Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Lelu
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 366
Lauteille: Heinäkuu 2008

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#1

Viesti Lelu »

...ennen modernin vapaaottelun syntyä

Olis kiinnostavaa lukea ihmisten muisteloita ja ajatuksia siitä, millä tapaa erilaiset lajit ja lähestymistavat arvottu ennen modernin vapaaottelun syntyä 90-luvun alussa ja ennen sitä. Siinä ajassa oli jotain sellasta, joka nyt on valitettavasti (ainakin hetkeksi) kadonnu, sillon ei ollu ihan ilmeistä, minkälaiset lähestymistavat toimivat vapaamuotoisessa yhteenotossa ja minkälaiset ei, niitä piti itse ajatella auki ja rakentaa omanlaisensa hahmotelmat.

Mun silmiin kamppailumaailma avautu niin, et mm. judoa ei arvostettu kamppailullisista lähtökohdista kovinkaan korkealle, kun taas karate (kaikki karate oli vaan karatea mulle, enkä sille osannu antaa arvoa) oli vielä tuolloin arvossaan. Painija vs. nyrkkeilijä -asetelma oli yleinen ja se tuomittiin pääsääntösesti painijan voitoksi; pari iskua vastaan ja mattoon. Kung Fu oli mysteerinen laji, koska en ollu ikinä päässy sparraamaan kyseisen lajin harrastajan kanssa ja siihen aikaan oli kuitenkin pinnalla Bruce Lee ja Kung Fu -munkit ilmaantu jossain välissä. Thainyrkkeilyyn olin ihastunu siitä hetkestä lähtien, kun ensimmäistä kertaa siitä luin. Suomalaisesta ju-jutsusta kuulin hieman myöhemmin (tosin sillon tunsin sen vaan ju-jutsuna) ja ensivaikutelman perusteella se vaikutti hyvin mielenkiintoiselta, mut harjoittelutavat ei sit vastannu mun silloista käsitystä tehokkaasta harjoittelusta, vaan avautu hieman karatemaisena liikesarjojen tekemisenä (joskin teknistä sisältöä pidin toimivampana). Taekwondoon sain vähäisen kosketuksen sparraillessani toisinaan erään lajin kilpaharrastajan kanssa. Kokonaisuus ei tehny vaikutusta, mut osa niistä potkukuvioista nostatti hymyä huulille sillai hyvässä mielessä ja herätti tuntemuksia, jotka vois kiteyttää ilmasuun ”wow!”. Painia en osannu arvostaa ollenkaan, vaan pidin sitä vähämielisenä voimamättönä. Nyrkkeilyä puolestaan arvostin paljonkin, mut jatkuva iskujen ottaminen päähän tuntu vastenmieliseltä idealta ja laji oli mun makuun hieman turhan rajoittunu. Ihmettelin pitkään, miksi karatessa ja nyrkkeilyssä lyödään niin eritavalla.

Sitten myöhemmin, kun ekaa kertaa luin Royce Graciesta ja vapaaottelusta, olin ihan myyty, koska olin aina tahtonut uskoa, et pienempi kaveri voi voittaa suht vaivatta ylivertaisen tekniikkansa turvin ja Royce osoitti sen isosti. Johtuen siitä, et oon harrastanu kamppailu-urheilua lapsesta lähtien, mulle ei kuitenkaan koskaan päässy muodostumaan harhakuvaa, että tekniikka olis vaan jotain sellasta, jonka voi mestaroida vain pienenä ja nopeena, vaan olin tuskallisen tietonen, et koko on merkittävä tekijä, kun kamppailusta on kysymys, eikä pienemmällä kaverilla juuri ole jakoa, kun tekniikkataso on samaa luokkaa (myöhemmin oon alkanu miettimään, et esimerkiksi puukoilla käytävissä kamppailuissa, jossa tuhovoimaa on keinotekosesti lisätty, nopeustekijät saattaa jopa rikkoa tän ”iso koko on eduksi” -asetelman). Toisaalta olin tyrmistyny ja vihanen siitä, miten joku taho kehtaa käyttää judoa, eikä kutsu sitä judoksi (sittemmin oon alkanu ymmärtää Heliota paljon paremmin (Potkussa roikkumisen johdosta)).

En tietenkään kehittäny omaa lajia, mutta monen muun kamppailusta kiinnostuneen veijarin tavoin, kehitin itselleni tekniikan, joka ei ollu lajisidonnainen. Oli kasvattavaa treenata tyyppien kanssa, jotka oli kelaillu samoja juttuja, koonnu omaa tekniikkapakettiaan itse, antamatta lajien rajata itseensä. Tää ei tietysti tarkota sitä, et ketään olis rakennellu mitään tyhjän päälle.Yhdessä ja erikseen tehtiin monta hyvää oivallusta ja se touhu oli ihan pirun mielenkiintosta ja ehkä mulle se rakkain osa kamppailemista.

Nykyään huomattavasti paremman setin, kun mitä mä tai ketään meistä sai aikaan, saa haalittua kasaan kävelemällä jonkun vapariseuran ovesta sisään ja fiilistellessään toisinaan vähän Krav Magaa tai jotain vastaavaa ja trendikästä. Valitettavasti tästä lähestymistavasta puuttuu se keksimisen ja oivaltamisen fiilis, kun saa toimivat puitteet jo valmiina, eikä tarvii niin stressata aivoa ja ajatella itte (se muuten valitettavasti myös näkyy, vaikka noin kamppailusuorituksen kannalta sillä ei juuri oo merkitystä). Nykyhetkestä kattellen, saattaa tuntua siltä, et olis helppoa päätyä nykysen ammattivaparin kaltaseen ratkasuun, johon kuuluis yhtä sun toista likasta, jota vaparisäännöt ei salli, mut sen perusteella, mitä porukan toimintaa sillon katteli, kaikille ei ollu ollenkaan selvää, mikä toimii, mikä ei, joillain ei ollu edes hajua. …KIAI! (Pahoitteluni, mut provoomattomaan keskusteluun osallistuu huomattavasti vähemmän porukkaa, enkä tahdo kirjottaa tekstiseiniä, jotka joutuu kohtaamaan yksinäisyyttä ja onhan se kuitenkin fakta, et ainakin osa karatesta oli, ja mahdollisesti on edelleen, hirmusen kaukana todellisesta kamppailusta)

Mä olin kuitenkin nuori veijari, kun tää kaikki tapahtu, ja kattellu sen johdosta juttuja oletettavasti eritavalla, mitä raavaat äijät, jotka kamppailumaailmassa tuolloin seilaili, saatikka mitä tuon ajan voimankäytön ammattilaiset.
Kuvake
Benu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 3168
Lauteille: Joulukuu 2007
Paikkakunta: Espoo

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#2

Viesti Benu »

Vaikka sulle annetaan valmiit tekniikat vaparissa, niin joudut sä niitä miettimään ja soveltamaan jos oikeasti haluat kehittyä hyväksi ottelijaksi. Ei se toimi että menee salille, lyö aivot narikkaan, treenaa ja menee kotiin.
Lazy jiu-jitsu
m4G-
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 604
Lauteille: Heinäkuu 2008
Paikkakunta: Sipoo

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#3

Viesti m4G- »

Benu kirjoitti: Vaikka sulle annetaan valmiit tekniikat vaparissa, niin joudut sä niitä miettimään ja soveltamaan jos oikeasti haluat kehittyä hyväksi ottelijaksi. Ei se toimi että menee salille, lyö aivot narikkaan, treenaa ja menee kotiin.
Tämä on kyllä harvinaisen totta. Niitä asioita joutuu jalostamaan siellä omassa päässä ja sitten hyödyntää vielä treeneissä ja löytää se kaikkein toimivin tapa omalle kropalle. Sitä ajattelua ei kai voi koskaan lopettaa edes treeneissä, jos on vähäänkään tavoitteita. Kaikki mitä teet pitää melkeimpä soveltaa itselleen, jotta sen saa toimimaan. Näin ainakin omalla kohdalla.
wut...
Lelu
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 366
Lauteille: Heinäkuu 2008

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#4

Viesti Lelu »

Benu kirjoitti: Vaikka sulle annetaan valmiit tekniikat vaparissa, niin joudut sä niitä miettimään ja soveltamaan jos oikeasti haluat kehittyä hyväksi ottelijaksi. Ei se toimi että menee salille, lyö aivot narikkaan, treenaa ja menee kotiin.
Kyllä mä sen teidän. Ero entiseen on kuitenkin niin huomattava, et mielestäni tekemäni vertaus on ihan paikallaan. Aattele ittes tilanteeseen, jossa sulla on käsillä kaikki mahdollinen tekniikka, mitä pystyt haalimaan ja keksimään, mut sen toimuvuus on arvotettu tosi epämääräsesti, jonka johdosta sä joudut itte arvottamaan sen ja rakentamaan niitten omien arvioittes pohjalta. Ei sitä ehkä pysty nykytilanteesta hahmottamaan (asiat tuntuntuu jälkeenpäin usein niin kovin itsestäänselviltä) muutoin kun kattomalla taaksepäin ja toteemalla, miten erikoisia viritelmiä ihmiset kyhäs kokoon, kun niillä ei ollu valmista kunnollista arvotuspohjaa, vaan ne joutu funtsimaan laatikkojen ulkopuolella, yhdistelemään laatikoista löytyvää kamaa ja...

Judon sisällä oli helppo hahmottaa, mikä on sulle hyvää ja toimivaa judoa, rakentaa niitten puitteiden ympärille tekniikkaa, joka on soveltuvaa ja tehokasta. Helppoa siitä teki se, et kyseinen laji tarjoili suunnilleen kaikki merkittävät tekniikkakomponentit (kyseiselle alustalle) valmiiksi ja sun tartti vaan miettiä, miten soveltaa mitäkin ja mihin tilanteeseen. Samankaltanen kuvio on nyt vaparissa.
Kuvake
Benu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 3168
Lauteille: Joulukuu 2007
Paikkakunta: Espoo

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#5

Viesti Benu »

Mä nyt en varmaan ymmärrä sun pointtia. Sä fiilistelet joka threadissä jotaan nostalgisia muistoja, legendeoja tai sitten lajien vesittymistä. Eli sä kaipaat sitä kun joutu itse miettimään niitä juttuja jotka oikeesti toimisi vapari matsissa?

Mä taas katson asiaan niin, että se on todella mahtavaa ettei tarvii enää miettiä että mikä toimii ja mikä ei. Vihdoin laji on kehittynyt semmoseen pisteeseen että optimiottelu taktiikka rupee olemaan pikkuhiljaa käsillä, katson tosin vielä että vielä on matkaa. Evoluutio on mahtava asia.
Lazy jiu-jitsu
Lelu
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 366
Lauteille: Heinäkuu 2008

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#6

Viesti Lelu »

Benu kirjoitti: Mä nyt en varmaan ymmärrä sun pointtia. Sä fiilistelet joka threadissä jotaan nostalgisia muistoja, legendeoja tai sitten lajien vesittymistä. Eli sä kaipaat sitä kun joutu itse miettimään niitä juttuja jotka oikeesti toimisi vapari matsissa?

Mä taas katson asiaan niin, että se on todella mahtavaa ettei tarvii enää miettiä että mikä toimii ja mikä ei. Vihdoin laji on kehittynyt semmoseen pisteeseen että optimiottelu taktiikka rupee olemaan pikkuhiljaa käsillä, katson tosin vielä että vielä on matkaa. Evoluutio on mahtava asia.
Kyllä, joskin mieluummin vapaassa matsissa kun vaparimatsissa.

Oon paasannu eri lajien vesittymisestä kamppailullisesta kuvakulmasta, kun niistä tulee kilpaurheilua. En väitä, enkä oo väittäny, et se kilpaurheilullistuminen olis ainoastaan huono juttu, koska kilpaurheileminen aiheuttaa mm. tekniikan kehittymistä, mut näen, et kamppailullisista lähtökohdista sen viitekehyksen olis syytä rakentua kamppailullisten tekijöiden ohjaamana, ei urheiluviihteen. Evoluutiota toki tapahtuu, suunta vaan ei välttämättä arvotu täysin optimaalisesti (riippuu tietysti arvoperspektiivistä; painotetaanko kamppailua, urheilua vai tehdäänkö businesta).

Ollaanko me sun näkemyksen mukaan nyt ekaa kertaa pisteessä, jossa alkaa olemaan suht optimoitua tekniikkaa (huomioi tässä yhteydessä ainakin tietoyhteiskunnallistuminen ja harrastajamäärät, jotka tekee yks yhteen verrainnollistamisesta hieman suhteellista)? Tää on ihan vaan kysymys, en oo suunnitellu johtavani tästä mitään aitausta.

On ihan mahdollista, et suuri osa vaparikansasta ei tuu sisältä huomaamaan, miten laji ajautuu vaikkapa sääntömuutosten, painoluokkien ja turvallisuustekijöiden johdosta kauemmas ja kauemmas siitä, mitä se on kamppailullisista lähtökohdista alun perin ollu. En mä väitä, et niitten tars välittääkään siitä, urheilu on kuitenkin ihan arvokasta sekin. Tietysti teknistä kehitystä tulee tapahtumaan ja on jo huimasti tapahtunu, mut jos lähtökohdat, joista esimerkiksi sääntöjä tehdään, pohjais kamppailulliselle ideologialle, olis oletettavaa, et lajista vois hioutua kamppailunsaralla jotain vielä merkittävämpää. Nyt on olemassa iso mahdollisuus, et kehitys ottaa tietyiltä osin takapakkia. (Esimerkiksi GSP vs. BJ II, piiloudutaan osuma-alueiden taakse, joihin ei saa lyödä. Näin tapahtu matossa, kun BJ käänsi takaraivonsa siihen suuntaan, josta GSP löi ja vastaavasti taas pystyssä GSP makas Pennia häkkiä vasten niin, et tarjoili kyynärpäälle laskeutumispaikaksi niskaa ja yläselkää, eli aluetta, jonne ei saa iskeä (tässä siis vaan yks yksittäinen esimerkki, tällästä stuffia on paljon ja sitä voidaan vaikka alkaa listaamaan jonnekin, jos joku tahtoo))

Oot oletettavasti lukenu, miten oon verrannu judoa brassijutsuun ja tietänet, millasta brassijutsu sillon aikanaan oli. Se ei ollu mitään sen enempää, mitä judo oli ihan alkumetreillä. Judo lähti kehittymään kilpaurheilun tietä. Helio kehitti brassijutsua kamppailullisista lähtökohdista. Judo vois olla tänä päivänä niin paljon enemmän, jos se olis ollu kilpaurheilua kamppailullisen ideologian pohjalta, ei kilpaurheilua kilpaurheilun takia. Taas korostan, et en vähättele kilpailun merkitystä, se on ollu iso osa myös BJJ:n kehittymistä nykyiselleen. Samalla kamppailullisella ideologialla (tekniset lähtökohdat oli hyvin lähellä toisiaan) judo vois olla laji, joka olis brassijutsua vuosikymmeniä edellä. Mikäli judosta olis tullu isoa urheulua niin, et kehitys olis jatkunu kamppailullisista lähtökohdista, kuka tietää, mitä meillä olis käsillä.

Vapari on nyt hieman samassa tilanteessa, se on lähteny kulkemaan judon polkua ja kehittyy urheiluna urheilun ehdoilla. Kuulutan kamppailullisen ja urheilullisen ideologian yhteen nitomista niin, et lähtökohdat pysyis kamppailullisina, eli joka ikinen sääntömuutos arvotettais kamppailullisesti, eikä esimerkiksi yleisön viihtymisen pohjalta. Huonoa bisnestähän se saattais olla.

Jos ei koskaan oo kattellu näitä asioita yhden perspektiivin ulkopuolelta, miten sitä osaa havahtua siellä vaparin sisällä siihen, et nyt ollaan pisteessä, jossa tää touhu on lähempänä pingistä, kun todellista kamppailua? En mä väitä, et me ollaan jo tälläsessä pisteessä, mut väitän, et siihen suuntaan ollaan menossa.
Häpä
nilkkaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 29
Lauteille: Joulukuu 2008

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#7

Viesti Häpä »

Vapaaottelun kehitys puhuttaa kyllä paljon. Osaa miellyttää klassinen laji vs laji asetelma enemmän, kun taas toiset saavat kiksinsä siitä kun kaksi huippuunsa viritettyä konetta ottaa yhteen (GSP hyvä esimerkki). Vapaaottelun lasku "tavallisten" ( :ilkio: ) lajien tasolle on välttämätöntä sillä kun harrastajamäärät nousevat, niin toimivat ja ei-toimivat tekniikat erottuvat joukosta nopeasti.

Vapari tulee silti olemaan mielestäni aina olemaan yhtä monipuolinen laji, eikä pelkoa yhdestä vallitsevasta ottelijatyypistä ole. Tämän väitteen perustan tekniikkojen järjettömän suureen määrään, eikä kaikkia osa-alueita mielestäni ole mahdollista yhden elinajan aikana opetella. Ja kaiken lisäksi uudenlaisia ottelijoita ja tekniikoitakin nähdään aina silloin tällöin (Lyoto Machida esimerkkinä erilaisesta pystytekniikasta, Jon Jonesin alasviennit ja iskut ovat myös mielestäni uutta oktaakkonissa).

Toki kohtuu lyömättömiä paketteja aika ajoin on hallitsemassa jotain painoluokkaa (Fedor). Mielestäni kuitenkin jokaiselle hevoselle se kengittäjä ennenpitkää löytyy, varsinkin vapaaottelussa jossa "aukkoja" ottelutyylissä on huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi nyrkkeilyssä.

Uskon vapaaottelun säilyvän vapaaotteluna, ja näin todellakin toivon. Jos jotenkin MMA onnistutaan sääntöraiskaamaan, tarkoittaen esimerkiksi tämänhetkisistä tekniikoista karsimista, niin kenties pyörä alkaa pyöriä uudestaan ja päädytään järjestämään "brutaaleja" UG-vapari-iltoja brushteeth

Lisätään vielä että mielestäni on hyvin todennäköistä ettei vapaaottelu tästä enempää kaupallistu, eikä esimerkiksi olympialajiksi asti vapaaottelusta ikinä tule olemaan, mikä on vain hyvä juttu. Vaikka vapaaottelua on alettu kohdistamaan suurelle yleisölle, ovat säännöt edelleenkin riittävän vapaat vaikka itse soccerkickejä UFC:henkin toivoisin. Kaupallistus on toteutettu hienosti myymällä lajia tosi-tv-ohjelmien kautta, eikä vaparista ole tehty väkisin kilttiä taputtelulajia.
Kuvake
Lohikäärmepallo
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 792
Lauteille: Syyskuu 2006

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#8

Viesti Lohikäärmepallo »

Paini oli aikanaan kova sana. Johtuen muutamasta kusipäisestä painijasta ja kotikyläni hiipuvasta painitoiminnasta, en osannut itse arvostaa lajia, ennen kuin myöhemmin huomasin että perinteisen painin vakavamieliset harrastajat ovat kovia urheilijoita, joiden tekniikkavalikoima on loppujenlopuksi melko vaikuttava.
Shooto-aikoina tuli väännettyä painijoiden kanssa ja huomasin, että kyseessä on jopa eräällä tavalla "herrasmieslaji", painijoiden ottelutyyli oli huomattavasti kiltimpi ja monella tavalla kehittyneempi, kuin vapaaottelijoiden otteet lajin alkuaikoina.

Karate oli kovimmista kovin laji, ja arvostan edelleen joitain 1990-luvun alkupuolella tuntemiani karate-opettajia. Heidän treeneissään oli aina kova asenne ja tinkimätön treenitahti.
Kuvake
Nauses
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 1270
Lauteille: Syyskuu 2007

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#9

Viesti Nauses »

Häpä kirjoitti: Uskon vapaaottelun säilyvän vapaaotteluna, ja näin todellakin toivon. Jos jotenkin MMA onnistutaan sääntöraiskaamaan, tarkoittaen esimerkiksi tämänhetkisistä tekniikoista karsimista, niin kenties pyörä alkaa pyöriä uudestaan ja päädytään järjestämään "brutaaleja" UG-vapari-iltoja brushteeth

Lisätään vielä että mielestäni on hyvin todennäköistä ettei vapaaottelu tästä enempää kaupallistu, eikä esimerkiksi olympialajiksi asti vapaaottelusta ikinä tule olemaan, mikä on vain hyvä juttu. Vaikka vapaaottelua on alettu kohdistamaan suurelle yleisölle, ovat säännöt edelleenkin riittävän vapaat vaikka itse soccerkickejä UFC:henkin toivoisin. Kaupallistus on toteutettu hienosti myymällä lajia tosi-tv-ohjelmien kautta, eikä vaparista ole tehty väkisin kilttiä taputtelulajia.
Uskon ja toivon samaa, vaikka muakin joidenkin tekniikoiden kieltäminen ärsyttää. Ottelijoiden turvallisuus on toki erittäin tärkeä asia, mutta usein turvallisemmat säännöt suosivat painimista ja tekevät otteluista hidastempoisempia.

Esimerkiksi polvillaan tai maassa olevan päähän potkimisen kieltäminen aiheuttaa usein mielestäni aika "epävapaaottelumaisia" tilanteita. Tyyliin pystyjätkä sprawlaa onnistuneesti shootin jolloin se painija jää polvilteen tämän eteen-->todella hyvä paikka lopettaa ottelu polvella/kiertarilla päähän, mutta sääntöjen takia pystymiehen täytyy pakittaa ja antaa painijan nousta rauhassa ellei sitten halua mennä painimaan.

Musta tämä on about yhtä tuhoisaa vapaaottelulle kuin se että maassa ei saisi kuristaa, tai että olisi sääntöjä jotka pakottaisivat päästämään pystyjätkän aina välillä pois matosta.

Mielestäni ammattilais-sääntöisen vapaaottelun ei pitäisi rajoittaa matseja tällä tavalla. Toki polvillaan olevan ihmisen potkaiseminen sisältää riskejä, mutta jos haluaa välttää polvet naamaan niin silloin voisi mun puolesta olla shoottaamatta, ei kukaan siihen pakota. Eihän pystyjätkänkään mene vapaaehtoisesti maihin.

Varsinkin se, ettei edes itse maassa ollessaan saa potkaista polvillaan olevaa tyyppiä päähän alkaa mennä mielestäni jo miltei absurdiksi. Tälläiset asiat tekee ainakin mun havaintojen mukaan vaparista huomattavasti vähemmän spontaanin oloista ja vie sitä suuntaan jota mä en näe niin viihdyttävänä katsottavana. Seuraavaksi kyynerpäät pois matosta?

Myös tämä jo mainittu "takaraivon tarjoileminen" on vähän ikävää katsottavaa. Se vaan ei mielestäni näytä "vapaa"ottelulta. Mitään hanskattomuutta, kasseille iskujen sallimista tai muutakaan "the street" juttuja UFC1:n malliin en todellakaan kaipaa, mutta mielestäni ottelun dynamiikkaa haittaavat ja painijoita suosivat säännöt ovat huono asia. Mielestäni nykyiset UFC säännöt aiheuttavat ottelun "flow:ssa" liikaa katkoksia.
Erillisyyden harhan pauloissa
Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2241
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#10

Viesti Jopo »

Eikö vaparissa selän kääntäminen vastustajalle ole kiellettyä? Luulisi ottelemisesta kieltäytymisen olevan kiellettyä, toistuva selän kääntäminenhän on juuri sitä.

Oli kiellettyä eli ei, niin en jaksa uskoa ammattiottelijoiden olevan niin tyhmiä, että käyttävät matsitaktiikkanaan selän kääntämistä. Ensinäkään takaraivon tarjoileminen vastustajalle ei ainakaan paranna omia asemia, puhumattakaan siitä minkälaisia vaaroja se ottelijalle aiheuttaa. Niskaan lyöminen on käsittääkseni kiellettyä sen vaarallisuuden takia. Kyllä saa olla varsinainen järjen riemuvoitto, jos vapaaehtoisesti antaa paikan lyödä itseään niskaan.

Otan nyt vertailukohdaksi potkiksen kun siitä jopa jotain tiedänkin. Potkiksessa niskaan lyöminen on kiellettyä. Jos vastustaja aiheuttaa omalla toiminnallaan niskaan lyömisen esim. kääntämällä selkänsä yllättäen tai pyörähtämällä, niin sanktioita ei pääsääntöisesti lyöjälle tule.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
Kuvake
Nauses
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 1270
Lauteille: Syyskuu 2007

Subjektiivisia näkemyksiä suomalaisesta kamppailuskenestä...

#11

Viesti Nauses »

Ei kai kukaan sentään pystyssä käänny selin vastustajaa kohti, pahoittelut epäselvästä ilmaisusta :) Lähinnä tarkoitan tilanteita joissa matossa oleva kääntää tietoisesti naamaa pois lyöntien tieltä niin että tämän takaraivo ja niska on kokoajan esteettömällä tulilinjalla, mutta tätä naamaan iskeäkseen pitää tehdä moninkertainen työ. Tämähän olisi todella epäkäytännöllistä jos pään takaosaan saisi lyödä, mutta kun ei saa niin näin saa suojeltua naamaansa aika hyvin "tarjoamalla takaraivoaan" lyöjän väisteltäväksi. Sitten kun lyöjä muuttaa asentoaan että pääsisi lyömään naamaan mikä on sallittua, niin puolustaja kääntää kasvonsa taas suojaan niin että takaraivo toimii kilpenä johon ei saa iskeä.

Onneksi tälläinen harvemmin muuttaa matsin lopputulosta mitenkään kun matossa hallitsevassa asemassa oleva on usein matsinkin kontrollissa, mutta viivytystä ja kilpparointia se helpottaa. Tiedän ihan liian vähän ihmisen fysiologiasta että viitsisin ehdottaa niskaan/takaraivoon lyömisen sallimista, mutta ei sekään musta ole kovin jees että käytetään kiellettyä iskualuetta suojaamaan niitä joihin saa lyödä :?
Erillisyyden harhan pauloissa
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 63 kurkkijaa