Tuon ampumapainin idea lienee se, että pyssymies on hyvis, joka ei halua ampua kaveria, joka ei tee muuta kuin yrittää vähän painia. Pyssyn antaminen toiselle ei kuitenkaan ole ehkä järkiveto.
On tietenkin vaikea sanoa, miten hyvä pitää olla, että voi sparrata kovaa. Ihan selvä kuitenkin on, että nuo kaverit eivät ole riittävän taitavia, pl. ehkä se yksi pari ja sekin isolla ehkällä. Miten sitä taitoa mitataan? Voisin tietty nimetä omasta seurasta kavereita, jotka ovat tarpeeksi taitavia ja niitä, jotka eivät ole, mutta mitä se kertoo kellekään, joka ei niitä tunne? Treeniajoista on turha puhua. Jos treenaa pelkkiä liikesarjoja, saa treenata miten kauan hyvänsä, eikä saavuta riittävää tasoa. Samoin, jos treenaa kerran kuussa, voi treenata sen parikymmentä vuotta ja aina on liian huono. Toisaalta jos on lahjakas ja treenaa pirusti, voi ehkä puhua kuukausista, eikä vuosista. Potkunyrkkeilyssä on käytännössä vihreään vyöhön mennessä saavutettava riittävä taso.
Tuossa on lisäksi se huono puoli, että kaverit, jotka aloittavat sparrauksen tuolla tavalla, eivät ikinä opi ottamaan kontrolloitua sparria, kun ovat paniikissa pelätessään toisen mätkivän heistä ilmat pihalle. Lisäksi tuollainen on hyvin vaarallista. Kävin juuri tänään leuasta matossa ja voin vakuuttaa, ettei ole herkkua, kun päätä särkee, eikä ajatus kulje.
Jos aloittelijoita halutaan pitää kovilla, on paljon fiksumpi ajatus se, että he sparraavat jonkun osaavan kaverin kanssa, joka painostaa kovasti, muttei lyö kovaa ainakaan päähän. Se, että aloittelijat laitetaan mätkimään toisiaan täysillä, on yksinomaan järkiheittoa.