Kirjallinen osio vyö- tai tasokokeessa

[Lasse Candé]

Kyllä olis meidän jengi hädissään jos meille tulisi tasokokeet kirjallisella osiolla . Melkeen hävettää välillä kun jengi ei tiedä lajista paljon mitään , mutta tehdä osataan kyllä.

Unohdin kysyä tätä aiemmin niin ketjussa kuin kisikselläkin, mutta minkälainen astejärjestelmä teillä on?

Tang langista Mika taisi jossain kertoa sen suuntaista että vyöjärjestelmä ei kiinteästi kuulu lajiin vaan on enemmänkin paikallistason ratkaisu. Ja myös että mustaa vyötä ei saa helposti. Muistankohan oikein?

Muista tähänastisista lajeista oletan järjestelmän olevan jotakuinkin karaten tapainen, missä mustan vyön jne asteen saamiseen menee parilla viikkoharjoituksella ja omalla työllä muutamasta vuodesta kymmeneen ja sitä edeltäviä asteita on jotain kourallisen ja reilun kymmenen välillä. Korjatkaa jos olen väärässä.


Näitä on niin vaikea hahmottaa, ellei ole ylipäätään hajua systeemeistä.

[Alioppilas]

Tang langista Mika taisi jossain kertoa sen suuntaista että vyöjärjestelmä ei kiinteästi kuulu lajiin vaan on enemmänkin paikallistason ratkaisu. Ja myös että mustaa vyötä ei saa helposti. Muistankohan oikein?

Tuosta voi tarkastaa: http://tanglang.fi/harjoittelu/vyojarjestelma" onclick="window.open(this.href);return false;

[AriJ]

"BBT" omaa 10 Kyû- ja 15 Dan-astetta*. Mustuaisen teoreettinen aika tuolla pari kertaa viikossa on se 3-4 vuotta. Neljänteen Daniin asti voi edetä kotimaassa, sen jälkeen (tätä nykyä) on arvot käytävä saamassa Japanin suunnalta.

* tai oikeastaa 10 Dan-astetta ja "päästötodistustasot" siihen päälle

[Esa Tyynismaa]

Ilman minkäänlaista ilkeilyä.
Nyt ymmärrän paremmin BBT:n useamman danin vyöarvot helpommin.
Meidän järjestelmään verrattuna teillä saa tuon mustan aika "helposti".Siis tarkoitan kohtuullisen vähäistä määrää treenikertoja.
2krt/vko kolmessa vuodesssa on vain 156 treenikertaa.
Vai onko tuo haarukka tarkoitettu jo aiempaa taustaa jostain muusta lajista omaavalle?

[AriJ]

Ei, tuo on ihan "normioletus" ilman mitään pohjia, joskin harva sen tuntuu syystä tai toisesta tuossa ajassa saavuttavan. Vankoilla pohjilla voi olla joskus jopa hidastava vaikutus kun joutuu ensin oppimaan vanhan pois alta ja sitten siihen uutta tilalle.

Huom. vyöarvo kuvaa osaamista/ymmärrystä lajista, ei yleistä kehokäytön kyvykkyyttä.

MUOKS tyop

[TimoS]

Ainakin joissain seuroissa sellaisia on ylemmillä vöillä...

Tulipa tuossa mieleen, että aikoinaan olin mukana laatimassa yhteen Shorinji ryu seuraan noita vyökoekysymyksiä. Muistaakseni niitä ei kyllä koskaan käytetty

[Esa Tyynismaa]

Kuten jo kirjoitin,tarkoitus ei ollut ilkeillä/tehdä minkäänlaista vöiden keskinäistä "paremmuusarvostelua".
Tuo oli vaan asia jota olen itsekseni miettinyt kuitenkaan asiasta minkäänlaista kritiikkiä tällä tai millään muullakaan foorumilla esittämättä.
Kun en ole asiasta ollut mielestäni riittävästi hajulla kyetäkseni arvostelemaan teidän toimintamallejanne.Enkä muuten karso vieläkään omaavani oikeuksia arvostella toisten "koulukuntien" toimintaperiaatteita.
Totesin vain ymmärtäväni nuo useamman danin vyöarvot nyt helpommin.

[voipa]

Kuten jo kirjoitin,tarkoitus ei ollut ilkeillä/tehdä minkäänlaista vöiden keskinäistä "paremmuusarvostelua".
Tuo oli vaan asia jota olen itsekseni miettinyt kuitenkaan asiasta minkäänlaista kritiikkiä tällä tai millään muullakaan foorumilla esittämättä.
Kun en ole asiasta ollut mielestäni riittävästi hajulla kyetäkseni arvostelemaan teidän toimintamallejanne.Enkä muuten karso vieläkään omaavani oikeuksia arvostella toisten "koulukuntien" toimintaperiaatteita.
Totesin vain ymmärtäväni nuo useamman danin vyöarvot nyt helpommin.

Olen samaa mieltä. Bujinkanissa toteutuu erittäin selkeästi se budolajeissa paljonkin käytetty lausahdus, että "harjoittelu vasta alkaa mustasta vyöstä". Joissain muissa lajeissa 1.dan vaatii kymmenenkin vuoden aktiivisen harjoittelun. Noh, pääasia että treenataan, sai niitä porkkanoita sitten tiheämmin tai harvemmin.

[kukkis]

Kirjallisessa vyökokeessa dan-asteilla ei sinänsä ole mitään pahaa. Kirjallisen kokeen suurimpana etuna pidän sitä että oppilas jou-
tuu edes kerran ennen dan arvoaan pistämään asioita JÄSENNELLYSTI paperille. Tämä autta häntä itseään tulevassa opettajan
roolissaan.
Näitä asiaoita voisivat olla esim. lajin tekniikoiden luokittelu eri tekniikkaryhmiin koko vyöjärjestelmän osalta, vyötasojen tekiikoiden arviointi (vaativuus vs.harjoitustausta), eri tekniikoiden japanin (tai muun kieliset) nimet -ulkomaisia leirejä ajatellen,
voimankäytön lainsaadännön peursteiden tuntemuksen osoittaminen, ensiavun toimintaperiaatteet yleisimmin dojolla esille tulevis-
sa tilanteissa jne. Kaikki siis sellaisia TIETOJA joita oppilaat odottavat opettajansa TAITOJEN lisäksi hallitsevan.
Olen itse teettänyt tuleville dan arvoille kirjallisia töitä, en tosin graduointitilaisuudessa vaan jo reilusti sitä ennen, mutta kuitenkin
vasta kun dan-koe lähestyy. En näe sitä huonona asiana.
Usein treenataan "sata lasissa" sen kummempia pohtimatta mitä tehdään ja miksi. Opettajan tehtä-
vänä on tuoda asioita jäsennellysti esiin treeneissä. Se ei onnistu jos opettaja itsekään ei osaa teke-
misiään analysoida ja jäsentää.

[maminglei]

Jos tavoitteena on esim. perinteikkään lajin vaaliminen, niin kirjallinen osio opettajaksi aikoville on varmaan ihan perusteltua. Muuten en oikein keksi mitään järkevää syytä moiseen. Ehkä joku "tunne vihollisesi" tyyppinen essee, jossa kokelas joutuisi parin sivun verran pohtimaan erilaisia uhkatilanteita ja niistä selviytymistä ja omaa suhtautumistaan väkivaltaan, voisi olla hyvä. Pakottaisi jokaisen harrastajan miettimään näitä juttuja edes vähän ja olisi varmaan mielenkiintoista katsoa miten kirjoitusten sävy muuttuisi vyön sävyn tummuessa.

[KungFuMiäs]

Pientä saivartelua keskiviikko lounastunnin kunniaksi.

Usein treenataan "sata lasissa" sen kummempia pohtimatta mitä tehdään ja miksi. Opettajan tehtä-
vänä on tuoda asioita jäsennellysti esiin treeneissä. Se ei onnistu jos opettaja itsekään ei osaa teke-
misiään analysoida ja jäsentää.

Tuo kuvailemasi on enemmänki valmentajan tehtävä. Opettajan tehtävä on antaa harjoittelijalle työkalut millä kehittää itseään. Usein perinteisissä lajeissa se on oppilaan vastuulla jäsennellä ja järjestellä oma treeninsä sen avulla mitä on saanut opettajalta. Ja se juuri tekee lajista paljon henkilökohtaisemman, tekee lajista sinun oman, eikä vain järjestelmä jota seurataan kohdasta A kohtaan B. Tämä tietenki myöhemmin kun ollaan trenattu sen verran että on edes olemassa oppilas-opettaja suhde.

[kukkis]

Pientä saivartelua keskiviikko lounastunnin kunniaksi.

Usein treenataan "sata lasissa" sen kummempia pohtimatta mitä tehdään ja miksi. Opettajan tehtä-
vänä on tuoda asioita jäsennellysti esiin treeneissä. Se ei onnistu jos opettaja itsekään ei osaa teke-
misiään analysoida ja jäsentää.

Tuo kuvailemasi on enemmänki valmentajan tehtävä. Opettajan tehtävä on antaa harjoittelijalle työkalut millä kehittää itseään. Usein perinteisissä lajeissa se on oppilaan vastuulla jäsennellä ja järjestellä oma treeninsä sen avulla mitä on saanut opettajalta. Ja se juuri tekee lajista paljon henkilökohtaisemman, tekee lajista sinun oman, eikä vain järjestelmä jota seurataan kohdasta A kohtaan B. Tämä tietenki myöhemmin kun ollaan trenattu sen verran että on edes olemassa oppilas-opettaja suhde.

Minun terminologiani mukaan valmentaja toimii lajeissa joissa järjestetään kilpailuja.
Näissä perinteisemmissä budolajeissa ei kilpailla ja silloin opettaja (sensei tai mikä lie) on oikea
termi.