Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958

[diesel 64]

There are several jiu-jitsu pioneers who have for years paraded in limelight and have recorded place in history of their countries without any knowledge of teachers. Such pioneers include Viking Cronholm from Sweden

http://www.youtube.c...h?v=q3pT56tMPQ0" onclick="window.open(this.href);return false;

He is born in 1874. Tries his luck as overall sports, never breaks through. Turns to gymnastics moves to Chicago in 1985 where works as physiothereapist and learns boxing, goes back to Sweden. In 1904 travels to Capetown, moves to Johannseburg to Hotel Carlton where runs Swedish gymnastics untill 1907. Is known to continue boxing. In Travels back to Sweden is introduced as ju-jutsu master in 1908 and goes on demonstrating, teaching police and army, giving exhibitions and interviews for the next 50 years. Where did he learn all his ju-jutsu?

Even Jan Malmsted (Swedish historian) doesn't know. In his later interviews Viking refers to unknown English officer and various Japanese champions, who thought him while in South-America. But not a single source has turned out.

I have in my posession a copy of inside of a book; french edition of Yokoyama and Oshima Judo with signature "Viking Cronholm, Marseille Mars 1913" . What I suggest is that solid physical background, few books to give you real techniques to explore and others interested to practice them with you will take you a long way. And when you have practised 25 years nobody will remember how good you were in the beginning.

We often erroneusly seem to assume that 'somone' came and in few years thought these ju-jutsu pioneers all they ever knew and then they went on practicing twenty, thirty years without ever learning anything new, just 'faithfully copying' what was once shown.
0

http://judoforum.com/index.php?/topic/4 ... u-history/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Kari Aittomäki]

Kas, olin aina kuvitellut Vikingin ponnistavan painitaustasta.
Ne poseeraukset on samanhenkisiä, paini kun on myös bodauksen iso-isä..

Sakemanneista vielä, itse Törni oli tiettävästi taitava lähikamppailija.
Törnin jääkärien tapaamisessa jermut oli innostuneet jopa demoamaan näitä niskankatkasutekniikoita kaksikolle Kallonen&Sarjanen.

Eli jos ei hyväksytä' sitä että Viipurista sai oppia monenlaista, kikat lie sitte tarttunu mukaan saksanmaalta.

[Jasse]

Kiitti Diesel64! Opiskelin pikkupoikana kyllä kolme vuotta saksaa mutta en mä enää osaa kun "ich liibe dich". Mutta taaskin tämän "Kano-ryu" Higashin nimi pomppasi tekstistä. Ilmeisesti opettanut Rachnia. Tani ja Higashihan otti yhteen juurikin Saksassa.
Ja toisessa linkissä tosiaan tullaan samanlaisiin johtopäätöksiin kuin mitä itsekkin olen funtsaillut. Eli fyysisesti kykenevä kaveri ei välttämättä mitään O-senseitä ole tarvinnutkaan tullakseen hyväksi jiu-jitsukaksi, muutama kirja on riittänyt.

[Jorge]

Erich Rahn (* 1. Mai 1885; † 5. Juli 1973) war ein Pionier des Jiu-Jitsu- und Judo-Sports in Deutschland.

Tämä kaveri ainakin koulutti poliiseja ja sotilaita vuosisadan alkupuolella.Missä päin ja oliko Suomalaisia opissa,niin en löytänyt viitteitä.Tuon ruotsalaisen nimi vilahti jossain,mutta hukkasin jo sen!

http://judospiegel.npage.de/persoenlichkeiten.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Jutussa mainittiin, että koulutti Berliinissä. Ensin rikospoliisia ja sitten järjestyspoliisia vuodesta 1910 lähtien. Vuonna 1913 hän opetti Berliinissä armeijan voimisteluinstituutissa.

Jutussa mainitaan myös, että vasta I MS:n jälkeen, 1919 lähtien, hän alkoi menestyksekkäästi levittää lajia Berliinin ulkopuolelle, muualle Saksaan.

[Stick]

Mielenkiintoinen aihe tämä...nyt mietinkin,että onko esim.potkulaisilla tai yleensäkin paljon ns.kerättynä aitoa "vanhaa materiaalia"?Itselläni löytyy yksi osa tuota Niilo Salon vihkosta suomen kielellä...ym.mutta kuinka yleisiä kyseiset teokset on Suomessa noin yleensäkin...nimittäin kyllähän noita vois lisääkin kerätä...saanti vain kohtuu huonoa...divareista ehkä?

[Jasse]

Aitto tuossa aikaisemmin mainitsikin suomalaisen painikirjallisuuden. Suomalaiset painijathan menestyivät erinomaisesti ennen toista maailmansotaa. Onhan sotienkin jälkeen tullut mitalleja mutta 20 luvulla niitä ropisi oikealta ja vasemmalta. Ransakalisen ei Kreikkalais-roomalaisen painin toin Suomeen puolalainen sirkuksen ammattipainija Pytlasinski vuonna 1897 (tasan sata vuotta ennen ensimmäistä Finnfightia).

Mutta takaisin jiujitsuun.

Ensimmäisessä suomalisessa painiteoksessa "Käsikirja painissa ja atletiikassa" (1904, Carl Allen) ei jiujitsua mainita kertaakaan, enkä usko että siitä on suomessa vielä tuolloin kuultukaan (Pidän vuotta 1905 jiujitsu-buumin alkamisvuotena Euroopassa. Tällöin julkaistiin Kano-jiu-jitsu ja suomennettiin DD-taistelutemppuja). Kielletyissä otteissa kyllä näytetään parikin versiota BJJstä tutusta giljotiinista.

Vuonna 1909 painin säännöissä erikseen kielletään dshiu-dshitsu-temput Tulkitsen että näillä on tarkoitettu "hermo-sysäyksiä" jollaisia ylivaarallisia iskuja Hancock kirjassaan mainostaa, ei niinkään jiujitsun painillisempia otteita.

Kohta 15. :


Seuraavassa alan teoksessa "painitaito" (1913) käsitelläämn painin historiaa eria maissa jo huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Japani-osuudessa myös JJ mainitaan: "Myös jiu-jitsua siellä innokkaasti harjoitellaan. Se on tavallaan vapaan painin ja nyrkkeilyn sekoitus, jossa vastustaja kaikilla keinoilla koetetaan tehdä vaarattomaksi." Kirjan tekniikoista löytyy kimura-lukkoa muistuttavia heitto- ja selätystekniikoita.

Painikirjailijan Heikki Lehmuston "Painin historia" (1920) käsitelee nimensä mukaan painin historiaa, sekä eri maiden painikulttuureja ja eri rotujen painillisia ominaisuuksia. Amerikkalaisten catch-painista kerrottaessa muummuassa näin: "Amerikkalainen vapaapaini on sitä samaa, joka Englannissakin on tunnettu. Ameriikkalaiset ovat kuitenkin kehittäneet tavattomastii sitä ja johtaneet sen rajuun, raa'ahkoon suuntaan suuntaan yhdistämällä siihen esim. japanilaisia dzudzutsu (jujutsu)-temppuja."
Japani-osuudesta: "Näistä tulivat sitten ajan mittaan dzudzutsu (jujutsu), - alkujaan kiinalaisperäinen- murtoihin jahermotärskyihin perustuva ottelutapa, sekä yhteismongolialainen painiskelu suosituimmiksi. Erittäinkin dzudzutsu oli samurain suosiossa..." Sumopainijosta puhuttaessa: "Ainoastaan dzudzutsu-ottelijain hermoiskut kykenevät masentamaan nämä voimakkaat rotumiehet."
Yukio Tani mainitaan kuuluisien Eurooppaa kertäneiden painijoiden jokuossa (ilmeisesti jiujitsu-miesten lisäksi painin kulta-aikana myös japanilaiset suomokat reissasivat maailmaa).

Sitten voisinkin analysoida hieman tätä legendaa jonka mukaan Suomen ensimmäinen paini-mestari Carl Allen olisi diskattu Skandinavian painimestaruus kilpailuissa 1901 koska käytti jiujitsua. Tarina kerrotaan Aven "Hokutoryu jujutsu"-kirjan (1997) historia osuudessa, mutta on painittu tietämäni mukaan ensimmäistä kertaa "Suomalaisia mestaripainijoita" (1939) teoksessa: " V. 1901 Allen kilpaili Tukholmassa Skandinavian mestaruuskilpailuissa, mutta siellä ei hänen painiaan yksinkertaisesti ymmärretty. Hänen taitopainiaan väitettiin jiu-jitsuksi!" Mutta Lehmuston "painin historia" teoksessa (1920) asiasta kerrotaankin seuraavasti: " Ruotsissa ei näet tunettu tunnettu vielä ranskalaisen painin sääntöjä: Allen julistettiin hävinneeksi sen perusteella, että hän toisella polvellaan koski painimattoa (!)." Nämä kasi toisistaan poikkeavaa tarinaa, plus jiujitsu-temppujen kieltäminen vasta vuonna 1909 plus käsitykseni jonka mukaan on hyvin epätodennäköistä että Ruotsissa tai Suomessa olisi edes kuultu termiä jiujitsu vuonna 1901 saavat minut arvelemaan että kyseessä on vitsikkäästä tarinasta ajan myötä muodostunut legenda.

Eiköhän tämä riitä täksi päiväksi. Nyt ongelle

[Jasse]

Mielenkiintoinen aihe tämä...nyt mietinkin,että onko esim.potkulaisilla tai yleensäkin paljon ns.kerättynä aitoa "vanhaa materiaalia"?Itselläni löytyy yksi osa tuota Niilo Salon vihkosta suomen kielellä...ym.mutta kuinka yleisiä kyseiset teokset on Suomessa noin yleensäkin...nimittäin kyllähän noita vois lisääkin kerätä...saanti vain kohtuu huonoa...divareista ehkä?

Itse olen viimeiset neljä vuotta keräillyt vanhoja JJ, paini, ja nyrkkeilykirjoja. Alkaahan noita olemaan (esim. kaikki tässä viestiketjussa mainitsemani kirjat) Olenkin miettinyt valmiiksi palon varalta miten ensiksi kaadan kirjahyllyni ulos ikkunasta ja sitten pomppaan perässä, jos ehdin... Myöskin tulevaisuudessa häämöttävä tuonpuoleiseen siirtyminen on alkanut vaivaamaan eritavalla. Kuka perii kirjani? Mitä jos lapsenlapset eivät olekkaan fanaattisia kamppailijoita? Hmm.. Pitäisi varmaan esin olla niitä lapsia.. Nyt sopivaa äitiä etsimään :hinkit:

[Vanhakankea]

Sumopainijosta puhuttaessa: "Ainoastaan dzudzutsu-ottelijain hermoiskut kykenevät masentamaan nämä voimakkaat rotumiehet."

Tää on ihan helmi.

[Jasse]

Vuonna 1899 (vuosi ennen kuin ensimmäiset jiujitsu-taiturit Tani ja Raju saapuivat Barton-Wrightin kutsumina Lontooseen) kristitty samurai-suvun herrasmies Inazo Nitobe kirjoitti menestyskirjan "Bushido" jossa selitetään japanilaista luenteenlaatua tarinoin ja vertauskuvin. Kirja suomennettiin vasta vuonna 1942 mutta siinä on mielestäni yksi parhaistä jiujitsun määritelmistä:

"Jiujutsu eli yawara voidaan lyhyesti voidaan lyhyesti määritellä anatomisen tiedon soveltamiseksi hyökkäämiseen tai puolustukseen. Se eroaa painimisesta siinä ettei se luota lihasten voimaan, muista hyökkäystavoista siinä, ettei se käytä aseita. Jiu-jitsu-taituri puristaa tai lyö vihollistaan sellaiseen kohtaan, että tämä turtuu ja käy kyvyttömäksi vastarintaan.Tarkoituksena ei ole tappaa, vaan saattaa vastustaja sillä hetkellä toimintakyvyttömäksi."

Ja vielä: "Samurai oli olennaisesti toiminnan mies."

[Lasileuka]

Tää oli mulle uutta, mikä nyt ei varmaan tarkoita etteikö ko. nainen olisi täällä jo muille tuttu , mutta laitetaan tänne vaikkei kotisuomesta olekaan:

Edith Garrud: a public vote for the suffragette who taught martial arts
The woman who introduced jujutsu to the suffragette cause is honoured with a plaque on her London house

One of the western world's first female martial arts instructors, Garrud, who died in 1971 aged 99, is thought to have learned jujutsu in the late 19th century. She began working with suffragettes between 1908 and 1911, eventually at her own women-only training hall, a room at the Palladium Academy dance school in Argyll Street.

[DeusVult]

Mistä muuten johtuu, että näistä vanhoista pioneereistä puhutaan aina ikäänkuin he olisivat olleet taitojensa vuoksi jotenkin voittamattomia tai ainakin äärimmäisen kovia luita? Tämä näkyy mielestäni selvästi esimerkiksi tuosta lasileuan pilakuvasta, sekä lukuisista ylempänä olevista lainauksista.

Harjoittelivatko nämä tienraivaajat todella niin valtavasti, että olivat jossain lähempänä sataa kuin viittäkymmentä "Andyn skaalalla" - siis siitäkin huolimatta että ilmeisesti yleisen konsensuksen mukaan laji- ja valmennusosaaminen on vuosien saatossa jatkuvasti parantunut joten opetuksen tason ja kamppailutietotaidon on täytynyt olla todella alkeellista

- VAI -

olivatko kaikki muut ihmiset huomattavasti nykyistä kykenemättömämpiä kamppailijoita - siitäkin huolimatta että yleis- ja lihaskunto oli ihmisillä keskimäärin kovempi aikana ennen tietokoneita - niin että pienelläkin määrällä paini- tai muuta kamppailuharjoittelua saattoi ansaita lähes voittamattoman maineen?

[Lasileuka]

Mistä muuten johtuu, että näistä vanhoista pioneereistä puhutaan aina ikäänkuin he olisivat olleet taitojensa vuoksi jotenkin voittamattomia tai ainakin äärimmäisen kovia luita? Tämä näkyy mielestäni selvästi esimerkiksi tuosta lasileuan pilakuvasta, sekä lukuisista ylempänä olevista lainauksista.

No tuohan olikin vain Punch lehden pilakuva tomerasta suffragetista, eikä siitä kai pitäisi vetää sen syvempiä analyysejä?

Tuossa Guardianin jutussa mainitaan etteivät nämä jiu-jitsu bodyguardit olleet mitään voittamattomia yli-ihmisiä. Mutta varmasti tavallista kyökkipiikaa nohevampia pistämään vastaan sen ajan poliiseille tai muille häiriköille.

But Tony Wolf cautions against romanticised images of suffragettes throwing officers around. "The bodyguard had some remarkable tactical victories using decoys and disguises," he says. "But the grim reality is that they were heavily outnumbered by the police and were often injured."

Ihailtavaa (köh köh) tuossa on kuitenkin se, että viime vuosisadan vaihteessa oli Englannissa joillekin naisille tarjoutunut mahdollisuus opetella mystisen jiu-jitsun itsepuolustustustaitoja

[Jasse]

Mistä muuten johtuu, että näistä vanhoista pioneereistä puhutaan aina ikäänkuin he olisivat olleet taitojensa vuoksi jotenkin voittamattomia tai ainakin äärimmäisen kovia luita? Tämä näkyy mielestäni selvästi esimerkiksi tuosta lasileuan pilakuvasta, sekä lukuisista ylempänä olevista lainauksista.

Harjoittelivatko nämä tienraivaajat todella niin valtavasti, että olivat jossain lähempänä sataa kuin viittäkymmentä "Andyn skaalalla" - siis siitäkin huolimatta että ilmeisesti yleisen konsensuksen mukaan laji- ja valmennusosaaminen on vuosien saatossa jatkuvasti parantunut joten opetuksen tason ja kamppailutietotaidon on täytynyt olla todella alkeellista

- VAI -

olivatko kaikki muut ihmiset huomattavasti nykyistä kykenemättömämpiä kamppailijoita - siitäkin huolimatta että yleis- ja lihaskunto oli ihmisillä keskimäärin kovempi aikana ennen tietokoneita - niin että pienelläkin määrällä paini- tai muuta kamppailuharjoittelua saattoi ansaita lähes voittamattoman maineen?

Johtunee sen ajan markkinoinnista, jossa julistettiin jiujitsun voittamattomuutta ja vaarallsiuutta. Sanoma JJ-kirjoissa oli jotta heikko nainenkin masentaa körmyniskan kunhan vähän oppii ovelia jiujitsu-temppuja. Ja sanomalehdissä taas jiujitsukoiden managerit eivät säästelleet ylisanoja kun haastoivat suojattiensa puolesta vahvimmatkin painijat jiujitsu otteluun. Esimerkiksi Tani haastoi maailmankuulun, aikansa kovimman kreko-painijan Hackenschmidtin, mutta tämä ei viisaana miehenä lähtenyt leikkiin mukaan. Hackenschmidt voitti muuten ensimmäiset suomenmestaruuskista painissa v. 1898 kun Pietarin painiseura vastasi Helsingin Atleettiklubin kutsuun ja lähetti parhaan painijansa kisoihin.

Mielestäni Graciet ovat omassa markkinoinnissaan säilyttäneet vahvasti tämän alkuperäisen "jiujitsulla pienikin mies voitaa jättiäisen" ja tietysti myös jatkaneet haasteottelu perinnetä.

Mutta vatatakseni vielä jotenkin DeusVultin kysymykseen niin.. Kyllä, uskon monien Erooppaa ja Ameriikkaa kiertäneiden japanilaisten jiujitsu-ottelioiden olleen kiven kovia vääntäjiä. Eurooppalisista JJ-oppilaista en tiedä. Varmasti ne paijat jotka ovat oppineet japseilta lukkoja ja kuristuksia ovat olleet aika kauheita, ja ehkä ne mielikuvat joita JJ-taitajista on siihen aikaan ollut ovat saaneet poliisitkin vähän väistelemään äkäisiä feministejä. Hei! Mähän väistelen niitä muutenkin jo osaan sentään jiujitsua

Maailmalta takaisin Suomeen. Mainitsin aloitusviestissä Suomen urheilulehdessa v. 1908 ilmestyneen JJ-artikkelin. Nettiä tonkimalla sain selville että sen on tuottanut K. Miuta jo vuonna 1899. Kyseinen jiujitsun harrastaja oli (samoin kuin Kano) saksalaisen lääketieteen opettajan Tri Baelzin opissa Tokion yliopistossa 1800-luvun lopussa. Artikkelissa kuvaillaan jiujitsua (mitä ilmeisimmiten Tenjin shinyo ryuta) hyvinkin tarkasti.

PS: Baelz on muuten mielnkiintoinen henkilö joka vaikutti budo-ilmiön kehitykseen mutta josta ei paljon puhuta. Aloitan hänestä oman keskustelun dojon-puolelle kunhan ehdin.

[Lasse Candé]

Loistosettiä Jasse!

Jos tarvitset apua ruotsinkielen kanssa, hoituu online tai mielummin kaljan ääressä kunhan Helsinkiin ehdin. No, periaatteessahan voisin lähteä vaikka heti.
Onko muuten ruotsinkielen osaaminen miten tärkeä ominaisuus tutkimuksessasi? En usko että tarvitsisi kovin suuria askelia ottaa saadakseen riittävän taidon. Samalla oppii paljon avainsanoja saksastakin.

Ei ehkä liity asiaan, mutta Takamura, joka oli ainoan nykyään käytännössä elävän Shindo Yoshinryu -haaran edellinen pääopettaja asui Ruotsissa vuosikymmeniä. Osasi ruotsia paljon paremmin kuin englantia. Hän jopa opetti SYR:ta Ruotsissa, mutta se perinne ei enää elä.





Semi-OT:

Tuollaisista "olisiko mahdollista"- ajatusrakennelmistahan yleensä syntyy kiinnostus etsiä enemmän tietoa, mutta joskus ääneen ajattelu tällä palstalla on vähän ohuella jäällä kävelemistä, jos ei heti ole tarjolla tieteelliseen artikkeliin vaadittavaa lähdeviiteluetteloa

Hyvinhän Jasse vetää. Ei väitä asioita todeksi ellei ole tukea ja kertoo suoraan milloin spekuloi ja availee hieman jopa mihin spekulaatiot perustuvat. Lisäksi ristiinvertailee asioissa joissa en usko kovinkaan monen riittävästi ristiinvertailleen. Tämähän on aivan helmeä. Joskus jossain muualla joku peräänkuuluttaa tukea väitteille osuvasti, joskus vähemmän osuvasti. Se on aina tapauskohtaista ja asiasta voi keskustella juuri siinä kontekstissa ja siinä ketjussa.

Mä katsoisin että sellanen kvasitieteellinen tättäröinti ei ole varsinaista tiedonhalua/uteliaisuutta ensinkään.
Vain ja ainoastaan tärkeilyä ja jotainsellasta pahansuopaisuutta jota en vaan saata tajuta.
No, ei nyt ihan noinkaan.
Mutta en näe mitään syytä luimistella siihensuuntaan.

Sille on aikansa ja paikkansa. Aina se ei toki ole täysin onnistunutta.
Mielestäni kuitenkin isompaa feilaamista on jauhaa tuosta jossain muussa ketjussa negatiivissävytteisesti rivejä kasaillen kuin vähän epäonnistua argumentaatiossa, argumentointiin kuitenkin pyrkien. Hieman rauhottumalla silloin kun joku mukatieteilee ei-rakentavasti toiminnan aukot tulevat selväksi. Yleensä ihan jopa argumentaation/logiikan tasolla. Joskus sosiaalisen rakentavuuden. Mitään koulukuntia tähän suhtautumiseen ei tarvita.
Toivottavasti askeleeni taaksepäin on myös askeleen tai kaksi eteenpäin. Siirrytään vaikka argumentaatioketjuun jos tarvetta, täältä loistoketjua pilaamasta. Sori omalta osaltani.

[Jasse]

Kiitos Lasse. Juu, ei aleta tekemään tästä mitään pahansuopaista ketjua, eikä merrota tontutarinoita. Pyydän ma.

Kävin äsken taas divarikierroksella ja yritin tonne urheilumuseon kirjastoonkin (jonka kamppailuosaston kanssa yritän kilpailla omalla kirjahyllylläni) mutta se on EM-kisojen vuoksi tämän viikon kiinni. Mutta juu. Ruoytsin kieli olisi varsin hyvä handlata ja onhan se varmaan jossain takaraivossa. Esimerkirsi juuri selailin suomalaisen Konni Zilliakuksen japanin seikkailuista kertovaa kirjaa, sekin vain ruotsiksi julkaistu. Siinä taisi olla kokonainen viiden sivun luku jiujitsusta. Kirja sis julkaistu aivan 1800-luvun lopussa.

Mutta tule lasse tänne Stadiin ja mennään kaljalle