa

Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa

#466

Viesti Aihki » marras 1, 2016, 21.32

Ehkä sellainen henkinen kasvu on olemassa koska löytyy se mustempi puoli myös, eli jotkut siirtyvät rikollisiksi tai sellaisten opettajiksi. Tosin he olisivat saattaneet siirtyä sinne joka tapauksessa, mutta tappelulajit tekivät sen helpommaksi. Muistelen Aiton joskus viitanneen tähänkin houkutukseen. Jotta olisi se hyvä asia niin tätyy olla joku huonokin johon verrata. Itse en oikein moisesta bipolaarisesta yksinkertaistuksesta pidä, mutta se on selvin vertaus.


Atticora
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 879
Lauteille: Heinäkuu 2013
Tykännyt: 62 kertaa
Tykätty: 83 kertaa

Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa

#467

Viesti Atticora » marras 21, 2016, 13.56

Veepee kirjoitti: Onneksi tämä teksti pääseekin nyt juuri siihen taidon teorian erityisimpiin mekanismeihin: miten käytännöllinen harjoittelu kehittää ihmistä näiden teorioiden mukaiseksi.
..
Tämä teksti loppukoon nyt tähän. Olen raapaissut pintaa monesta käsitteestä ja suhteesta sekä taidoharjoittelun ominaispiirteestä tavalla, joka varmasti herättää enemmän hämmennystä kuin selkeyttä.
Hyvä kirjoitus tämä. Käsitteet ovat jonkin verran tuttuja, kun lajiakin harrastan. En kuitenkaan ihan saanut kiinni miten tuo lupaus, "miten käytännöllinen harjoittelu kehittää ihmistä näiden teorioiden mukaiseksi", tässä lunastettiin: Esitettiin teoria siitä, miten ensin mainittu teoria saadaan toimimaan käytännössä. Nähtävästi loppukommentilla viittasit juuri tähän. Aihehan vaatii aika paljon abstraktia alustusta ja tästä vähän syvemmälle pureutuminen toisen vastaavan pituisen esseen tuottamisen.

Oman rajoittuneen havainnointini mukaan Taidoon kuuluva pyrkimys tiettyjen sosiaalisten tai henkisten ominaisuuksien kehittämiseksi kyllä toimii.
En kuitenkaan lähde väittämään, että mekanismi olisi jotenkin yleispätevä. Saattaa olla, että johtuu esim. siitä, että lajin pariin jää vain otollinen porukka, laji kun on sattumalta harrastajamäärältäänkin aika pieni.
Veepee kirjoitti: Budon peruskirjan mukaan (artikla 1, ”Budon päämäärä”) budon päämääränä on ”kasvattaa luonnetta, kehittää arvostelukykyä sekä tulla kurinalaisiksi yksilöiksi, joilla on kyky myötävaikuttaa ja edistää yhteiskuntaa”,
Millä tavoin tämä yhteiskunnan edistäminen pitää tulkita? Haiskahtaa aika japanilaiselta auktoriteettien kunnioittamiselta, jossa ei kyseenalaisteta tiettyjä asioita. Sopiakseen tämän päivän eurooppalaiseen ajatteluun vaatii aika suurta tulkinnan vapautta. En äkkiä näe, että harjoitteluun käytetystä ajasta olisi jotenkin velkaa yhteiskunnalle. Tekisi mieli sanoa, että asia on juuri toisin päin. Japanissa tämä voidaan varmaan hyvinkin nähdä asia ihan eri tavalla.

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 16576
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 698 kertaa
Tykätty: 333 kertaa
Kuukauden kynäilijä

Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa

#468

Viesti Lasse Candé » marras 21, 2016, 19.46

Joo, Veepeellä ja Kimillä oli pikkusen liian hyvät kirjoitukset, niin vaikea sanoa niistä mitään. :)
Sanon silti. :D

Budo Kenshossa on juuri hyvä asia se, että se on todella tiivistetty tekele ja täten omaksuttavissa "naps" kerralla. Varsinkin kun budokulttuurissa sen esittämät ajatukset eivät todellakaan ole mitään uusia. Se ei siis oikein ole oppikirja, vaan enemmänkin muistilista. Opettajalla on vastuu siitä että ensinnäkin tuntee budokulttuuria ja toisekseen opettaa Budo Kenshon mukaisesti. Siis mikäli tällaisen vastuun haluaa itselleen ottaa. Omasta mielestäni suurimman osan moderneja budoja kannattaisi printata Budo Kensho seinälle ja yrittää vedellä sen mukaisesti.

Yhteiskunnalliset hyveet voi saada noudattamalla etikettiä, mitä Budo Kensho painottaa. Etiketti rajoittaa käytöstä ja tätä kautta avaa toimintakykyä. Kun minua haastateltiin Kotilieteen kaksi vuotta sitten karateharrastuksestani, siihen pääsi värillä väliin isommalla kirjoitettu lainaus "Kurinalaisuus vapauttaa mielen" (enemmän jutusta etupotkijoille Puumajan kuvaketjussa). Tuo on tavallaan oma sloganini, koska olen kokenut asian olevan näin ja pidän sitä myös budoajatuksena. Se on vapaasti tulkittuna Shinji Nakabayashin budon luonnetta kartoittavasta artikkelisarjasta, jossa hän sanoi että katan logiikka on että rajoittuminen kataan avaa. Siis hieman paradoksaalisesti. (Yksinkertaisimmin tulkittuna tuo on tietenkin jo totta sen takia, että ilman mitään harjoitusmuotoa toteuttaa vain omia taipumuksiaan eikä laajenna osaamistaan mihinkään suuntaan, paitsi ehkä vähän.)

Myös Budo Kenshon kansainvälisyysaspekti on tietenkin yhteiskunnallisesti relevantti.

En tiedä onko Shukuminen muun budon kritiikki miten kohdillaan. Tämähän edellyttäisi että Taidossa ylevät tavoitteet saavutettaisiin. En tiedä onko Taido tässä suhteessa edukseen erottuva. Itse asiassa pidän kyllä täysin mahdollisena että on, sillä tapaamani taidokat ovat mukavia tyyppejä ja Taido on esim aktiivinen "Kamppailija ei kiusaa" -hankkeessa. Varmasti paljon menee myös sen piikkiin, että olen tavannut lähinnä yliopistoihmisiä, mitä Taidoon tulee. Mutta voi siis olla, että samalla hajanaisuudella budo jalostaa Taidon tapauksessa kuin kaikissa muissakin.




Laajemmin katsottuna, itse en pitäisi sitä kovin mielekkäänä että Budossa olisi selvät sävelet kuinka ihminen jalostetaan paremmaksi ja millä tavalla paremmaksi. Mielestäni budo nimenomaan koskettaa sitä paremmuutta, mitä sanat eivät ehkä tavoita ja toisekseen sitä kasvua missä tuota viisautta etsitään sen sijaan että se kerrottaisiin ja sitä sitten vain opeteltaisiin. Tämän takia sitä kutsutaan do:ksi, eli tieksi. Onni on jos tapaa hyviä ihmisiä laji(e)n parissa ja voidaan oppia toisiltamme.
Jos minusta tulee Miss Suomi, aion puhua väkivallan ja eläinkokeiden puolesta.
- Sanna Theman

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Atticora
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 879
Lauteille: Heinäkuu 2013
Tykännyt: 62 kertaa
Tykätty: 83 kertaa

Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa

#469

Viesti Atticora » marras 23, 2016, 14.14

^ No joo. Olen tässä parin päivän aikana meinannut vastata jotain ja lueskellut ajatuksella näitä Veepeen, Lassen, KimS:n ja muiden viestejä ja lisäksi tsekannut Budo Kenshon, niin nuo aiemmat kysymykseni vaikuttavat kyllä hieman naiiveilta.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 16891
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 188 kertaa
Tykätty: 423 kertaa
Viesti:

#470

Viesti Andy » huhti 4, 2020, 00.07

Panu Suominen kirjoitti:
touko 17, 2005, 14.10
Eli kun Dalai Lama kertoo mietiskelyn kehittävän ihmisiä henkisesti onnellisempaan ja tyytyväisempään suuntaan, hän ei itseasiassa tiedä yhtään mistä puhuu eikä varsinkaan itse ole em. tavalla "kehittynyt"?
Miksiköhän joku maanpaossa oleva entinen diktaattori olisi erityisen henkisesti kehittynyt yksilö?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Atticora
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 879
Lauteille: Heinäkuu 2013
Tykännyt: 62 kertaa
Tykätty: 83 kertaa

#471

Viesti Atticora » huhti 4, 2020, 08.48

Andy kirjoitti:
huhti 4, 2020, 00.07
Panu Suominen kirjoitti:
touko 17, 2005, 14.10
Eli kun Dalai Lama kertoo mietiskelyn kehittävän ihmisiä henkisesti onnellisempaan ja tyytyväisempään suuntaan, hän ei itseasiassa tiedä yhtään mistä puhuu eikä varsinkaan itse ole em. tavalla "kehittynyt"?
Miksiköhän joku maanpaossa oleva entinen diktaattori olisi erityisen henkisesti kehittynyt yksilö?
Tässä mainitsematta jääneiden, asiaan viittavien ominaisuuksiensa, oletetun elämänkokemuksen tai tekojen perusteella jotkut ihmiset pitävät häntä sellaisena. Kaikkienhan ei ole pakko, eikä asiaa voi tietääkseni oikein mitenkään mitata, kuten painoa tai pituutta. Onko sinun mielestäsi joku tunnettu henkilö tällä tavoin henkisesti niin kehittynyt, että ansaitsee maininnan?

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 3571
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Takalajit: Judo, nyrkkeily, Bujinkan, Defendo, Hokuto, kb, Wing Tsun
Tykännyt: 42 kertaa
Tykätty: 105 kertaa

Henkinen kehitys

#472

Viesti MikaM » huhti 4, 2020, 11.15

Aika kauas ollaan Andyn aloituksesta tultu. Mielelläni lukisin siihen vastauksia, joita valitettavasti itselläni ei ole, kun en ole tuollaista sisäistä lajia harrastanut.
Muuten tämän ketjun jutut voisi melkein liittää stoalaisuuden alle..... :rok: ;)
"When you talk, you only repeat what you already know. But if you listen, you may learn something new."
- Dalai Lama

Atticora
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 879
Lauteille: Heinäkuu 2013
Tykännyt: 62 kertaa
Tykätty: 83 kertaa

Henkinen kehitys

#473

Viesti Atticora » huhti 4, 2020, 16.00

Myönteistä henkistä muutosta tapahtuu toki melkein minkä tahansa harrastuksen parissa. Siinä on kuitenkin vissi ero siihen, että on poimittu arvot joihin pyritään tietoisesti. Esimerkiksi partioliikkeessä tähdätään siihen, että partiolaisista kehittyy liikkeen arvoja noudattavia ihmisiä. Jossain itämaisessa lajissa tavoite on täsmälleen sama, lajin harjoittajasta vaikkapa pyritään mm. muokkaamaan kelpo yhteiskunnan jäsen.
Tähän voi varmaan olla erilaisia ja osin päällekkäisiä syitä: lajin perustajan ideologia, yhteiskunnan odotus toiminnan suhteen tai sitten vaikka ihan kaupallinen näkökohta - myydään ihmisille sitä, mitä ne haluaa ostaa.

Se, miten nämä henkistä kehitystä lupailevat lajit sitten ylevässä tavoitteessa onnistuvat, tai näkyykö hommaa ylipäätään mitenkään esim. harjoittelussa, on toki tapauskohtaisesti arvioitava asia.

Vastatakseni kysymyksiin:

Koin, että aloin tietoisesti käyttäytymään kohteliaammin muita kohtaan, pyrin auttamaan toisia asioissa joissa en aiemmin ollut hanakka. Olin rehellisempi joissain pikkujutuissa, joissa aiemmin saatoin oikoa. Sitähän se henkinen muutos on, itsensä aktiivista aivopesua. Psykologian kannalta tämmöisen voi toki kuitata johtuvan vaikka mistä. Omalla kokemuksella ei ole hirveästi merkitystä, mutta kun kysyttiin. Säästän vastaajilta vaivan ja spekuloin, että olen luultavasti tylsä- ja heikkomielinen, toisia miellyttämään pyrkivä lapanen. Mitään henkistä kasvua ei tapahtunutkaan.

Miten harjoiteltiin? Lähes koko ajan toisten harjottelijoiden huomioon ottaminen ja kaikenlainen jeesaaminen korostui, siihen kannustettiin ja sitä myös harjoiteltiin. En jaksa luetella esimerkkejä, kun, mutta tämähän näkyi sitten vaikka niin, että edistyneemmille monet treenit ei varmaan olleet liikunnallisessa ja teknisessä mielessä ollenkaan onnistuneita. Erot tässä johonkin toiseen lajiin ei näy ulospäin varmaan suuren suurina, mutta mielestäni niitä eroja on, painottuen nimenomaan sinne henkiselle puolelle ja erillään liikunnasta. Tämmöiseen näpertelyyn kun lisätään tietoinen ajatus siitä, että pyritään jotain arvoja kohti, niin kyllähän se toimii. Jos haluaa.

Miten koin eroavani "normaalista tasapainoisesta aikuisesta"? En taida tuntea yhtään. Outo kysymys muutenkin.

Keskustelu on muutenkin aika turha. Jos ei usko aktiivisten henkisen muutoksen menetelmien olevan tosimaailman ilmiö, sitten ei. Sanon kuitenkin omana (ja oletettavasti monen psykologian koulukunnan) mielipiteenäni, että ilmiö on todellinen. Ilmiön toimimista ei estä tai haittaa, että kylkeen on lätkäisty solmujen opettelua tai toisten kuristamista.

Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1029
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 52 kertaa
Tykätty: 102 kertaa

Henkinen kehitys

#474

Viesti Antti » huhti 5, 2020, 12.24

Ketjun avausviestiestin kysymysten kannalta mainitsemisenarvoinen laji on mensuurimiekkailu. Mensuurimiekkailun tarkoituksena on kehittää harjoittelijan rohkeutta, joka on henkinen ominaisuus, ja rohkeuden kehitys on siten henkistä kehitystä. Rohkeutta harjoitellaan seisomalla terävin miekoin käytävän otteluna aikana paikallaan eli liikuttamatta omaa osuma-aluetta (päätä) pois vastustajan aseen tieltä. Koska rohkeus on pelon voittamista, ja kohti tuleva teräase on eittämättä pelottava, ja ihmiset tyypillisesti pyrkivät välttämään pelottavia asioita kaikin keinoin, on paikallaan pysyminen pelon voittamista ja siten rohkeutta. Tällä tavalla henkisesti kehittynyt yksilö eroaa normaalista tasapainoisesta aikuisesta, sillä normaali tasapainoinen aikuinen pyrkisi väistämään päätä kohti tulevaa teräasetta (ellei kykene estämään sen osumaa muuten, esim. omalla aseella). Käytännössä mensuurimiekkailijan poikkeavuuden normaalista ihmisestä voi havaita tyypillisesti pään vasemmalla puolella olevista arvista, vaikka vastaavia arpia voi saada muutenkin, eivätkä ne mensuurimiekkailun seurauksenakaan välttämättä tarjoa suoraa todistetta kantajansa rohkeudesta.

Nykyoloissa vaatisi tietysti vielä erityistä rohkeutta olla alle kahden metrin päässä vastustajasta, puhumattakaan muista läsnäolijoista. Lisäjännitystä voi hakea olemalla huolehtimatta asehygieniasta, mikä on tiettävästi johtanut kuolemantapauksiin ilman kulkutautejakin:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... es/2760689
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)

Kuvake
luupää
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 6307
Lauteille: Marraskuu 2006
Tykännyt: 22 kertaa
Tykätty: 135 kertaa

Henkinen kehitys

#475

Viesti luupää » huhti 5, 2020, 16.54

Antti kirjoitti:
huhti 5, 2020, 12.24
Koska rohkeus on pelon voittamista, ja kohti tuleva teräase on eittämättä pelottava, ja ihmiset tyypillisesti pyrkivät välttämään pelottavia asioita kaikin keinoin, on paikallaan pysyminen pelon voittamista ja siten rohkeutta. Tällä tavalla henkisesti kehittynyt yksilö eroaa normaalista tasapainoisesta aikuisesta, sillä normaali tasapainoinen aikuinen pyrkisi väistämään päätä kohti tulevaa teräasetta (ellei kykene estämään sen osumaa muuten, esim. omalla aseella).

Mistä lähtien kivekset tai adrepaukuista nauttiminen ilmentää tasapainottomuutta?

:)

Edit:
Andy kirjoitti:
huhti 4, 2020, 00.07
Panu Suominen kirjoitti:
touko 17, 2005, 14.10
Eli kun Dalai Lama kertoo mietiskelyn kehittävän ihmisiä henkisesti onnellisempaan ja tyytyväisempään suuntaan, hän ei itseasiassa tiedä yhtään mistä puhuu eikä varsinkaan itse ole em. tavalla "kehittynyt"?
Miksiköhän joku maanpaossa oleva entinen diktaattori olisi erityisen henkisesti kehittynyt yksilö?
Koska henkiset Johtajat ovat valistuneita yksilöitä, jotka pyrkivät pyyteettömästi paimentamaan vähempilahjaisia hallintoalamaisia oikeamielisyyden ja onnellisuuden Tielle.

Kuva

:)

Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1029
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 52 kertaa
Tykätty: 102 kertaa

Henkinen kehitys

#476

Viesti Antti » huhti 5, 2020, 17.04

luupää kirjoitti:
huhti 5, 2020, 16.54
Mistä lähtien kivekset tai adrepaukuista nauttiminen ilmentää tasapainottomuutta?
Ei sentään, kyse oli normaalista tasapainoisesta aikuisesta. :D (Ja tasapainottomuuttahan on vai se, että painopiste ei ole tukipinnan yläpuolella.)
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)

Kuvake
Valvoja
ylläpito
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 492
Lauteille: Heinäkuu 2007
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 11 kertaa

Henkinen kehitys

#477

Viesti Valvoja » huhti 5, 2020, 18.31

Yhdistetty entiset ketjut

- Mitä se henkinen kasvu on...
- Kamppailu, henkinen kehitys, maailmanparannus ja muuta sekavaa mietettä
- Henkinen kasvu kamppailulajien seurauksena?
- Kokonaisvaltainen kehittyminen kamppailulajeissa
- Henkinen kehitys

Jos löytyy lisää vastaavia, myös ne yhdistetään tähän.

Eri ketjut ovat olleet eri aikoina aktiivisia, joten ketjun pitäisi toimia kokonaisuutena melko hyvin myös yhdistämisen jälkeen. Varmaan parissa kohtaa menneisyyttä on kokonaisuuden kannalta ikävää limittäisyyttä. Mutta ehkäpä tästä selviämme.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Valvoja viestistä:
Ôari

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 16576
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 698 kertaa
Tykätty: 333 kertaa
Kuukauden kynäilijä

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

#478

Viesti Lasse Candé » huhti 17, 2020, 09.34

Ilpo Jalamoa on haastateltu ja ihan hyvää settiä.

ILPO JALAMO SHIHAN, 7.DAN HAASTATTELU: KYSYMYKSIÄ KARATESTA JA HARJOITTELUSTA



Linkki, josta lukeminen suositeltavaa:
Kaikista ketjuista valitsin tämän, koska vahvimmin tähän on jotakin antia. Hieman hipoo myös koronatoimintaa ja ihan hyvillä pointeilla. Jos joku näkee näissä pohdinnan arvoista tavaraa, niin ei muuta kuin lainausta oikeaan ketjuun.

Suosittelen koko jutun lukemista ennen omia turinoitani. Ja mieluummin linkistä kuin tästä, koska muoto kärsii. Laitan vain tulevaisuuden varalle.


paljastus:
ILPO JALAMO SHIHAN, 7.DAN HAASTATTELU: KYSYMYKSIÄ KARATESTA JA HARJOITTELUSTA
Risto Lehto otti yhteyttä Ilpo Jalamoon etänä ja houkutteli Ilpon lyhyeen haastatteluun. Tutustu legendaarisen budo-opettajan ajatuksiin karatesta, yuishinkaista ja harjoittelusta yleensä.

Mitä kuuluu, Ilpo Jalamo, keskellä korona-epidemian eristystä.

Vallitsevan poikkeustilanteen huomioiden kuuluu oikein hyvää. Kevääksi suunnitellut leirit ja matkat jäivät pois, mutta muuten kaikki on ok. Lisääntynyt vapaa-aika kuluu kirjoittaessa, lukiessa, kesämökillä puuhastellessa, omassa harjoittelussa, opiskelussa ja koronan jälkeistä aikaa suunnitellessa.



Kerrataanpa hiukan salimme Shaolinin alkuaikoja. Kerrotko, Ilpo, miksi Shaolin tuli salin nimeksi?

Kunnia Shaolin-nimen käyttöönotosta ei kuulu minulle, vaan Leif Hermanssonille. Hän oli 70-luvulla aktiivisesti mukana Turun Budokwaista irtautuneen ryhmämme toiminnassa. Leif muutti pian Shaolinin perustamisen jälkeen Ruotsiin ja on youtubesta tutun ”Karate Nerdin” Jesse Enkampin isä. Silloisena lajina oli vain karate ja minusta uuden seuran nimen olisi pitänyt liittyä karateen ja Japaniin eikä Kiinaan. Leif perusteli nimeä kuitenkin sillä, että ehkä joskus salilla voi olla karaten ohella muitakin lajeja. Nykyisen Shaolinin lajitarjontaan nähden silloinen reaktioni naurattaa. ”Mitä ihmeen muita lajeja?” muistan kysyneeni. Shaolin toimi ensin pari vuotta ry:nä kunnes yhdistys purettiin. Nahkurinkadun sali oli jo kuitenkin tullut tunnetuksi Shaolin-nimellä enkä vaihtanut sitä siirtyessäni päätoimiseksi valmentajaksi ja salin siirtyessä minun vastuulleni vuonna 1979.



Shaolinin karaten tyylisuunta on ollut Yuishinkai jo vuodesta 1977. Kerrotko, millaista karatea on yuishinkai?

Karaten monien tyylisuuntien joukossa yuishinkai on eräänlainen vanhan ajan MMA. Siihen kuuluu potkuja, lyöntejä, nivellukkoja, alasvientejä, kataharjoituksia, asetekniikkaa, mutta myös filosofista pohdintaa ja lajihistorian tutkimusta. Suomen Yuishinkai ry ja sen edustama karate ja kobujutsu ovat jäseninä Japanin pääjärjestössä Ryukyu Kobujutu Hozon Shinkokaissa. Järjestöön kuuluu noin 20 eri maata ja se on puolestaan jäsenenä Japanin isoissa budo-organisaatioissa Nippon Budōkanissa ja Nihon Kobudō Kyokaissa.
Henkilökohtaisesti pidän mielenkiintoisena tyylimme läheistä linkkiä Japaniin. Se tarjoaa oivan kanavan itämaiseen ajatteluun ja Japanin kulttuuriin yleensä. Tyylin kansainvälisten leirien välityksellä tämä mahdollisuus on myös riviharrastajien ulottuvilla.



Miten näet nyky-yhteiskunnan tilanteen? Miten tällaiset perinteiset budolajit palvelevat nykyihmistä?

Budossa itsepuolustustaito tai kilpailumenestys ovat pikemminkin sivutuotteita kuin päätavoitteita. Kamppailulliset harjoitukset ovat yleensä rakennettu siten, että ne ovat tilanteeseen nähden mahdollisimman turvallisia. Harjoituksista on tavoitteena tulla vahvempana pois kuin sinne mennessä – ei henkisesti tai fyysisesti loukkaantuneena.
Näen perinteiset budolajit erinomaisena menetelmänä vahvistaa itseä henkisesti ja fyysisesti niitä haasteita vastaan mitä kaikki meistä tulevat arjessa kohtaamaan. Olkoonpa se sitten koulu- tai työpaikkakiusaamista, työttömyyttä, ihmissuhdeongelmia, yksinäisyyttä tai vaikkapa nykytilanteessa eristäytymistä ja luopumista joistakin totutuista mukavuuksista. Myöskin kärsivällisyyttä ja itsevarmuutta selvitä hankaluuksista, joiden laatua emme aina edes tiedä.
Perinteinen budolaji tarjoaa tässä mielessä hienon ”Tien” tai lähestymismallin. Dōjō on harjoituspaikka ja tavallinen arkielämä on varsinainen areena. Valitettavasti monet budolajien harrastajat eivät arvosta tai osaa hyödyntää sitä rikkautta mitä budoon kuuluu. He tulevat harjoituksiin samalla asenteella kuin menisivät pelaamaan kavereiden kanssa polttopalloa.



Kamppailulajien maailma on muuttunut ja lajien määrä on lisääntynyt. Mukaan on tullut erilaiset vapaaottelut ja salit, jotka opettavat vapaaottelua. Miten näet perinteisten salin vahvuudet nykymaailmassa?

Myös Shaolinissa opetetaan vapaaottelua Akeel Algangarayn johdolla. Se on minusta hienoa ja Akeel on loistava valmentaja ja tosi taitava. Yksi Suomen menestyneimmistä vapaaotteluseuroista FFG sai alkusysäyksensä Shaolinista irtautuneesta ydinryhmästä. Vapaaottelut ovat rikastuttaneet suuresti kamppailulajien maailmaa. Mukaan on tullut todella taitavia ja ammattimaisesti harjoittelevia kamppailijoita. Brasilialaisen Gracie-perheen 90-luvulla alulle laittamat UFC-turnaukset lopettivat iänikuisen keskustelun siitä mikä lähestymistapa toimii tämän tyyppisessä aseettomassa ja ennalta sovitussa kaksinkamppailussa suurimmalla todennäköisyydellä. Monien lajien tosiuskovaiset saivat henkisen läimäytyksen vasten kasvoja: Ei riitä, että uskoo johonkin mystiseen harjoitusmenetelmään. Pitää harjoitella monipuolisesti ja harjoitella paljon ja pitää harjoitella oikeita asioita. Ottelut ovat tietenkin suurta viihdettä ja ne antavat lahjakkaalle kamppailijalle tien kuuluisuuteen ja isoihin rahoihin.
Samaan hengenvetoon voin todeta, että vapaaottelun kehitystyö on minusta pahasti kesken. Ammattilaistasolla lajiin liittyy paljon negatiivisia piirteitä kuten doping-aineita, ikäviä loukkaantumisia, rahanhimoa terveyden kustannuksella ja käyttäytymistapojen puutetta. Väkivaltaisiahan häkkiottelut ovat ja voidaan oikeutetusti kysyä mikä vaikutus tällä on ottelijoiden ohella katsojiin. Häkin ulkopuolella edellä mainitut seikat eivät ole kovin arvokasta pääomaa. Vapaaottelu on kuitenkin koko ajan tullut urheilumaisemmaksi verrattuna 90-luvun tapahtumiin. Toivottavasti kehitys jatkuu.
Itse ottelut ovat jännittäviä ja kadehdin monien ottelijoiden suurta taitoa, mutta mitä tulee ihmisluonteen kasvatukseen ja kamppailutaitojen merkitykseen suuremmassa mittakaavassa, arvostan perinteisiä lajeja. Niissä on ehditty pohtia reilut sata vuotta kauemmin kuin moderneissa lajeissa harjoittelun vaikutusta ihmiseen kokonaisuutena ja lajien yhteiskunnallista merkitystä. Näen, että perinteisillä saleilla on oma vahva paikkansa liikuntamaailman tiukassa kilpailussa. Vahvuudet ja perinteet olisi syytä tuoda esiin, sillä valitettavan usein ihmiset sekoittavat budon ihanteet suomalaiseen yhdistystoimintaan, kuntoiluun, urheiluun, voimailuun ja jopa laihdutusohjelmiin.



Palataan nykypäivään ja tämänhetkiseen eristysaikaan. Miten sinusta karatekoiden ja muidenkin budoharjoittelijoiden kannattaisi ylläpitää osaamistaan?

Ei osaamisen ylläpitoon ole muuta tietä kuin harjoittelu. Harjoitella voi monella tapaa: kuntopiirissä voimaa, notkeutta ja ketteryyttä kehittäen, mielikuvien avulla, lenkkeilemällä ja lajiharjoituksilla. Kaikki nuo tavat ovat mahdollisia eristyksissä ja vain oma mielikuvitus ja laiskuus ovat rajana. Virikkeitä saa kirjallisuudesta ja youtuben loputtomasta videovarastosta. Oman itsensä innostaminen on hieno taito, joka kannattaa opetella. Valitettavan moni budoharjoittelija on oppinut turvautumaan ohjaajaansa. Ohjaaja luokitellaan usein sen mukaan kuinka innostava tämä on, ja osaako hän motivoida oppilaitaan. Itsestähän tuo innostuksen tuli on löydyttävä. Ei ohjaajaa tarvita vieressä laskemassa lukua niin kuin TV:n laihdutusohjelmissa. Jokainen osaa laskea kymmeneen itsekin.



Jossain vaiheessa koronaeristys lakkaa ja salit aukeavat. Mitä haluaisit sanoa seuroille ja aktiiviharjoittelijoille? Miten harjoittelu kannattaa aloittaa?

Jos on toiminut kuten kunnon budokan olisi kuulunut toimia eli harjoitellut koko ajan yksin koronarajoituksista huolimatta, harjoittelun jatkaminen salilla ja ryhmässä on helppoa. Ajoitus ja etäisyystaju saattavat olla hukassa, mutta ne palautuvat nopeasti. Jos on pitänyt kokonaan taukoa, harjoittelu kannattaa aloittaa varovaisesti – ei sata lasissa eikä edes kahdeksankymppiä. Mieleeni muistuu eräs pitkän tauon jälkeen salille palannut henkilö. Hän pääsi hienosti pukuhuoneeseen ja alkukumarrukseen asti. Polvistuttaessa kumarrukseen hänen etureitensä revähti. Kuului vain paukahdus ja tuskanhuuto. Sen jälkeen häntä ei ole näkynytkään…
Seurojen kannattaa nyt olla hereillä. Yhdistykset pärjäävät pienen kulurakenteensa ansiosta, mutta kaupallisten salien pudotuspeli on jo lähtenyt käyntiin. Toivottavasti syksyllä kurssitoiminta saadaan käynnistettyä. Se sali, joka on nyt pysynyt edes puolitoreissaan ja tehnyt valmisteluja tulevaa varten, on etulyöntiasemassa juoksuhautoihin piiloutuneisiin saleihin verrattuna.



Kurssit alkavat näillä näkymin syksyllä. Millaisen viestin haluat antaa lajista kiinnostuneille. Miksi heidän pitäisi valita karate ja miksi nimenomaan yuishinkai?

Voisin sanoa, että jos haluaa laihduttaa muutaman kilon tai oppia pari jännittävää temppua, yuishinkai ei ole paras vaihtoehto. Toisaalta, jos haluaa sitoutua harjoitteluun pidemmäksi aikaa ja oppia monipuolisen perinteisen lajin, johon sisältyy tekniikoiden ohella filosofiaa ja tapakulttuuria, yuishinkai ei ole huono vaihtoehto. Se voi jopa olla yksi elämän rikastuttavimmasta valinnoista – puolison lisäksi tietysti. Molempien kanssa edetään myötä- ja vastoinkäymisissä. Vai oliko se niin, että puolison voi vaihtaa, mutta omaa koulukuntaa ei? :-)



Ja lopuksi. Onko sinulla terveisiä Shaolinin treenaajille?

On. Se kiteytyy salin seinällä olevassa sloganissa: ”Back to basics”.
Se ei tarkoita vain perustekniikoiden jatkuvaa harjoittelua, vaan myös hakeutumista oman lajin varsinaiseen ytimeen. Sieltä useimmiten löytyy omakin ydin. Yui Shin japaniksi.



Kiitos, Ilpo, haastattelusta.


Lisäilen korostuksia aiheen kannalta joihinkin oleellisiin kohtiin. Jalamo sensei sanoo Yuishinkaista muiden karatetyylien joukossa että

"Karaten monien tyylisuuntien joukossa yuishinkai on eräänlainen vanhan ajan MMA. Siihen kuuluu potkuja, lyöntejä, nivellukkoja, alasvientejä, kataharjoituksia, asetekniikkaa, mutta myös filosofista pohdintaa ja lajihistorian tutkimusta."



Seuraavassa kysymyksessä siitä miten perinteiset budolajit palvelevat nykyihmistä, Jalamo mainitsee itsepuolustustaidon tai kilpamenestyksen niissä sivutuotteiksi ja jatkaa hetken päästä:

"Näen perinteiset budolajit erinomaisena menetelmänä vahvistaa itseä henkisesti ja fyysisesti niitä haasteita vastaan mitä kaikki meistä tulevat arjessa kohtaamaan. Olkoonpa se sitten koulu- tai työpaikkakiusaamista, työttömyyttä, ihmissuhdeongelmia, yksinäisyyttä tai vaikkapa nykytilanteessa eristäytymistä ja luopumista joistakin totutuista mukavuuksista. Myöskin kärsivällisyyttä ja itsevarmuutta selvitä hankaluuksista, joiden laatua emme aina edes tiedä.
Perinteinen budolaji tarjoaa tässä mielessä hienon ”Tien” tai lähestymismallin. Dōjō on harjoituspaikka ja tavallinen arkielämä on varsinainen areena. Valitettavasti monet budolajien harrastajat eivät arvosta tai osaa hyödyntää sitä rikkautta mitä budoon kuuluu. He tulevat harjoituksiin samalla asenteella kuin menisivät pelaamaan kavereiden kanssa polttopalloa."




Tämän jälkeen Jalamo puhuu ihan hyvin MMA:n annista kamppailulle. Jopa jokseenkin ylistäen, mutta tämän hän rajaa nimenomaisesti kamppailuasioihin ja taas tuossa muussa tähän ketjuun kuuluvassa mielessä hän tekee kontrastia perinteisiin lajeihin (oletettavasti merkityksessä budolajit). MMA:sta hän pohtii väkivaltaisuuden mahdollisia negatiivisia vaikutuksia katsojiin ja ettei nämä "mainitut seikat" ole häkin ulkopuolella kovin arvokasta pääomaa. Seuraavaksi perinteiset lajit taas hänen mielestään kytkeytyvät ihmisluonteen kasvatukseen, kamppailutaitojen merkitykseen suuremmassa mittakaavassa, harjoittelun vaikutukseen ihmiseen kokonaisuutena ja lajien yhteiskunnalliseen merkitykseen. Kontrastia muuhun hän tekee jatkamalla:

"Vahvuudet ja perinteet olisi syytä tuoda esiin, sillä valitettavan usein ihmiset sekoittavat budon ihanteet suomalaiseen yhdistystoimintaan, kuntoiluun, urheiluun, voimailuun ja jopa laihdutusohjelmiin."



Ei täysin kiinteästi liity aiheeseen, mutta nähdäkseni sama ajattelutapa ilmenee myös siitä, kuinka Jalamo seuraavassa kysymyksessä taklaa omatoimisuuden merkitystä ja moittii liiallista turvautumista omaan ohjaajaan. Hän sanoo aika mielenkiintoisestikin että "Oman itsensä innostaminen on hieno taito, joka kannattaa opetella." Eikä hän nähdäkseni pidä ohjaajan innostavuutta tästä syystä tärkeänä ominaisuutena.

Lopummalla tulee vielä hieman toistoa kokonaisvaltaisuudesta ja että Yuishinkai voi olla yksi elämän rikastuttavimmista valinnoista.



Enemmän omiin ajatuksiini tekstistä:

Kaiken kaikkiaan maalattu kuva Yuishinkaista on todellakin kokonaisvaltainen, jos kamppailurepertuaariltaan monipuolinen laji on kytköksissä sekä urheiluun että itsepuolustukseen, mutta molemmat näistä ovat sivutuotteita, kuten myös esim laihdutus. Sen sijaan pääasia olisikin anti jokapäiväiseen elämään.

Tätä antia ei vähennä se, jos lajiin kuuluu myös filosofista pohdintaa ja kamppailuhistorian tutkimusta.

Minun poimintani ehkä maalaavat vastakkainasettelevan kuvan, mutta teksti kokonaisuutena ei ainakaan itselle ole niin vastakkainasetteleva kuin voisi luulla. Enemmänkin Jalamon tarkoitus on kai kertoa budon/Yuishinkain erityispiirteistä tai erityisestä annista, joka juuri on tätä kokonaisvaltaisuutta.

Itse uskon tuohon antiin arjelle ja vahvuuksien lisääntymiseen, mutta en pidä sitä automaationa lähellekään. Sen eteen joutuu tekemään erityistä duunia dojoharjoittelun ulkopuolella ja tämä laittaa perinteiset lajit samalle viivalle kilpalajien ja modernien itsepuolustuslajien kanssa: Kaikkien parista löytyy lajeja syvällisemmin ja kokonaisvaltaisemmin ajattelevia ja he ovat rankassa vähemmistössä, mutta ajatustavoiltaan sitten kuitenkin melko samanlaisia tästä taustasta riippumatta.

Nyt taas minä en tiedä, miten juuri Yuishinkai tuossa suhteessa toimii. Tärkeitä kysymyksiä on mitä tarkoittaa seuratoiminnassa käytännössä esim filosofinen pohdinta ja vaikkapa lajihistorian tutkimus. Kun olen itse tehnyt lajiharjoittelustani tuossa mielessä kokonaisvaltaista, olen lajiyhteisössä lähinnä outo lintu ja koko projekti on ihan omani. Ruotsissa budoajatus on kiinteämmin mukana, mutta en ole ihan varma missä määrin tämä on pelkkää ulkokuorta ja mantraa kellekin. Mahtavatkohan Yuishinkain harrastajat olla syvällisesti aktiivisia tällaisessa kokonaisvaltaisuudessa?

Periaatteessa silti pidän kuvaillulla tavalla monialaista lajia parempana kasvualustana kokonaisvaltaisuuteen kuin lajia jota sellainen ei ollenkaan kiinnosta. Ehkä se oleellisin kysymys on, tuleeko tuollainen muutenkaan tietystä lajista vai onko se se harrastaja? Koska jokainen "kokonaisvaltaisesti" lajeja ajatteleva ihminen jonka tunnen, tekee joka tapauksessa itsenäistä paketin kasaamistyötä. Ehkäpä tällaisessa paketissa on samantekevää, onko yhtenä rakennuspalikkana jokin monialainen laji vai jokin suppea? Ehkä se taas ei ole samantekevää?
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Lasse Candé viestistä (yhteensä 3):
AtticoraPuniEizei
Jos minusta tulee Miss Suomi, aion puhua väkivallan ja eläinkokeiden puolesta.
- Sanna Theman

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

savottamies
aloituspotkija
aloituspotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 4
Lauteille: Tammikuu 2020
Tykännyt: 0
Tykätty: 1 kerran

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

#479

Viesti savottamies » huhti 17, 2020, 13.08

Itse olen aina nähnyt tämän vähän samana asiana, kuin mitä armeija pitää "henkisenä kasvamisena". Joillekin sopii, joillekin ei.

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 16576
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 698 kertaa
Tykätty: 333 kertaa
Kuukauden kynäilijä

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

#480

Viesti Lasse Candé » huhti 17, 2020, 16.25

Saisiko vähän tarkemmin, että minkä "tämän" olet nähnyt ja mikä joko sopii tai ei? :D

Kysyn oikeastaan vähän siksi, että koko henkisen kehittymisen konsepti ei ole mikään kovin selkeästi ymmärretty asia ja varmaan vielä moninaisempia ovat ajatukset siitä miten lajit liittyvät tähän.



Mielestäni Jalamo on aina laittanut henkisen kehityksen teksteissään sopivaan mittakaavaan. Kasarilla ja vuosituhanteen vaihteessa kirjoissaan hän nähdäkseni muotoili taitavasti tavalla, jossa ilmaisee "do":n tärkeänä osana karatea ja samalla kuitenkin irtisanoutui sen rajummista muodoista. Olen muistavinani sanamuodon "puoli(jotain) hyminää" liiallisesta do-setistä.

Nyt varsin mielenkiintoisesti nähdäkseni lähes koko Jalamon teksti kuvailee "do"-ajatusta.

Onko kyse siitä, että
a) nyt maailma on vihdoin valmis "do":lle,
b) Jalamo on itse kehittynyt,
c) minä näen eroavaisuuksia sävyssä joita ei oikeasti ole vaiko esim
d) markkinarakoasetelma on nyt todellisempi kun budo on menettänyt suosiotaan?

Vaiko jotakin muuta tai yhdistelmä näitä?



Tuo markkinarakohomma saattaa näyttää itseristiriitaiselta/paradoksaaliselta, joten selitän...
Siis jos budo oli myyvämpi tuote ennen, koska tarjosi väylän erilaisille tappeluille, joille nyt löytyy myös muita väyliä, se ehkä ei ennen ollut paras mahdollinen koti do-meiningeille. Nyt taas kun sillä ei enää ole oikein muuta erityispiirrettä, voi tuo "do"-puoli vahvistua paremmin ja sille saattaa olla kysyntääkin.

Joka tapauksessa, pidän Jalamon tekstiä tärkeänä ja hyvänä kannanottona nyt vuonna 2020. Ikäänkuin hyvä välitarkastus että missäs mennään nyt. Ihan arkistokamaa. Ja hänen mielipiteensä painaa ainakin omassa vaakakupissani aika paljon, perspektiivinsä laajuuden ja miehen asiantuntijuuden takia.
Jos minusta tulee Miss Suomi, aion puhua väkivallan ja eläinkokeiden puolesta.
- Sanna Theman

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 kurkkijaa