Peruskurssien sisältö ja ohjaaminen

[Hauki]

Pystytkö vähän avaamaan noita termejä ja sitä miten ne näkyvät opetuksessa ihan käytännön tasolla? Itsellä ainakin jäi tuo psykologian opiskelu lukion pakollisiin kursseihin, eikä wikipedian artikkelitkaan konstruktivismista, kognitivismista ja behariovismista oikein selvennä asiaa.

Joo, alkaa mennä aika kasvatustieteelliseksi tämä keskustelu Minäkin koitan sotkea tähän jotain käsityksiäni: noihin termeihin liittyy erilaiset tiedonkäsitykset ja oppimiskäsitykset. Behavioristisessa opettamisessa tietoa koitetaan "siirtää" niille oppilaille sopivilla ärsykkeillä, koulumaailman esimerkkeinä voisi olla vaikkapa tehtävänä laittaa oppilas lukemaan jokin kirjan kappale ja sitten kysellä siitä asioita tyyliin "minä vuonna tapahtui asia x". Kamppailukontekstissa mielestäni normaali tilanne missä ohjaaja ottaa jonkin tilanteen ja näyttää siihen tekniikat x ja y joita sitten harjoittelijat rupeavat toistamaan, on behavioristista opetusta.

Konstruktivistisessa opettamisessa sitä tieto taas lähdetään "rakentamaan", eli oppilaat laitetaan ajattelemaan ja yritetään saada heidät keksimään itse ratkaisuja ongelmaan. Kamppailukontekstissa konstruktivistinen opetustilanne voisi olla sellainen, että ohjaaja valitsee jonkin tilanteen ja laittaa sitten harjoittelijat kekesimään siihen ratkaisuja pienissä ryhmissä. Ohjaaja ei itse kerro suoraan mitään ratkaisumallia, vaan joko seurailee taustalla tai osallistuu tarvittaessa keskusteluun (mutta ei edelleenkään näytä mitään valmista tavaraa suoraan). Toinen esimerkki konstruktivistisesta opetuksesta on mielestäni vapaa sparri, eli kun harjoittelijan täytyy itse tehdä ratkaisunsa, analyysinsä niistä, soveltaa osaamaansa jne.

En ole kasvatustieteen guru tai mitään sinne päinkään, joten nämä selitykset voi olla kyllä pielessäkin

Edit: Mjölnir vastasikin jo tässä välissä, ja olen kyseisen viestin sisällön kanssa täysin samaa mieltä.

[saarikko]

Pystytkö vähän avaamaan noita termejä ja sitä miten ne näkyvät opetuksessa ihan käytännön tasolla? Itsellä ainakin jäi tuo psykologian opiskelu lukion pakollisiin kursseihin, eikä wikipedian artikkelitkaan konstruktivismista, kognitivismista ja behariovismista oikein selvennä asiaa.

Tarkoititko minua ? Vastaan kuitenkin. Caveat: en ole lukenut psykologiaa ja sen kyllä huomaa ja opetusmenetelmäni ova päässeet kaskukirjaan. Ja tiedän, että täällä on henkilöitä jotka opettavat ja tutkivat opetusta työkseen.

Laitoin dojon karaten tyylisuunnat ketjuun heinäkuussa muutaman linkin. Tiedä sitten lukiko kukaan.

Jos omista fiiliksistäni kirjoitan niin jotenkin tuntuu, että juuri moderni aika toi massatuotannon ja kyvyttömyyden hoitaa niitä, jotka eivät sovi malliin. Oli sitten liian hyvä tai huono. Tuo behavioristinen opetustyyli oli hyvä tapa opettaa suuria joukkoja jollekin tasolle, mutta yksilöllinen ote ja tavoite oppimaan oppimisesta taitaa puuttua. Samalla ajattelen, että joka tyylissä on hyviäkin asioita, jotka ovat aina olleet riippumatta siitä mihin opetustyyliin ne luokitellaan. Onhan wanhoissa oppaissa jaottelu academiaan ja practikseen eikä sekään ole mihinkään muuttunut.

[AriJ]

Konstruktivistisessa opettamisessa sitä tieto taas lähdetään "rakentamaan", eli oppilaat laitetaan ajattelemaan ja yritetään saada heidät keksimään itse ratkaisuja ongelmaan. Kamppailukontekstissa konstruktivistinen opetustilanne voisi olla sellainen, että ohjaaja valitsee jonkin tilanteen ja laittaa sitten harjoittelijat kekesimään siihen ratkaisuja pienissä ryhmissä. Ohjaaja ei itse kerro suoraan mitään ratkaisumallia, vaan joko seurailee taustalla tai osallistuu tarvittaessa keskusteluun (mutta ei edelleenkään näytä mitään valmista tavaraa suoraan). Toinen esimerkki konstruktivistisesta opetuksesta on mielestäni vapaa sparri, eli kun harjoittelijan täytyy itse tehdä ratkaisunsa, analyysinsä niistä, soveltaa osaamaansa jne.

Ja sitten mennään ja korjataan asiat kohdalleen?

Vai miten tuo toimiisi porukalla joilla ei ole pohjia... tietty kaikilla kai on jonkinlaisia pohjia jos ei muualta niin mediasta....

[Hauki]

Ja sitten mennään ja korjataan asiat kohdalleen?

Vai miten tuo toimiisi porukalla joilla ei ole pohjia... tietty kaikilla kai on jonkinlaisia pohjia jos ei muualta niin mediasta....

Hmmm... ei Ideana on antaa tiedon rakentua itsenäisen ajatelun pohjalta -- kokeillaan jotain ratkaisua, analysoidaan sitä, tulee uusia ongelmia, kehitellään niihin ratkaisua ja niin edespäin. Ja lähtökohta on juuri se, että opettaja ei mene siihen väliin "nollaamaan" sitä "tiedon rakentumista" tylliin "ei noin, vaan teette näin." Periaatteessa ei tarvita pohjia, lähdetään vain hakemaan ratkaisua ongelmatilanteeseen. Jos ongelma on liian vaikea, pysähtyy koko oppiminen tietysti siihen... Varmastikkin tuo lähestymistapa tai juuri tuollainen oppimistilanne on hankala tai mahdotonkin toteuttaa joissakin/monissa kamppailulajeissa, ainakin aloittelevilla harjoittelijoilla?

[AriJ]

Mitäs se opettaja tuollaisessa systeemissä sitten oikeastaan opettaa?

[Mjölnir]

Mitäs se opettaja tuollaisessa systeemissä sitten oikeastaan opettaa?

...muunmuassa tästä syystä konstruktivistinen opetusmenetelmä ei mielestäni sovi sellaisenaan, puhtaasti, kampitteluihin.

Oma näkemykseni on, että hyvää opetusta on käyttää konstruktivistisia ja behavioristisia keinoja oikeassa suhteessa.

[AriJ]

Oma näkemykseni on, että hyvää opetusta on käyttää konstruktivistisia ja behavioristisia keinoja oikeassa suhteessa.

Tällähän on japanilaisittain joku nimikin... semmoinen kolmiosainen...

[Mjölnir]

Oma näkemykseni on, että hyvää opetusta on käyttää konstruktivistisia ja behavioristisia keinoja oikeassa suhteessa.

Tällähän on japanilaisittain joku nimikin... semmoinen kolmiosainen...

Kylläkyllä! Ja käsittääkseni laji- / opettajakohtaiset erot tulevat lähinnä siitä, mikä on muodollisen harjoittelun suhde soveltavaan, niin ajassa kuin määrässäkin.

[AriJ]

Oma näkemykseni on, että hyvää opetusta on käyttää konstruktivistisia ja behavioristisia keinoja oikeassa suhteessa.

Tällähän on japanilaisittain joku nimikin... semmoinen kolmiosainen...

Kylläkyllä! Ja käsittääkseni laji- / opettajakohtaiset erot tulevat lähinnä siitä, mikä on muodollisen harjoittelun suhde soveltavaan, niin ajassa kuin määrässäkin.

Äkkiseltään tuommoinen ei juurikaan perinteiseen peruskurssimaiseen opetustapaan sovi, eli siihen, että kaikille opetetaan samaa samalla tavalla, kaikki on samalla viivalla, tietyllä tavalla "tasapäistettynä".

Pienissä kurssiryhmissä varmaan saadaan enemmän variaatiomahdollisuutta, ja tietty opetettava laji ja sen sisältökin vaikuttaa mahdollisuuteen vapaammasta oppimistavasta.

Esimerkki omasta repertuaarista ihan perinteisesti vaikkapa Shinden Fud-ryû Dakentaijutsu;

1) opit muodon (jossa on x kappaletta "tapahtumia")
2) opit muotoon vaihtoehdon jota voi käyttää kun perusmuoto ei onnistu

ja noin kun mennään jokaisen muodon osalta niin alkaa väkisin näkemään asioiden liittymistä toisiinsa, kuinka asioista voidaan siirtyä jumista toimivaan....

Takagi Yôshin-ryûssa taas mennään selvästi ideologialla "samoja muutamia juttuja erilaisiin tilanteisiin" eli tavallaan kokoajan sovelletaan pientä määrää opittua mallistoa.

[Hauki]

Mitäs se opettaja tuollaisessa systeemissä sitten oikeastaan opettaa?

...muunmuassa tästä syystä konstruktivistinen opetusmenetelmä ei mielestäni sovi sellaisenaan, puhtaasti, kampitteluihin.

Oma näkemykseni on, että hyvää opetusta on käyttää konstruktivistisia ja behavioristisia keinoja oikeassa suhteessa.

Samaa mieltä olen minäkin.

[Andy]

Olisiko tuohon jotain lähdettäkin, että virheiden näyttäminen on big no no? Olen kyllä kuullut asian aiemminkin mm. armeijan koulutuksissa, mutta mihin se perustuu?

Tuntoaistilla opettaminen on hyvä, mutta joissakin tekniikoissa vaikea toteuttaa esim. siksi että virhe tapahtuu voimakkaan liikkeen aikana tai siksi että se ilmenee jossain hankalassa asennossa (potku päähän...), jossa ollaan vain hetki ja jossa pysyttely vaatii tasapainoilua.

[Mjölnir]

Olisiko tuohon jotain lähdettäkin, että virheiden näyttäminen on big no no? Olen kyllä kuullut asian aiemminkin mm. armeijan koulutuksissa, mutta mihin se perustuu?

En osaa antaa lähdettä.

Tuntoaistilla opettaminen on hyvä, mutta joissakin tekniikoissa vaikea toteuttaa esim. siksi että virhe tapahtuu voimakkaan liikkeen aikana tai siksi että se ilmenee jossain hankalassa asennossa (potku päähän...), jossa ollaan vain hetki ja jossa pysyttely vaatii tasapainoilua.

Kyllä, tämä on totta.

[Mjölnir]

[1) opit muodon (jossa on x kappaletta "tapahtumia")
2) opit muotoon vaihtoehdon jota voi käyttää kun perusmuoto ei onnistu

Juuri näin opetin viimeksi eilen:
1) yrität estää niskalenkin syntymisen luonnollisella tavalla (harjoiteltiin refleksimäistä otteen oton estoa pystypainissa) tai
2) teet U-väistön ennen kuin ote on kiinni tai
3) vapaudut perustekiikalla tai
4) teet kaadon taakse, jos hyökkääjä estää perustekniikkaa

ja noin kun mennään jokaisen muodon osalta niin alkaa väkisin näkemään asioiden liittymistä toisiinsa, kuinka asioista voidaan siirtyä jumista toimivaan....

Edellyttäen, että opettaja tietää itse ja kertoo, mihin mikäkin asia liittyy.

Takagi Yôshin-ryûssa taas mennään selvästi ideologialla "samoja muutamia juttuja erilaisiin tilanteisiin" eli tavallaan kokoajan sovelletaan pientä määrää opittua mallistoa.

Ja tämä sama mentaliteetti on Defendossa ja Krav Magassa, sekä monessa muussakin lajissa. Mm. eilen peruskurssi teki tekniikkaa, jota käytetään kaikissa suunnan 1 hyökkäyksissä, oli se sitten tarttuminen tai lyönti taikka potku tahikka pisto kepillä taikka veitsellä jne.

[Janne Pöysti]

Tähän väliin on pakko mainostaa yhtä aihetta käsittelevää erinomaista kirjaa:
Talent code (Daniel Coyle:2009). Opus tarjoaa mielenkiintoisen kosketuspinnan tiedon ja taidon opettamiseen mahdollisemman tehokkaalla tavalla.

[voipa]

Olisiko tuohon jotain lähdettäkin, että virheiden näyttäminen on big no no? Olen kyllä kuullut asian aiemminkin mm. armeijan koulutuksissa, mutta mihin se perustuu?

Joskus harjoittelijan toistaman virheen sekä oikean toimintatavan näyttäminen henkilökohtaisesti on ainoa tapa saada joku tajuamaan se ero ja sitämyöten oikea suoritus. En itse olisi niin ehdoton, että "ei koskaan" saa näyttää virhesuoritusta.