lihasmuistia kiusaava pomputtelu

[joksanen]

Mnuu nii purnauttaa kun harjoittelusta tuloo sellasta hippastelua. Sellasta jossa astutaan eteen, hypätään taakke ja läppästään ilmalennon aikana. Joskus tuntuu että alkuasentoon palaamiseen käytetään enemmän eforttia kuin itse tekniikkaan.

Nih!

[Jussi Häkkinen]

Olen samaa mieltä. Kuulostaa muuten ihan päälajistani kehitetyltä hipaisukontaktiottelulajilta...

[fatman]

Uutta tekniikkaa opetellessa näin usein käykin ja se tekemisen meininki jää uupumaan. Jurppii minuakin. Uuden sekaan pitäisi sopivasti ripotella läpeensä tuttua runttauskamaa, jossa saa vedettyä palkeet tyhjäksi, reidet hapoille ja hikirauhaset selälleen. Ei vaan aina onnistu. Kylläpä sen nuhjaamisen jälkeen kunnon perustekniikkarevittely tuntuukin mieltä ylentävältä.

[Mika]

Voi johtua myös liiallisesta yrittämisestä ja siitä, että pelkää liikaa. Pelon voittamiseen auttaa ehkä parhaiten rauhallinen matsaaminen, jonka vaikeusastetta, nopeutta ja voimankäyttöä lisätään askel kerrallaan.

On toi muuten mullekin aikaisemmilta ajoilta tuttua, nyt kun oikein muistelen. Oppia ikä kaikki - tai ehkei nyt kaikkea, mutta jotakin

[fatman]

Jos puhutaan dojosparrista, joka tosiaan ilman hanskoja menee helposti hippailuksi on helppo ratkaisu poistaa päälyönnit (eipä mitään uutta). Kroppa kestää kurmootusta hyvänlaisesti ja pääpotkut tasavahvoin parein tulevat harvoin läpi ihan puskasta. Reisipotkuja on kiva pudotella ja niihin on kiva pudota ja kun maahanviennit sekä maassa pyöriminen sallitaan, saadaan jo kohtuu turvallinen mutta mukavan rytyyttävä meininki aikaiseksi. Päälyönnit pidetään sitten mukana pääsääntöisesti pääasiallisessa sparrissa.

[Ronin]

Jep: hammas- ja alasuojat päälle, hanskat käteen ja menoks. Musta Priden säännöt miinus polvet ja kehokyynärpäät on aika kiva tapa ottaa kovempaa: lyöntejä ja potkuja kroppaan ja päähän + mattoräpellys. Kovemmassa sparrissa tottuu siihen, että ottaa vastaan iskuja ja sit itseki rupeaa jakelemaan kovempaan tahtiin.

[fatman]

Jep: hammas- ja alasuojat päälle, hanskat käteen ja menoks.

Jos pistetään nyrkkeilyhanskat käteen jäävät kaikki kivat tarttumiset, repimiset ja lukotukset pois. Vaparihanskat mahdollistavat tarttumisen, muttei niilläkään ihan kauhiasti viitsi päähän vetää. Eli tarkoitin että helpoin tapa on poistaa ne päälyönnit, jos haluaa hieman kovempaa kontaktia. Suojiksikin riittävät oikeastaan alasuojat.

[Ronin]

Väittäisin, että kun mennään painimaan ja tehdään heittoja (esim. double ja single leg, etenki jos nostaa kaverin ilmaan ennen ku paiskaa tatamille) ni hammassuojat on ihan pakolliset.

Ja niin, säkkihanskoilla saa jotain otetta, mutta sellaset, joissa kämmen on vapaana on kyllä sopivimmat. Budoliikkeistä saa (tiedä sitä mikä niiden virallinen nimitys on).

[joksanen]

Men puhu edes mistään sparrista saatika oikeasta ottelusta, vaan ihan rehellisestä ja yksinkertaisesta pariharjoituksesta. Tässä ei luulis pelkotilankaan käyttäytymistä sanelevan kun se partneri ei tee mitään. Esimerkkinä nyt vaikka ihan pelkkä vastustajan etukäden pois tieltä siivoaminen ja askeleen päätteeksi peruslyönnin rinnuksiin tinttaaminen. Niin usein, ah liian usein harjoittelija lähtee jo takaisin alkuasentoon ennen kuin on ehtinyt edes lyödä.

Yritä siinä sitten sanoa että "fiilistele siinä vähän aikaa" tai "katso onko sulla siinä hyvä asento" kun kaveri ei malta pysyä hetkeäkään paikallaan. Tämä pilaa kaiken vartalonkäytön idean koko harjoituksesta. Ihan turha lähteä mitään hanskoja myöhemmin pukemaan. :evil:

[Jussi Häkkinen]

Men puhu edes mistään sparrista saatika oikeasta ottelusta, vaan ihan rehellisestä ja yksinkertaisesta pariharjoituksesta. Tässä ei luulis pelkotilankaan käyttäytymistä sanelevan kun se partneri ei tee mitään. Esimerkkinä nyt vaikka ihan pelkkä vastustajan etukäden pois tieltä siivoaminen ja askeleen päätteeksi peruslyönnin rinnuksiin tinttaaminen. Niin usein, ah liian usein harjoittelija lähtee jo takaisin alkuasentoon ennen kuin on ehtinyt edes lyödä.

Huh...joo, no, tässä puhutaan ongelmasta. Jollain lailla varmaan olisi pakko iskostaa treenaajien mieleen, että juntataan se viimeistely huolella - "pysytte siellä perillä hetken" -malliin. Muutoin meininki on varmasti todella ärsyttävää.

Miten olisi, jos joku treenikerta ihan omistettaisiin tuollaiselle "puskemiselle", ts. vaikka "ei nyt sen siivoilun toteutuksella niin väliä, mutta vedätte sen lopetuksen viimeisen päälle" -henkisesti?

[fatman]

Meitä on moneksi myös harjoitteluasenteesta puhuttaessa. Jotkut ovat vain liikkumassa ja jotkut tekevät enemmän tosissaan. Itseäni häiritsee myös, kuvaamallasi tavalla, puolittain tekeminen. Tehdään vaikka ajatus on jossain ihan muualla. Kyllä siinä semmoinen tekemisen verenmaku pitää olla ihan sovittua paritekniikkakin tehdessä. Heitän pari ulkomaankielistä termiä, jotka mielestäni sopivat oikein tehtyyn pariharjoitteeseen (Jussi korjailee jos menee pieleen, naurusta toivuttuaan). Zanshin ja kime.

Zanshin tarkoittanee valppautta tai valmiutta. Ollaan hereillä, vaikka tiedetäänkin mitä se kaveri tekee. Harjoitetellaan kuin kyseessä olisi oikea tilanne, vaikka tehtäisiinkin uutta ja hitaammin.

Kime on ymmärtääkseni voiman keskittämistä ja/tai kontrolloimista. Käytetään tarvittava määrä voimaa asiallisesti oikeaan kohteeseen lajinomaista voimantuottotapaa hyväksikäyttäen.

[Jussi Häkkinen]

fatman: Hyvin määritelty molemmat. En pääse edes hirveästi naputtamaan kime-termistä, kun sen noin määrität.

[fatman]

fatman: Hyvin määritelty molemmat. En pääse edes hirveästi naputtamaan kime-termistä, kun sen noin määrität.

Kiitoksia. Hieno tunne kun huomaa kerrankin ymmärtäneensä jotain oikein.

[Yojimbo]

Meitä on moneksi myös harjoitteluasenteesta puhuttaessa. Jotkut ovat vain liikkumassa ja jotkut tekevät enemmän tosissaan.
...
Kime on ymmärtääkseni voiman keskittämistä ja/tai kontrolloimista. Käytetään tarvittava määrä voimaa asiallisesti oikeaan kohteeseen lajinomaista voimantuottotapaa hyväksikäyttäen.

Heh, näitä pointtejahan fatman juuri sivuttiin eilen treeneissäkin - sekä pariharjoitteiden aikana, että open "kevätkauden lopettajaisanalyysisession" aikana. Itse olen tottunut sen verran räjähtävyyteen ja suoraviivaisempaan lähestymistapaan, jolloin en aivan heti tunne kotoisaksi ns. tai-chimaista "pitkien" drillien veivaamista. Muutenkin mielestäni selkeästi IP-suuntautuneen lajin ollessa kyseessä, pitäisi treenauksessa huomioida selkeästi myös realistinen näkemys eikä tehdä hommasta liian sulavalinjaista.

Ja mitä tulee ketjun alkuperäiseen viestiin: turha kai "hippamatsaamista" on mollata, jos kyseinen ottelutyyli ei itselle tuo kicksejä - aina voi itse sopia pelisäännöt ja ottaa vaikka kyokushinmaista matsia toisella dojolla, jossa saa vähän revitelläkin.

[fatman]

Muutenkin mielestäni selkeästi IP-suuntautuneen lajin ollessa kyseessä, pitäisi treenauksessa huomioida selkeästi myös realistinen näkemys eikä tehdä hommasta liian sulavalinjaista.

Voimalla ja vauhdilla on aikansa. Juuri ip-tilannetta ajatellen on tärkeää harjoitella sulavalinjaisesti niin ettei tekniikkasarjaan (esim.torjunta, hallinta, lopetus/lyönti) tule katkoja. Jos harjoittelet puolustautumisen katkonaisesti, teet oikeassa ip-tilanteessa adrenaliinipöllyssä samat katkot ja homma kusee. Harjoitellessa vauhtia lisätään sitä mukaa kun tekniikka pysyy kasassa. Tottakai välillä voi kesken oppimisen kokeilla hieman oma tasoa lujempaa, mutta ensin tekniikka sitten vauhti.