Enpä ole sanonut missään vaiheessa aloittelijan tuovan mitään lisäarvoa, vaan sen, että aloittelijakin voi treenata näitä ihan yhtä lailla.Andy kirjoitti:Entä mitä lisäarvoa tässä antaa se, että treenataan aloittelijan eikä kokeneen kamppailijan kanssa?nomad kirjoitti:Raivohyökkäys on aina vähintäään suhteellisen kova ja nopea, riippumatta sen teknisestä oikeaoppisuudesta ja se vaatii nopean ja yliopitun ensivasteen- todennäköisintä hyökkäystä vastaan on järkevää treenata eniten. Sitä ip-kontekstissa hinkataan, jatko on sitten sitä tappelua. Puhutaan nyt siis siitä tilasta, mitä varten harjoitellaan eikä itsetarkoituksellisesti harjoitustilanteesta.Andy kirjoitti:Miten te oikein harjoittelette? Eihän aloittelija suinkaan pysty treenitilanteessa lietsomaan itseään sellaiseen raivoon, että hyökkäisi tyypillisellä katuhyökkäyksellä. Sen sijaan suoritus on todella teennäinen ja "yliyritetty" suoritus, jossa lisäksi varotaan, että ei vahingossa satuteta paria. Pitää olla jo kohtuullisesti harjoittelua takana, että pystyy esittämään aggressiivista tavista. Lisäksi edelleen ne heijarit on paljon helpompi torjua/väistää kuin oikeaoppiset koukut ja suorat, koska ne näkee kauempaa. Jos näin ei olisi, niin nyrkkeilyssä tehtäisiin vain heijareita.nomad kirjoitti: Ip-kontekstissa olisin vähän eri mieltä, kun valtaosa hyökkäyksistä tulee aika huonoilta hyökkääjiltä, tulevat ne myös eri tavalla kuin harjoitelleelta kamppailijalta.
Harjoitukset lähtevät hyvinkin pitkälti joka lajissa mitä treenaillut olen, samalla tavalla. Tehdään toistoja alle tekniikan memorisoimiseksi ja lisätään vauhtia kun homma alkaa tuntua kotoisalle ja siitä sitten vapaampaan soveltamiseen keissin tai sparrin muodossa. Niin varmaan teilläkin pääpiirteittäin, tästä ei liene erimielisyyttä.
Näinkään en ole sanonut. Aloittelija voi tehdä sellaisia juttuja, joista voi oppia jotain uutta kylläkin.Andy kirjoitti:Mutta miten tästä seuraa se, että on parempi treenata aloittelijan kuin kokeneen kanssa?Liittyy siihen treenin kontekstiin, josta aiemmin tässä viestissä mölisin. Perustelempahan vaan mikseivät kaikki nyrkkeile kuten kilpatinttaajat ja treenaavatkin ihan väärin.
Niin mutta miksi kannattaisi treenata kevyesti eikä kovaa koko ajan, kun treenimäärä on niin pieni, että palautuminen ei kuitenkaan tuota ongelmia? Etenkin kun perusharrastajat eivät edes käy tuota 4-5 treeniä viikossa vaan hyvä jos 2-3. Jos seuran parhaatkin ovat niin heikossa kunnossa, etteivät pysty treenaamaan 4 kovaa lajitreeniä viikossa, niin tilanne ei ole kovinkaan hyvä.nomad kirjoitti:Mä en näe tarvetta ip-treenaajalle kehittää fysiikkaansa maksimikäyrällä, mennään turhan helposti sille alueelle, joka haittaa jo muutakin elämää- joka ei ole tarkoituksenmukaista jatkuvuuden kannalta. Enemmän arvoa näen motoristen toistojen määrällä ja taktisen ajattelun kehittämisellä. Kilpailutoiminta erikseen.Andy kirjoitti:Jos treenaa noin vähän, niin miksi osa treeneistä pitäisi olla kevyempiä?
Lisäys: Ja LK arvasi myös oikein, lajitreenit edellämainituissa konteksteissä tulisi käyttää itse asian herjoitteluun, se varsinainen fysiikan treenaaminen on toinen juttu ja se jää paljolti omalle vastuulle.
Raskas treenihän ei välttämättä tarkoita sitä, että tehdään tuhat punnerrusta.
Tässä kohdassa palaan kohtaan jatkuvuus.
Sitten tulee kv-kisoja kierrettyä, mitä ehtii, mihin pääsee ja mihin on resursseja (=rahaa). Lähinnä pohjoismaat ja Viron kisat ovat sitä hedelmällisintä kisakokemusta. Yksi isompi reissu sitten johkin Eurooppaan tulee heitettyä kausittain.