Musta vyö tai vastaava taso eri lajeissa

[Tyttö]

Krav Magassa säännöllisellä harjoittelulla voi 5-7 vuodessa suorittaa Expert 1:sen (E1) eli ns. mustan vyön. Sanoisin, että keskimäärin siihen menee kuitenkin aika paljon pidempi aika. Olen sitä mieltä, että kun magassa on suorittanut E1:sen, niin on oikeasti jo aika kova jätkä. Toivon, että taso pysyy jatkossakin kovana ja hyvänä.

[Pexi]

Meillä Suomessa Sin Moo Hapkidon puitteissa on verraten kova taso. Jos vertaamme omia ruskeitavöitä esimerkiksi Jenkkien ruskeisiin vöihin on tasoero huima. Suomen ruskeavyö(1.gup) vastaa taidoiltaan Jenkkien 1.-2.danin tasoa (hieman nyt vaihdellen tietystikin). Olen tästä trendistä iloinen, koska se kielii kansainvälisesti ehkä tasokkaammasta opetuksesta (vai kovemmasta arvostelusta?).

Kun maailmalla tapaa näitä nk. paperitiikereitä paljonkin, niin täytyy ihan oikeasti myöntää, en tunne minkäänlaista kunnioitusta heitä kohtaan. Oli lähtökohta tai ajatusmalli lajilla mikä tahansa, niin mustavyö herättää aina kunnioitusta. Ei välttämättä sen omaavien keskuudessa niinkään, mutta alemmilla arvoilla ja "siviilissä". Oman näkemykseni mukaan mustan vyön tulisikin olla siis tavoittelun arvoista. Myös esikuvana oleminen on mustanvyön kirous tai siunaus. Sitä ei välttämättä haluta ajatella sellaisena, mutta niin se vaan on, "Pienempi ottaa isosta mallia." Korkeampi arvoltaan on myös korkeampi jalustaltaan.

Minulle on aika sama mitä muut ajattelevat mustasta vyöstään, tai sen tuomasta vastuusta, jos on tuonut ollenkaan, mutta omakohtaisesti ammennan siitä ainakin oman mielenkiintoni. Olen aina ollut perfektionisti kun jokin asia koskettaa itseäni ja tällöin myös pyrin hoitamaan osuuteni kiitettävästi. En menetä yöuniani jos joku muu ei ota vastuuta asiakseen, mutta minulle se on yksi alue jolla pyrin muiden kunnioitusta luomaan. Jos ja kun opetan, toivon olevani sellainen opettaja, että minulta halutaan oppia. Eikö se kerro kunnioituksesta? Opettajan roolin lisäksi minulla on myös 1.danin rooli, jolloin edustan muita saman tason omaavia harrastajia. Näin minä sen näen. Muilla on varmasti aivan päinvastaisiakin näkemyksiä.

[Paliapna]

"musta vyö" tarkoittaa aina sitä että henkilö on vähintäänkin koboltinkova jätkä ja pudottaa kenet tahansa

Mitenköhän noiden ihmisten mielestä sitten käy, kun kaksi mustaa vyötä kohtaa toisensa.

:O Universumi tuhoutuu! tietty!

[tänäskän]

Omassa tyylissäni musta vyö tarkoittaa jotakuinkin että on lajin perusteet hanskassa. Laajemmassa mielessä siis. Sillä ei vielä automaattisesti juhlita, vaikkakin oppimisjärjestysasioiden takia siinä kohdassa pitää myös osata jotain.

Jos asia pitää ilmaista lyhyesti, näin minäkin sen ymmärtäisin. Ei pidä jäädä paikoilleen uneksimaan, vaan on vain yksi suunta, joka on eteenpäin.

[DeusVult]

"musta vyö" tarkoittaa aina sitä että henkilö on vähintäänkin koboltinkova jätkä ja pudottaa kenet tahansa

Mitenköhän noiden ihmisten mielestä sitten käy, kun kaksi mustaa vyötä kohtaa toisensa.

:O Universumi tuhoutuu! tietty!

Siitä tulee tietenkin sellainen Highlander-tyyppinen spektaakkeli, eli kipinät sinkoilee ja talot sortuu ympäriltä. Kun toinen lopulta tiputtaa sen toisen, kaikki lähiseudun hehkulamput räjähtävät komeana yhteislaukauksena.

[joksanen]

There can be only one.

[Akuma]

Onko tietoa tällaisista vyönmyöntäjätapauksista. Tai epäilystä? (Kiinnostaa yleisemmin... ei niinkään nimet.)

On tietoa. Mutta asia kiinnostaa minua enää ilmiötasolla.

Hyppään taas toiseen laitaan ja lähestyn asiaa nyt sellaisen harjoittelijan kantilta, joka on mitä todennäköisimmin altis lähtemään mukaan kaikenlaisiin vyöarvotehdasvedätyksiin. Niistähän näitä kamppailulajien namusetiä sitten omalla vuorollaan tulee. Kokemukseni mukaan nämä namusedät pelaavat sellaista ovelaa peliä, joka saa kunkin harjoittelijan tuntemaan kuin että tämä saisi treenistään koko ajan täsmälleen sitä mitä haluaakin - huolimatta siitä, mitä tämä treenaaja tekee tai kuinka kökösti ikinä suoriutuukaan. Kun sitten toisaalta ajatellaan sitä, kuinka ihmiset käyttäytyvät saadessaan mitä haluavatkin, monilla on taipumusta viitata kinttaalla kaikenlaisille siinä sivussa tapahtuville oudoille jutuille.

Useimmiten huijaukset ovat rahallisia ja ne toimivat ainoastaan joko suoraan tai epäsuorasti ahneille ihmisille. Siitä juontaa juurensa sanonta "Et voi huijata rehellistä miestä." Huijauksen "maalille" annetaan vaikutelma siitä, että tämä voi saada jotain arvokasta ilmaiseksi tai sitten "ryöstöhintaan" (jep, sille on oma sanakin) ja maali tarttuu tähän tarjoukseen. Maali tietää kyllä jossain sielunsa syvyyksissä, että mitään ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan, mutta houkutus saada se juttu tuohon alennettuun hintaan on vaan liian suuri - ja PAM! jannu on ansassa.

Ahneus on about jokaisen onnistuneen huijauksen yhteinen nimittäjä. Mutta toinen yhteinen nimittäjä on, että "maalin" - tässä tapauksessa vyöarvotehtaan jäsenkandidaatin - täytyy olla halukas lähtemään matkaan tähän juoneen; tämän kaverin täytyy nimenomaan haluta tai alkaa haluta jotain todella kovasti. Monille "onnistumisen" tunne ja selkääntaputtelu jossain vaikeasti opittavassa aiheessa on aika voimakas insentiivi.

Salin vyöarvojärjestelmä sitten joko on tai ei ole valjastettu tarjoamaan infrastruktuuri tuon hyvän olon ja selkääntaputtelun jakeluun. Kokemus osoittaa, että huijauksiin taipuvainen/ahne henkilö tulee vaihtamaan salia niin kauan, kunnes osuu sinne, jonka vyöarvojärjestelmä tarjoaa noita tuntemuksia joko ilmaiseksi tai riittävän alhaiseen psykologiseen hintaan. Harmi vaan, että tästä kaverista tuli juuri sillä hetkellä huijauksen uhri.

Musta vyö sitten vaan varmistaa, että "maali" pysyy tuon huijauksen matkassa koko lopun kamppailuharjoittelu-uransa ja mahdollisesti koko luonnollisen loppuelämänsä ajan.

[Lasse Candé]

Kiitoksia Akumalle vastauksesta!

Mielestäni opettajan kunnia-asia tulisi olla, että oppilaat etenisivät mahdollisimman lähellä minimiaikoja (tasosta tinkimättä) vyöarvoissa.

Tämä on erittäin hyvä pointti. Liiallinen varmanpäällepelaaminen tarkoittaa ettei usko järjestelmään vaan enemmän johonkin omaan käsitykseen siitä. Saattaa myös olla kyse siitä ettei osaa suunnitella sessioitaan siten että käsittelevät oikeita asioita oikeassa suhteessa.

[Mika]

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että kun Suomessa ilmeisen usein (täältä lukemani perusteella) mustia ja vähän muitakin vöitä on vaikeampi suorittaa kuin joissakin muissa maissa, sitä pidetään kovin hienona asiana, josta ollaan ylpeitä; "Me ollaan KOVIA!" Jotenkin ymmärrän tämän mentaliteetin, mutta en kylläkään ole siitä samaa mieltä. Se vain vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä.

[Jussi Häkkinen]

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että kun Suomessa ilmeisen usein (täältä lukemani perusteella) mustia ja vähän muitakin vöitä on vaikeampi suorittaa kuin joissakin muissa maissa, sitä pidetään kovin hienona asiana, josta ollaan ylpeitä; "Me ollaan KOVIA!" Jotenkin ymmärrän tämän mentaliteetin, mutta en kylläkään ole siitä samaa mieltä. Se vain vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä.

+1

[Lasse Candé]

Mikä muistuttikin minua tästä:
(Lihavointi)

Voisi myös ajatella että miksi toimia eri tavalla kuin emämaan saleilla? Tästä ajatuksena kulttuurierot jotka tulee mielestäni ottaa huomioon myös tässä; ei ehkä kannata liikaa erottua kaikista muista lajeista. Josta jatkoajatuksena, että mikä mahtaa olla tuo alkuperäinen Suomessa käyttöön otettu vyöarvoetenemismalli....?

Miksi ei kannata? Varmasti tuossa on pointti, mutta mikä?

Toimiiko järjestelmä paremmin vai huonommin kun vyönmyöntämiset kokevat deflaatiota "suomalaisemmalle tasolle"?

Se vain vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä.

Onko joissain tilanteissa jollain vaikeuttanut? (Taaskin kiinnostaa vain yleisemmin, ei tarvita esimerkkejä...)

[Jussi Häkkinen]

Se vain vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä.

Onko joissain tilanteissa jollain vaikeuttanut? (Taaskin kiinnostaa vain yleisemmin, ei tarvita esimerkkejä...)

On. Esimerkiksi Suomen Taekwondoliiton kilpailutoiminnalle koitui tästä aikoinaan aivan konkreettista haittaa. Vyöarvot laahasivat jäljessä ja näin esim. poomsetuomarikurssille pääsyssä tuli ongelmia, samoin kuin Kukkiwonin Foreign Instructor's Coursen puolella.

Syy tähän laahaamiseen oli pitkälti juuri tuo "mut meidän musta onkin kovempi/sama kuin muilla lajeilla Suomessa/me tiedetään paremmin!" -tyhmänylpeys.

Mielestäni haitta oli erittäinkin suuri. Nykyisin, onneksi, tilanne on kunnossa.

[Mika]

Se vain vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä.

Onko joissain tilanteissa jollain vaikeuttanut? (Taaskin kiinnostaa vain yleisemmin, ei tarvita esimerkkejä...)

Hypoteettisesti voisi sanoa, että esim. erilaiset kansainväliset leirit, joilla jengiä jaetaan vöiden perusteella eri tasorymiin, voivat tuottaa harmaita hiuksia opettajille, jos vöiden myöntöperusteet poikkeavat maittain selvästi.

Mitä hyötyä siitä muuten on, että Suomessa joissakin lajeissa musta vyö on vaikeampi saavuttaa kuin ihan samassa lajissa jossakin muussa maassa? Jokin syyhän tähän täytyy olla.

[Jussi Häkkinen]

Mitä hyötyä siitä muuten on, että Suomessa joissakin lajeissa musta vyö on vaikeampi saavuttaa kuin ihan samassa lajissa jossakin muussa maassa? Jokin syyhän tähän täytyy olla.

Yksi syy on esim. karatessa ollut liittotoiminta. Karaten eri tyylien vyöt pyrittiin aiemmin linjaamaan keskenään samantasoisiksi ja myös sisällöltään enemmän tai vähemmän yhteneväksi. En oikeastaan koskaan ymmärtänyt, miksi näin oli - taustalla lienee ollut jonkinlainen Finn-karate -pyrkimys tyylien yhteisleirien jne. helpottamisesta ja kilpailutoiminnallisesta ytimestä.

Sinällään itse tyyleille tästä oli pelkästään haittaa - mm. siinä muodossa, että tyyli-identiteetti oheni lähes olemattomiin ja tyylien periaatteellinen idea katosi.

Tästä on vieläkin haamuja liikkeellä. Mm. muutamaa leiriä vetäessäni (ja niihin pohjatyötä tehdessäni) olen kokenut ongelmalliseksi sen, että harjoittelijoiden oma tyyli-identiteetti on hakusessa. Onneksi näihin voi, yleensä, käyttää Finn-karate -moodia.

Mitään positiivista en näe "vyömachoilusta" seuranneen.

[Lasse Candé]

Mitä hyötyä siitä muuten on, että Suomessa joissakin lajeissa musta vyö on vaikeampi saavuttaa kuin ihan samassa lajissa jossakin muussa maassa? Jokin syyhän tähän täytyy olla.

Minä uskoisin että se lähtee perinteen maahantuonnin vaikeudesta. Menneisyydessä ei varmaan ole aina ollut tietotaitoa mitata tai opettaa systeemiosaamista, joten on mitattu tai opetettu jotain hieman siitä erottuvaa fyysisellä painotuksella. Voi myös olla vieraiden vyönmyöntäjien tapauksessa että vöitä on myönnetty kun on katsottu että "nää on kovia jossain". Spekulaatiota omalta kohdaltani, mutta ainakaan Wadossa ei ole mitään yhtä tiettyä vyöjärjestelmää sisällöllisesti ja karaten historiaa kun lukee, vaikuttaisi että ennen on vyöjärjestelmät olleet vielä löyhemminmääriteltyjä. (Onneksi kuitenkin Wadon perustaja toi esiin missä järjestyksessä katat tulee opettaa...)

Pyrkimys samankaltaistamiseen lajin sisällä on fiksu. Pienet erot sisällöissä voivat olla systeemistä riippuen ihan hyviä, esimerkiksi johtuen maayhteisön perinteistä. Tasovaatimuksissa taas on tärkeintä että homma pelittää mahdollisimman hyvin. Näkisin asian niin että siellä missä vaikuttaa hyvä opettaja, ei järjestelmällä ole niin isoa väliä kuin siellä missä ei vaikuta. Järjestelmällä sitten paikataan tätä puutetta. Tietotaidon lisääntyessä varmaan järjestelmät voivat kehittyä samankaltaisemmiksi.

Vastatakseni itse kysymykseen, hyöty voisi olla siinä että vaaditaan jotain vähän kovemmin, jos ei osata vaatia koko asiaa. Ei tule ainakaan inflaatiota kokonaisuudessaan. Hyöty olisi se että yritys pysyy kovana. Tämä voi olla hyväksi ihan lajinkin oppimisessa. Se voi olla paras mihin pystytään, silloin kun yhteisössä ei ole riittävästi osaamista. Käytäntöjen muuttaminen on hidasta hommaa.


Lähes kaikki tämä on pelkkää spekulaatiota.