Länsimainen tappelusperinne

[tohtorismies]

Viimeaikoina on ollut potkussa kovasti keskustelua catchistä trad bokrailu hommista ynnä muista länsimaisista kampittelu hahmoista. Joten juttua vaan tulemaan, rough&tumble!!

[Invictus]

Savate varmaan mahtuisi varman tähän kastiin myös?

[tohtorismies]

Savate varmaan mahtuisi varman tähän kastiin myös?

Tottakai.

[Mjölnir]

Asehuoneesta löytyy aika paljon juttua länsimaisesta tappelusperinteestä. Historiallisen miekkailun ja muiden asetaitojen rinnalla kun on tuo paini aika paljon kulkenut.

Lisäksi Scandinavian Defendoa voisi pitää perinteisenä tappeluksena, sillä suurin osa tekniikoista on "uudelleen löydettyjä" vanhoista dokumenteista.

[flammee]

Kisamiekkailu (eli floretti, kalpa ja säilä), kyllähän silläkin katkeamaton perinne sinne miekkailuun taistelumielessä.. Ranskassa tais olla lniitä keppilajeja, canne de comabat ainaski.. Urheilumuotojahan nämä, niinku painikin.

Islannissa oli sitten se vyöotepaini, en nyt nimeä sille muista. Jaa ja taitaa se nyrkkeilykin olla länsimaista.

Tarkoitetaanko tässä muuten länsimailla sellasta yhdistelmää kuin eurooppa+pohjois-amerikka?

[Paappa]

Urheilumiekkailu on menettänyt suurimman osan siitä tappelullisuudesta. Uskokaa pois. Sen sijaan, jos jätetään sähköt pois jolloin osumaa ei lasketa ellei se ole kunnollinen (tuomarien on se nähtävä ja osutun tunnustettava sanomalla "touche") on jo paljon lähempänä oikeaa kaksintaistelua, jolloin puhutaan klassisesta miekkailusta, ei vielä historiallisesta sellaisesta.

Singlestick taas lajina on ihan sitä itteään, tällä opetettiin tyhmiä rekryyttejä miekkailemaan silloin joskus. Tämä perinne eli vahvana vielä 1900-luvun alussa, muun muassa Teddy Roosevelt tätä harrasti. Keppi, kädensuoja ja siinä se. Vauhtia, vekkejä ja vaarallisia tilanteita. Jos miekkailun perinteistä pitäisi yksi valita niin tämä on ylivoimaisesti hauskin, jopa Sherlock Holmes harrasti tätä.

[Invictus]

Kisamiekkailu (eli floretti, kalpa ja säilä), kyllähän silläkin katkeamaton perinne sinne miekkailuun taistelumielessä.. Ranskassa tais olla lniitä keppilajeja, canne de comabat ainaski.. Urheilumuotojahan nämä, niinku painikin.

Islannissa oli sitten se vyöotepaini, en nyt nimeä sille muista. Jaa ja taitaa se nyrkkeilykin olla länsimaista.

Tarkoitetaanko tässä muuten länsimailla sellasta yhdistelmää kuin eurooppa+pohjois-amerikka?

Tuosta Cane De Combatista tuli mieleen, että Portugalissahan oli tämä joku keppilaji myös jonka nimeä en tähän hätään muista. Jotain juttua taisi olla tällä foorumilla. Asenteellisen näköistä touhua oli joku tubesta kattomani pätkä.

[Ikkyu]

Tuosta Cane De Combatista tuli mieleen, että Portugalissahan oli tämä joku keppilaji myös jonka nimeä en tähän hätään muista. Jotain juttua taisi olla tällä foorumilla. Asenteellisen näköistä touhua oli joku tubesta kattomani pätkä.

Jogo do Pau

[Kari Aittomäki]

Ja se islanninpaini on nimeltänsä glima.
On osallistunut jiujitsu-maihinnousuun, takavuosien svenska FIghterissä oli juttu.

Europpalaisten lajien kirjo on vähintään yhtä rikas kuin aasialaisten, muistiinmerkitsemisessä taas on ollu omat hankaluutensa.
Erilaisia painilajeja yksinään on jo kymmenittäin, elävät yhä erilaisilla festareilla.
Baskien zipota oli melkolähellä savatea, samallalailla sukulaisia kuin burmalainen ja thaimaalainen nyrkkeily ovat.

Baraterosta olenkin jo jutellut.
Eli onhan heitä.
Silloin ei naurattanut mutta nykyään jo naurattaa tää kaspin-räävääminen.
Koska lajeja, metodeja on aivan jumalattomasti, mikäs ettei suomalaisesti?

[Poista käyttäjä 3276]

Eli onhan heitä.
Silloin ei naurattanut mutta nykyään jo naurattaa tää kaspin-räävääminen.
Koska lajeja, metodeja on aivan jumalattomasti, mikäs ettei suomalaisesti?

Nooh tiedäthän sä Kari itekkin sen että ajan hengessä kaikki pitää olla niin fast-food fightingia ku vaa.
Helposti pinnan rikkomalla päästävä juttuun ja sitten sen sisällön pitääkin olla karkkituoretta kliinistä tavaraa, karuja pehmeyksiä kauhistellaan ja ruvetaan reagoimaan kaikin (luonnollisin) noloin tavoin.

Tappelullisesti sielä varjossa on niin paljon mukavampi hykerrellä.
Kas-Pin on Aurinko, niinku sanoit. Suomalaisittain.

[ninja]

Ja se islanninpaini on nimeltänsä glima.
On osallistunut jiujitsu-maihinnousuun, takavuosien svenska FIghterissä oli juttu.

Europpalaisten lajien kirjo on vähintään yhtä rikas kuin aasialaisten, muistiinmerkitsemisessä taas on ollu omat hankaluutensa.
Erilaisia painilajeja yksinään on jo kymmenittäin, elävät yhä erilaisilla festareilla.
Baskien zipota oli melkolähellä savatea, samallalailla sukulaisia kuin burmalainen ja thaimaalainen nyrkkeily ovat.

Baraterosta olenkin jo jutellut.
Eli onhan heitä.
Silloin ei naurattanut mutta nykyään jo naurattaa tää kaspin-räävääminen.
Koska lajeja, metodeja on aivan jumalattomasti, mikäs ettei suomalaisesti?

Kari, nyt kun saan sut melkein verekseltään kiinni viestin kirjoittamisesta, niin vastaisitko pariin kysymykseen..? Ensinnäkin: mitä mieltä olet Brasilian jiu-jitsusta? Laji on mielestäni mielenkiintoinen siinä mielessä, että se on saanut muotonsa viimeisen 60-70 vuoden aikana. Sekä kehitetty heikompaa ja pienikokoisempaa kamppailijaa silmällä pitäen.

Toinen kysymykseni on henkilökohtaisempi: olet jo 50v., vieläkö veri vetää katumatseihin samalla tavalla kuin nuorempana?

p.s. kolmas kysymys: kuinka tunnistan sinut, jotta en vahingossa eksy tiellesi?

[Kari Aittomäki]

Off-topicciahan tämä muttakoetan sitoa.
En ole tähänikään vielä tavannut huonoa kamppailumetodia.
Bjj on varmaankin yksi hienoimmista ikinä, jo aivan silkan vaikutuksensa tähden.

Niveltyy myös mukavasti ei-japanialaisen jiu-jitsun kehityskaareen, linkittyy oikeen kivasti catchin historiaan ja esitystapaan (haastematsit) ja on todella erittäin pirteä uutuus.
Eli katson jotta Bjj on catchin "samaan-aikaan-toisaalla"-serkku.
Olen tutustunut metodiin, olin ensimmäisellä Paiva-leirillä 39-asteen kuumeessa ja sain ovinakin eli tarkastin osallistujien maksulaput.. Ja onhan niissä reeneissäkin tullut käytyä. Hyvä juttu, ei aivan mun juttu.
Bjj on sitä mihin judon ois pitäny päätyä.
Saa nähä mihin vielä päätyykään.

Ei mulla veri ole ikinä vetänyt myllyttelyyn, mulle nyt vaan aina sattuu kaikenlaista. Ilman karatea olisin ilmanmuuta jo vainajoitunut.
Olen kyllä tilassa jossa en mielelläni asioi julkisilla paikoilla, jengin keskellä, se kaikki sosiaalinen hieronta on rasittavaa ja osasto vaikuttaa kokemattomalta ja tunkkaiselta.
Luultavasti kynnykseni väkivaltaan on nykyään matalampi kuin 10-20vee sitte.
Tiiä sitte miksi.
Olen pannut merkille että nykyään katse riittää siinä missä ennen piti antaa avokas tai alentua puhumaan.
Kai se on sitä seestymistä.

Ai mistä mut tuntee.
Välinpitämättömästä pukeutumisesta ja tästä:



Olen tossa vielä nuori ja nätti, semmonen kasteenraikas ratsutilanuori.
Tuo ei muuten ole poseeraus vaan sparrista. Otan just pahaapainia ja olen päässy mounttaan eli antaan vähä hammeria, hakeen lopetusta.
Koukkutreenistä keskusvankilasta, treenin loppupuolella eli tosiuupuneena.
Se kuvaaja, Jari Tertti, ryömi sielä seassa. Tuo on otettu lattialta, alhaalta ylöspäin.
Ammattimies.

[ninja]

Kiitos vastauksista,,, ja kiva kuva.

[tohtorismies]

Asehuoneesta löytyy aika paljon juttua länsimaisesta tappelusperinteestä. Historiallisen miekkailun ja muiden asetaitojen rinnalla kun on tuo paini aika paljon kulkenut.

Lisäksi Scandinavian Defendoa voisi pitää perinteisenä tappeluksena, sillä suurin osa tekniikoista on "uudelleen löydettyjä" vanhoista dokumenteista.

Olen kyllä huomannut, ajattelin vain yrittää hiukan nitoa juttuja yhteen kun vallan mielenkiinntoista juttua on sielläkin ettei tarvitsi tavallaan yrittää topicin rajoissa keskustella. Nättihän tuo Aitto on tuossa kuvassa... . Normi työmies.

[Mjölnir]

[youtube][/youtube] Tässä vielä jossain jo aiemminkin linkittämäni pätkä yhteisseminaarista Scandinavian Defendon, italialaisen ja saksalaisen tyylin taistelijoiden kesken.