Musta vyö tai vastaava taso eri lajeissa

[AriJ]

Loppujen lopuksi vastaukseen mitä musta vyö tarkoittaa niin sanon ei yhtään mitään. Jos Suomessakin kuulen jonkun sanovan "minulla on musta vyö", joudun kysymään aluksi missä lajissa, yleensä heti perään missä tyylisuunnassa ja mahdollisesti vielä kauan olet harrastanut ja kuka vyön myönsi. Mikä tahansa vyöarvo sisältää ainoastaan sen arvon mitä sen saamiseen on vaadittu. Ja omasta mielestä yleensä liian vähän. Minun mielestä vyössä ei pitäisi olla harrastajan nimi, vaan vyön myöntäjän nimi tämäkin kertoisi paljon enemmän, lisäksi ehkä vähentäisi liian nopeasti myönnettyjä vöitä kun taidottomat ihmiset pelleilee opettajan nimi vyössään.

Tuossahan tietty sinänsä jaloa ajatusta, jos sillä saadaan jonkun huono itsetunto kohoamaan ja elo kohentumaan, mutta taas tullaan siihen että pit'isi kantajan olla tietoinen mistä hyvästä sen vyönsä on saanut. Paitsi jos se tosiaan on tarkoittetukin vaan "lumelääkkeeksi" itsetunnon hoitoon.

Opettajan nimi kantautuu aina siinä vyössä, minunkin mielestäni, ja opettajan vähintään tulisi voida sanoa varmuudella että joku on häneltä arvon ansainnut. Mitkä kriteerit sitten ovatkaan, miten nen vertautuvat "yleiseen mielikuvaan".

Itse näen että olen saamistani arvoista velkaa niille myöntäneille jotta pyrin tekemään parhaani niitä kantaessani.

[TheSaint]

Tuossahan tietty sinänsä jaloa ajatusta, jos sillä saadaan jonkun huono itsetunto kohoamaan ja elo kohentumaan, mutta taas tullaan siihen että pit'isi kantajan olla tietoinen mistä hyvästä sen vyönsä on saanut. Paitsi jos se tosiaan on tarkoittetukin vaan "lumelääkkeeksi" itsetunnon hoitoon.

Saa se olla miten jaloa tahansa, ja enkä nyt ole väittämässä että itsetuntokurssit olisivat turhaa, niillä ei minun mielestä vaan ole mitään tekemistä taistelulajien kanssa. Markkinointikeinona taistelulajit ovat tässä vaan niin mahtavia koska siinä on fyysinen puoli aina mukana ja puhutaan "taistelusta" oli treenit ja laji miten turhia tahansa. Markkinointi on mielikuvien myymistä ja ihmisille joille tavoite on tärkeämpi kuin opitut asiat niin helppo musta vyö kuulostaa sangen houkuttelevalta, vaikka ainut ihminen joka sitä lopulta arvostaa on se henkilö itse.

Opettajan nimi kantautuu aina siinä vyössä, minunkin mielestäni, ja opettajan vähintään tulisi voida sanoa varmuudella että joku on häneltä arvon ansainnut. Mitkä kriteerit sitten ovatkaan, miten nen vertautuvat "yleiseen mielikuvaan".

En ole varma vastauksestasi oletko samaa mieltä vai sanotko että ne kantautuvat jo aina Mielestäni ne eivät kantaudu tällä hetkellä missään lajissa johon olen törmännyt.

Itse näen että olen saamistani arvoista velkaa niille myöntäneille jotta pyrin tekemään parhaani niitä kantaessani.

Niin pelkään vain että olet vähemmistössä, omasta mielestä vyötä ei pelkästään ansaita vaan saadessaan uusi vyö pitää osoittaa että on uuden arvon arvoinen. Käytännössä se tarkoittaa kovempaa treenaamista joka askeleella.

[fuusetsu]

1. Kilpalajit (ei tasoja), luulisi olevan aika itseään selittävä käsite.

Tämä ei ole itseään selittävä käsite. Voisitko selittää?

[sikajudoka]

Otettiin tasapäin erää ja Ranskassa kaverit tulivat randorin jälkeen ihmettelemään meidän suomalaisten kovaa tasoa, vaikka oltiin vasta sinivöisiä. Sama homma Hollannissa.

Välillä olen havaitsevinani että jotkut samaistaa kuvailemasi ilmiön todelliseen kovaan tasoon. Mahdollisesti sellaiset harha-ajatukset ovat välillä osittain vyödeflaation taustalla. Vyödeflaatio saattaa olla epävarmuutta opettajiston omasta osaamisesta, jolloin halutaan tuntea ylpeyttä jostain mikä on todellisuudessa täyttä harhaa. Jos ei osata opettaa kunnolla ollaan ylpeitä siitä että omataan parhaat keltaiset vyöt.


En muuten syytä Judoa huonosta deflaatiosta. Se voi olla hyväkin. En tunne vyöjärjestelmänsä tarkoitusta. Haluan vain alleviivata että deflaation hyvyyttä ei voi todeta vertaamalla vyöarvoittain, koska silloinhan deflaatio olisi aina hyvä.

En tunne nykymeininkiä, mutta tuolloin vaikutti, että vöitä sai varsinkin muualla Länsi-Euroopassa helpommalla kuin Suomessa. Ehkä mustaan vyöhön liittyi vielä meillä 80-luvulla sellaista mystiikkaa, mistä vanhoissa judomaissa oli päästy eroon. 1. dan musta vyö ei ehkä Ranskassa tai Hollannissa ole niin ihmeellinen asia kuin härmässä. Suomessa tuolloin kilpailumenestyksellä oli suuri painoarvo graduoinneissa, mikä saattoi vaikuttaa kokonaiskuvaan.

[L.K.]

Mitä mieltä yleisesti porukka on näistä monessa lajissa olevista vaatimuksista eri tasoja varten, että pitää olla käyty x määrä leirejä ja seminaareja jne?

Minusta ne on ihan hyvä ajatus osaltaan ja ymmärrän mitä siinä haetaan, mutta asettaako se myös ihmisiä eriarvoiseen asemaan? Esim toisilla paikkakunnilla asuvilla ei ole mahdollista käydä niin usein ja helposti jollain seminaarilla/leirillä. Myös taloudellinen puoli voi jollain olla ongelma eli ei ole rahaa lähteä tapahtumiin.

[Lasse Candé]

Opettajan nimi kantautuu aina siinä vyössä, minunkin mielestäni, ja opettajan vähintään tulisi voida sanoa varmuudella että joku on häneltä arvon ansainnut. Mitkä kriteerit sitten ovatkaan, miten nen vertautuvat "yleiseen mielikuvaan".

En ole varma vastauksestasi oletko samaa mieltä vai sanotko että ne kantautuvat jo aina Mielestäni ne eivät kantaudu tällä hetkellä missään lajissa johon olen törmännyt.

Törmäile enemmän.

Olen tulkitsevani liian tiukkaa vöihin tuijottamista kohdallasi, pyhimys. En tosin voi olla varma ja nämä ovat mieltymysjuttujakin. Tarkoitan tuolla sitä että olen itse henkilökohtaisesti (sellaisissa lajeissa joissa on jokseenkin sama rooli vöillä kuin meillä) sitä mieltä että ei mitään vyötä tarvitse jälkikäteen ansaita. Opettaja arvioi onko tyypillä vain vyöt mielessä, mikä on systeeminhallinnan ja osaamisen taso ja mihin tyyppi on menossa. Jos vyöt eivät ole oppilaan motiivi, "vöiden ansaitseminen" tulee itsestään jos opettaja on katsonut asian oikein. Toki joskus elämässä tulee sellaisia vaiheita että tämä vöiden jälkikäteen ansaitseminen jää kesken.

Itse yritän aina motivoida vertaisia ja muiden lajien ihmisiä jatkamaan treenaamistaan ja olemaan vyösokeita omalla kohdallaan. Oppilaita yritän sitten motivoida epäsuoremmin, koska muuten saa motivoida ikuisesti. Treenaaminen on tärkeämpää kuin vyöt. Olen omallakin kohdallani joutunut joskus hieman miettimään kun yht'äkkiä saattaa huomata hyväksyvämpiä ilmeitä vain koska vaatteita on päivitetty. Yäk!

Opettajan kannattaa lisätä oppilaiden vastuuta asteittain. Jos ei ole luottamusta riittävästi seuraavalle tasolle, ei sitten myönnetä vöitä siitä eteenpäin. Jos vyön myöntö oli virhe, ei ole pakko tehdä samaa mokaa uudestaan ihan äkkiä. Tässä juuri onkin ongelma jos 1. dan mystifioidaan. Sen jälkeen kun on sitten "valmis" voi alkaa päteä. Siirtyä sinne "paremmalle puolelle". Siksi sekin arvo tulee myöntää ilman ylimääräisiä paineita.

[TheSaint]

1. Kilpalajit (ei tasoja), luulisi olevan aika itseään selittävä käsite.

Tämä ei ole itseään selittävä käsite. Voisitko selittää?

Otetaan esimerkiksi nykyään hyvin suosittu vapaaottelu, koska vaikka kaikki eivät sitä treenaa kilpailun tähden on se matsaaminen silmälläpitäen treenattava laji. Tästä johtuen vyöarvot ovat turhia, sillä harrastajat kokoajan kisoissa (tai ihan sparrissa) voivat seurata omaa kehitystä sen perusteella miten pärjäävät eri ihmisille.

Ja Lasselle vastaan samalla, itse asiassa minua ei vyöarvot sinänsä kiinnosta hirveästi vaan jos on hyvin jaksoitettu vaatimustasot taidoista niin se taito siinä takana on se minkä takia mielestäni vöitä ylipäätänsä jaetaan. Olen sanojesi kanssa hyvin samaa mieltä, mihin viittasin kommentissani oli enemmän sitä vastaan mitä olen nähnyt yllättävän paljon, eli tietyn arvon saavutettua alkaa semmonen hengailu eikä harrastaja treenaa enää kunnolla tai yritä tulla paremmaksi. Usein tämä on mustan vyön "kynnyksen" ylityksen jälkeen.

[AriJ]

Tarkemmin kun ajattelee - tuon TheSaintin vaparivertauksen kautta - niin miksi vyöarvoja edes tarvitaan muissa kuin japanilaisissa lajeissa, tai korkeintaan niissä jotka näistä ovat edelleen syntyneet / kehittyneet? Se koko systeemi kun on tehty sille maailmalle...

Esim. KM ja vastaavat ovat minusta hyvin siirtyneet omanlaiseen, näiden treenikulttuuria kuvaaviin, arvosysteemeihin.

[Andy]

Otetaan esimerkiksi nykyään hyvin suosittu vapaaottelu, koska vaikka kaikki eivät sitä treenaa kilpailun tähden on se matsaaminen silmälläpitäen treenattava laji. Tästä johtuen vyöarvot ovat turhia, sillä harrastajat kokoajan kisoissa (tai ihan sparrissa) voivat seurata omaa kehitystä sen perusteella miten pärjäävät eri ihmisille.

Mitenkäs BJJ? Toimiiko sama siinä vai ei?

[L.K.]

En kyllä pitäisi pelkästään sparria taitatason mittarina. Tokihan se kertoo monesta seikasta, mutta kyllä myös yleinen tekninen osaaminen esim lyönneissä ja potkuissa pitäisi merkata jotain. Eritoten jos sparrissa kuitenkin sparraillaan eri kokoisten kesken, jolloin sitten saattaa fyysiset erot jonkun verran ainakin olla jonkun puolella.

Mustaan vyöhönhän liittyy myös monessa lajissa jonkin verran sitä ohjaajastatusta/odotusta ja sen kautta se tekninen osaaminen kokonaisvaltaisesti olisi varmaan hyvä olla tietyllä tasolla, jotta sitten pystyy opettamaan asiat myös hyvin. Toki erilaiset ohjaajakoulutukset yms. voivat tulla kyseeseen ja ovatkin tarpeen,eikä pelkästään aleta opettaa kun on musta vyö lanteilla.
Eikä varmaan kaikki haluakaan?

[AriJ]

Mitä mieltä yleisesti porukka on näistä monessa lajissa olevista vaatimuksista eri tasoja varten, että pitää olla käyty x määrä leirejä ja seminaareja jne?

Minusta ne on ihan hyvä ajatus osaltaan ja ymmärrän mitä siinä haetaan, mutta asettaako se myös ihmisiä eriarvoiseen asemaan? Esim toisilla paikkakunnilla asuvilla ei ole mahdollista käydä niin usein ja helposti jollain seminaarilla/leirillä. Myös taloudellinen puoli voi jollain olla ongelma eli ei ole rahaa lähteä tapahtumiin.

Meillä ("bujinkan.fi") on neljäs kyû ja etiäpäin suoritettavissa seminaareilla, joskin semmoja on kuuden viikonm välein ja paikkakunnat vaihtuu kiertäen kaikki salit lävitse. Mutta onhan siinä hankalampaa jostain Oulusta liikahtaa kuin Hesasta....

[JanneM]

Oulusta on Helsinkiin ihan yhtä pitkä matka kuin Helsingistä Ouluun...

Aiheen vierestä: Tän on huomannut muuten kisoja järkätessä, että moni kuvittelee matkan Helsingistä esim. Jyväskylään olevan jotenkin pidempi kuin Jyväskylästä helsinkiin

[DeusVult]

Koska Helsinki on maailman napa, niin siinä joutuu aina sitten taistelemaan sitä gravitaatiota vastaan jos liikkuu Helsingistä poispäin...

[AriJ]

Oulusta on Helsinkiin ihan yhtä pitkä matka kuin Helsingistä Ouluun...

Aiheen vierestä: Tän on huomannut muuten kisoja järkätessä, että moni kuvittelee matkan Helsingistä esim. Jyväskylään olevan jotenkin pidempi kuin Jyväskylästä helsinkiin

Juuh, Hesaan Oulusta ovatkin hyvin päässeet, mutta sitten kun ollaan semmailemassa... say... Joensuussa....

Ja vastaavasti joensuulaiset ei hirveän sankasti Ouluun singahtele, se matka kun tosiaan on yhtä pitkä molempiin suuntiin

[L.K.]

Kaikkihan on tietty suhteellista ja itselle tärkeän asian takia moni on varmasti valmist käyttämään aikaa ja rahaa paljonkin.

Siltkin, tietyllä tapaa vaateet tietystä määrästä seminaareja tms. ovat jollain tasolla ehkä vähän epäreiluja joitain kohtaan. Toki, niinhän se elämä on muutenkin..