Kamppailutaitojen Opas, Jarmo Österman

[JanneM]

Muistan kuinka luin 90 luvun alussa kirjastossa Östermanin aikaisempaa kirjaa useita kertoja. Se oli silloin reilulle kymmen vuotiaalle kamppailulajifanaatikolle kuin raamattu. Siitä löysi tietoa huimista lajeista kuten kung-fu ja ninjutsu ja vaikka mitä. Luin sen varmaan lukemattomia kertoja kannesta kanteen.
On siis sanomattakin selvää, että odotin melko paljon Östermanin uudelta kirjalta. Onhan nykyään ihan eri tavalla saatavilla tietoa eri lajeista ja olikin mielenkiintoista lähteä lukemaan kirjaa ja katsoa mitä tällä kertaa on saatu tuotettua.

Kaava oli pysynyt edelliselle osalle uskollisena ja alussa on hieman yleistä asiaa lajeista riippumatta jota seuraa syvemmät lajiesittelyt ja lopussa on lyhyemmät esittelyt hieman tuntemattomimmista lajeista.

Kirjan alku lupasi hyvää. Kolme ensimmäistä lukua käsittelivät syitä aloittaa kamppailulajit, seuran valintaa ja asioita mitä tulee tarkkailla seuraa valittaessa. Ne olivat mielestäni silkkaa asiaa ja pitäisi olla luettuna kaikila kamppailulajeja harrastuksena suunnittelevilla.

Tämän jälkeen alkaa lajianalyysit ja samalla alkaa myös kirjan alamäki.
Lajianalyysit tuntuvat valitettavan tökeröiltä. On ymmärrettävää, että tämänkaltaiseen kirjaan ei mahdu kovinkaan syvällistä analyysiä jokaisesta lajista, mutta kun tuntuu, että itse olisi löytänyt samat asiat ja vähän lisää vartin googlauksella. Kaikkein pahiten iski silmään selkeät asiavirheet mitä löytyi useammastakin kuin yhdestä kappaleesta ja niistä jotkut olivat vieläpä valitettavan fataaleja. Kuten esimerkiksi koko Taekwondoa käsittelevä kappale johon olisi löytänyt aivan pienellä panostuksella historiallisesti moninkertaisesti tarkempaa faktaa ja jopa molempien liittojen hyväksymää ns. puolueetonta tietoa ihan pienellä vaivalla. Puhumattakaan kenraali Choi, Hong-Hi:n kutsuminen kenraali Hi:ksi ja muita pienempiä mokia.
Monia hyviäkin artikkeleita oli. Varsinkin ne lajit joista en juuri mitään tiennyt oli mielenkiintoisia tuttavuuksia, mutta väkisinkin tuli mieleen, että onkohan näissäkään kaikki ihan kohdallaan. Tietenkin lajit joista itse jotain tietää iskee silmään pahiten, mutta jostain syystä ainakin omalla kohdalle kävi niin, että niissä oli myös paljon asiavirheitä.

Eipä silti tämä kirja varmasti toimii eittämättä siinä samassa tehtävässä missä Östermanin edellinenkin kirja. Herättämään mielenkiinnon kamppailulajeihin kirjastossa vierailevissa pikkupojissa.

[The Boxer]

Muistan kyllä itsekkin lukeneeni tuota Östermanin, aikaisempaa "Maailman Kamppailu Taidot" -kirjaa. Ja kyllä,teki vaikutuksen myös minuun 8-)

[Kari Aittomäki]

Mä tilasin tämän mutten ikinä saanu?

[Sardaukar]

Mä tilasin tämän mutten ikinä saanu?

Sä oot niin ikävä ihminen, et kustantaja poisti sut väkivaltaviihteen postituslistalta? 8-)

[Kari Aittomäki]

Yhyy. Mutta ku minä ja Jarmo Ö ollaan napalankojaki?

edit. taivutettu sana on napalanko, ei napalanka.
Jokaisessa meissä asuu pieni homofobimaagikko.

[Sardaukar]

Yhyy. Mutta ku minä ja Jarmo Ö ollaan napalankojaki?

edit. taivutettu sana on napalanko, ei napalanka.
Jokaisessa meissä asuu pieni homofobimaagikko.

Vielä pahempi! Eli ensin halusit kirjan ja sit veit sen naisenkin? Ei ehken olisi tulossa kirjaa nimmarilla! No, leikki leikkinä.

[Kari Aittomäki]

No on mulla tossa toi edellinen kirja nimmarilla ja muutenkin ollaan tultu juttuun melko kiitettävästi.
Minna oli kiva likka meiän molempain mielestä, teknisesti ottaen olin jonossa ekana.
Hyi ku ruma mielikuva.

[AriJ]

Vihdoin tuli noukittua kirja kirjastosta, ja kurkistin oman lajin osion.

Edellisessä teosversiossa oli muistaakseni menty aikalailla populaarimetsään ninjafilmimaailmaan kurkotellessa, mutta nyt sentään otsikoitu Bujinkan Budô Taijutsu. Joskin sitten itse jutussa koitetaan kovasti puhua ninjutsusta aina silloin tällöin luoden yhtälöä BBTn ja ninjutsun välille ("BBTn juuret ovat ninjutsussa"). Kuvatekstistä löytyy sitten maininta että "BBTssä harjoitellaan lukuisilla aseilla... kuvassa ninjamiekka..." jota ei edes sellaisena repertuaariin kuulu.

Historiallisemman pätkän jälkeen nykyhetkessä kerrotaan Hatsumi-sôken tekemästä työstä lajin eteen, ja tavallaan hassu lausahdus siitä, että "Takamatsun (1887-1972) aikana lajin avoin opettaminen olisi ollut ennenkuulumatonta" sillä Hatsumi-sôke esiintyi 60-luvulla lukuisissa TV-ohjelmissa nimenomaan "ninjamestarina". Ja olihan Takamatsu-sensei itsekin opettanut lajeja aivan avoimesti.

Lopputeksti on peruskauraa kaikista lajiesitteistä opetettavien asioiden listoineen.

Hieman sekavaksi jää, mutta edellistä versiota parempi, valokuvissa tuttuja naamoja

[maminglei]

Minna oli kiva likka meiän molempain mielestä, teknisesti ottaen olin jonossa ekana.
Hyi ku ruma mielikuva.

Nonni, lensi räät näytölle kun luin tän. Tosiaan ruma kuva