Biomekaniikka, voimantuotto, kehonrakenne ja millä näitä nyt kutsuu

[Kyynikko]

Tämä on varmaan ollut ennenkin mutta Jesse sai ensimmäisiä kertoja mussa aikaan muutakin kuin vitutusta.

Peruskamaa varmaan okinawatyyleissä ainakin, mutta ajattelin jos herättäisi ajatuksia. Esim ymmärretäänkö shotokanissa miksi se puku ylipäätään napsahtaa tämä provokaatio ihan vain siksi että mieleeni taas juolahti Willy Ortizin kirja ja sen informaatio siitä miten kaikki maailman poliisivoimat käyttävät karatea...




[valvoja]Kyllä, Andy käsitteli asiaa tässä viestissä:
https://www.potku.net/forum/viewtopic.p ... 47#p947047
Tämä viesti yhdistettiin myös samaan ketjuun.[/valvoja]

[Lasse Candé]

Hyvä video, jolla Jessen vieras opettaa lyhyessä ajassa melko hyvää teoriasettiä, antaa kaksi harjoitetta ja yhden vahvan mielikuvan lyömiseen. Käsittelee siis voimantuottoa. Vahva suositus tälle.

[Lasse Candé]

Voimailun nivelkulmakeskustelussa on pohdittu mitä biomekaniikka on. Vaikka tämä ketju on Saunassa (koska pääaihe on kai kamppailullinen voimantuotto ja -käyttö?) ja taas tuossa aihe on laajemmin liikunnassa, on varmaan siltikin hyvä käydä tämä yleisempi keskustelu tässä.


Ennen ylempää lainausta jossa kokonainen viesti ja alempaa jossa osa, oli pohdinta kuinka kulman sini liittyy vaikeuteen ja tämän jälkeen peräänkuulutettiin biomekaniikan perustelua, johon tapsaattori totesi mekaniikan olevan osa biomekaniikkaa. Sitten:

Fysiikan perusteilla voidaan määritellä kuinka suuria voimia kehoon kohdistuu ja kuinka suurta voimaa tarvitaan kuorman liikuttamiseen (suhteessa painovoimaan), mutta ajattelisin biomekaniikan tuottavan vastauksen kysymykseen miten tuo voima tuotetaan. Pidemmälle jatkettuna, miten tuo kyky muuttuu eri asennoissa (vrt. toinen ketju, jossa pohditaan varttikyykyn ja syväkyykyn eroja).

tapsaattori, eri yliopistoissa on erilaisia oppisisältöjä. Meillä biomekaniikka oikeastaan kulki liikuntafysiologian kyljessä, joten emme kävelleet luennoille laskimet taskussa. Minua kyllä kiinnosti biomekaniikka vähän enemmänkin ja siksi kyselin siitä. Proffamme mukaan jossakin yliopistossa Kaliforniassa (en enää varmaksi muista missä) vaikutti joku biomekaniikkaan erikoistunut guruproffa, joka teki merkittävää tutkimustyötä biomekaniikasta ammattiurheilijoiden kanssa, joten siellä sitä luonnollisesti opiskeltiin enemmän. Vahvuuksia kannattaa hyödyntää.

Olisin aika vahvasti sitä mieltä, ettei biomekaniikkaa voi hallita millään teoreettisesti asiantuntevalla tasolla, ellei osaa entistä lukiomekaniikkaa täysin ja lisäksi vielä mielellään päälle yliopistotason perusopintoja mekaniikassa. Sisäisiin voimiin liittyvää settiä (mitä vissiin rakennusinsinöörit osaavat) olisi varmaankin myös hyvä hallita. Se on settiä mitä esimerkiksi minä en osaa fysiikan opettajana, joka on opiskellut yliopistolla sivuainefysiikan +. Tunnistan vain välittömästi tarpeen.

Tästä tullaankin tuohon mitä Eppu puhuu siitä miten voima tuotetaan. Tuossa on aika kapea kuva fysiikasta, jos luulee sen käsittelevän ainoastaan kappaleeseen vaikuttavia ulkoisia voimia. Lihasten voimat, jotka ovat sisäisiä, ja niiden tekemän työn analysointi on ihan fysiikan ytimessä, vaikka samaa asiaa voi katsella myös anatomian/biologian ja varmaan muidenkin näkökulmasta. Juuri tällaisista syistä tuollainen poikkitieteellinen perinne on hyvä olla.

Tuo ”kuinka suurta voimaa tarvitaan kuorman liikuttamiseen (suhteessa painovoimaan)” paljastaa myös miksi fysiikan opinnot ovat keskeisiä. Massalla kun on myös hitausominaisuus, joka on aivan yhtä keskeinen biomekaniikan kannalta.

Mika, missä laajuudessa biomekaniikkaa opetettiin teille?

[Mika]

Meillä biomekaniikkaa käsiteltiin ajoittain osana liikuntafysiologiaa, joka on sen hyvä kaveri ja jonka kanssa sillä on yhteistä. Esimerkiksi yhdellä kurssilla tutkimme yleisimpiä voimaliikkeitä ja niiden fysiologiaa ja biomekaniikkaa monilta kanteilta. Joissakin yliopistoissa biomekaniikkaa voi lukea pääaineena.

Jyväskylän yliopiston sivuilla mainitaan näin:

Biomekaniikka yhdistää mielenkiintoisella ja monipuolisella tavalla mekaniikan lainalaisuuksia biologisten systeemien ja rakenteiden toimintaan. Perinteisesti biomekaniikka tutkii esimerkiksi ihmisen tuottamia voimia ja liikettä. Liikuntabiologiassa biomekaniikkaan sisältyy myös hermostollinen säätely, jolla näitä voimia ja liikkeitä hallitaan. Biomekaniikka yhdistää useita eri tieteenaloja; tärkeimpinä ovat anatomia, fysiikka ja neurotieteet.
lähde

[Lasse Candé]

Hyvä vastaus.

Voisin kuvitella että monissakin liikuntatieteellisissä ohjelmissa biomekaniikkaa on mahdollista käsitellä sen keskeisten tulosten kannalta ja taas toisaalta myös jollakin pintaraapaisuteorialla. Ikäänkuin mielessä: ”Tämä teidän tulee osata biomekaniikasta.”

Mutta jos sitä haluaa ihan alana ymmärtää, ymmärrän itse jonkin verran fysiikkaa osaavana, että se on alalle tosiaankin täysin välttämätön, kuten tuossa Mikan lainauksessa ehkä näkyy.

[KungFuMiäs]

Minun näkemys nykyään on että kun kamppailulajeista (ja oikeastaan myös terveydenhuollosta) puhutaan biomekaniikkan yhteydessä, niin todella isoksi osaksi tulee mieli. Jota nyt ei muutenkaan saisi (tai voi) erottaa kehonkäytöstä reaalimaailmassa. Ja tätä mielestäni käsitellään vahvasti (tai ainakin pitäisi) käsitellä ns. sisäisten lajien maailmassa. Intentio (yi) on väkevä tekijä kun aletaan liikkumaan vaarallisesti, se ohjaa kehon energeettisyyttä (chi), josta sitten tulee sitä ryminävoimaa (li). Väittäisin että jos otetaan vastakkain puhtaasti fyysisten rakenteiden kannalta hyvin liikkuva (mutta ei ehkä niin kamppailullisesti motivoitunut), vastaan mieleltään hyvin kamppailullisesti virittynyt kaveri (mutta ei niin teknisesti hienovarainen), niin melko usein tämä mieleltään vahvempi voittaa. Mielellä en nyt tarkoita vain aggressiivista ja satuttamisenhaluista, vaan paljon laajemmin eri tyyppisiä liikkeen ja mielenlaatuja. Esim. tiikerimäinen vahva aggressiivinen loikka tai pääskymäinen yhtäkkinen, rauhaton ja nykivä liikkeenlaatu. Tilanteisiin ja keho/mielityyppeihin eri tavalla sopivia laatuja, joita ei voi puhtaasti kehon liikkeellä kopioiden saavuttaa.

[tapsaattori]

Moi, tosi hyvä kungfumies. Eikä pelkästään kamppailussa, tilanteeseen sopiva mielentila on tosi erityisen tärkeä suorituskykyä ohjaava tekijä monessa, ihan vaikka arkisessa tekemisessä töissä. Ei niitä henkisiä valmennuksia huvikseen järjestetä mm. urheilusuoritukseen, synnytykseen ja ties mihin.

Kuulantyönnössä kuula lentää juurikin niin pitkälle mitä lähtönopeus ja kulma kädestä irrotessa sattuu olemaan mutta se mitä urheilija saa itsestään irti on tosiaan merkittävästi myös mielentilasta kiinni. Ja mitä kaikkea mielentila vaikuttaakaan hermoston toimintaan, hormoneihin ym, huh, monimutkaista taatusti mutta lienee myös osa biomekaniikan alaa tai ainakin sivuten.