Lyhytjänteisyys

[KungFuMiäs]

Onko treenaamisen monotonisuus ja tylsyys jokin itseisarvo? Miksi treenaamisen pitäisi olla tylsää, jos se voi ihan yhtä hyvin olla mukavaa?

Ihan riippumatta siitä onko monotoninen hinkkaus tehokasta, niin treenit voivat olla samaan aikaan mielenkiintoisia, monipuolisia ja vielä tehokkaita ilman, että mennään sillisalaatin ja vain pintapuolisen huiskimisen puolelle.

Kyllä. Ja sitten täytyy muistaa että yksittäisen liikkeen hinkkaaminen ei välttämättä tarkoita monotoonista ja epä-monipuolista treeniä, jos puhutaan lajeista joissa harjoitellaan sisäisiä komponentteja. Yksittäisen liikkeen sisällä voi tapahtua todella paljon asioita. Esimerkiksi Baguassa kävellään ympyrää ja Xingyissä seistään paikallaan, nämä harjoitukset sisältävät ison määrän asioita ihan aloittelija tasosta mestari tasoon.

[G12]

brushteethX 100000h =

[youtube][/youtube]

[Sylvesteri]

Kyllä. Ja sitten täytyy muistaa että yksittäisen liikkeen hinkkaaminen ei välttämättä tarkoita monotoonista ja epä-monipuolista treeniä

Nimenomaan.

Jos treenien teemana on etukäden suora tai vaikka se gyakuzuki, niin eihän se sitä tarkoita että niitä pitäisi tunti vetää paikaltaan ja samasta asennosta. Niitähän voi tehdä varjona, pistareihin, säkkiin, pariharjoituksena, paikoillaan, liikkuessa eteen ja taaksepäin, kaksi peräkkäin, sarjan päätteeksi, väistön jälkeen, välillä muodossa hinkaten, erilaisissa tehtäväsparreissa ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kaikki varmaan keksi tuhat eri tapaa harjoitella jotain juttua vähän eri tavalla.

[Lasse Candé]

Onko treenaamisen monotonisuus ja tylsyys jokin itseisarvo? Miksi treenaamisen pitäisi olla tylsää, jos se voi ihan yhtä hyvin olla mukavaa?

Hieman ihmettelen liittyykö tuo mihinkään...
Miksi hemmetissä tylsyys olisi jollekulle itseisarvo ja onko kukaan mitään tällaista esittänyt?


Takakäden suoraa voi myös varioida erittäin paljon siten että tekee ulkoisesti about samaa asiaa.

Mutta uskon kyllä sen että ihmiset ovat erilaisia ja vain harvalle sopii jatkuva jauhaminen. Jännä kysymys on, mitä hemmettiä asialle voi tehdä ja miten tähän kannattaa suhtautua. (Vetäjänä)

[Sylvesteri]

Hieman ihmettelen liittyykö tuo mihinkään...
Miksi hemmetissä tylsyys olisi jollekulle itseisarvo ja onko kukaan mitään tällaista esittänyt?

No mitähän tuo ekassa viestissä kaipailtu wanhan liiton budospiritti sitten oikein on, jos ei saman tekniikan muodossa hinkkaamista? Monipuoliseen harjoittelussa kun ei kyllä tarvita infernaalista pitkäjänteisyyttäkään.

Kyllä ainakin mun budoajoilla tuota pidettiin nimenomaan yhden asian toistamista lähes samanlaisena koko treenien ajan. Ja välillä sitä tehtiinkin.

Jännä kysymys on, mitä hemmettiä asialle voi tehdä ja miten tähän kannattaa suhtautua. (Vetäjänä)

Jaa, eikö kysymys siitä, miksi näin kannattaa tehdä, ole ollenkaan relevantti käsiteltävän asian kannalta?

Että jos saman asian voi harjoitella tylsästi tai mielenkiintoisesti, miksi tehdä tylsästi? Siksi kun se on budospirittiä, joka on siis hyvä asia ja itseisarvo, vai siksi että se on vetäjälle tosi helppoa, ei tarvitse miettiä, käsketään jengi vaan riviin ja paukutetaan tunti putkeen? Tai ehkä sillä halutaan karsia jyvät akanoista (miksi, jos kyse ei ole peruskurssista?). Vai onko se vaan hemmetin miehekästä tehdä jotain tylsää ja epämukavaa kovalla asenteella.

[Pasuuna]

Minne on kadonnut infernaalinen pitkäjänteisyys harjoittelijoista?

?

kero sinä se eille kun olet nin lyhytjännitteinen etet jaksa mitään lajia kunnola opetella

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 60#p556760" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lasse Candé]

Hieman ihmettelen liittyykö tuo mihinkään...
Miksi hemmetissä tylsyys olisi jollekulle itseisarvo ja onko kukaan mitään tällaista esittänyt?

No mitähän tuo ekassa viestissä kaipailtu wanhan liiton budospiritti sitten oikein on, jos ei saman tekniikan muodossa hinkkaamista? Monipuoliseen harjoittelussa kun ei kyllä tarvita infernaalista pitkäjänteisyyttäkään.

En tiedä mitä budospiritti tarkalleen on. Jos siihen kuuluu saman tekniikan toistaminen, niin hassusti oletat että syy tähän on tylsyys. Sitten argumentoit siitä lähtökohdasta.

Jännä kysymys on, mitä hemmettiä asialle voi tehdä ja miten tähän kannattaa suhtautua. (Vetäjänä)

Jaa, eikö kysymys siitä, miksi näin kannattaa tehdä, ole ollenkaan relevantti käsiteltävän asian kannalta?

Kysymys siitä mitä järkeä missäkin on on erittäin relevantti sen kannalta miten treenit kannattaa vetää. Kysymykseni ei kuitenkaan koskenut sitä, kuten helposti huomata saattaa. Enemmänkin sitä mitä kannattaa tehdä suurien toistomäärien suhteen. Pointti on jotakuinkin siinä, missä määrin setin pitää tavoittaa mahdollisimman moni ja missä määrin ei haittaa jos oikealla mielellä treenaaville laadittu harjoitus häätää pois sellaisia jotka tylsistyvät helposti? ...Tämä jotta saadaan optimaaliset tulokset sopivassa määrä-laatu -suhteessa. Varmasti eri lajeissa on eri prioriteetit.

Kaikki vetäjät eivät muuten teetä riittävästi toistoa perusasioissa ja kehonjalostusjutuissa. Samaten suuret toistomäärätkin voisivat monesti olla paremmassa välikössä session fyysisen suunnittelun kannalta. Mutta nämä ovat sellaisia asioita joita parannellaan ajan mittaan. Tällöin on vetäjän omakohtainen kokemus tärkeää.

Että jos saman asian voi harjoitella tylsästi tai mielenkiintoisesti, miksi tehdä tylsästi? Siksi kun se on budospirittiä, joka on siis hyvä asia ja itseisarvo, vai siksi että se on vetäjälle tosi helppoa, ei tarvitse miettiä, käsketään jengi vaan riviin ja paukutetaan tunti putkeen? Tai ehkä sillä halutaan karsia jyvät akanoista (miksi, jos kyse ei ole peruskurssista?). Vai onko se vaan hemmetin miehekästä tehdä jotain tylsää ja epämukavaa kovalla asenteella.

Helppous vetäjälle on varmasti jossain joskus ollut pointti. Samaten ainakin näennäinen kovuus/miehekkyys. Ansaan on vielä helppo upota koska onhan se kova juttu jos ollaan mukana kovassa jutussa. Mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö suuret toistomäärät voisi joskus olla tarkoituksenmukaistakin. Jos tavoite on karsia jyvät akanoista, pitää menetelmän siihen kuitenkin olla muutoin potentiaalisten parhaaksi.

Mutta mitään helppoja kysymyksiä nämä eivät ole. Reagoin vain tuohon oletukseen että tylsyys olisi automaattisesti itseisarvo. Sinänsä kritiikkisi varmaan on joissain tapauksissa kohdallaankin. Pazka homma vain kun hyviä vetäjiä ei kasva puissa.



Pasuuna,
"Tudum-tish!" sanoi rumpu, hyvästä oivalluksesta. Näkeekö tohtorismies mitään ristiriitaa?

[Poista käyttäjä 3276]

Minne on kadonnut infernaalinen pitkäjänteisyys harjoittelijoista?

?

kero sinä se eille kun olet nin lyhytjännitteinen etet jaksa mitään lajia kunnola opetella

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 60#p556760" onclick="window.open(this.href);return false;

Mihin ihmeeseen sitä lajiuskollisuutta tässä tarvii? Tuo ei ole treenin suhteen lyhytjänteisyyttä, vaan lajiuskottomuutta. Treenata voi pirun tunnollisesti myllyttämisjuttuja vaikkei joka lajista sitä mustaa haekaan, toki riippuu täysin ko. lajin opettajista, mutta nyt mennään jo OT.

Tuossa ei ole ristiriitaa. Odotin että siinä ois ollu, koska herr doktor on välillä todella ristiriitainen henkilö, mutta ei, kyllä tuo on ihan asiaa, ja niin on tääki ketju imo.

[L.K.]

Onhan se monipuolisuus treenissä hyvä ja tärkeä asia,mutta on tietty eroa treenaako monia asioita ja niitä eri tavalla vai keskittyykö vähempään, mutta pyrkii treenaamaan niitä monipuolisesti ja aina vähän eri tavalla jos mahdollista.

Monipuolinen treeni on minusta ennen kaikkea mielenkiinnon ylläpitoa. Ainakin jos vähänkin enempi puhutaan usealle opettamisesta sekä myöskin enempi perusharrastajasta.
Se fanaatikkohan voi veivata vaikka 1000 kertaa putkeen etusuoraa eikä näe siinä mitään ongelmaa tai kyllästymisen merkkiä.
Perusharrastaja voi tehdä saman,mutta se täytyy hälle "verhota" erilaisiin harjotteisiin niin kuin tällä onkin jo jotkut todenneet.

Mun mielestä hyvä esimerkki on kahvakuulailu. Monelle on pirun tylsän kuulosta tehdä vaikka 300 heilautusta putkeen.
Monikaan ei jaksa ehkä keskittyä ko. suorituksiin, mutta jos ton vaikka pilkkoo 10-20 sarjoihin,ehkä lisää siihen jotain pientä
kuten vaikka liikettä väliin tms. niin se menee kuin varkain. Sama homma jonkun kuulacoopperin kanssa.

Lajitreenissä taas voi ajatella niinkni että ottaa joskus Nelosen slogania lainatakseni myös jotain ihan muuta. Vaikka ip-lajissakin niitä korkeita potkuja. Se kerta-pari ei mitään haittaa ja jotain nekin aina kehittää, niihin voi vaikka yhdistää niiden torjumisen, jolloin saadaan oikea hyötyä ja silti myös jotain "ekstrakivaa". Sitten voidaankin taas huoletta sille ryhmällekin teetättää monia kertoja niitä samoja "vanhoja" juttuja ilman pelkoa kyllästymisestä.

Peruskurssilaisten kanssa huomaa helpoiten sen miten pienillä asioilla heidät saa tuntemaan tekevänsä joka kerta jotain uutta.
Lisätään johonkin pistariin lyömiseen elementtejä pikkuhiljaa ja vaikka tehdään yhtä samaa asiaa periaatteessa, pikku jutuilla jää taas fiilis että on tehty jotain ihan uutta ja mullistavaa. Näin se mielekkyys tekemiseen pysyy.
Myöskin varioimalla saa epämiellyttävistkin harjotteista paljon miellyttävämpiä.

Samaten näkisin tässäkin esim. BOBin versus säkin eron hyvänä. Jos on hakannut vuodestas toiseen säkkiä ja tuntuu ettei siitä enää saa oikein irti mitään, voi BOBin hakkaaminen muuttaa tilanteen ihan uudeksi. Ja sitten taas BOBia kun on mätkinyt aikansa,tuntuu välillä todella erilaiselta ja hauskalta taas se säkinkin mätkminen.

Se on kuitenkin itsekin tullut havaittua että lyhytjänteisemmäksi pääsääntöisesti ihmiset tuntuu muuttuvan,tätä näkee helposti taas juuri tuolla mainitsemallani peruskurssilla ja eritoten sen palautteessa. Hyvin tämä näkyy esim. siinä kohdassa jossa kysytään mitä haluaisit treenata tulevaisuudessa eniten jolloin vastaus on valtaosalla veitsiä/aseita vastaan puolustautumista, jota defendossa treenataan vasta aika lopussa koko pakettia.

Eli ne kaikki "kivat ja jännät" jutut pitäis päästä tekemään heti alussa kun eritoten ei vielä ymmärretä mitkä asiat pitäis olla ensin kuosissa ennen kuin noita kannattaa alkaa treenaamaan kunnolla.

[Pasuuna]

Et ole pitkänänniteinen sillä että treenaat tekniikkaa tunnin. Vaan sillä että treenaat lajia kymenen vuotta ja käytät monta kuukauta tai vuota siihen etä saat jonkun jutun oikeasti toimimaan. Painijat ja nyrkeilijät ja eiväshyppääjät suunnittelee harjoittelun olympiadeittain. Siinä on piktäjänteisyytä.

[flammee]

Et ole pitkänänniteinen sillä että treenaat tekniikkaa tunnin. Vaan sillä että treenaat lajia kymenen vuotta ja käytät monta kuukauta tai vuota siihen etä saat jonkun jutun oikeasti toimimaan. Painijat ja nyrkeilijät ja eiväshyppääjät suunnittelee harjoittelun olympiadeittain. Siinä on piktäjänteisyytä.

Juu, eikä se laajalla skaalalla monenlaista juttua ja lajia treenaaminenkaan mene ihan pitkäjänteisyyden tunnusmerkistöön, kun jos kaveri on kiinnostunut ensin koukkupainista, sitten hetken päästä traditionyrkkeilystä, sitten sisäisestä voimantuotosta jne. Kyllä siitä vähän sellainen kuva jää että mikään noista jutuista ei kiinnostanut kovin pitkään, kun kiinnostus siirtyi jo muualle. Toki se kiinnostus ei kovin helpolla säilykkään, jos niitä ei pääse treenaamaan...



Toki itteänikin kiinnostaa välillä ihan muut jutut kuin päälajini, mutta en olekkaan erityisen pitkäjänteinen. Mutta kuitenkin sen verran että yleensä tajuan olla aloittamatta niitä muita lajeja ja enimmän aikaa onnistun pitämään mielessä että miksi olen päätynyt nykyiseen lajiini. Käy vaan treeneissä ja sitten on taas tyytyväinen omaan lajiinsa ja voi unohtaa turhat haikailut.

[L.K.]

Et ole pitkänänniteinen sillä että treenaat tekniikkaa tunnin. Vaan sillä että treenaat lajia kymenen vuotta ja käytät monta kuukauta tai vuota siihen etä saat jonkun jutun oikeasti toimimaan. Painijat ja nyrkeilijät ja eiväshyppääjät suunnittelee harjoittelun olympiadeittain. Siinä on piktäjänteisyytä.

No tuohan nyt on tietenkin selvä juttu, mutta kyllähän keskimääräisellä kamppailulajin harrastamisen ajalla voidaan varmaan jo puhua parista vuodesta saman lajin parissa pitkäjänteisenä.

Sitten taas isommalla skaalalla se ei tietty ole vielä sitä.

Ehkäpä se ongelma onkin juuri siinä että nykyään yhä harvempaa on vaikea saada sisäistämään tätä asiaa. Eikä se ole varmasti vähiten hankalaa lajeissa joissa ei kilpailla.
Muutenkin ihmisillä on niin erilaisia motiiveja harjoitella lajeja eikä esim. kaikki bokraajat halua koskaan kisata, ainakaan olympialaisissa.

[KungFuMiäs]

Minne on kadonnut infernaalinen pitkäjänteisyys harjoittelijoista?

?

kero sinä se eille kun olet nin lyhytjännitteinen etet jaksa mitään lajia kunnola opetella

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 60#p556760" onclick="window.open(this.href);return false;

Henkilökohtaisuudet voidaan jättää ketjusta pois, keskitytään mielummin aiheseen. Nyt mielestäni ei ole kyse siitä että hakee oppia eri lähteistä, vaan siitä mitä niillä opeilla tekee.

[KungFuMiäs]

Tuli mieleen että ehkä tässä nyt heijastuu tälläinen Dojo kulttuuri (itse keksimäni termi). Eli treenaaminen on nimenomaan sitä että mennään sinne salille tatameineen ja O-Sensei/Jigoro Kano kuvineen treenamaan lajia X. Se että asioita viedään kotiin treenattavaksi ei kuulu tähän ajatusmaailmaan, harjoitukset kuuluvat nimenomaan sinne dojolle ja nimenomaan lajiin X. Toki asioita voidaan hieman kerrata kotona, mutta treeni tapahtuu Dojolla. Toinen tapa on sitten laittaa itsensä kehitys pääasiaksi, harjoitukset ovat vain työkaluja ja treeneihin mennään oppimaan näitä työkaluja. Lajit ovat järjestelmiä itsensä kehittämiseen eikä itsearvo. Se itse treeni tapahtuu omaan tahtiin ja omilla ehdoilla, yksin tai treenijengillä. Tässähän sitä pitkäjänteisyyttä juuri tarvitaan.

[nomad]

Tuli mieleen että ehkä tässä nyt heijastuu tälläinen Dojo kulttuuri (itse keksimäni termi). Eli treenaaminen on nimenomaan sitä että mennään sinne salille tatameineen ja O-Sensei/Jigoro Kano kuvineen treenamaan lajia X. Se että asioita viedään kotiin treenattavaksi ei kuulu tähän ajatusmaailmaan, harjoitukset kuuluvat nimenomaan sinne dojolle ja nimenomaan lajiin X. Toki asioita voidaan hieman kerrata kotona, mutta treeni tapahtuu Dojolla. Toinen tapa on sitten laittaa itsensä kehitys pääasiaksi, harjoitukset ovat vain työkaluja ja treeneihin mennään oppimaan näitä työkaluja. Lajit ovat järjestelmiä itsensä kehittämiseen eikä itsearvo. Se itse treeni tapahtuu omaan tahtiin ja omilla ehdoilla, yksin tai treenijengillä. Tässähän sitä pitkäjänteisyyttä juuri tarvitaan.

Tuossapa tuo pähkinänkuoressa. Treenin määrä ei ole pelkästään salilla käytyjen kertojen määrä, arkielämässäkin voi harjoitella vaikka taloudellisisa liikkeitä, liikkumista, voimantuottoa ja vaikka mitä ja kukaan ympärillä ei huomaa. Samoin kun asioita voi ajatella muuallakin kun siellä pukkarissa.