Törkytappelu

[Markuss]

Niin, en suinkaan väittänyt etteikö kaikkea tårta på tårta tapahtuisi yhteiskunnassa. Mitenkään normia noiden esimerkkien kaltaiset aktiviteetit eivät toki ole.

Tuohon täytyy vielä todeta, että minä ja käsittääkseni evoluutiopsykologiakin olemme samaa mieltä.

[Mika]

Väkivalta ei vaadi harjoittelua. Viinapullo riittää.

Höpö höpö. Täytyy nyt kuitenkin muistaa että esim. baareissa se 99% asiakkaista on pitämässä hauskaa eivätkä halua tapella saatika että siitä jotenkin nauttisivat.

Rauhoitus nyt vähän. Jotenkin kovasti ylitulkitset useitakin kirjoittajia nyt. Se nyt kuitenkin on ihan päivänselvä fakta, että alkoholi on osallisena useassa väkivaltarikoksessa. Sitä ninjakin on tuossa tietenkin tarkoittanut.

[Paappa]

Jos lyöt jotakuta - vaikka puolustautuaksesi - teet tälle väkivaltaa. Harjoitellessasi kohotat väkivaltavalmiuttasi.

Ei kaikki väkivalta ole sumeaa, kohtuutonta tai edes väärin.

Tätähän se on eikä väkivalta ole missään tapauksessa väärin tai kohtuutonta, jos kysymys on itsepuolustuksesta. En missään tapauksessa dissaa urheilumetodeja, mutta henkilökohtaisesti en vain ole kiinnostunut väkivallasta urheilumuotona. Väkivalta ja urheilu ovat ainakin minulle kaksi eri asiaa. Joku muu ajattelee aivan oikeutetusti varmasti eri tavalla.

Minusta tai minulle väkivallalla on vain yksi tarkoitus, selviäminen vähimmin vammoin silloin kun joku muu halua vahingoittaa minua. En ole koskaan uskonut sellaiseen käsitteeseen kuin "reilu tappelu" vaikka sellaistakin varmaan esiintyy. Tappelu, minun kontekstissani, tarkoittaa tilannetta jossa joku haluaa tapella ja joku toinen tulee vedetyksi mukaan vastoin omaa tahtoaan. Tältä kannalta on kysymys hyvin epäreilusta tilanteesta.

Koska en itse halua tapella niin jos minut vedetään ilman omaa tahtoani mukaan, on se toinen vastuussa siitä mitä tapahtuu. Siksi minusta tuntuu että, näillä lähtöasetuksilla, ei ole olemassa "siistiä" tappelua ja "törkytappelua", on vaan tappelu josta ainakin toinen haluaa pois. Silloin käytetään niitä keinoja, jotka lain ja terveen järjen puitteissa antavat tähän mahdollisuuden.

Tee se toiselle mitä hän haluaa tehdä sinulle, mutta lopeta ajoissa.

[Rahanpesijä]

Tappeleminen ja satuttaminen on kiihottavaa, se on nastaa ja siitä tulee hyvä mieli.
Sanon minä. Ja väitänpä että se on jopa luonnollista käytöstä.

Tää on kyllä totta. Ainakin omalla kohdalla siinä mielessä, että sillä hetkellä kun vähän ojentaa harmillinen tyyppiä tai vaikkapa vain lyö tuhannen pipari jääkiekkomailan, joka ei suostunut maalin teossa yhteistyöhön niin se tuntuu uskomattoman hienolta. Hetken. Sitten iskee henkinen krapula. Tiedostan olevani pahasti valuvikainen. Sillä jos joutuisin antamaan selkään maailman suurimalle mulkulle, vaikka muita vaihtoehtoja ei edes olisi, kokisin silti syyllisyyden tunteita. Liittynee siihen, että tietäisin halunneenikin hakata tyypin. Tai jotain. Mutta joo, mussa on jotain vikaa ja tiedostan kyllä sen.

[Mika]

Sillä jos joutuisin antamaan selkään maailman suurimalle mulkulle, vaikka muita vaihtoehtoja ei edes olisi, kokisin silti syyllisyyden tunteita. Liittynee siihen, että tietäisin halunneenikin hakata tyypin. Tai jotain. Mutta joo, mussa on jotain vikaa ja tiedostan kyllä sen.

Kuten oikeasti tietänetkin, tämä on se normaali reaktio. Luulisin että ylivoimaisesti suurin osa meistä putoaa tähän kategoriaan. Molemmissa tapauksissa.

[Rahanpesijä]

Kuten oikeasti tietänetkin, tämä on se normaali reaktio. Luulisin että ylivoimaisesti suurin osa meistä putoaa tähän kategoriaan. Molemmissa tapauksissa.

On varmaan. En tosin olisi aivan varma siitä, että ylivoimainen enemmistö putoaa tähän kategoriaan. Kun kuulen suurimman osan ihmisiä selittelevän kusipäisiä tekojaan parhain päin, tulee väistämättä mieleen, että ehkäpä valuvika on mussa suurempi kuin yleensä. Syytän vanhempiani, kasvatuksessa on vikaa jos puoliensa pitämisestä tulee huono omatunto.

Mutta palataanpa aiheeseen. Tällainen keskustelu "törkytekniikoista" tms. kuulostaa vaan omaan korvaan hieman oudolta kun jotenkin tuntuis, että todella harva on esimerkiksi oikeasti kaivanut tai yrittänyt kaivaa silmiä päästä tositilanteessa. Harva tietää mistä puhuu. Siksipä olisi mukavaa jos ne (lue Aittomäki, ehkäpä muutama muu) jotka tuntevat näitä juttuja jatkais keskustelua mun hennoista vikinöitä huolimatta. Aihe on mielenkiintoinen. Mulla tosin ei ole siihen mitään annettavaa.

[Mika]

Kuten oikeasti tietänetkin, tämä on se normaali reaktio. Luulisin että ylivoimaisesti suurin osa meistä putoaa tähän kategoriaan. Molemmissa tapauksissa.

On varmaan. En tosin olisi aivan varma siitä, että ylivoimainen enemmistö putoaa tähän kategoriaan. Kun kuulen suurimman osan ihmisiä selittelevän kusipäisiä tekojaan parhain päin, tulee väistämättä mieleen, että ehkäpä valuvika on mussa suurempi kuin yleensä. Syytän vanhempiani, kasvatuksessa on vikaa jos puoliensa pitämisestä tulee huono omatunto.

Se selittely on nähdäkseni vain defenssimekanismi.

Vanhempiesi kasvatuksen sijaan syyttäisin ihmisen geeniperimää.

[Rahanpesijä]

Se selittely on nähdäkseni vain defenssimekanismi.

Vanhempiesi kasvatuksen sijaan syyttäisin ihmisen geeniperimää.

Itse koen niin, että kusipäisyys harvemmin on geeneistä kiinni. Mä kun uskon ihmisen olevan juuri niin raaka ja julma kuin millaiseksi eletty elämä on ihmisen koulinut.

[Mika]

Mjoo, varmasti pitkälti näin, mutta kyllä näitä perimmäisiä tuntoja ohjaavat myös geenit. Pystymme väkivaltaan lajitovereitamme kohtaan, mutta se aiheuttaa myös tunnontuskia monille. Molemmat ovat evoluutiopsykologian kannalta loogisia toimintoja.

[kollegiassessori]

Kehottaisin porukoita suuntaamaan tiensä kirjastoon ja noutamaan sieltä Jonathan Gloverin tiiliskiven nimeltä Ihmisyys. Ehdottoman hyvää shittiä josta löytyy mielenkiintoista katsantokantaa ja asiaa tämän(kin) ketjun asioihin.

[toni-f]

Törkytappelu...
Nimi on ehkä hiukan harhaan vievä, sillä tappeleminen yleensäkkin on mielestäni tyhmää, mutta törky itsepuolustus, jos sellainen on törkyä on ok riippuen tietysti tilanteen vakavuudesta.

Tuolla kun oli keskustelu siitä kuinka jonkun nuoren tytön kimppuun oli joku seko käynyt, niin siitä tuli mieleen se mitä minä olen opettanut vaimolleni, jos joku raiskari tai joku muu seko käy käsiks.
Pokuja munille ja nilkkoihin. Sormet tai sormi ympäri ja kun kaveri laskeutuu maahan, niin muutama muistutus vielä päähän. Kurkkuun lyöminen on myös hyvä mikä pysäyttää nopeasti miettimään, että kannattaako jatkaa.

Olin kerran vaimoni kanssa koiran kanssa lenkillä kun meitä rupes kirjaimellisesti seuraamaan yksi iso kaveri. Sanoin sille moneen otteeseen, että lähtee nyt muualle kulkee siitä vielä kun voi ja tämä haastoi, että seuraa meitä kotiin saakka. "pitkä juttu"
Kumminkin tilanne kärjistyi niin, että sanoin vaimolleni vaihtamaan suuntaa ja jatkamaan matkaa. Minä pysähdyin ja menin tämän kaverin eteen niin, että hän joutui oleen minun kanssani vastakkain. Käskytin häntä lähtemään nyt omaan suuntaansa. Samalla kun tilanne oli "tiivis" tunnelmainen, niin katsoin, että kaveri on iso ku sika, että painimaan en rupea, joten ajattelin, että ensinmäinen liikkeeni on kaksi kovaa lyöntiä kurkkuun peukalo ja etusormi auki.... Onneksi kaveri jatkoi matkaansa!!!!!!!!!!!! Kyl ol pulssi korkeella.

[Kuhmu]

Edit. Minua muuten henkkohtaisesti v!tuttaa ihan suunnattomasti tämä "taistelulaji skene" kun joka armainen kerta jos heittää ilmoille jotakin ihnisen satuttamiseen viittaavaa niin tuo väkivaltaiset päivä unet kortti nousee esille. Ja verrastaminen siihen että olisi jotenkin epänormaali kun moista edes miettii. Ja yhteisössä joka treenaa "taistelulajeja"

Kyllä omasta mielestäni satuttamiseen kykenevien ihmisten pitääkin pitää nuo päiväunensa keskimääräistä paremmin kurissa ja kontrollissa.

Näin.

Siksi toiseksi, mitä se tohtorismies kertoo sinusta, jos näet ongelmaksi sen, mitä muut jostakusta asiasta ajattelevat, vaikka ovatkin eri mieltä kanssasi? Oletko kuitenkin ihan sinut sen asian kanssa, jonka puolesta liputat? Minussa ei nimittäin lainkaan herätä harmistusta tai mitään muitakaan tunteita se, että joku on vaikkapa tästä asiasta kanssani eri mieltä.

Vaikka yllä oleva kappale saattaa vaikuttaa henkilöön menevältä - jota se tietysti tahattomasti onkin - on siihen yritetty kylvää aihetta koskeva siemen...

Mitä minä liputan?? Kertoisitko minulle sen Mika?, herätän keskustelua aivan arkisesta osasta normaalia itsepuolustusta näitä fishookkauksia ym juttuja on "hammaslääkäri liiton hyväksymät" lajit täynnä ja sinällään luontainen moodi puolustautua jos niikseen on. On aiheessa siemen kylläkin ja melko fiksu sellainen mutta ennen kaikkea meininki oli huastella puhtaasti tekniikasta sekä taktiikasta. Ei väkivalta fantasioinnista, ja se minusta on hullua että porukka treenaa lyömään KOVAA ja sanan satuttaminen esittäminen on jokseenkin outoa monen mielestä. Ja sen puoleen ennemmin minä tökin silmiin jotakin jos tarve on kuin lyön niin kovaa kuin voin ja minä oon oikeasti aika huono. Se ensiksi mainittu on huomattavasti inhimillisempi vaihtoehto. Minkäs takia se satuttumisen ajatteleminen on näin kamppailulajien yhteydessä jokseenkin outoa? Miksi se on verrattavissa väkivaltaisiin päiväuniin? Miksi puukon treenaaminen on hyväksyttyä ip kontekstissa? Ja miksi esim pekiti tirsia kalin treenaaminen on "normaalia" ja ei herätä tunteita? Mutta sana yhdistelmä mahdollisimman tehokas satuttaminen omaa aivan selkeä arvolatauksen? Vai kuvittelenko minä vain? Ja daito ryun treenaaminen on kivaa ja auvoista historia puuhastelua vaikkakin se tekniikka on.. jotakin. Judon perusheitot asvaltille suoritettuna osaavan judokan toimesta? Minkä puolesta me liputamme? Kuten mainitsinkin että itse en ole äärimmäisen brutaaliuden kannalla, mutta pitäähän sitä osata jos tarve on. Ja kaikkihan täällä osaa kun kerran treenataan. Se minua edellenkin riepoo että oikea tappelus jaotellaan "hyvään" ja "huonoon". Vaikka aivan samaa möyrimistä ja tuhuoamista se loppupeleissä on. Varmaankin olen väärässä ja kohta joku selittää minulle sitä miten kotegaeshi on inhimillinen keino viedä hyökkääjää satuttamatta. Kruts ja krats. Mutta minä olen IHAN oikeasti liian huono ja tyhmä älyämään näitä juttuja.

Ei ole hyvää tai huonoa tapaa tapella, loppujen lopuksi jokainen tapa millä selvitään on se oikea, oli laji tai tyyli mikä hyvänsä.Juuri sen ihmisen tapa tapella ja selviytyä juuri siinä tilanteessa ratkaisee.

[Ile]

Kehottaisin porukoita suuntaamaan tiensä kirjastoon ja noutamaan sieltä Jonathan Gloverin tiiliskiven nimeltä Ihmisyys. Ehdottoman hyvää shittiä josta löytyy mielenkiintoista katsantokantaa ja asiaa tämän(kin) ketjun asioihin.

+1

Yhdyn. Raskas ja hyvin yksityiskohtainen pläjäys siitä, että miksi helvatussa tämä kaikki (lähestymiskulmana raakuuteen ovat 1900-luvun kauheudet) tapahtui. Aika työläs kyllä vetää kokonaan läpi eli voi poimia herkkupalojakin

[Kalle Koskinen]

Mulle tuli mieleen tässä yks tapaus kun selitin kiinnostuneelle sällille mitä ja miten suurinpiirtein CK:ssa ja Kas-Pinissa treenataan. Jannu meni vaikeaksi ja rupes sopertamaan jotain treenaamastaan aikidosta ja siitä miten hän ei ikinä vois kuvitellakkaa treenaavansa noin ja tekevänsä kellekkää noita juttuja vaikka ois hengenlähtö lähellä.

Olisit vain suoraan sanonut, että juttelit minun kanssa. En itse tosin muista keskustelua, mutta kuulostaa ihan minulta.

[Lohikäärmepallo]

Mitenkäs sitten toimitaan, kun törkyjutut on tehty ja jälkipeli alkaa? Siis välttämättä vastuuseen ei joudu teoistaan lain edessä, kun tuo kontrulli se ei vaan ole täydellistä. Kuitenkin omaan mieleen jää aina muistikuvia ja tuntemuksia. Itsellä meni aikanaan kauan, jopa viikkoja, päästä yli siitä kun jonkun kanssa oli joutunut kolistelemaan päätään. Nykyään menee muutama minuutti että paha maku häviää suusta ja päätös olla seuraavalla kerralla ilkeämpi syntyy. Tietysti jos tilanne menee jotenkin niin, että itse jään selvästi voitolle, niin silloin olo on hyvä vielä pitkään sen jälkeenkin.

Oma elämä on ollut jo joitakin vuosia sellaisella raiteella, että olen alkanut ajattella ettei ole olemassa mitään erityistä syytä ajatella kanssaihmisistä hyvää ja pyrkiä aina diplomaattiseen ratkaisuun. Jossain kohden kulkee raja, jonka jälkeen ihmisten tahallinen satuttaminen on hyvä keino toimia. Mieluummin olisin syntynyt kusipääksi, mutta käyhän se tietysti näinkin.