Kamppailulajit, väkivalta ja moraali

[Yodhi]

Sohaisen nyt varmasti muurahaispesään, mutta kokeillaan...

Kerran olin täällä Kokkolan Rockissa, istuttiin seuralaisen, erittäin kauniin ja huomattavasti nuoremman tytön kanssa tiskillä.
Nuori koltiainen tulee kysymään neidiltä haluaisikö hän kenties liittyä pöytäseurueeseen tuolla taaempana.
Likka vastasi kohteliaasti jotta ei kiitos, jätkä jäi jotain siihen vielä tinkimään jolloin likka toisti, aika painokkaasti.
Tajushan se häipyä, mutta piti kuin pitikin vilkasta mua pilkallisesti.
Error.
Annoin jätkälle aikaa päästä pöytäänsä, kävelin perässä ja annoin sellasen tillikan korvalle että kajahti.
Kattelin muita kolmea ja hetiku suu aukes, paf. Tää eka sai kämmenselästä, muut kaks vaan kämmenpuolta. Neljäs oli kovin kiinnostunut kengistänsä atm.
Nuoria poikia parisskaymmenessään, reidet ohuempia ku mun forkku.
Mutta silti.
Joskus on opittava kovan kautta.

Eikä kellään paikallaolevalla ollu asiasta juurikaan sanomista.
Portsari kuulu sanovan sälleille myöhemmässä vaiheessa jotta "kapakassa saa mitä tilaa".
Ehkä puhuivat eri asiasta, menetiedä.

Et mielestäsi käyttänyt turhan kovia keinoja? Jos tyyppi ei ollut millään tavalla fyysinen ja lähti ihan likan omasta kehotuksesta, eikö tilannetta olisi voinut jättää siihen? Ja eikö perään lähteminen ja ikään kuin puun takaa hyökkääminen ollut mielestäsi yhtään alhainen keino? Saati sitten vieressäolijoiden pahoinpitely ilman provokaatiota ? Näin minä tilanteen ainakin tekstistäsi tulkitsin, kerro ihmeessä, jos se ei mennyt noin. Ylipäätään luen teksteistäsi vähän turhan kärkästä ja provosoimatonta väkivallan käyttöä, ja olen aika paljon samoilla linjoilla kuin tinketzione tuossa parin sivun takana...

Jännä tämä tapaus on ihan senkin takia, että täällä ovat monet kertoneet tositilanteiden syntyneen siitä, kun ovat menneet juttelemaan jollekin tytölle ja yhtäkkiä sitten onkin väkivaltainen poikakaveri tullut paikalle ja tilanne mennyt ikäväksi, vaikka omat tarkoitusperät eivät ole olleet pahat. Onko tämä nyt juuri sellainen tilanne, mutta sen öykkäripoikakaverin näkökulmasta?


Ylipotkija: Jaettu Tositilanteet-ketjusta.

[ka1]

Tää moralisointi on nyt vähän huvittavaa, ja sitäkin hyödyttömämpää... Sen lisäksi että kyseessä oli kerrotun mukaan aika lievä tilanne, niin mitä te niinkun luulette väkivallan ja tappelun olevan? Joka jätkä on joka hetki vääryyttä vastaan taisteleva ritari kiiltävässä haarniskassaan? Se kuvio on ennemminkin tyyppiä "toi jätkä ei miellytä, hakataanpa se tårta på tårta". Ja luitteko nyt tätä Aittomäen viestiä?

[Yodhi]

Tää moralisointi on nyt vähän huvittavaa, ja sitäkin hyödyttömämpää... Sen lisäksi että kyseessä oli kerrotun mukaan aika lievä tilanne, niin mitä te niinkun luulette väkivallan ja tappelun olevan? Joka jätkä on joka hetki vääryyttä vastaan taisteleva ritari kiiltävässä haarniskassaan? Se kuvio on ennemminkin tyyppiä "toi jätkä ei miellytä, hakataanpa se tårta på tårta". Ja luitteko nyt tätä Aittomäen viestiä?

Luimme, kiitokset teitittelystä. Luimme kahdestikin. Etenkin tuon viestin valossa tällaiset sankaritarinat tuntuvat niin turhilta: annetaan glorifioivaa kuvaa väkivaltaisesta käytöksestä ja nostetaan omaa egoa kertomalla jatkuvasti omasta fyysisestä ylivoimaisuudesta, mutta samaan aikaan ollaan sitten täynnä itseinhoa tällaisen käytöksen takia? Menisi vähän paremmin kaaliin, jos noita tarinoita ei tulisi jatkuvalla mitalla ja ilman mitään merkkiä siitä itseinhosta tai minkäänlaisesta kehityksestä asian suhteen.

Moralisointini voi olla huvittavaa ja sitäkin hyödyttömämpää, mutta jos viestien hyödyllisyydestä puhutaan, en myöskään näe kovin paljon hyötyä olevan noissa Aittomäen sankaritarinoissa, niissä kuin ei muuta opetusta tunnu olevan kuin "väkivalta on kuul ja sillä saa pimppaa". No, ehkä en vaan osaa lukea niitä piilomerkityksiä.

Tuota muuta osiota väkivallan ja tappelun merkityksestä liittyen tähän asiaan en oikein tajunnut. Väkivalta on väkivaltaa ja tappelu tappelua, mutta lukemani perusteella suurin osa potkulaisista tuntuu ymmärtävän, milloin se on tarpeen ja milloin ei.

[ka1]

Tää moralisointi on nyt vähän huvittavaa, ja sitäkin hyödyttömämpää... Sen lisäksi että kyseessä oli kerrotun mukaan aika lievä tilanne, niin mitä te niinkun luulette väkivallan ja tappelun olevan? Joka jätkä on joka hetki vääryyttä vastaan taisteleva ritari kiiltävässä haarniskassaan? Se kuvio on ennemminkin tyyppiä "toi jätkä ei miellytä, hakataanpa se tårta på tårta". Ja luitteko nyt tätä Aittomäen viestiä?

Luimme, kiitokset teitittelystä. Luimme kahdestikin. Etenkin tuon viestin valossa tällaiset sankaritarinat tuntuvat niin turhilta: annetaan glorifioivaa kuvaa väkivaltaisesta käytöksestä ja nostetaan omaa egoa kertomalla jatkuvasti omasta fyysisestä ylivoimaisuudesta, mutta samaan aikaan ollaan sitten täynnä itseinhoa tällaisen käytöksen takia? Menisi vähän paremmin kaaliin, jos noita tarinoita ei tulisi jatkuvalla mitalla ja ilman mitään merkkiä siitä itseinhosta tai minkäänlaisesta kehityksestä asian suhteen.

Moralisointini voi olla huvittavaa ja sitäkin hyödyttömämpää, mutta jos viestien hyödyllisyydestä puhutaan, en myöskään näe kovin paljon hyötyä olevan noissa Aittomäen sankaritarinoissa, niissä kuin ei muuta opetusta tunnu olevan kuin "väkivalta on kuul ja sillä saa pimppaa". No, ehkä en vaan osaa lukea niitä piilomerkityksiä.

Tuota muuta osiota väkivallan ja tappelun merkityksestä liittyen tähän asiaan en oikein tajunnut. Väkivalta on väkivaltaa ja tappelu tappelua, mutta lukemani perusteella suurin osa potkulaisista tuntuu ymmärtävän, milloin se on tarpeen ja milloin ei.

... Ok, tämä asia ei oikeastaan kuulu minulle. Näemme asiat vahvasti erilailla, enkä usko että tilanne muuksi muuttuu.

[Yodhi]

... Ok, tämä asia ei oikeastaan kuulu minulle. Näemme asiat vahvasti erilailla, enkä usko että tilanne muuksi muuttuu.

Aamen sille.

Näin yleisenä huomiona, ei mitenkään sinulle osoitettuna, ka1, tuntuu Potkua vaivaavan pieni sisäinen ristiriita. Kovasti täällä keskustellaan siitä, miten väkivaltatilanteita tulee välttää ja jos niitä syntyy, miten tulee pitää väkivalta suht minimissä. "Joo, de-eskaloidaan, de-eskaloidaan", pojat nyökyttelevät joukolla ja taputtelevat toisiaan selkään, kun joku on onnistunut hienosti hoitamaan uhkatilanteen ilman väkivaltaa. Ja kuitenkin samaan aikaan Potkun suurin väkivaltatilanteiden eskaloija on myös Potkun suurin sankari. Kari kertoo, kuinka on nukuttanut jonkun harmittoman vässykän suurin piirtein ihan vain sen takia, että pystyy siihen, ja potkulaiset taputtavat ja huutavat bravoa jonossa. Mikä tässä yhtälössä mättää?

[bodyguard]

Noin yleisena huomiona voisin sanoa etta muutaman aanekkaan kirjoittajan viesteja ei pida erehtya pitamaan minaan yleisena mielipiteena. Sama ongelma on tietysti yleisesti kaikilla keskustelufoorumeilla etta sen aanekkaimman ja karkkaimman osaston mielipidetta voi luulla kovinkin yleiseksi ellei jotenkin kuule mielipiteita silta hiljaiselta kansanosalta joka tyytyy vaan haukottelemaan taustalla.

[Yodhi]

Noin yleisena huomiona voisin sanoa etta muutaman aanekkaan kirjoittajan viesteja ei pida erehtya pitamaan minaan yleisena mielipiteena. Sama ongelma on tietysti yleisesti kaikilla keskustelufoorumeilla etta sen aanekkaimman ja karkkaimman osaston mielipidetta voi luulla kovinkin yleiseksi ellei jotenkin kuule mielipiteita silta hiljaiselta kansanosalta joka tyytyy vaan haukottelemaan taustalla.

Pidetään tämä mielessä. Kiva olisi tietysti tietää, mikä sitten on yleinen tai enemmistön mielipide ja miksi sitä ei tuoda kuuluviin. Eikö kiinnosta, ollaanko nämä keskustelut käyty jo liian monta kertaa tai onko keskustelu aiheesta hedelmätöntä kaiken kaikkiaan, pelottaako äänekkään ja kärkkään osaston vastareaktio... Kuulisin mielelläni aiheesta enemmänkin niitä potkulaisia, jotka kannattavat sen de-eskaloivamman lähestymistavan käyttämistä ja siitä puhumista ihan oikeasti, eikä vain silloin, kun Karin tarinat eivät satu olemaan hauskempia.

[tohtorismies]

Lie tuo Kari kertonut mitä hän on mieltä väkivallasta jo pari viestiä sitten sekä millaista on elää niitten tehtyjen tekojen kanssa, näistä Karin tarinoista voi oppia todella paljon jos haluaa. Ja hän itsekkin niin on sanonut että keveällä tyylillään on merkitys. Onhan de-eskaloinnistakin aika paljon ollut puhetta täällä. Ja minkäs sille mahtaa jos melko moni potkusta on täysiä vässyköitä jotka ei saa nukuttua kahteen viikkoon jos joku katsoo bussissa vinoon ja törmää jopa kävellessään tähän uhriin . Perustakoon joku puhe judo ketjun jonnekkin, se voisi olla se juttu. Ja noista Karin tarinoista.. Vaikka moni inhoaakin hänen tyyliään sekä tekojaan niin olisiko mahdollistas irrottautua omasta itsestään sekä ennakkoluuloistaan vähäksi aikaa ja poimia sen teknisen sekä taktisen mallinnuksen hänen stooreistaan? Koska siksi ne tarinat ovat tarkoitettukin, kuten hän itsekkin jo pari viestiä sitten sanoi..

[JanneM]

Mun mielestä on hyvä, että Kari puhuu suoraan ja kertoo tarinoita tosi elämästä.
Karin elämä on ollut normi jarmon mittakaavalla laskettuna.erittäinkin vaiheikas ja täynnä tapahtumia. Näin olen ainakin itse ymmärtänyt. Kirjaa odotellessa edelleen...

Mutta se ei silti tässä kyseisessä takaapäin avokkaalla LÄPS tapauksessa poista sitä faktaa, että se oli nyt vaan vltun tyhmää. Jos kundi lähti pois eikä käyttäytynyt typerästi, niin läpsyt hänelle ja varsinkin hänen kavereilleen olivat täysin turhia.
Tietenkin jos tilanteesta on lähdetty "wittumikähutsujamätapantonjätkänvieläsaatanamurmurmur" kommenteilla ja pöydästä on komppiryhmä lyönyt rytmiä, niin ihan oikeutettuja läpsyjä mun mielestä. Nyt tarttis vähän tietää enemmän.
Nyt jää sellainen kuva, että on menty juttelemaan, saatu siipeen ja vielä turpaankin kaupan päälle.

[Yodhi]

Lie tuo Kari kertonut mitä hän on mieltä väkivallasta jo pari viestiä sitten sekä millaista on elää niitten tehtyjen tekojen kanssa, näistä Karin tarinoista voi oppia todella paljon jos haluaa. Ja hän itsekkin niin on sanonut että keveällä tyylillään on merkitys.

En epäile, etteikö Karin viesteistä voisi oppia esim. väkivallasta ja sen vaikutuksesta ihmiseen, mutta usein vaikuttaa, että niistä voi ensisijaisesti oppia lähinnä sen, että jos fyysiset kyvyt riittävät, muilla ihmisillä voi pyyhkiä lattiaa ihan oman halun mukaan, sen tarpeellisuudesta riippumatta. Ei auta, jos yksi viesti kahdestasadasta puhuu tietynlaisen elämän raadollisuudesta ja huonoista puolista opettavaiseen sävyyn, jos ne loput 199 lähinnä glorifioivat sitä. Ehkä olen huono oppilas, mutta liekö opettajakin sitten voisi miettiä opetustapojaan, jos viesteistä välittyy ainakin tähän päähän lähinnä se aiemmin mainitsemani kuva, että väkivalta on hienoa ja sillä saa sitä piparia.

Onhan de-eskaloinnistakin aika paljon ollut puhetta täällä. Ja minkäs sille mahtaa jos melko moni potkusta on täysiä vässyköitä jotka ei saa nukuttua kahteen viikkoon jos joku katsoo bussissa vinoon ja törmää jopa kävellessään tähän uhriin . Perustakoon joku puhe judo ketjun jonnekkin, se voisi olla se juttu.

Tuo oli kyllä hieno kommentti. Taisit samalla juuri osoittaa sen vaikutuksen, mikä useimmilla Karin viesteillä vaikuttaa olevan lukijakuntaan. Vässyköitä ollaan, jos halutaan de-eskaloida, porukkaa ei vedetä levyiksi päivätyönä ja sen jälkeen painuta panemaan mallipimuja.

Ja noista Karin tarinoista.. Vaikka moni inhoaakin hänen tyyliään sekä tekojaan niin olisiko mahdollistas irrottautua omasta itsestään sekä ennakkoluuloistaan vähäksi aikaa ja poimia sen teknisen sekä taktisen mallinnuksen hänen stooreistaan? Koska siksi ne tarinat ovat tarkoitettukin, kuten hän itsekkin jo pari viestiä sitten sanoi..

Piristävää, että näin kovasti haluat puolustaa Karia ja hänen sanomaansa. En tosin epäile, etteikö hän kykene siihen itsekin, kyvyt kyllä riittävät silläkin saralla.
Näytä minulle tuossa aiemmin liimaamassani tarinassa se tekninen ja taktinen mallinnus kaiken sen turhan uhon ja kukkoilun takana, niin ehkä minäkin sitten ymmärrän ja osaan irroittautua näistä akkamaisista ennakkoluuloistani.
Enkä minä Karin viestejä ja tekoja inhoa, vaikka ne usein turhan vastenmielisen reaktion herättävätkin. Ehkä olen vain niin vässykkä, etten tajua.

EDIT: Ja tosiaan, kuten JanneM näköjään väliin on ehtinyt sanoakin, tuosta Karin viimeksi kertomasta tarinasta pitäisi tietää vähän enemmän. Tällaisenaan se ainakin vaikuttaa ihan turhalta väkivallalta tilanteessa, joka sitä ei missään nimessä vaadi.

[Mjölnir]

Kuulisin mielelläni aiheesta enemmänkin niitä potkulaisia, jotka kannattavat sen de-eskaloivamman lähestymistavan käyttämistä ja siitä puhumista ihan oikeasti, eikä vain silloin, kun Karin tarinat eivät satu olemaan hauskempia.

Voisin kertoa useita tarinoita siitä, miten väkivalta on vältetty väistämällä tai puhumalla, mutta kun ne tarinat ovat niin tylsiä.

[Yodhi]

Kuulisin mielelläni aiheesta enemmänkin niitä potkulaisia, jotka kannattavat sen de-eskaloivamman lähestymistavan käyttämistä ja siitä puhumista ihan oikeasti, eikä vain silloin, kun Karin tarinat eivät satu olemaan hauskempia.

Voisin kertoa useita tarinoita siitä, miten väkivalta on vältetty väistämällä tai puhumalla, mutta kun ne tarinat ovat niin tylsiä.

Voisiko niistä silti oppia jotain konkreettisia keinoja mahdollisia uhkatilanteita varten, jotain vastakkaisia keinoja toisten opettamalle "turpaan vaan vässyköitä ja mielellään vielä nöyryytys perään" -tyylille?

En kiellä sitä, etteikö de-eskaloinnista olisi keskustelua, onhan sille muistaakseni ihan oma ketjunsakin. Tietysti siitä on tylsempää puhua kuin sankaritarinoista, mutta uskoisin, että sillä saralla ihmisillä olisi ehkä enemmän syytä kehittyä. Useimmilla täällä tuskin on Karin kykyä selviytyä nujakoista lähes aina voittajana, joten liekö olisi järkevämpää miettiä niitä muita keinoja ja kannustaa ihmisiä niihin. Itseinhoa tai ei, väkivallan esittäminen glorifioivassa valossa on mielestäni aina jotenkin... alkukantaista ja epäilyttävää.

[Mjölnir]

Useimmilla täällä tuskin on Karin kykyä selviytyä nujakoista lähes aina voittajana,

Tästä en oli niinkään varma. Silloin kun aloin ammatikseni joutua tekemisiin väkivallan kanssa, ja ensimmäiset tositilanteet tulivat, olin pettynyt siitä, kuinka helppoja monetkin tilanteet olivat. Siis fyysisesti helppoja. Suurimmassa osassa tilanteita ei ole koskaan tullut mitään painia tai nyrkkitappelua, ja fyysisen voiman käyttö on kestänyt luokkaa alle viisi sekuntia. Uskon, että täältä löytyy paljon henkilöitä, jotka pystyisivät samaan helposti.

[Mjölnir]

Kuulisin mielelläni aiheesta enemmänkin niitä potkulaisia, jotka kannattavat sen de-eskaloivamman lähestymistavan käyttämistä ja siitä puhumista ihan oikeasti, eikä vain silloin, kun Karin tarinat eivät satu olemaan hauskempia.

Voisin kertoa useita tarinoita siitä, miten väkivalta on vältetty väistämällä tai puhumalla, mutta kun ne tarinat ovat niin tylsiä.

Voisiko niistä silti oppia jotain konkreettisia keinoja mahdollisia uhkatilanteita varten, jotain vastakkaisia keinoja toisten opettamalle "turpaan vaan vässyköitä ja mielellään vielä nöyryytys perään" -tyylille?

No, vaikka esimerkiksi: erään kaverin kanssa oltiin kerran baarissa, kun joku tyyppi tuli tönimään. Kun ei haluttu pilata iltaa, niin lähdettiin toiseen baariin.

edit: ongelma lienee lähinnä edes muistaa näitä tilanteita, jotka on hoituneet "hyvin".

[tohtorismies]

Janne M on asian ytimessä, niin minustakin tuo edellinen tapaus on tyhmä. Mutten minä oikein jaksa tarttua tyhmyyksiin. Yritän vaan poimia ne taktiset pojot noista teksteistä. Suojanen taasen on tehnyt erinomaista työtä potkun kautta käsitelläkseen niitä reaktioita mitä uhkaavassa tilanteessa tulee sekä etäisyyden hallintaa ynnä muuta taktiikkaa mitä tilanteessa tarvitsee. Siitä de-eskaloinnista niin paljon kuin kirja nimeltä bouncers guide to barroom brawling tuleekin herättämään huvitusta potkulaisten joukossa niin suosittelen syvästi kaikille eskaloinnnista ja de-eskaloinnista kiinnostuneille. Mitenkäs usein muuten olette joutuneet tämän "haastattelun" kohteeksi? Eli perusmittailut. Noistakin Kari A on puhunut kansankielellä todella paljon, sekä sen pre-emptiven vetämisestä ja sen merkityksestä hyökkäävän ryhmän moraaliin aivan samaa kamaa siis mitä sammy francokin ynnä muut myövät mutta erilaisella ulosannilla. Runomitalla siis. Ja itse en ihaile väkivaltaa sen enempää kuin kukaan treenari. Kaikille treenaajillehan väkivalta on vastaus johonkin. Nämä perustaktiset asiat yodhi on kyllä hyvä ottaa haltuun mitä de-eskalointiin tulee. Ei päästä tilannetta "koskaan" siihen pisteeseen että de-eskaloinnin tarve tulee on sääntö nro yksi eli havaitseminen ympäristön tarkkailu mukaanluettuna paikkojen missä liikkuu sekä aikojen valitseminen kuten järkikin jo sanoo niin aamuneljän aikaan sinne snägärille ei kande mennä, jos pysyy kotona selvinpäin niin mahdollisuus nujakkaan on huomattavasti pienempi. Sääntö nro2 on etäisyys ei päästä iholle sitä v!ttu mä vedän sua neulaan miestä, kuvitteellinen turva raja jonka jälkeen antaa itselleen luvan toimia. Sääntö nro 3 se puhe judo itse, eli joko vetää kovaa jätkää jos jerkkua toimimiseen on tai sitten heittää vässykkä moodille ja minä en halua tapella jne jne mene pois jne. Voi ratkaista itsessään tilanteen siihen tai antaa aikaa sille että voi toimia. Toiminen tarkoittaa sitä että toimii, juoksee karkuun(ja lähtee paneen mallityttöjä) riippuen tilanteesta tai vetää neulaan kaveria ja lähtee paneen mallityttöjä. Sääntö nro 4 By bodyguard ja kari a, lähtee paneen mallityttöjä.

Edit. Mjölnirillä on erinomainen sääntö ykkösen toteutus tuossa. Lähdittekö muuten paneen mallityttöjä?