Suhtautumisesi väkivaltaan?

[Jarppa]

Mutta ihan oikeessa maailmasssa kyky väkivaltaan on sitte vähä hemmetin kätsä työkalu.
Se on vähä niinku päheä kello, ei sitä tartte koko ajan näyttävästi esitellä mutta se on mukava siinä ranteessa niitten huomata jotka sellaset asiat huomaa.

Pahoittelut kovin lyhyestä lainaamisesta, mutta tämä tiivistää omat ajatukseni väkivallan suhteen. Väkivalta on oiva työkalu, joka oikeissa käsissä ja harkitusti käyttäen on hyvä, mutta väärissä käsissä ja typerästi käyttäen huono asia.

Heh, tuttu likka aloitti hokutoryun tuossa tammikuussa, ja oli tässä joku kerta baarissa joku tuntematon ukko hiplannut hanuria ja ottanut vyötärön ympäriltä otteen, johon tyttö vastasi irrottamalla otteen ja tekemällä vyötekniikan mukaisen lukon, laski irti kun heppu alkoi huutamaan. Portsarit tais nähdä homman ja vain nauroivat. Ehkäpä heppu miettii ens kerralla toisenkin kerran kun alkaa tuntemattomia naisia hiplaamaan ja puristelemaan takaapäin. Hymyilyttää vieläkin, vaikka kyseessähän oli väkivaltaa. Ehkä tämä kertoo suhtautumiseni väkivaltaan?

[Sardaukar]

Havran & Mika, kyllä minä vaan näen tossa boldaamassani lauseessa tään stereotypian jotta lujaranteinen tapaus on oletusarvoisesti cromagnon.
Vähä sama kuin että hyvännäkönen on tottakai tyhymä.
Siinä ei selittelyt auta. Vaikka Havranin suuntautumisehdollistumis-teoria on sekä paikkansapitävä että outo. Kaskun esittää olettamuksen että pätevyys väkivallantöihin on ikäänkuin jonkinlainen suuntautumisjuttu, valintatehtävän vaihtoehto.
Kaskun aika monet joutuu kasvaan siihen suoraan sisään.

Muutenkin näen koko ketjun sellasena ehdollistettujen arvojen koeponnistamattomuuskenttänä.
Onhan se erittäin oikein tuomita väkivalta ja kertoa että poikkeustapauksissa sitä kyllä vähä vois..
Mutta ihan oikeessa maailmasssa kyky väkivaltaan on sitte vähä hemmetin kätsä työkalu.
Se on vähä niinku päheä kello, ei sitä tartte koko ajan näyttävästi esitellä mutta se on mukava siinä ranteessa niitten huomata jotka sellaset asiat huomaa.

Itte inhoan väkivallan mahdollisuudella pelaamista, siksi en oikeen viihdy oikeen missään julkisilla paikoila. Nykyän kun tuo käytös on kaikinpuolin uhoavampaa kuin takavuosina oli.
Olen perinjuurin kyllästynyt väkivaltaisen käytöksen tunnusmerkistöön, kaljuihin, tatskoihin, tuijotteluihin, hähä-puheeseen, liiveihin, support-tunnusmerkkeihin, haastamiseen, jäykistelyyn, tuuppimiseen, huutamiseen - keskenkasvuiseen kovanaamailuun, joka kuume tuntuis riivanneen vallan hemmetin ison osan väestöstä. Iästä/sukupuolesta riippumatta.
Ja tapella ei osata niinku ensinkään.
Ei tykkää.

Kerrankin/taas olen Karin kanssa aika lailla samaa mieltä. 8-) Sori, että lainauksesta poistan joitain juttuja, koitan keskittyä olennaiseen. Ja vastaus ei ole sinänsä Karille, vaan noin yleistä meikäläisen jutustelua.

Todennäköisesti vaarallisin tapaus on tyyppi, joka on sekä älykäs, että omaa väkivaltaisia taipumuksia. Kautta historian yhteiskunta on tarjonnut tälläisille ihmisille omia lokeroitaan yhteiskunnan hyödyksi. Ne eivät välttämättä sijaitse filosofian kurssilla tai MENSAn tapaamisissa. :p Poikkeuksiakin on.

Kuten Kari sanoi, olen täysin samaa mieltä:

Olen perinjuurin kyllästynyt väkivaltaisen käytöksen tunnusmerkistöön, kaljuihin, tatskoihin, tuijotteluihin, hähä-puheeseen, liiveihin, support-tunnusmerkkeihin, haastamiseen, jäykistelyyn, tuuppimiseen, huutamiseen - keskenkasvuiseen kovanaamailuun, joka kuume tuntuis riivanneen vallan hemmetin ison osan väestöstä. Iästä/sukupuolesta riippumatta.

Näihin törmää väkisin, kun toimii tietyissä ammateissa. Ja nekin, jotka vain näkevät kyseisiä henkilöitä, ovat varsin helpottuneita siitä. että hieman tuota porukkaa älykkäämpi, ehken jopa väkivaltainen henkilö suojelee heidän henkilökohtaista koskemattomuuttaan.

Tyhmä on se, joka esittelee julkisesti väkivaltaisuuttaan edellisen lainauksen mukaisesti. Voisivat saman tien tatuoida "luuseri" otsaansa. Väkivaltaisuus ei ole harvinaista, mutta kyky kurinalaiseen väkivaltaan on aika paljon harvinaisempaa.

Otetaan esimerkkinä nyt vaikka portsari. Ideaalisesti kyseinen kaveri on mukava juttukaveri, mutta on myös työssä, johon kuuluu asiakkaiden ja ravintolan koskemattomuden turvaaminen. Kukaan ei myöskään pitäisi poliisista, joka ei tarvittaessa pystyisi kurinalaiseen, laillistettuun väkivaltaan.

Itse kapiaisaikoina, riippuen kuinka filosofisesta keskustelusta oli kyse, ilmoitin toimenkuvakseni ihmisten tappamisen ja esineiden särkemisen opettelun. Tästä on pohjimmiltaan kyse kaikessa sotilastouhussa. Monilla ihmisillä on taipumus sulkea silmänsä siltä, mitä osa ammateista pitää sisällään.

Ja ajattelussa väkivaltatilanteessa muutenkin...jos siinä alkaa ajattelemaan enemmän, käy huonosti. Jos kaveri on tuikkaamasa puukolla, ei siinä mietitä toisen kovaa lapsuutta tai miten kaverit MENSAssa tekisivät.

[Mika]

Havran, kerroit juuri itsestäsi kaiken olennaisen.

Kari, ole hyvä ja täsmennä tällaisia viestejä äläkä pelkästään wittuile. Se, että joku on kanssasi eri mieltä, ei oikeuta tuollaiseen diivailuun. Keskustele asiasta, älä keskustelijoista. Kiitos.

Mitä asiaa tuo "mulla on korkeakoulutettuja ystäviä ja yksi on jopa Mensa-kelpoinen(!!!) ja me puhutaan tosi intellektuelleja juttuja" pohjustus ajoi? Äkkiä katsottuna sillä ei näyttäisi olevan mitään tekemistä Karin sanomisten kanssa.

Mun mielestä aika itsestään selvää että kun puhutaan väkivallasta niin nynnyt ei juuri tajua mistään mitään, eivät ainakaan yhtä paljon kuin ne vähemmän nynnymmät.

Tervetuloa lauteille. Selventäisitkö tätä toista kappaletta hieman? Minulle jäi epäselväksi mitä tarkoitat tajuamisella ja miten se yksityiskohtaisemmin käy ilmi tästä ketjusta. Tuostahan voisi hätäisempi lukea, että pidät joitakin tämän ketjun keskustelijoita tyhminä. Tätä et kuitenkaan varmaankaan ole tarkoittanut.

[J. Suojanen]

Hehee... Yleensä internetissä täytettävissä palikkatesteissä motivaationi täytellä jatkuvia kuvioita loppuu reilusti ennen testin loppumista ja yleensä pisteitä tulee 120-135.... Olen miettinyt, että mikäli joskus jaksaisin ahertaa testit vain loppuun asti niin mitä luultavammin minullekin mensa paikka aukenisi.

Ikävä kyllä minun on nyt pakko todeta, että se, että osaa päätellä puuttuvia kuvioita, laskea hieman tai ihmetellä mikä on seuraava looginen jatke kuviolle mittaa vain tietyntyyppistä älykkyyttä... Se "toisen tyyppinen älykkyys" olisi sitä älykkyyttä, jota ainakin itse arvostan, koska siitä on mielestäni paljon enemmän hyötyä ihmisten kanssa..
Mensa kortti nokitettu ja lisätään pataässä pöytään.

(Mikalle termikyselystä oma ajatukseni:)
Hätävarjelu ja Itsepuolustus ovat minun mielestäni samoja asioita jotakuinkin. Eli sellainen teko, jolla estetään pahiksen oikeuton hyökkäys itseään tai toista osapuolta kohtaan. Laki määrittelee vielä tietenkin jotakuinkin niin, että teko on hätävarjeluna silloin sallittu mikäli se voidaan perustella tarpeelliseksi. Itse olen sitä mieltä, että hätävarjelu tai itsepuolustus on teko jossa joudutaan joko sanallisesti tai fyysisesti toimimaan, jotta oma tai kaverin nahka pelastuisi. Lyönti tai pari takaisinpäin ei ole vielä mikään paha omasta mielestäni niin pitkään, kun se toinen on vielä kohti ja päälle tulemassa... Siinä vaiheessa, kun vaara loppuu (Eli toinen on saatu vaikkapa hallintaan tai maahan eikä hän pysty pistämään vastaan) ja sitä lyöntien vaihtoa vain jatketaan niin mielestäni teko muuttuu pahoinpitelyn (=väkivallan) puolelle.

Väkivalta on sitten taas mielestäni sellainen teko, jossa käytetään fyysistä tai ehkäpä jopa sanallista valtaa toiseen ihmiseen pakottaakseen tai alistaakseen hänet sellaiseen tilanteeseen johon hän ei itse halua joutua. Toki väkivalta ainakin fyysisesti on hirmuisen useasti myöskin laillisesti kiellettyä, koska oikeus takaa meille jokaiselle koskemattomuuden.

Suhtautumiseni väkivaltaan on tietenkin jyrkästi sen kieltävää... Suhtautuminen hätävarjeluun itsensä puolesta on yleisesti ottaen sallittua ja suhtautumiseni jonkun toisen ihmisen varjelemiseen on varauksellista, koska eteenkin tuntemattomia sankarillisesti auttaen ei voi tietää mikä on ollut alkuasetelma, mitä siellä on taustalla ja sen semmosta... Väliinmentäessä ei pitäisi hakata (tai erottaa toisesta pelkästään) sitä näennäistä naistenhakkaajaa vaan pitäisi pyrkiä lopettamaan tilanne ja estää ettei kumpikaan pääse toisiinsa enää käsiksi ja tuohan on nyt aika vaikeaa...
Muutoin voi olla, että otat niskanpäällä olevan kaverin irti ja se toinen onkin koko tapauksen aloittaja ja nyt sitten pääsee lyömään sitä avutonta alunalkaen uhrina ollutta kaveria, jonka olet hallintaasi ottanut. (tämän nyt heitän tähän, kun tuo naistenhakkaaja juttu ja heidän murjomisensa on tähän keskusteluun esiin otettu.)

Repäisen vielä ajatukseksi hätävarjelusta sellaisen uuden seikan keskusteluun mukaan, että mielestäni tilanne jossa olisi ollut mahdollisuus lähteä karkuun, mutta tätä ei tehty on myös täysin oikeutettu hätävarjelutilanne vaikkakin monesti se onkin muotia tuomita tällaiset teot.
Yleensä toki se on vain itsensä riskeeraamista ja vaarallista olla kiertämättä vaaratilannetta, mutta ihmisellä on kuitenkin oikeus valita kävelevänsä myöskin siitä riskitilanteen ohi. Ja tietenkin perusajatuksena on, että kukaan ei kävisi päälle.
Ei kaiken aikaa voi olettaa, että jokainen puu kaatuu niskaan tai, että "tuokin mies tuolla saattaa nyt tahtoa lyödä jotakuta" tms... Perusteluja en ehdi nyt tällä kertaa enempää tähän hätään heittämään, mutta katsotaan sitten myöhemmin mikäli joku on tarttunut tähän asiaan enemmänkin.

[JanneKoo]

Ikävä kyllä minun on nyt pakko todeta, että se, että osaa päätellä puuttuvia kuvioita, laskea hieman tai ihmetellä mikä on seuraava looginen jatke kuviolle mittaa vain tietyntyyppistä älykkyyttä... Se "toisen tyyppinen älykkyys" olisi sitä älykkyyttä, jota ainakin itse arvostan, koska siitä on mielestäni paljon enemmän hyötyä ihmisten kanssa..
Mensa kortti nokitettu ja lisätään pataässä pöytään.

Tulikin mieleen sellainen sanonta kuin; Älykäs ratkaisee ongelman johon viisas ei joudu.

[Poista käyttäjä 3276]

Joskus vain väkivalta lopettaa väkivallan, se on mielestäni totta. Mutta "väkivalta lopettaa v!ttuilun" tyyppistä ajattelua en kykene ymmärtämään.

Mä luulin että se on vaan fakta eikä mikään ajatusmalli

No ihan satavarmasti on myös fakta monessa tapauksessa, jos väkivallan käyttäjä on tehokkaampi kuin v!ttuilija. Mutta se mitä tuolla "ajatusmallilla" hain oli, että en kykene ymmärtämään enkä varsinkaan hyväksymään sitä, että mennään väkivallan käytön puolelle silloin kun vaihtoehtojakin olisi. Eli että vaikkapa vaan lähtisi kävelemään poispäin sen sijaan että kävelee suoraan päin ja vetää v!ttuilijaa näköön ihan vaan kunnian säilyttämisen vuoksi.

Jep, tohtorismies oli ihan oikeilla jäljillä. Hymiö oli mukana kuvastamassa sarkasmia. Tuo sanonta itsessäänhän ei ota kantaa mihinkään muuhun kuin siihen että se väkivalta lopettaa sen vettuilun. Että sen käyttäjistä vois vetää tollasen johtopäätöksen että se edustaa tietyn tyyppistä "ajattelua", sen sanonnan pitäis olla, "Väkivalta lopettaa vettuilun, ei pakeneminen, ei puhuminen, ei lahjominen jne. jne." Tää oli siis se koukku mihin sarkasmillani osoitin, mulle tuo sanonta on vaa tollanen hassunhauska huuli, ja sovellan sitä niin että jos joku tyyppi vettuilee selvällä rähinäpäämäärällä, seuraa minua jos poistun, ei kuuntele järkipuhetta vaan jatkaa/tulee pikkuhiljaa lähemmäs ihoa. Sitte voi tuumata että "väkivalta lopettaa vettuilun" ja ratkasta tilanne vaikka hyvinpitelyllä, jos todella ei pääse muulla pois tilanteesta

[NKL]

Havran, kerroit juuri itsestäsi kaiken olennaisen.

Kari, ole hyvä ja täsmennä tällaisia viestejä äläkä pelkästään wittuile. Se, että joku on kanssasi eri mieltä, ei oikeuta tuollaiseen diivailuun. Keskustele asiasta, älä keskustelijoista. Kiitos.

Mitä asiaa tuo "mulla on korkeakoulutettuja ystäviä ja yksi on jopa Mensa-kelpoinen(!!!) ja me puhutaan tosi intellektuelleja juttuja" pohjustus ajoi? Äkkiä katsottuna sillä ei näyttäisi olevan mitään tekemistä Karin sanomisten kanssa.

Mun mielestä aika itsestään selvää että kun puhutaan väkivallasta niin nynnyt ei juuri tajua mistään mitään, eivät ainakaan yhtä paljon kuin ne vähemmän nynnymmät.

Tervetuloa lauteille. Selventäisitkö tätä toista kappaletta hieman? Minulle jäi epäselväksi mitä tarkoitat tajuamisella ja miten se yksityiskohtaisemmin käy ilmi tästä ketjusta. Tuostahan voisi hätäisempi lukea, että pidät joitakin tämän ketjun keskustelijoita tyhminä. Tätä et kuitenkaan varmaankaan ole tarkoittanut.

Viittaus tähän:

Jos olet päättänyt, että asiaa ei saa selventää ja mulla ei voi olla tällasia kokemuksia, vaan ainoastaan oman nynnyt-ei-tajua-mistään-mitään -stereotypiasi mukaisia, niin hei, ei multa sen takia yönunet mene.

Eli ei, en kutsu ketään tyhmäksi. Tajuamisella tarkoitin kaiketi samaa mitä Havran, joka ilmeisesti meinaa että "...ei-tajua-mistään-mitään(väkivallasta)." Uskaltaisin kuitenkin melkein lyödä vetoa että Kari tajuaa enemmän, jos Havran ei omien puheidensa mukaan ole ikinä ollut tappelussa eikä aio koskaan sellaiseen joutua. Ei se tee tyhmäksi jos tietää vähemmän hevosista ikinä ratsastamatta kuin sellainen joka ratsastaa päivittäin.

[Nade]

Kysyisin sellaista, että onnistuitko pitämään kaikki kaverisi aisoissa niin, ettei tämä väkivaltainen poikaystäväsi koskaan saanut keneltäkään turpaan?

Onneksi sain.

Uskon melkoisen vakaasti, että koska kaikki naistenhakkaajat ovat pelkureita ja siksi kun he kerran saavat kunnolla turpaansa ja väkivallan uhka myös pidetään yllä, naisten hakkaaminen kyllä loppuu.

Eivät ole, äläkä hyvän luojan tähden tee enempää ihmiskokeita asialla.

Täydellinen hiljaisuus laskeutui ja sen jälkeen naapurissa oli aina hiljaista ja ukko vältteli minua jos sattui ulkona näkemään.

Se hiljaisuus ei taida kuitenkaan kertoa koko tarinaa siitä, mitä siellä sen jälkeen tapahtui.

Ilman muuta minä voin tehdä ihmiskokeita aivan yhtä suurella oikeudella kuin sinäkin. Sinä teet ihmiskokeita siten, että hyssyttelet ja varot ja kiellät ketään tekemästä mitään ikävää hakkaavalle miehelle. Aivan sama kuin pilalle hemmotellulle lapselle ei laittaisi minkäänlaisia rajoja. Minun ihmiskokeissani taas käytetään samansuuruista uhkaa kuin henkilöstä itsestä lähtee. Suht pienelläkin sanallisella uhalla saavuttaa usein tuloksia.
Hiljaisuudesta voi olla vaikeaa sanoa mitä siihen sisältyy. Mustia silmiä ei naiselle enää ilmaantunut. Enkä todellakaan kadu tippaakaan, että puutuin asiaan, jossa puolustuskyvytöntä hakataan. Tulevaisuudessakin aion tehdä niin aina kun vain pystyn.

[J. Suojanen]

Naden ja Havranin jutusteluun sotkeudun.
Kaikki tapaukset ovat tapauskohtaisia ja se mikä toimii tässä ei välttämättä toimi tuolla... Ei tuossakaan ole mitään pätevää pilkkutarkkaa ohjetta, että saako nyt mihinkä puuttua ja mihin ei saa ja miten kukakin eri perheväkivallan harjoittaja asiaan suhtautuu ja miten kukakin ystäviensä väkivaltaisuuksiin puuttuu tai miten hänen pitäisi niihin puuttua.
Niillä kortiella pitää pelata mitä on kädessä ja sille pöydälle niitä kortteja lätkitään mikä on edessä. Osa teoista voi pahentaa tilannetta, osa voi helpottaa. Kukaan ei ole näissä asioissa yleispätevä asiantuntija, jolla olisi kokonaista kuvaa mitä kentällä tapahtuu... Paitsi sillä, joka niitä kenttiä ja mutkia ammatikseen (tai harrastuksekseen) tutkii. Perheväkivallan kokija kokee yhdenkaltaisen ihmisen tekemää väkivaltaa yhdeltä kantilta koettuna. Eri tilanne, erit ihmiset ja eri asetelma voisi saada väkivallan tekijän toimimaan vaihtoehtoisella tavalla ym.

Olen itse kyllä vaimon ja miehen väkivaltaisuuksiin puuttunut, mutta silloin olen tuntenut molemmat osapuolet. Tarkoitus ei silloin ollut estää etteikö väkivaltaisuuksia tapahdu uudestaan... Tarkoitus oli estää senkertaisen pahan tilanteen tapahtuminen.... ja siitä asetelmasta ei tullut kostotoimenpiteitä jälkikäteen kummankaan osalta ja tästä olen sataprosenttisesti varma.
Silloin menin väliin, kun nainen löi miestä kasvoihin ja tiesin, että miehellä kiehahtaa pian. Nainen oli provosoiva osapuoli ja joutuisi myöskin pian mustasilmäiseksi uhriksi käytöksensä takia. Väliin mentäessä erotin molemmat toisistaan ja tein selväksi, etten tullut kummankaan tietyn avuksi vaan pelkästään pysäyttämään tilanteen jatkumisen. Olihan se naiselle pettymys, kun "lopettakaa!" komennon jälkeen naisen vielä jatkaessa tarkensin, että haluan molempien lopettavan. Puolustin naista mieheltä, mutta en antanut naisen myöskään käydä miehen päälle.
Tätä käytöstä tahdon nimenomaan korostaa. Eteenkin mikäli kadulla sen tilanteen näkee niin kenenkään ei pitäisi mennä rankaisemaan kumpaakaan, koska alkuasetelma on voinut olla miten naurettava ja pieni riita tahansa ja pahankin näköinen riitely ei välttämättä johtaisi kummankaan pahoinpitelyyn ja se ainut aggresiivinen osapuoli on se väliintulija, joka luulee pelastavansa naisen nyrkiltä. Siinä on sitten mukava jälkikäteen selittää poliisille, että auttoi vain naista ja "rankaisi" vähän naistenhakkaajaa, kun kummatkin selittävät riidelleensä vain kovaäänisesti mikä on seuraava baari johon menevät.
Parempi toimintamalli olisi mennä "psykiatrina" paikalle kysymään "onko kaikki kunnossa?" tai "mikä on meininki?" tai vaikkapa se käsirysy lopettaa pelkästään (eikä lopettaminen välttämättä tarkoita "älkääkäs toisianne murjoko!" lausahdusta kummempaa toimenpidettä ennenkuin ollaan itsekin vähän tilanteen tasalla...)

Suhtautumiseni perheväkivaltaan on sellainen, että mikäli toinen osapuoli haluaa, että autan niin autan ja silloin myös autan loppuun saakka kunnes tapaukset loppuvat kokonaan tai uhri on sitä mieltä, että senhetkinen tilanne on riittävä ja hän pärjää ilman apua eteenpäin.
Apua pitäisi tarjota ilman kysymistä ja sitä pitäisi osata myös pyytää mikäli sitä tarvitsee. Toisaalta apua ei pitäisi antaa mikäli toinen ei sitä halua. Silloin se on kuin lätkisi omia korttejaan sellaiseen pelipöytään mihin ne ei sovi sitten ollenkaan.
Voihan se olla, että vaikka kaveri ei haluaisikaan apua niin jo pelkästään se, että tarjoat ymmärrystä ja aikaasi vähän on lohduttavaa ja se tieto, että suhun voi luottaa mikäli apua tarvitsee oikeasti on se lanka, joka pitää vaatteen kasassa. Ei kaikki apu ja tekeminen ole välttämättä fyysistä tai väkivallan tekijään puuttuvaa vaan auttamista se on se uhrinkin henkinen tukeminen etc.

[Kari Aittomäki]

Kari, ole hyvä ja täsmennä tällaisia viestejä äläkä pelkästään wittuile. Se, että joku on kanssasi eri mieltä, ei oikeuta tuollaiseen diivailuun. Keskustele asiasta, älä keskustelijoista. Kiitos.

Kun ei yhtään huvittaisi.
Onko nyt niin, että minulle saa naamailla mutta jos kerron hyvin yksiselitteisesti että mielenkiintoni kyseisen hlön mielipiteisiin on tästä eteenpäin zippo.. se on kiellettyä?
Koska et voine kieltää etteikö tämän havranin sävy ole aika henkilöönkäyvästi ikävä eikä mistään kohtaa rakentava?
Sitäpaitsi hän puhuu enimmin itsestään, joka aihe on minusta kohtalaisen mielenkiinnoton.
En usko että hän haluaa nostaa kissaa pöydälleja kertoa miksi parisuhde ei loppunut ensimmäiseen tillikkaan.
Luonnollisestihan väkivallan kohteeksi joutunut inhoaa väkivaltaa ja kaltaisiani väkivaltaan kasvaneita. Ihan aiheesta.
Minähän olen livenä vielä mukavampi kuin netissä, kunnes tulee aika olla epämukava.

Tuo kompensatiivinen älyllisyyden korostelu on tottakai ymmärrettävää.
Mutta niinku viisas mies sanoo, mitäs teet terävillä aivoilla jos ne potkitaan kadulle.
Mensasta senverran että jätin ne tapaamsiet väliin kun vaemo(x) sano että m vaan hikeentysin siihen pullisteluun ja machoiluun.
Pari juttua kirjotin siihen typerään lehteen.

Sanotaan nyt vielä kerta että olen väsynyt provoiluihin.
Mun ihanteeni on tarvittaessa-mies ja siten koitan olla.
Jos jollakulla on hahmottamiset kipeitten aiheitten suhteen sykkyrällä, se on voi-voi.
Mielestäni mulla on oikeus jättää omaan arvoonsa stereotypiointi ja selkeä karkeajaottelun tarve.

En kuitenkaan víttuillut. Kerroin.
Itse aiheesta taas tuonnempana.
Tai senverran, että perheväkivaltaa en ymmärrä ensinkään.
Mutta enhän tajua parisuhteitakaan.
Tak.

[Akuma]

Teknisestihän kaikki karate, liittyi siihen dim mak tai ei, on yhtä tappamisen tekniikkaa. Jonkin dim-makin opettaminen ei tuo siihen tässä suhteessa mitään uutta. Esimerkiksi iaido on sitä vielä selvemmin (joka on siis selkeimpiä zen-budoja), siinä kun sivallellaan päitä poikki yhtenään. Mutta vain symbolisesti. Tämä on tärkeä pointsi. Ei tietenkään pontentiaalisen tappamistaidon ja zenin tai etiikan kanssa ole mitään ristiriitaa, koska jokainen ihminen on potentiaalinen tappaja joka tapauksessa. Oli hän harjoitellut budoa tai ei. Ja jos hän on harjoitellut budoa, hän on todennäköisesti vähemmän potentiaalinen tappaja kuin harjoittamaton kaveri. Kysymys on itse asiassa siitä, miten tässä maailmassa ihminen voi olla ettinen olento. Minusta on tärkeää, että budon harrastaja on myös nimenomaan tietoinen siitä, että hän harjoittelee tappamisen taitoa. Se on sysäys sille, että hän voi tulla sinuksi tämän asian kanssa. Sen kautta hän voi tutkia väkivaltaa itsessään ja muissan. Erityisesti itsessään. Mehän elämme maailmassa, jossa väkivalta on jatkuvasti monissa muodoissa läsnä. Ja se maailma, missä me elämme, kasvaa myös tavallaan sisäämme. Budo on yksi tapa tutkia sitä väkivaltaa, mihin olemme kasvaneet ja minkä olemme sisäistäneet. Budon kautta siitä voi tulla tietoiseksi ja sitä voi sitten katsoa sellaisena kuin se on. Vasta kun tästä väkivallasta on tietoinen, sen voi nähdä paljaanan ja asettaa arvojaan vasten. Minusta ei ole hyvä idea elää siinä harhassa, että karatella tai taijilla tai muulla kamppailutaidolla, mitä teemme, ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa. Että kyse on vain joogan tapaisesta fyysisestä harjoituksesta. Onhan se tietysti niinkin, mutta tämä on vain yksi puoli asiaa. Joogin ei ole mahdollista samalla tavalla tutkia päivittäin etiikan aivan perustavia kysymyksiä kuin budokan tai taijin harrastajan. Kun puhun väkivallasta, sen tutkimisesta harjoituksen avulla jne, puhun tietysti sisäisestä prosessista. Se että harjoituksissa nimenomaan pyritään olemaan vahingoittamatta harjoitusparia, on yksi tämän asian ilmaus. Jotta voimme olla väkivallattomia "väkivaltaisissa" harjoituksissa, meidän on tultava yhä uudelleen ja uudelleen tietoiseksi siitä, miten suhtaudumme toiseen ihmiseen, ei vain salilla vaan jokapäiväisessä elämässä. No - nämä ovat vaiketa asioita, joita varsinkin budon opettajan täytyy minusta säännöllisesti pohtia.

[Sami Tolvanen]

Joskus vain väkivalta lopettaa väkivallan, se on mielestäni totta. Mutta "väkivalta lopettaa v!ttuilun" tyyppistä ajattelua en kykene ymmärtämään.

Mä luulin että se on vaan fakta eikä mikään ajatusmalli

No ihan satavarmasti on myös fakta monessa tapauksessa, jos väkivallan käyttäjä on tehokkaampi kuin v!ttuilija. Mutta se mitä tuolla "ajatusmallilla" hain oli, että en kykene ymmärtämään enkä varsinkaan hyväksymään sitä, että mennään väkivallan käytön puolelle silloin kun vaihtoehtojakin olisi. Eli että vaikkapa vaan lähtisi kävelemään poispäin sen sijaan että kävelee suoraan päin ja vetää v!ttuilijaa näköön ihan vaan kunnian säilyttämisen vuoksi.

Jep, tohtorismies oli ihan oikeilla jäljillä. Hymiö oli mukana kuvastamassa sarkasmia. Tuo sanonta itsessäänhän ei ota kantaa mihinkään muuhun kuin siihen että se väkivalta lopettaa sen vettuilun. Että sen käyttäjistä vois vetää tollasen johtopäätöksen että se edustaa tietyn tyyppistä "ajattelua", sen sanonnan pitäis olla, "Väkivalta lopettaa vettuilun, ei pakeneminen, ei puhuminen, ei lahjominen jne. jne." Tää oli siis se koukku mihin sarkasmillani osoitin, mulle tuo sanonta on vaa tollanen hassunhauska huuli, ja sovellan sitä niin että jos joku tyyppi vettuilee selvällä rähinäpäämäärällä, seuraa minua jos poistun, ei kuuntele järkipuhetta vaan jatkaa/tulee pikkuhiljaa lähemmäs ihoa. Sitte voi tuumata että "väkivalta lopettaa vettuilun" ja ratkasta tilanne vaikka hyvinpitelyllä, jos todella ei pääse muulla pois tilanteesta

Mulla oli sit viime viikko näköjään jonkinlainen "ärsytä ihmisiä netissä -viikko". Ensin onnistuin raivostuttamaan pari lätkäfania juutuubissa paheksuttuani kaukalotappeluita ja sitten vielä täällä lempifoorumillani aiheutan pahennusta...

No mutta asiaan. Ymmärsin kyllä tuon sarkasmisi Jaawa. Tai oikeastaan tahallani väärinymmärsin kun ajattelin että ehkä se lisää keskustelua. Ja hyvät kommentit Jaawalta ja tohtorismieheltä tulikin, kiitos niistä.

Tarkennan vielä tuota (ehkä hieman yksisilmäistä) asennettani "väkivalta lopettaa v!ttuilun" -ajatteluun. Tarkoitin tuolla "ajattelumallilla" sitä, että väkivalta nähdään nimenomaan ensimmäisenä ja jopa ainoana ratkaisumallina esim suunsoittoon taksijonossa. Eli että ei edes yritetä etsiä niitä muita vaihtoehtoja. Tätä ajattelua minä en kykene ymmärtämään, siis sitä väkivaltaista mielenlaatua joka saa mielihyvää toisen vahingoittamisesta. En suinkaan väitä että kaikki väkivaltaa käyttävät, oli käyttötarkoitus sitten itsepuolustus tai ammattikäyttö, nauttisivat sen käytöstä. Näitä nautiskelijoita on varmasti (toivottavasti...) häviävän pieni osuus ihmisistä.

Noin muuten voisi omaa asennettani väkivaltaan kuvata vanhaa sanontaa mukailemalla että väkivaltakin on hyvä renki (esim tämä kontrolloitu täsmäväkivalta) mutta huono isäntä (itsetarkoituksellinen väkivalta).

[Akuma]

Näitä nautiskelijoita on varmasti (toivottavasti...) häviävän pieni osuus ihmisistä.

Tuollaisen henkilön by-the-book määritelmä on sadisti. Luin kerran yhdestä US Rangerista, joka sai kenkää sen takia koska sai aina jonkun tappaessaan suurinpiirtein orgasmin.

En voi tässä yhteydessä kiistää miettiväni miksi ihmiseen on rakennettu mekanismi, joka palkitsee "kemiallisesti" toisen vahingoittamisesta tai tappamisesta aivan kuin orgasmi palkitsee sukupuoliyhdyntään pääsemisestä.

[Mika]

Tarkennan vielä tuota (ehkä hieman yksisilmäistä) asennettani "väkivalta lopettaa v!ttuilun" -ajatteluun. Tarkoitin tuolla "ajattelumallilla" sitä, että väkivalta nähdään nimenomaan ensimmäisenä ja jopa ainoana ratkaisumallina esim suunsoittoon taksijonossa. Eli että ei edes yritetä etsiä niitä muita vaihtoehtoja. Tätä ajattelua minä en kykene ymmärtämään, siis sitä väkivaltaista mielenlaatua joka saa mielihyvää toisen vahingoittamisesta. En suinkaan väitä että kaikki väkivaltaa käyttävät, oli käyttötarkoitus sitten itsepuolustus tai ammattikäyttö, nauttisivat sen käytöstä. Näitä nautiskelijoita on varmasti (toivottavasti...) häviävän pieni osuus ihmisistä.

Voi olla. Mutta:

Not only are we born violent, we are also chemically programmed to love it. Inside the brain a pleasure-inducing chemical called dopamine is released when we fight.

Dopamine informs the brain that we're having a good time. But the problem doesn't stop there - the rush we get from dopamine can get us physically addicted to violence. The more we have it, the more we want it.

täältä

[Sami Tolvanen]

Tarkennan vielä tuota (ehkä hieman yksisilmäistä) asennettani "väkivalta lopettaa v!ttuilun" -ajatteluun. Tarkoitin tuolla "ajattelumallilla" sitä, että väkivalta nähdään nimenomaan ensimmäisenä ja jopa ainoana ratkaisumallina esim suunsoittoon taksijonossa. Eli että ei edes yritetä etsiä niitä muita vaihtoehtoja. Tätä ajattelua minä en kykene ymmärtämään, siis sitä väkivaltaista mielenlaatua joka saa mielihyvää toisen vahingoittamisesta. En suinkaan väitä että kaikki väkivaltaa käyttävät, oli käyttötarkoitus sitten itsepuolustus tai ammattikäyttö, nauttisivat sen käytöstä. Näitä nautiskelijoita on varmasti (toivottavasti...) häviävän pieni osuus ihmisistä.

Voi olla. Mutta:

Not only are we born violent, we are also chemically programmed to love it. Inside the brain a pleasure-inducing chemical called dopamine is released when we fight.

Dopamine informs the brain that we're having a good time. But the problem doesn't stop there - the rush we get from dopamine can get us physically addicted to violence. The more we have it, the more we want it.

täältä

Hei, kiitos linkistä erittäin hyvään ketjuun! Meinasin itsekin juuri laittaa edellisen viestini lopuksi jonkun ajatuksen siitä että voikohan ihminen tulla riippuvaiseksi väkivallasta. Tämä vastasi kysymykseen.