Vastakkaisen sukupuolen reaktiot kamppailuharrastukseen?

[typpihappo]

Vaihtelevia reaktioita, toiset ovat ihan alkaneet kysellä lajista enemmänkin, mutta useimmat (ja tässä iässä tytöt varsinkin, olen siis 17v) Kauhistelevat lajia, eli siis vapaaottelua.
Mutta kyllähän tämän ymmärtää, jos näkee ottelun netissä missä toinen hakataan henkihieveriin, niin en moiti. Onhan se hirveän näköistä, mutta itse sitä arvostan. Ja vielä kun ymmärtää, ettei siinä lajissa ole vain sitä toisen naaman verille takomista, vaan ottelemiseen vaaditaan taktiikkaa ja tekniikkaa. Esim. mattopainissa, kuin myös pystyssä. Tätä asiaa olenkin toitottanut usein ihmisille, ja kertonut että ei me siellä harjoituksissa tosissaan oteta.

Muiden lajien harrastajat, esim Hapkido, karate jne. Ovat usein kyselemässä miten teillä tehdään asioita, tjsp. Ja tietysti kyselen myös.
kamppailijoilla tuntuu olevan jokin sellainen kunnioitus toista kohtaan, ja sehän on vain hienoa.

[Alba]

Keskustelu lähtee yleensä liikkeelle mustelmista (aina joku helevetin hyvä vitsi perheväkivallasta) ja sitten yritetään yhdessä ymmärtää mitä se Muay Thai nyt sitten on. Paras oli yksi jamppa, joka oli vakuuttunut, että kyseessä on taebo (puhuin siis thaiboxingista). Niinpä hän oli kovin ihmeissään, miten siitä taebosta voi irrota noin kovasti mustelmia.

Muutamia iskuyrityksiäkin olen saanut lannistettua kertomalla harrastuksen.

Onneksi pääsääntöisesti kommentit ovat ihan mukavia (ehkä siksi, että lajia ei täällä tunneta). Monilla täällä on nyrkkeilytaustaa ja se tekee usein jutustelusta mukavaa. Heidän kanssaa voi pohtia muuan muassa, että osaako ne tennimailapäät lyödä vai ei.

[Ilkkal]

Minä ainakin yritän välttää koko asian mainitsemista, koska en jaksa alkaa kertomaan koko lajin taustoja ja tavaamaan nimeä n. 7:ään kertaan. Mitä nyt joillekin on joskus tullut mainittua, yleensä asia menee vain olankohautuksella ohitse.

Uskoisin, että kamppailijalajien harrastajan pokaillessa toista harrastajaa mahdollisuudet kaatoon nousevat huimasti kun yhteinen harrastus löytyi (vaikka lajit olisivatkin erit, niin kehon taidoista kuitenin on kyse).

[SotaRonsu]

Ei tule yleensä (menneitä) harrastuksia heti ensimmäisenä mainittua, mutta jos se jossain vaiheessa toiselle osapuolelle selviää, reaktio noudattaa yleensä tiettyä kaavaa: a) "Ai sä oot joku karateka/kungfuilija/mikäsenytoli? Sulle ei sitten uskallakaan aukoa päätä.", b) "Ai sä oot joku karateka/kungfuilija/mikäsenytoli? Luuletsä olevas kovakin tyyppi?"

Joo. Ehe ehe. Typerät reaktiot ovat yksi syy, miksen yleensä halua puhua harrastuksistani mitään. Näin niinkuin tuntemattomille. Tutut ja ystäväthän ovat tietysti asia erikseen, ainoa, mitä yleensä jaksavat kommentoida, on: "vieläkö sä reenaat sitä karatea, eiku mikä se oli?"

Suunnilleen näin olen myös havainnut.

Tyhmät vihjailut perheväkivallasta siinä vaiheessa kun joku mustelma huomataan ovat kans semmoisia mihin ei aina oikein tiedä miten suhtautuisi. Paras kun ei ota itse ainakaan esille koko harrastuksia.

Jotkut harvat jopa innostuvat kyselemään enempi ja sellaiseen myönteiseen sävyyn eikä paheksuvasti.... Mutta ne sitten onkin semmoisia jotka jo saattavat tietää edes jotain lajeista ennestään tai ovat harrastaneet jotain.

[Ronin]

Vaihtelevasti. Puoliso ja yksi naispuolinen kaveri innostuivat siinä määrin, että rupesivat itsekin treenaamaan. Yleisin reaktio tosin tuntuu olevan jonkinasteinen välinpitämättömyys, vähän kuin sanoisin käyväni salilla tms. "ai kamppailulajeja?" Korkeintaan kysyvät mitä lajeja ja siihen se sitten jää. Negatiivisesti suhtautuu lähinnä äiti jos kylässä käydessä on naamassa ruhjeita tms. Vaimoke ei enää pidä sitä minään jos joskus niistää kuivuneet veret nenästä kun itsekin tekee sitä välillä.

[Benu]

Vaihtelevasti. Puoliso ja yksi naispuolinen kaveri innostuivat siinä määrin, että rupesivat itsekin treenaamaan. Yleisin reaktio tosin tuntuu olevan jonkinasteinen välinpitämättömyys, vähän kuin sanoisin käyväni salilla tms. "ai kamppailulajeja?" Korkeintaan kysyvät mitä lajeja ja siihen se sitten jää. Negatiivisesti suhtautuu lähinnä äiti jos kylässä käydessä on naamassa ruhjeita tms. Vaimoke ei enää pidä sitä minään jos joskus niistää kuivuneet veret nenästä kun itsekin tekee sitä välillä.

Tuttua toi äidin paheksunta Tuli hieman palautetta tuossa syksyllä kun kävin isoisän 80v juhlissa käymässä oli silmä mustana ja kuukautta myöhemmin mummon hautajaisissa niin oli sitten vaihteeks toinen silmä mustana. Mutsi sitten meikkas mun silmän koska kuulemma en saanu muuten tulla...

[Janne Oksanen]

Kyllä itselläni ainakin on selvästi asenteita ja mielikuvia eri lajeista ja niitä harrastavista ihmisistä. Jos nainen sanoo aktiivisesti harrasavansa jotain "kovaa lajia" (Krav Maga, Karate), niin kyllä se minun korvissa kuulostaa suunnilleen samalta, kuin että hän kertoisi olevansa reservin kersantti. Vastaavasti "pehmeistä lajeista" (Aikido, Judo), syntyy myös mielikuvia, mutta ne ovat ehkä vähän neutraalimpia.

[Polvi]

Neitojen pokauksessa TODISTETUSTI toimii, kun mainitsee olevansa "thainyrkkeilyn rankinglistan nelonen".

[Tyttö]

Kyllä itselläni ainakin on selvästi asenteita ja mielikuvia eri lajeista ja niitä harrastavista ihmisistä. Jos nainen sanoo aktiivisesti harrasavansa jotain "kovaa lajia" (Krav Maga, Karate), niin kyllä se minun korvissa kuulostaa suunnilleen samalta, kuin että hän kertoisi olevansa reservin kersantti. Vastaavasti "pehmeistä lajeista" (Aikido, Judo), syntyy myös mielikuvia, mutta ne ovat ehkä vähän neutraalimpia.

Jotenkin alkaa nykyään hymyilyttää, jos joku puhuu judosta pehmeänä lajina. Judon tapauksessa nimi ei ole kyllä mikään enne.

Ettei tulisi väärinkummastuksia, niin huomasin kyllä, että pehmeyden ympärille oli kyllä laitettu hipsut.

[Fanatich]

Juu mutsi se aina jaksaa kauhistella että "onko tossa nyt taas järkee".
Sama vastaus kaikille jotka noin kysyvät "Pirun hienoa, mutta kun sitä ei pysty kukaan semmonen käsittämään joka ei harrasta"

Emäntä taasen suhtautuu positiivisesti kun siihen aina lukkojen toistoja teenkin..
Mut välillä tuntuu itestäkin että en kavereille muusta selitäkkään ku treenistä ni tuntuu ku tyhjille seinille puhus.

On turhauttavaa selittää ihmisille jotka ei asioista tiedä. Jos yrität tällästen kanssa keskustella asiasta niin ei sit osata keskustella asiallisesti vain pitää heitellä koko ajan töksäytteleviä kommentteja.

[Mika Väyrynen]

Ainakin kotona vaimoni ottaa treenin todella positiivisesti. Treeneihin, leirille tms. lähtö on lähinnä ilmoitusasia, kuten myös esim. kaukomatkailu treenin tiimoilta. Mä olenkin varmaan poikkeuksellisen hyvässä asemassa tässä suhteessa, koskapa treeniä ihan aidosti tuoetaan kotona. Eikä edes se treenikaljoille meneminen aiheuta mitään ongelmia:-)

Muuten en ole "vastakkaisen sukupuolen reaktioista" niin varma. Eivät ne ole mitenkään päälle hyökänneet, mutta minä olekin vaan tällainen "keltatukka":-)

Mika V

[Sape]

Uskoisin, että kamppailijalajien harrastajan pokaillessa toista harrastajaa mahdollisuudet kaatoon nousevat huimasti kun yhteinen harrastus löytyi (vaikka lajit olisivatkin erit, niin kehon taidoista kuitenin on kyse).

Erityisesti jos kyseessä ovat "painilajit"


Omalla kohdalla useimmiten kysymys on "miten se eroaa XXXXX:stä*?"
* laji jota joku kysyjän tuttu on harrastanut

Tai sitten tuota tuttua kauhistelua tai välinpitämättömyyttä, joskus harvoin suurempi kiinnostus lajiin (yleensä kamppailutaustainen).

[kamppaaja]

Mutsi kauhistelee aina jos mainitsen mitä tekniikoita on treenattu. Mustelmat käsissä aiheuttivat myös päivittelyä, vaikka se ei nähnyt läheskään niitä isoimpia, jotka tuli muuten mitsien pitämisestä.

[Benu]

Kyllä itselläni ainakin on selvästi asenteita ja mielikuvia eri lajeista ja niitä harrastavista ihmisistä. Jos nainen sanoo aktiivisesti harrasavansa jotain "kovaa lajia" (Krav Maga, Karate), niin kyllä se minun korvissa kuulostaa suunnilleen samalta, kuin että hän kertoisi olevansa reservin kersantti. Vastaavasti "pehmeistä lajeista" (Aikido, Judo), syntyy myös mielikuvia, mutta ne ovat ehkä vähän neutraalimpia.

Jotenkin alkaa nykyään hymyilyttää, jos joku puhuu judosta pehmeänä lajina. Judon tapauksessa nimi ei ole kyllä mikään enne.

Ettei tulisi väärinkummastuksia, niin huomasin kyllä, että pehmeyden ympärille oli kyllä laitettu hipsut.

Joo, mäkin rupesin kyllä ihmettelemään nyt vähä... Miten Oksanen saa karaten kovaksi lajiksi ja sitten judon pehmeäksi?? Ei mahdu mun päähän Toki karatessa on niin paljon tyylisuuntia että jotkut menee koviin lajeihin tosiet taas "pehmeisiin", mutta judon laittaisin ehdottomasti "kovien" lajien alle.

[L.K.]

Kyllä itselläni ainakin on selvästi asenteita ja mielikuvia eri lajeista ja niitä harrastavista ihmisistä. Jos nainen sanoo aktiivisesti harrasavansa jotain "kovaa lajia" (Krav Maga, Karate), niin kyllä se minun korvissa kuulostaa suunnilleen samalta, kuin että hän kertoisi olevansa reservin kersantti. Vastaavasti "pehmeistä lajeista" (Aikido, Judo), syntyy myös mielikuvia, mutta ne ovat ehkä vähän neutraalimpia.

Millaiset ihmiset mielestäsi harrastavat esim. magaa?