Valvoja: Valvoja
Noissa kamppailulajeissa se voi olla näinkin.Jaawa kirjoitti: Treeni vie hengen mutta viekööt, saatana.
Ketä tarkoitat ja millä perusteella muille omistautuminen ei ole tuttu juttu?Jaawa kirjoitti: omistautuminen ei ole tuttu juttu kuin muutamalle tyypille.
En kerro, ei oo mitää pointtia.Presenter kirjoitti:Ketä tarkoitat ja millä perusteella muille omistautuminen ei ole tuttu juttu?Jaawa kirjoitti: omistautuminen ei ole tuttu juttu kuin muutamalle tyypille.
Niin ovat, ja monella tapaa. En tosin ole vakuuttunut että onko se tyhmyyttä että haluaa harrastella olematta wanhan liito budo spiritti mies. Kai se tyhmyyden määritelmä riippuu vähän katsantokannasta. Joku kutsuu jatkuvaa pään hakkaamista seinään omistautumiseksi, joku toinen tyhmyydeksi.Jaawa kirjoitti: Ihmiset on tyhmiä, siinä se.
Kommentoin, koska lainasit kirjoittamaani.KungFuMiäs kirjoitti:Sehän myös riippuu millaista laatua haetaan. Monesti näkee että ei haeta kovin laadukasta tekemistä, riittää että se toimii jotenkuten. Ei ole sitä tarvetta tehdä asiaa vaivattomammin ja hakea sitä korkealaatuista tekemistä.G12 kirjoitti: Tarvitaan määrää jotta siitä voisi jossakin välissä mahdollisesti kehkeytyä laatua. Laatu siis voi syntyä vain määrästä, mutta se ei itsessään takaa laatua, eikä laatu ole vakio. Tämän oivaltaminen on oleellinen asia. Mainittu sahaaminen kun voi näyttäytyä ulkopuoliselle tarkastelijalle silkkana sahaamisena. Tämä havainto kuitenkin kertoo enemmän mainitusta tarkastelijasta ja tavasta nähdä ja kokea asioita, kuin itse tarkasteltavasta asiasta. – Sahaajalle toistaminen voi näyttyäytyä ajan myötä sisäisesti rikkaana ja moniulotteisena sisäisenä opettajana.
Sekä jalkapalloa että kamppailulajeja suht paljon treenanneena en osaa oleellisin osin lähteä erottelemaan niitä mitenkään muuten kuin siten että pallo on lelu ja kamppailulajeissa vastaava leikkiulottuvuus on aikuisempaa "leikkiä", eli sitä että saa mielihyvää keskittymisestä. Kuitenkin esimerkkini fiilikset edustivat nimenomaan sahaamisen maailmaa ja sahaaminen on näissä lajeissa samaa settiä.bodyguard kirjoitti:Jalkapalloa ja kamppailulajeja ei voi oikein tässä verrata kun ne harjoitukset on kuitenkin kovasti erilaisia, samaten yksin tapahtuva pallon kanssa höntsäily on vähän eri juttu kuin jotkut treenit.Lasse Candé kirjoitti: G12 puhuu täyttä asiaa. Jalkapallokentällä oli monet ne nöyryytyksen tunnit yksin kakarana, kun jostain syystä vain halusi jatkaa potkimista tai pomputteluennätyksen tekemistä. Siltä pohjalta asiat muuttuvat paremmaksi. Treenamisessa on monesti samanaikainen huono ja hyvä fiilis. Hermo lepää kevyessä epämukavuudessa siis. Kokemusta saa vain hankkimalla sitä.
Esim sillä tavalla että toinen heittää ja toinen potkaisee takaisin syliin vastaus molempiin kysymyksiin kyllä. Mutta ei tuo välttämättä ole kaikille mielekästä vaikka kehittävää se on varmasti myös heille jotka eivät siitä erityisemmin pitäisi. Ja luultavasti jokainen löytäisi epämukavuudestaan hitusen mielihyvääkin. Mutta tässä tullaan erikoiseen piirteeseen keskustelussa kun ilmassa vaikuttaisi olevan sitä meininkiä että täytyisi löytää kaikille ihmisille yleistettävä sääntö. Me sahaajat olemme meitä sahaajia. Jotenkin pidämme siitä. Suurin osa ei pidä ja he esim vaihtelevat paljon lajeja myös rajoittumatta pelkkiin kamppailulajeihin.Jos vedetään puolentoistatunnin jalistreenit jossa mennään kenttää päästä päähän ja harjoitellaan vaikka sisäsyrjän syöttöä ilmaan koko treenien ajan niin onko se a)Mielekästä ja b)kehittävää?
Kyllä, kyse on vain mun katsantokannasta, mutta on siinä sekin ero että tietysti tarkoitan vain lajeja joiden treeniasenteen tulis oletuksena olla siihen sahaamiseen ja wanhan liiton budo spiritti kundeiluun kallellaan. Jos siis treenien tarkotus on olla jatkuvaa pään hakkaamista seinään, niin miksi vain harrastella semmosessa salissa - ei se kysymysmerkki tietysti ole siinä käytösmallissa itessään, kyllä mä ymmärrän täysin ihmisiä jotka kokee asian erilailla, ja haluavat toteuttaa itseään, harrastaa, treenata, yrittää, kehittää itseään. Se vaan etten täysin ymmärrä miksi se pään seinään hakkaamisen viehätys on niin suuri mysteeri valtaosalle.bodyguard kirjoitti:Niin ovat, ja monella tapaa. En tosin ole vakuuttunut että onko se tyhmyyttä että haluaa harrastella olematta wanhan liito budo spiritti mies. Kai se tyhmyyden määritelmä riippuu vähän katsantokannasta. Joku kutsuu jatkuvaa pään hakkaamista seinään omistautumiseksi, joku toinen tyhmyydeksi.Jaawa kirjoitti: Ihmiset on tyhmiä, siinä se.
Nyt täytyy sanoa että meni aika lujaa yliG12 kirjoitti:Kommentoin, koska lainasit kirjoittamaani.KungFuMiäs kirjoitti:Sehän myös riippuu millaista laatua haetaan. Monesti näkee että ei haeta kovin laadukasta tekemistä, riittää että se toimii jotenkuten. Ei ole sitä tarvetta tehdä asiaa vaivattomammin ja hakea sitä korkealaatuista tekemistä.G12 kirjoitti: Tarvitaan määrää jotta siitä voisi jossakin välissä mahdollisesti kehkeytyä laatua. Laatu siis voi syntyä vain määrästä, mutta se ei itsessään takaa laatua, eikä laatu ole vakio. Tämän oivaltaminen on oleellinen asia. Mainittu sahaaminen kun voi näyttäytyä ulkopuoliselle tarkastelijalle silkkana sahaamisena. Tämä havainto kuitenkin kertoo enemmän mainitusta tarkastelijasta ja tavasta nähdä ja kokea asioita, kuin itse tarkasteltavasta asiasta. – Sahaajalle toistaminen voi näyttyäytyä ajan myötä sisäisesti rikkaana ja moniulotteisena sisäisenä opettajana.
Vastine:
En yllä olleessa viestissäni puhunut sanallakaan mitään toimivuudesta – sinä tulkitsit minun puhuvan toimivuudesta, mikä näin sanallisella tasolla on tyyppiesimerkki siitä, mitä tarkoitin kirjoittaessani, että "havainto kuitenkin kertoo enemmän mainitusta tarkastelijasta ja tavasta nähdä ja kokea asioita, kuin itse tarkasteltavasta asiasta".
Tämä sama siis pätee myös fyysiseen tekemiseen, eli ihminen mieluusti näkee vain sen mitä haluaa tai odottaa näkevänsä, koska tarkasteltavalle kohteelle (teko tai tässä tapauksessa siis kirjoitelma) on annettava merkitys. Ja juuri tässä merkityksenannossa mennään mielestäni pieleen. "Sahaamiseen" tulisikin mielestäni suhtautua ei niinkään väline-, vaan ennenkaikkea itseisarvoollisesti, arvottamatta. Tämän arvottamattomuuden kautta harjoitettava asia saattaa - jos sille ja itselle antaa mahdollisuuden - ajan ja toistojen myötä avautua, jolloin sahaamiseen tulee ns. sillä hetkellä "järkeä". Kussakin tällaisessa "järjenhivenessä" on kyse vain laajempaan aikaikkunaan osa-aikaisesti tarkasteltaviksi pysäytetyistä osaprosessin osista, ei mistä lopullisesta toimivuus-lopputulemasta. Toisin sanoen, laatu ei ole vakio siksi, että sen kohdekaan ei ole vakio.
Toimivuudella ei ole välttämättä mitään tekemistä mainittujen aikaikkunaan pysäytettyjen yksittäisten osaprosessin osien kanssa. Eivät atomipomminkaan yksittäiset osat itsekseen poksahtele, oikein koostettuina ja kasattuina niillä voi kuitenkin saada paljon tuhoa aikaiseksi. Sahaamisessa onkin pitkälti kysymys henkilökohtaisten ominaisuuksien perustutkimuksesta. Tuotekehitys tapahtuu erillä tavalla. Lopputuotteen mahdollinen kulutus omallaan, joskin toivottavaa on, että papatti ei poksahda.
Antautumalla prosesille sen ehdoilla voi kenties saavuttaa kaipaamansa. Pyrkimys kontrolloida ja tehdä tekemiseen vaikuttavia päätelmiä asiasta jota ei ymmärrä (koska sitä vasta pyrkii oppimaan) on mielestäni nurinkurin marssijärjestys joka ei valitettavasti sovi monenkaan pirtaan tässä kontrollia, nopeutta ja individuaalisuutta korostavassa ajassa ja paikassa.
Yhtä kaikki yllä mainitsemani näkemys on subjektiivinen enkä väitä, että se olisi totta koska en pysty sitä perustelemaan. Minulle se on kuitenkin objektiivista totta siksi, että koen asian näin. Joku muu kokee sen varmasti erillä tavalla ja yhtä subjektiivisesti objektiivisena totena, niinkuin tietysti pitääkin. - Omaan tekemiseen tulee luottaa, jotta se voisi kantaa.
Sahaamisessa on kyse sisäisestä kokemuksesta. Sellaista ei voi toiselle välittää. Siksi koen, että asian jatkokäsittely on osaltani turhaa enkä näin muodoin osallistu mahdolliseen jatkokeskusteluun.
, täällä Vaasassa on sen verran kylmä että aivot ovat kai jäässä. 
Se lainaus menee oikeasti hieman toisin: "Hullu saa olla, mutta ei pidä olla hölmö."Jaawa kirjoitti: Eli ollaanko me herr doktorin kans hulluja vai hulluja?
Esität kysymyksen: "miksi harjoittelen ja mikä on päämäärä?", kukin taaplaa tavallaan ja jotkut on parempia ja jotkut huonompia.Jaawa kirjoitti: Vai onko asia niin että meininki on aina ollut sama; ne hullut jotka kuvittelee antavansa fanaattisella hartaudella kaikkensa kamppailulleen, vaatii sitä kaikilta muiltaki ja itkee kun ei kaltaisiaan oo enempää?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 85 kurkkijaa
