Biomekaniikka, voimantuotto, kehonrakenne ja millä näitä nyt kutsuu

[injunjack]

Karate-Jessen ajatuksia snap-efektin saamisesta tekniikoihin. Sain ilmeisesti itseni turhankin rennoksi, kun nitkautin selkäni ensiyrittämällä kokeillessani ensimmäistä "pudotusharjoitusta".

Ultimate onnistuminen, you snapped your back

[Lasse Candé]

Nyt on kullankallista settiä! Ja todella hyvin videoitu osa selityksistä tehokkain animaatioin.

Omasta mielestäni se snäppi on tuossa vähiten mielenkiintoista ja vain seuraus. Keskeisintä se kuinka tuo opettaa kehonkäyttöä.

Se mitä tuossa on, on perusteista etenevä treeniohjelma, jonka voi ihan hyvin ottaa vaikkapa osaksi omaa lämmittelyä tai seuratreenejä. Kun vaiheet on tiedossa, saanee kaiken vedettyä toteutuksesta riippuen minuutissa-kolmessa.

[Eizei]

Nyt on kullankallista settiä! Ja todella hyvin videoitu osa selityksistä tehokkain animaatioin.

Omasta mielestäni se snäppi on tuossa vähiten mielenkiintoista ja vain seuraus. Keskeisintä se kuinka tuo opettaa kehonkäyttöä.

Samaa mieltä! Käsitin, että tuo snäppi ei tässä ole tuon ground reaction forcen seuraus, vaan tuon äkillisen vapauttamisen. Mutta toinen pointti sitten taas se, että tuo GRF pitäisi saada "siirrettyä tekniikoiden läpi". Tehdään tekniikka näiden (vapautus tai sitten se vastavoima) ehdoilla ja myötäisesti silloin kun minkäkin hyödyntäminen tulee kyseeseen. Eli halutaanko matskun liikkuvan sitten ylös vai alas. Snäppi voi nähdäkseni tapahtua joko painovoiman tai GRF myötäisesti. Ja kampitellessa vapaassa liikkeessä leikitään molemmilla.

Työstävä kamppailutyyli tulee suurelta osin nähdäkseni siitä, että ei ymmärretä vapauttamisen kautta toimimista (koko kehojousen osalta) alkuunkaan, vaan liike lähtee pääosin taistelemalla painovoimaa vastaan hyödyntämättä kamaa mitä meillä on jo annettuna. Hyödyntäminen edellyttää kykyä saada liikettä aikaan ja jatkumaan kehon elastisuutta hyödyntämällä. Tällöin ei taistella painovoimaa vastaan, vaan annetaan optimitilanteessa mennä sitä myöten kaikella sillä, mitä meillä on painovoiman vastustamiseksi.

Jos miettii tätä harjoitusta siitä vinkkelistä, että jos ihmisen keho ei oikein kerro, mikä on terveellistä ja mikä ei, kyseessä on jonkinlainen riuhtaisudrilli, josta voi hyvinkin saada epäterveellisen ja sitä myöten vammoja. Ihan jo tuo pudottautuminen voi olla paha pala, jos keho ei ymmärrä joustaa kokonaisvaltaisemmin. Jäpityksestä rentouteen, iskarit pohjaan, mikään ei halua ylös vaan alas (koska jousi ei toimi), paine kohdistuu siihen paikkaan jonka ehkä sai rennoksi muttei joustamaan aktiivisesti rentoudessa, ja naks. Ei käryäkään osuuko Andyn caseen, mutta näkisin ihan mahdollisena tällaisenkin. Saatika mitä olkakyynärosastolla voisi käydä.

Mutta ihan timangia. Voisin kuvitella harjoituksen antavan mukavasti myös miekalla leikkaamisen kehonkäyttöön, tosin vielä enemmän tuota terveysnäkökulmaa syytä ottaa huomioon, kun on painoja käsissä.

[Lasse Candé]

Tuli vastaan tällainen. En tiedä miten perinteistä karatea on, mutta ajatukset ovat mielenkiintoisia ja demo ei ole ainakaan huono, vaan jopa päinvastoin.

Saatesanoiksi että käsitellään putoamista ja lantion käyttöä, mutta jää vähän hämäräksi että miten. Kannattaa katsoa demon kannalta, mutta ei niinkään puhumisten.

[Mika]

Se oli ihan mielenkiintoinen esitys. Olisi mukava kuulla näkemyksiä aiheeseen perehtyneiltä.

[mention]Tomusogeri[/mention] [mention]Musokai[/mention] [mention]Oulun Musokai[/mention] [mention]Ale[/mention] [mention]TimoS[/mention] [mention]injunjack[/mention] [mention]Jussi Häkkinen[/mention] [mention]iiällä[/mention]

[injunjack]

mä katselin ton osittain, ja en ymmärtänyt miksi yksinkertainen asia pitää tehdä vaikeasti. Varmaankin videolla vielä demottiin erittäin karrikoidusti, jotta katsojat ymmärtävät mitä tapahtuu, mikä teki minusta hommasta just sen näköstä, että kaveri on keksinyt jotain ja yrittää selittää että tää on hyvä juttu. (olipas pitkä virke) En vakuuttunut. Whiplash isku on kyllä sinällään toimiva, esim uraken tyyppisessä lyömisessä.

[TimoS]

Vähän samat fiilikset kuin Jackillä, turhan monimutkaisesti selitetty asia, ainakin tällaiselle yksinkertaiselle insinöörille. Oikeastaan koko homman voisi minusta tiivistää tuohon vähän reilu 5 minuutin kohdalla olevaan toteamukseen: generate maximum energy by your torso and generate this power toward the target. Sitähän me nimenomaan treenataan. Se meidän tyylissä tuttu käännös shikodachista zenkutsudachiin on vain yksi tapa opetella tuottamaan sitä voimaa

[Lasse Candé]

Minun mielestäni tuossa ei tehdä mitään yksinkertaista asiaa, vaan jotain vaikeaa. En oikein edes ymmärrä mitä. Alun periaatteet ovat jollakin tulkinnalla mukana varmaan kaikessa hyvässä lyöntiopetuksessa Dempseystä alkaen. Mutta sitten kun hän alkaa tönimään säkkiä, minulta menee hieman ohi tuo aalto käsissä (varsinkin yhdessä demon kanssa).

Touhu on silti mielenkiintoisen näköistä. En myöskään ihan ymmärrä sitä että lyödessä käsivarsi käyttäytyy käärmeen tavoin. Mutta se ei ole voimantuottoon erikoistuneiden tapauksessa vieras näkemys, että suorat lyönnit eivät saa olla täysin suoria. Dempsey käsitteli suoraa lyöntiä muistaakseni kompromissina, minkä pitäisi voimantuoton kannalta olla mahdollisimman koukkumainen (tietyllä kuvailemallaan tavalla). Ja olen törmännyt myös muihin näkemyksiin ja tapoihin joissa ei lyödä ihan suoraan ja osa niistä tunkeutuu paljon paremmin lihaksiston läpi vartalon sisälle kuin ns peruslyönti. En oikein tiedä mitä näissä tarkalleen tapahtuu, mutta olen tuntenut osaavien käsittelyssä että homma toimii. Tuo käärmeajatus saattaa olla tällaisten perässä tai sitten se saattaa olla roskaakin. En oikein tiedä, mutta kyllä tuo jotain näyttää osaavan.

[TimoS]

En myöskään ihan ymmärrä sitä että lyödessä käsivarsi käyttäytyy käärmeen tavoin

Sen kuvittelen vielä jotenkuten ymmärtäneeni. Lyönti on toki sinällänsä suora, mutta kun käsi lähtee tuosta japaninkielellä ilmaistuna hikitestä eli kyljestä, eihän se ihan suoraan kulje, vaan tulee pikkuisen kohti kehon keskustaa ja nyrkki kiertää suurimmassa osassa tyyleistä sen about 180 astetta, joten käsivarsikin kiertyy siinä samalla. Tätä ainakin minä käsitin tuolla kohdalla haetun. Voi toki olla, että olen hakoteillä

[Ile]

Muissa ketjuissa käsiteltyjen juttujen innoittamana jatketaan täällä. Lihastohtoriblogin core-treeniin liittyvässä asiantuntija-artikkelissa oli hieman myös kamppailuspesifiä kehonkäyttöasiaa:

https://lihastohtori.wordpress.com/2018 ... e-treeni1/

On esitetty, että vartalon jäykkyyden lisäämisellä voidaan tehostaa raajojen voimantuottoa. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että mailapeleissä sekä lyöntejä ja potkuja sisältävissä lajeissa keskivartalon jäykkyys lisää liikkeen aloitushetkellä raajan liikenopeutta vähentämällä vartalossa normaalisti tapahtuvaa pientä myötäliikettä. Toinen peruste core-harjoitteluun tästä näkökulmasta on se, että jäykempi core lisää iskun, potkun tai lyönnin voimaa kontaktihetkellä. Näistä elementeistä toisaalta kehittyy jäykkyys-nopeus paradoksi. Jäykkyyttä tarvitaan siis suorituksen alussa ja lopussa mutta vartalon jäykkyys raajan liikeradan keskiosassa saattaa vähentää liikenopeutta (McGill ym. 2010).

Kamppailulajien edustajilla näyttäisi olevan kyky lyöntien ja potkujen aikana aikaansaada vartalolihaksiin tuplaimpulssi. Tuplaimpulssilla tarkoitetaan sitä, että nopean lyönnin tai potkun alussa vartalolihakset jännittyvät nopeasti, mutta alkuimpulssin jälkeen nopeuden säilyttämiseksi core-lihakset rentoutuvat hetkeksi. Rentoutumisvaiheen jälkeen tapahtuu nopea uudelleenjännittyminen, ennen lyönnin tai potkun osumista kohteeseen. Suorituksen tehokkuus ei siis välttämättä ole ainoastaan riippuvainen kyvystä aktivoida vartalolihaksia nopeasti, vaan myös kyvystä päästää lihakset nopeasti rennoksi. Kyseessä on siis räjähtävä supistumis- rentoutumis -supistumis-sykli, joka on syytä huomioida harjoittelussa (McGill ym. 2010).

Itselleni oli kyllä ihan uusi käsite tuo "vartalolihasten tuplaimpulssi", vaikka olenkin muuten kehunut harjoitelleeni tuota rento-kova-aspektia lyömisen osalta pitkältä viime vuosituhannen puolelta.

Toki on selvää, että kroppaan tarvitaan tietty jännitys kun lyönti lähtee, mutta itse olen tietoisella tasolla keskittynyt lähinnä yhdistämään kaksi komponettia eli rennon ruoskamaisen lyönnin ja kokonaisvaltaisen loppukiristyksen.

Heittelin tuossa muutaman jabin ilmaan ja käytännössä tuntuukin miltei mahdottomalta kontrolloida corea siten, että voisi yhden räväkän lyönnin aikana tietoisesti tuottaa tai tunnistaa tuon core-lihasten tuplajännityksen.

Ilmeisesti nämä on niitä automaattiohjauksella toimivia juttuja, niin kuin tukilihaksiston toiminta usein muutenkin. Mutta ilmeisesti kehitettävissä kuitenkin oikeantyyppisellä harjoittelulla. Erittäin mielenkiintoinen ilmiö.

Myös tuossa viitattu McGillin artikkeli on mielenkiintoinen, jopa maallikolle. Keskittyy lähinnä vammojen ehkäisyyn mutta loppupuolella on muutakin mielenkiintoista, esim. juuri tuosta jäykkyys-nopeus-paradoksista.
https://journals.lww.com/nsca-scj/fullt ... ter.4.aspx

An interesting example is provided with speed training. Many train speed by using resistance exercise for strength gain. But speed technique, when measured, also usually requires superior rates of relaxation. This apparent paradox can be exemplified this way. Consider the golf swing. The initiation of the downswing involves some muscle contraction but too much actually slows the swing. Speed comes from compliance and relaxation. At the instant just before ball contact, the farthest ball hitters in the world then undergo a full-body contraction that creates superstiffness throughout the entire linkage (45). Then, just as quickly the stiffening contraction is released to allow compliance, speed in the swing follow through. This same cyclic interplay between relaxation for speed and contraction for stiffness is measured in the best sprinters in the world, the best strikers and kickers in mixed martial arts, the best lifters, and so on. Thus, the rate of muscle contraction is only important when the muscle can be released just as quickly-only a few in the world are able to do this.

Strength is enhanced at one joint by contractions at other joints - martial artists call this “eliminating the soft spots.

(alleviivaukset minun)

[Lasse Candé]

Jumalauta! Nyt on hyvää tavaraa!

Kamppailulajeissa tuo tuplaimpulssi on peruskauraa, mutta terminologia on harvemmin noin selkeä. Ei tuokaan ongelmaton ole, koska jännitys ja rentous eivät ole helppoja käsitteitä ja tarkoittavat eri asioita eri ihmisten sanomina eri yhteyksissä.

Tuossa kannattaa kuitenkin huomata coresta puhuminen. Meillä samaa asiaa nimitetään sellaisella terminologialla, että yhdistetään keho.

Yksi hyvä selitysmalli on myös että suhteessa tehtävään tekniikkaan, kaikkien lihasten pitää jännittyä juuri oikean verran juuri kyseiseen tekniikkaan. Tämän voi myös todistaa helposti oikeaksi sitä kautta, että eri tekniikoissa jännittyy eri lihakset. Täten kysymystä ei voi redusoida pelkkään jännittämiseen vs rentouteen, vaan miten paljon mitäkin, on pakko olla osa tätä.

Kari puhuu usein esijännityksestä. Se on todella hyvä termi ensimmäisen impulssin jahtaamiseen. Onko Kari kuulolla?

[Ile]

Yksi hyvä selitysmalli on myös että suhteessa tehtävään tekniikkaan, kaikkien lihasten pitää jännittyä juuri oikean verran juuri kyseiseen tekniikkaan. Tämän voi myös todistaa helposti oikeaksi sitä kautta, että eri tekniikoissa jännittyy eri lihakset. Täten kysymystä ei voi redusoida pelkkään jännittämiseen vs rentouteen, vaan miten paljon mitäkin, on pakko olla osa tätä.

Kari puhuu usein esijännityksestä. Se on todella hyvä termi ensimmäisen impulssin jahtaamiseen.

Hyvin sanottu. Ajattelen pitkälti samoin ja jätin oikeastaan tuon näkökulman pois, jotta keskustelun avaaminen aihepiiristä pysyi simppelimpänä.

Varsinkin lyönnin alkuosan jännityksen ajattelen "rentouden kautta" niin, että keskitytään olemaan mahdollisimman rentona ja jännitetään vain niitä lihaksia ja niin sähäkästi kuin tarvitaan lyönnin hyvään liikkeelle lähtöön (loppukiristys on tässä katsannossa aavistuksen eriluonteinen asia, koska siinä ei ole kyse vain oman kehon osien nopeasta/kustannustehokkaasta liikuttamisesta, vaan myös tietoisesta varautumisesta törmäykseen toisen kappaleen kanssa. Siksi harjoitusteknisenä mielikuvana karrikoitu "mahdollisimman rennosta mahdollisimman kovaan" on nähdäkseni usein hyvä työkalu).

Minulla oli myös jo kirjoitettuna tuo Karin mainitsema esijännitys mutta editoin senkin yksinkertaisuuden vuoksi pois. Se on tärkeä juttu sinänsä, ja liittyy ilman muuta aiheeseen, mutta samalla laajentaa keskustelua semanttisesti siihen, että mikä on hyvässä valmiusasennossa olemista ja mikä varsinaista lyömistä. "Mahdollisimman rennosti lähtevällä" lyönnillä ei tietenkään tarkoiteta sitä, että lyönnin alkaessa oltaisiin ihan spagettina, vaan lähtöoletuksena on hyvä kamppailuasento (tms.).

Kamppailulajeissa tuo tuplaimpulssi on peruskauraa

Btw, mun täytyy kyllä vasta vuodesta 1984 kamppailua harrastaneena tunnustaa, että mulle ei ollut peruskauraa . Rentous ja kovuus ja näiden vaihtelun merkitys toki tuttua. Mutta se, että nimenomaan core-lihaksisto jännittyy kaksi kertaa yhden lyönnin aikana ja rentoutuu siinä välissä, on kyllä jäänyt pimentoon.

[Ile]

Tuolta löytyi myös tällainen mielenkiintoinen artikkeli (alleviivaukset omiani):

Ballistic abdominal exercises: Muscle activation patterns during a punch, baseball throw, and a torso stiffening manoeuvre.
(McGill SM, Karpowicz A, and Fenwick C.)

https://journals.lww.com/nsca-jscr/Full ... on.27.aspx

Tutkittiin siis erinäisin menetelmin lihasaktivaatiota sekä nivelten liikkeitä sekä selkärangan asentoa erilaisissa nopeaa vartalon lihasten käyttöä edellyttävissä liikkeissä - lyömisessä, pallon heittämisessä ja torson jännittämisessä.

The purpose of this study was to document the muscle activity and spine motion during several tasks requiring rapid abdominal contraction.
Eight healthy men from a university population were instrumented to obtain surface electromyography of selected trunk and hip muscles, together with video analysis to calculate joint moments and electromagnetic lumbar spine position sensor to track spine posture. Exercises included a punch, throw, and a ballistic torso-stiffening maneuver.

Quantifying the joint mechanics and muscle activation patterns of a wide variety of top athletes has revealed an interesting feature. Whereas some are strong, others seem to be extremely proficient at their sport, despite not scoring highly on standard strength tests. However, many have the ability to contract their torso muscles very quickly and, just as quickly, relax them (8). In older Russian literature, the relaxation rates measured in elite sportsmen was 8 times faster than nonathletes (summarized by Mel Siff, but based primarily on Matveyev) (9,5). Consider the elite golfer who develops swing speed with very modest muscle activity. Too much muscle force would cause muscle stiffness, which slows the swing. Then, just before, and during, impact the muscles are contracted, quickly stiffening the torso (8). Thus, developing speed requires ballistic contractions to initiate the motion but then relaxation to preserve the acquired speed. Then, if force is required towards the end of the motion, rapid stiffening is required. However, there is not much data available to provide insight into various mechanisms associated with this rapid stiffening; thus, we were motivated to explore ballistic muscle contraction in the torso and hip muscles.

Luin lähinnä vasta noita erittäin kiinnostavia alkulöpinöitä. Pikaisella vilkaisulla ehkä pienenä puutteena itse koeasetelmassa kamppailun näkökulmasta oli se, että tuo lyönti, jota tutkittiin oli "one inch punch" tyyppinen lyhyt tökkäisy (artikkelissa ihan viitattiin Bruceen) eikä mikään tavallinen kamppailullinen lyönti. Ilmeisesti oli haluttu mitata eri laajuisia liikkeitä tai jotain, ja pitkäksi liikkeeksi oli valikoitunut se baseballin heitto.

Pitänee silti tutustua vähän enemmän tuloksiinkin.

[Lasse Candé]

Tarkoitin tuplaimpulssin peruskauraisuudella sitä, että peräänkuulutetaan räjähtäviä tekniikoita ja jännitystä osumahetkellä. Ja muuten rentoutta.

Tätähän tuo näyttää tarkoittavan. Vain termi oli itselleni uusi. Ja tietenkin oli antoisaa lukea, miten hyvin asiaa avattiin.

[Eizei]

Kyseessä on siis räjähtävä supistumis- rentoutumis -supistumis-sykli, joka on syytä huomioida harjoittelussa (McGill ym. 2010).

Oma itsetutkiskelu luonnollisen liikkeen löytämiseksi on johtanut rentoutumis(1)-supistumis(2)-rentoutumis(3)-supistumis(4)-rentoutumis(5)-supistumis(6)-sykliin (tai kuvailen sitä tässä nyt näin, Ilen viestistä innostuneena). Itseasiassa ajattelen asiaa niin, että jos supistus on ensimmäinen asia, jolla liike käynnistyy, silloin ei puhuta supistumisesta, vaan supistamisesta, koska tällöin se supistus tehdään "itse", eikä liike ole luonnollinen. Supistumisen näen taas "tapahtuvan" jonkun luonnollisen seurauksena, jolloin juurikin sitä seuraava rentous on välitön ja tukee tätä vaivatonta nopeuspuolta.

Esimerkki päätteen ääreen: Suorista etusormi maksimiin taakse käyttäen vain sitä itseään. Koukista se supistaen koukkuun niin nopeasti kuin pystyt. Mielesi on kiinni ojennuksessa ja supistuksessa. Vertailukohde: Venytä rento etusormi taakse, vapautus. Mielesi on venytyksessä, mutta ei supistuksessa, koska et itse supista. Venytystä kuitenkin seuraa supistus, joka vie sormen koukkuun venytyksen vapautettua. Mutta mielesti ei ole siellä. Mikä on tällöin supistuksen luonne ja kehontila? Supistus on paljon nopeampi, sormi rentoutuu välittömästi, hyvä jos tunsi supistuvan, liike on nopeampi, liike pysähtyy itsestään rentoudessa. Tässä esimerkissä tosin joku ylimääräinen "alkuvoima" virittää sormen venytykseen, esim. käytämme toista kättämme. Otetaanpa otteluasento ja vaihdetaanpa alkuvoiman paikalle painovoima. Annetaan sen aikaansaada meissä jotakin, jotta saadaan se supistus aikaan sieltä kokonaisvaltaisesti, edellämainitulla periaatteella. Vajoamme ja venytämme, emme supista. Mutta haluaako joku meissä supistua?

Luonnollisessa liikkeessä mieli ei saa olla lihastyössä. Tykkäänkin sanoa, että liikkuminen on ensisijaisesti venyttelyä, eikä supistelua. Ja kokonaisvaltaista. Jos mielen lukitsee vaikka coreen, ei kokonaisliikkeestä tule mallistani käsin yhtään mitään. Ajattelen, että mieli on rajallinen hallitsemaan kokonaisuutta, siksi se järjestelee liikettä askeleen edellä ja antaa sen tapahtua. Kokonaisvaltainen kehontuntemus on nähdäkseni kova juttu, kun kelaillaan liikkeen aikaansaamista ensisykäyksestä ja supistumis-rentousvaihtelua. Kun venytellään koko kehoa painovoimasta, saadaan aikaan tunnetason kokonaisvaltaista tietoa, kuinka keho haluaa toimia.

Näen omassa mallissani tässä mainitun räjähtävän tuplajännityksen kahtena säpsähdysluonteisena rentoutumis-supistumis -parina (liikkeessä, joka osuu oletettavasti kohteeseen, esim. lyönti). Selitän sen kyllä mieluummin venytys-supistus-parina (keho menee keskittyneessä rentoudessa kasaan, ts. venyy jonkin voiman seurauksena).

Kohdassa yksi kehojousi painuu kasaan painovoimasta ja aiheutuu painetta kontaktipintaan (1. maa). Tähän pitää löytää kehon luontainen vaste, joka aktivoi vajonneet eli venyneet ryhtiä ylläpitävät lihakset. Maata vastaan ei pidä "työntää", koska se olisi supistamista vartalon suoristamiseksi, vaan ryhtilihasten luonnollisten voimien aikaansaama venytys pitää ymmärtää vapauttaa, jolloin tapahtuu supistuminen. Tämä supistuminen on kohta 2 (lähettävän ketjun refleksinomainen supistuminen). Tämä on lihasten työskentelyn luonnollinen pohjavire, säpsähdys, joka heittää räjähtävästi, kokonaisvaltaisesti ja harmonisesti kaiken "aaltomaisesti" liikkeelle. Ja sitä seurataan. Esijännitysterminkin näen oikeastaan esivenytyksenä, joka vapautetaan. Tätä seuraa supistus. Ryhtilihakset kuvaavat pystyjousta, mutta tottakai kaikki kehon jousimaisuudet tulevat kyseeseen riippuen mitä ollaan tekemässä.

Koska supistumista ei tehdä itse, eli se ei ole supistamista, vaan supistumista, joka perustunee arvelujeni mukaan venytysheijasteeseen, se on ensinnäkin luonteeltaan räjähtävä ja sitä seuraa välitön rentous. Supistamalla tehty liike sisältää sitten sitä viipyvää ylimääräistä lihasjännitystä, jonka vuoksi koko liike on luonteeltaan erilainen. Tämä supistumista seuraava välitön rentous on kohta 3. Siinä matkustetaan rennossa keskittyneessä kehossa sitä pistettä kohti, jossa raaja osuu kohteeseen. Tämä on sitten toinen kohtaktipinta (2. kohde). Tässä kontaktipinnassa nyrkki painuu kasaan kontaktipintaan ja nyrkin taakse painuu koko keho. Tämä mekanismi on mallissani sama, kuin kehojousen painuminen maata kohden aiemmin. Energiaa pompautettiin ylös ja nyt keho pusertuu seuraavaan kontaktipintaan. Sieltä se pompautetaan takaisin.

Kehon ojentuessa lyönniksi palauttava ketju alkaa venymään keskittyneessä rentoudessa. Nyrkin oikeanlainen puristuminen kiristää lyönnin palauttavan ketjun, venyttää sitä voimakkaammin (luoden samalla rakennetta, ei kuitenkaan saa jumittua), jolloin nyrkin avaaminen taas vapauttaa ketjun. Nyrkin avaamisen seurauksena tapahtuu räjähtävä palautus, eli liike ei jumita kontaktihetkeen, vaan kimpoaa takaisin jälleen räjähdystä seuranneessa välittömässä rentoudessa. Tuo avaamishetki on se tuplajännityksen jälkimmäinen supistuminen, kohta 4 (palauttavan ketjun refleksinomainen supistuminen)

(Kontaktipinnoissa kehon liikesuunta muuttuu, mutta "voimasuunta" ei. Maasta halutaan tietysti mahdollisimman paljon kimmauttaa kohteeseen päin ja kohteessa voima halutaan välittää tavoitteeseen nähden riittävässä määrin kohteeseen päin, muttei täysin. Takaisinkin otetaan, koska liikkeen pitää jatkua ja valmiuden säilyä. Se on maksimivoimaa tärkeämpi asia. Mutta pääajatus, voimasuunta kohteeseen päin. Harjoittelen tätä terävää voimantuottohetkeä kovaan seinään, otan siitä kosketuskimmokkeen, lisään vähän painetta kättä satuttamatta. Sitten säkkiin. Milli kerrallaan pinnasta syvemmälle, liikkeen ja rentouden säilymisen ehdoilla. Tulee vastaan kohta, jolloin saa vaikutusta, mutta liike kulkee molempiin suuntiin lukkiutumatta mihinkään staattiseen jumiin. Ja tätä sitten vahvistaa. Yrittää saada luonnollisesta irti enemmän lisäämättä siihen varsinaisesti mitään, ja tutkii luonnollisen ja "itsetekeeliikkeen" vuoropuhelua.)

Kun palauttava ketju on vapautettu avaamalla nyrkki voi taas matkustaa liikkeessä keskittyneen rennossa kehossa takaisin päin. Tämä on kohta 5. Palaava energia suuntaa kohteesta maahan päin, jolloin kehojousi painuu jälleen kasaan maata vasten, tällä kertaa leppoisasti ja kimmahtaa sieltä auki levollisesti tasapainoiseen postuuraan, jossa kannattelimme itseämme alun alkaen. Maasta postuuraan kimmahdus on kohta 6. Tässä ei tarvitse räjähdelllä, paitsi jos haluaa esimerkiksi lyödä heti uudelleen.

Sykli on saatu päätökseen.

Minä uskon, että nämä suoritustehokkaat, joilla on kyky supistua ja rentoutua hämmästyttävän nopeasti eivät tee liikettä, vaan aikaansaavat sen. Eivätkä välttämättä tietoisesti, osaavat vain. He luopuvat ja venyttävät, jotta tapahtuu välitön supistus ja sitä seuraa välitön rentous. Kamppailussa he kimmahtelevat kontaktipintojen välillä superpallon tapaan ja pintojen välissä he hallitsevat kulkua valppaina ja toimintavalmiina matkustajina keskittyen kehontuntemukseen lihassupistelun sijaan. He ovat herkkiä kehon luontaisille taipumuksille kontekstissaan eivätkä anna kehoa vahvistavan harjoittelun häiritä heidän liiketapaansa, koska murikoiden siirtely ei ole hyvä tapa liikkua, vaan vahvistaa kehoa. Ja sitten kun on time to brawl, niin se järjestyy, koska taskussa on muutakin, kuin luonnonvoimien tanssi. Mutta se on varajärjestelmä, joka otetaan käyttöön, kun on tarvis.

Semmosta stetsonista.