Noista sensei ja senpai nimityksistä omien kokemusteni mukaan (osa onkin jo tullut esille muiden teksteissä, mutta ehkä nämä vielä hieman selventävät asioita):
Senpai-kohai suhde on mielestäni aina henkilökohtainen (eli se on aina suhde "minun" ja "jonkun toisen" välillä) ja ryhmän sisäinen. Esimerkiksi toisen lajin henkilö ei ole minulle senpai vaan hän on aina ulkopuolinen, jota kohdellaan kohteliaasti, mutta suhde on etäinen. Samalla minun senpai on jonkun toisen samaan ryhmään kuuluvan henkilön kohai.
Senpai nimitystä käytetään aika harvoin, mutta sitäkin silloin tällöin kuulee. Yleensä minä olen käyttänyt jollekin kolmannelle henkilölle kertoessani senpaistani. Tällöin tämä kyseinen henkilö ymmärtää myös meidän kahden välisen "hierarkian" ja osaa käyttäytyä oikein ja ymmärtää minun käyttäytymistä. Samasta on oikeastaan kyse käyntikorttien antamisessa, niistä selviää toisen henkilön sosiaalinen asema omassa ryhmässään (yrityksessään). Tämän vuoksi japanilaisille on aina tärkeää että esittely tehdään oikein. Ilman tätä sosiaalista viitekehystä he ovat ikäänkuin "hukassa" sen suhteen miten käyttäytyä ja tuntevat vaivaantuvansa. Samanlaista vaivaantumista he tuntevat, mikäli käyttää liian kohteliasta kieltä tutuille.. melkoista sosiaalista pujottelua siis varsinkin ulkomaalaiselle.
Senpai-kohai suhde on myöskin "pysyvä", mutta ei tarkoita ainoastaan kohain velvollisuutta senpaita kohtaan, vaan senpailla on myös vastuu kohaista. Olen nähnyt esimerkiksi työssä käyvien senpaiden (ja senseiden) tarjonneen aterian opiskeleville kohaille ja muutenkin auttaneen heitä eri tilanteissa, ja olen itsekin joutunut kantamaan vastuuta eräästä "nuoremmasta" harjoittelijasta. Olen myös kuullut (varsinkin koulun urheiluseuroissa) siitä, miten nuoremmille nakitetaan vaatteiden pesut ja muut ikävemmät hommat, joten tämäkin on lienee ryhmä/laji riippuvaista.
Usein käytetty vertaus "isosta veljestä" on mielestäni varsin osuva, kun miettii minkälainen rooli isolla veljellä on perinteisesti ollut. Senpai nimitystä ei kuitenkaan käytetä samoin, kuin senseitä nimen lopussa ja jos jotakuta koko ajan nimitettäisiin nanonano-senpaiksi, kuulloistaisi se oudolta.
Sen sijaan sensei nimitystä ei kannata unohtaa, jos todella on kyse senseistä. Japanissa yleensäkin kielellä ilmaistaan voimakkaasti sosiaalisia suhteita. Tätä nimitystä voidaan käyttää myös oman ryhmänsä ulkopuolisista henkilöistä. Meillä oli salilla yksi 2. dan (='aloittelija'), jota eräs 8. dan nimitti senseiksi sen vuoksi, että Toriyama-sensei on lääkäri. Samainen 8. dan käytti myös sensei nimitystä seurojen pääohjaajista, mutta ei nimen yhteydessä, vaan puhuessaan heidän asemastaan. Tällöin sensei-nimityksen voisi ymmärtää tavallaan tehtävänimikkeenä (vrt. ideologinen johtaja vs. toimitusjohtaja
).
Joka tapauksessa sensei nimitykseen liittyy selkeästi kunnioittava konnotaatio. Sitä käytetään koulujen opettajista, professoreista, lääkäreistä ja muista (perinteisesti) arvostetuista henkilöistä, sekä tietysti budô-lajien ja perinteisten taidemuotojen opettajista.
Japanissa joissain lajeissa shodan tarkoittaa kyllä ihan oikeastikin sitä, että siitä se harjoittelu alkaa, sillä kyû-arvot eivät ole käytössä.
Iaidôssa eteneminen on seuraavan kaltaista (Skandinaviassa, Muso Shinden ryû):
6. kyû - pitää osata viisi ensimmäistä tekniikkaa, omistaa iaito ja hakama ja olla liittyneenä sensein dôjôn väh. 3 kk ennen graduointia
5. kyû - väh. 3 kk edellisen rekisteröimisestä
4. kyû - väh. 3 kk edellisen rekisteröimisestä
3. kyû - väh. 3 kk edellisen rekisteröimisestä
2. kyû - väh. 3 kk edellisen rekisteröimisestä
1. kyû - väh. 6 kk edellisen rekisteröimisestä
1. dan - väh. 1 vuosi ja 1 sensein leiri 1. kyûn diplomista
2. dan - väh. 2 vuotta ja 2 sensein leiriä 1. danin diplomista
3. dan - väh. 3 vuotta ja 3 sensein leiriä 2. danin diplomista
4. dan - väh. 4 vuotta ja 4 sensein leiriä 3. danin diplomista
5. dan - väh. 5 vuotta ja 5 sensein leiriä 4. danin diplomista
Nämä ovat siis liiton /yhdistyksen (Nihon Iaidô Kyôkai) arvoja iaidôssa. Yleensä 6. kyûn graduointi myöhästyy teknisestä valmiudesta (joka ei todellakaan ole kovinkaan korkea), sillä graduointia varten pitää olla iaitô ja hakama ja niiden pitää olla riittävän "tuttuja" ja pitää olla sensein dôjôn jäsen. Tämän vuoksi kyû arvojen "yli hyppääminen" saatta olla välillä mahdollista. Nykyisin vyökokeissa edistyminen on nopeampaa kuin aiemmin, sillä ennen Suomessa pystyi graduoimaan vain 3. kyûhun saakka (nyk. 1. kyû) ja piti aina odotella sensein leiriä päästäkseen eteenpäin.
Dan arvojen aikarajoista voidaan tinkiä, mikäli henkilöllä on vaadittua useampia sensein leirejä alla ja hänen tekninen tasonsa on riittävän korkea. Dan arvoja voi graduoida 8. daniin asti kokeella. Sen jälkeen arvot myönnetään NIK:n puolesta kolleegion sopivaksi katsomille henkilöille.
Näiden yhdistyksen arvojen lisäksi sensei myöntää ryûgi-arvoja ilman kokeita (lähtien jun-shodanista, alemmasta 1. danista) oppilailleen, jotka tekevät tyylisuunnan mukaista tekniikkaa oikein (Musô Shinden ryû iai hyôhô). Periaatteessa ennen ryûgi arvoa ei harjoittele perinteistä MSR iaita, vaan "geneerisemmin" iaidôa. Yhdistyksen arvoja voi saada tekemällä hyvin iaita koulukunnasta riippumatta, mutta ryûgi arvoja varten pitää osata ja ymmärtää nimenomaan Musô Shinden ryûta.
Omalta kohdaltani sanoisin, että "ymmärtäminen" alkoi oikeastaan 1. danin kohdalta, eli sinäänsä tuo suora käännös "aloitus taso" oli kohdallani varsin osuva. Ei siis niin että sitten ymmärsin mistä oli kyse, vaan siitä eteenpäin asioihin alkoi pikkuhiljaa tulla syvyyttä ja sama kehitys jatkuu edelleen (paljon on tullut opittua, mutta vielä enemmän on opittavaa jäljellä
)
In 1194 Minamoto Yoritomo set out for a hunt with his vassals. On the 8th day the hunt was suspended for a Buddhist belief to abstain from killing on that day. Instead the party enjoyed the company of prostitutes from nearby post stations on the Tokaido road.
