Oma treenaaminen ohjauksen yhteydessä?

[Kari Aittomäki]

Eli mitä on kokemuksia ja mielipiteitä?

Tulisiko vetäjän jumpata mukana vai keskittyä pelkästään treenivetoon?
Olen itte yhä aika kahden vaiheilla, koska treenaajilla on oikeus odottaa jakamatonta huomiota, ja mukana sähläillessä kärsii sekä treeni että opettaminen.

Muttasitten toisaalta.
Aikanaan kun sain sen perkelesnyt-kohtauksen ja päätin vetää sata päivää putkeen pelkkää perustekniikkaa.. Esim kihonia aivan järkyttäviä toistomääriä..
SIINÄ ahjossa mukanatekeminen ja esimerkin näyttäminen toimi, ja todella hyvin toimikin.
Oli myös itselle mieluisaa.

Monet on ne kohtaamani maikat jotka vetävät ikäänkuin ylläpitävää treeniä siinä ohjaamisen kylkiäisenä. Lisää myös uskottavuutta.

Eli mites?

[Ale]

Riippuu oppilaiden tasosta. Esimerkin ja oikeiden suoritusten näyttäminen aloittelijoille on tärkeää. Kokeneilla konkareilla pitäsi jo olla oikea kuva tekniikasta ja treenaamisesta, eikä jatkuva esimerkin näyttäminen ole siksi niin suuressa roolissa. Kokeneille harjoittelijoille opettaessa pitäisi keskittyä enemmän niiden pienten virheiden korjaamiseen, joita ei välttämättä huomaa jos itse tekee.

Toisaalta kokeneemmillekin harjoittelijoille, etenkin paritekniikan tekeminen opettajan kanssa, on hyvä juttu. Ja joskus sen opettajankin on treenattava tai kohta alkaa koko porukan taso kärsimään.

[AnttiA]

Mielestäni treenejä vedettäessä keskitytään treenien vetoon eli opettamiseen ja ohjaamiseen. Porukka on kontrollissa ja valvovien silmien alla. Annetaan palautetta hyvistä suorituksista ja korjaillaan, mitä huomataan.
Omat treenit ovat erikseen. Eli vetäjä on ainoastaan harjoittelijoita varten. : )

[L.K.]

Itse pyrin 98% vain ohjaamaan kun ohjaan treenejä. Yleensä alkulämppäreissä tms. jos on epätasaparit, laitan jonkun parittoman tekemään jotain muuta harjoitetta tai sitten pistetään kolmen porukka.

Sama myös esim jossain loppujumpissa, sparreissa tms. Joskus harvoin kokeneimpien kanssa saatan itse olla se parittoman pari jossain alkulämppärissä tai sparrissa tms.

En toki tuomitse suoraan tuota mukana tekemistä, mutta itselle on käynyt joskus niitä että joku loukkaa itseään omissa treeneissä ja vaikka tällöin on vain keskittynyt siihen vetämiseen, on siitä jo jäänyt aina vähän paha maku suuhun ja miettinyt
olisko sen voinut estää jos olisi esim nähnyt tilanteen paremmin. Toki tämä on turhaa koska eihän jokaista suorittajaa/paria voi mitenkään täysin valvoa. En kuitenkaan missään nimessä tykkäisi ajatuksesta, että esim itse mitsejä lyödessäni käy jotain vammoja muille. Silloin kun itse treenaa, ei voi keskittyä ohjaamiseen, niin se vain menee.
Tämä kuitenin tietty riippuu siitä mitä tehdään. Joskus tulee toki tehtyä muutamia toistoja aina, jotta pysyy itselläkin lämpö päällä ja sitten tekniikoita demottaessa ne sujuvat vähän mukavammin.

Toki sitä on kyllä sitten tullut törmättyä myös vetäjiin, jotka eivät tee muuta kuin ohjaajavat, mutta sitten eivät kyllä oikeasti oikein ole paikalla vaikka ovat läsnä. Eli virheisiin ei puututa, ei opasteta vaan toimitaan vain "kello-Kallena".

Itse ajattelen asiaa niin, että jengi maksaa siitä että heillä on ohjattu treeni ja odottavat sitä. Jos mennään "poikaporukalla" nujuamaan tms. niin silloin mun mielestä ei ole mikään automaatio, että sen ohjaajan pitää olla tuolloin koko ajan opastamassa, toki lienee loogista että hän voi tuolloinkin olla se joka koordinoi mitä tehdään sekä tarvittaessa opastella.

Sitten taas esim fysiikkatreeneissä (kuntopiirit, kahvakuulat yms) tietenkin ohjaaja voi treenata mukana jos suorittajien tekemisessä ei ole juurikaan korjattavaa.

[bantza]

Omasta mielipiteeni ja BJJ näkökulmasta, jossa treenissä on yleensä kolme osa-aluetta: fysiikkatreeni, tekniikkatreeni ja sparri.

Itselleni ainakin tuo erittäin paljon lisää motivaatiota puristaa, jos ohjaaja on mukana tekemässä fysiikkatreeniä. Kyllähän hän silloinkin voi tarkkailla ja virheitä korjata riippuen treenistä ja sijoittumisestaan. Jos on hirveä kuntorääkki ja ohjaaja ei tee mukana tulee itselleni sellainen olo, että en mäkään viitsi kun ei tuokaan. Ymmärän kyllä syyt miksi ohjaaja ei jumppaisi mukana, esimerkiksi se jos vedettävä treeni on tämän päivän neljäs, eihän ohjaajatkaan mitään superihmisiä ole. Olen tyytyväinen siihen, että nykyisessä seurassani ohjaajat jumppaavat yleensä mukana.

Tekniikkatreenissä ehdottomasti on ohjaajan kierrettävä ja korjattava virheitä. Parittomista tehdään sitten se kolmen ryhmä. Poikkeuksena ehkä jokin drilli, jos koko ryhmä on tarpeeksi pieni ja kaikki ovat tarpeeksi edistyneitä, niin ohjaaja voi tehdä parittoman kanssa osan drilliajasta. Lopun ajasta voi sitten vähän katsella ympärilleen, että kaikilla menee hyvin.

Sparrissa voi mielestäni ohjaaja olla mukana painimassa paikkaamassa paritonta määrää, jos on alunperin pariton määrä tai kun jossain vaiheessa joku jää vapaaehtoisesti kellomieheksi.

[AlexMachine]

Ennen treenasin aina mukana, mutta silloin nyrkkeilemässä oli tyypillisesti 6-8 ihmistä. Nyt viime vuosina vanhoja on ollut 12-14 ja uusia kymmenkunta joka syksy. Ihan helisemässä tuon määrän kanssa. Tykkään pienessä ryhmässä treenata itse samalla ja otan aina eri parin, jolloin pystyy antamaan yhdelle kerrallaan vähän enemmän huomiota ja vinkkejä.
Isomman ryhmän kanssa taas keskityn lähes kokonaan valmentamaan, koska muuten treenin taso kärsii. Saatan ajoittain mennä hetkeksi mukaan vaikka pariharjoitteluun näyttämään jonkin harjoiteltavan jutun soveltamisen käytännössä ja sitten taas takaisin valmetamaan.

[injunjack]

Meillä opettaja/vetäjä tekee itse tekniikkaa melkein joka välissä, poislukien pariharjoitteet. Ja jumppaa alussa mukana, kun kerran vetää senkin. Kihonissa esim puolet toistoista ja toisen puolen kattelee ja korjaa. Samaten kataa tehdessä/opettaessa tekee itse aina esimerkinomaisesti ja muut seuraa...
Kun ollaan sillä tasolla, ettei jokaista käännöstä pidä valvoa voi esimerkkinä olemisen jättää pois ja keskittyä muuhun opettamiseen -korjaamiseen.
Meillä kun on pieni jengi ja aika ja salivuorot rajallisia, niin opettaja/vetäjä treenaa itse treenien aikana mahdollisimman paljon.

Sillon entisessä elämässä kun vedin isoa ryhmää, about 20-50 henkee, ei oo kyllä ollut aikaa itse tehdä muuta kuin näytöt, ja sen jälkeen on joutui keskittymään ohjaamiseen-opettamiseen.

Eli AnttiA'n lausunto

Omat treenit ovat erikseen. Eli vetäjä on ainoastaan harjoittelijoita varten. : )

on syvältä aunuksesta. Ainakin pienen ryhmä kyseessä ollessa.

Karille vastaankin; Kanada.... koska jokainen ryhmä on erilainen.

[Tapani]

Minä teen aina kaiken mukana. Meitä tosin on todella pieni porukka, mikä helpottaa tuota.
Olen itse miettinyt asian niin, että on niille muille treenaajille parempi, että minä treenaan, vaikka siinä opetus hiukan kärsiikin. Toinen vaihtoehto olisi, ettei niitä treenejä ole ollenkaan.

[Presenter]

Tämä onkin hyvä aihe.

Kuten todettu, riippuu treenien luonteesta ja porukan tasosta. Peruskurssitreeneissä ei käytännössä voi tehdä mitään muuta kuin opettaa, valvoa ja korjata virheitä. Sitten taas kisaryhmän treeneissä voi itse tehdä lähes kaiken mukana, jos vaan saadaan tasaparit. Yleiset, kokeneiden treenit ovat sitten tuosta välistä.

Silloin kun vedän treenejä, haluan olla mahdollisimman hyvä opettaja ja että harjoittelijat oppivat mahdollisimman hyvin. Yleensä se siis tarkoittaa sitä, että esim. tekniikan treenaaminen omalta osaltani jää vähäiseksi niissä treeneissä, jotka itse vedän. Alkulämmöt ja sparrit pyrin kuitenkin aina tekemään, mikäli mahdollista.

[JanneM]

Itsehhän lihoin yli 20kg pelkästään opettamalla.
Oma treeni väheni ja opettaminen lisääntyi merkittävästi.
Nyt pyrin ainakin sparraamaan treeneissä useammin mukana ja jumppailemaan alkulämppärit mukana. Tekniikoita harvemmin voin tehdä mukana kun pitää olla kärppänä neuvomassa muita.

[McKe]

Mä ainakin arvostan jos vetäjä tekee kuntojumpat mukana. Punnertaminen ja karhunkävely varmaankin sujuu kaikilta ala-asteen suorittaneilta valvomattakin. Itse osaan ainakin repiä motivaatiota parempaan tekemiseen siitä kun ympärillä on muita jotka tekevät yhtä tosissaan. Jos yksi seisoo salin nurkassa ja huutelee ohjeita ja kannustuksia... Lähinnä ärsyttää.

[Puni]

Pyrin alkujumpat näyttämään ja tekemään mukana kanssa, yleensä jo ihan tsemppimielessä näkyy positiivinen vaikutus jumpautettaviin

Muuten melko autoritäärinen huutelija, mutta sekin johtuu enimmäkseen siitä, että harvemmin ei ole mustaa/likimustaa rivissä esimerkittämässä, jos ei ole, aina sen verran alussa mukana, että kuvio tulee tutuksi.

Toki olen käyttänyt mankkaa ja ämyriä raakaan perustekniikkatoistoon, eli etukäteen nauhotetut tekniikat, luvunlasku, käännökset jne nauhalta ja tunnin runtuputki sitä, hyvä olla mukana itsekkin "automaagiohjauksessa".

Selvästi kyllä vähentynyt vapaa-aika treenivetojen myötä, joutuupi aikaslot omine tyköinensä reenailemaan ja.

[Mänzy]

Omalla kohdalla riippuu osallistujamäärästä. Mikäli porukkaa on paljon, on enemmän keskityttävä ohjaukseen. Mikäli taas porukkaa on vähemmän, ehkä 3-4, suoritteen näytön jälkeen teen sen saman suoritteen ainakin kerran jokaisen paikalla olevan harjoittelijan kanssa. Siinä tulee itsekin treenattua.

[Jorge]

Mä ainakin arvostan jos vetäjä tekee kuntojumpat mukana. Punnertaminen ja karhunkävely varmaankin sujuu kaikilta ala-asteen suorittaneilta valvomattakin. Itse osaan ainakin repiä motivaatiota parempaan tekemiseen siitä kun ympärillä on muita jotka tekevät yhtä tosissaan. Jos yksi seisoo salin nurkassa ja huutelee ohjeita ja kannustuksia... Lähinnä ärsyttää.

Sehän tietysti riippuu hieman treenipaikastakin - jossain treenien vetäjällä saattaa olla useammat sessiot jopa saman päivän aikana, joten tuo kuntojumpan tekeminen kaikkien kanssa...

[Benu]

BJJ:ssä mun mielestä se on ihan ehdotonta että vetäjä tekee mukana alkulämmöt, ketteryysharjotukset jne. Toki vetäjä joustaa siinä tapauksessa ettei ole paria tjms. Mutta jos tehdään pariharjotteita, niin vetäjä näyttää sen harjotteen parin kanssa ensin ja sitte antaa muiden tehdä. Eli hän pääsee jo tekemään aika monta toistoa harjoitusta selittäessä. Esim. kun kannetaan kaveri salin päästä päähän eri tavoin, itse ainakin nappaan jonkun syliin ja näytän harjotteen. Parini sitten kipittää jonon viimeiseksi ja tekee perässä. Kukaan ei kärsi.

Tekniikkatreeneissä mielestäni ei saisi edes opettaa jotaan tekniikkaa mitä ei osaa. Joten siinä vaiheessa tekniikkatreenin hyöty itselle on huomattavasti pienempi mitä se on muille ja vetäjän pitäisi keskittyä nimenomaan ohjaamiseen. Ohjaamista on muutenkin niin monen tasoista kun harrastajiakin. Joku peruskurssilainen ei varmaankaan pysty havainnoimaan tekniikan syvällistä päämäärää, vaan hän keskittyy ihan liikeratojen hahmottamiseen. Ohjaajan pitää siis tajuta ettei sekoita kyseistä henkilöä turhilla yksityiskohdilla. Sitten taas jollekkin pitempään harrastaneelle voikin jo ruveta kertomaan pienempiä yksityiskohtia ja antaa henkilölle hänen tarvitsema huomio jotta voisi jatkaa kehitystään. Nojoo, pointtina se että kaikki on yksilöitä ja taitava ohjaaja osaa hahmottaa kaikkien harrastajien eri tarpeet. Riittääkö aika tähän isoissa ryhmissä on sitten ihan eri asia.

Loppusparreista en luopuisi mistään hinnasta ohjaajana. Se on siellä missä itse pääsee tekemään omia juttuja ja kehittämään itseään, unohtamatta sitä ohjaajan roolia. Toki itseni kohdalla tähä ehkä hieman korostuu, kun aktiivisesti ohjatessani vedin suurimman osan treeneistä viikkotasolla itse. Sparrissa pitää antaa myös muiden tehdä tai ainakin yrittää tehdä. En nyt väitä että olisi mitenkään mahtava tässä, koska sitä innostuu välillä ite liikaa. Mutta kun on niin tårta på tårta kondis ku mulla, ni se edesauttaa asiaa. Eli voi katsella mitä se sparrikaveri tekee, vaikeuttaa tekemistä tietyin määrin ja antaa tämän suorittaa tekniikka jos se menee tarpeeksi hyvin. Jos ei mene, niin voi tarjota ohjausta ja havainnollistaa ne puutteet mitä kyseisen henkilön tekniikassa oli. Yksityiskohtia on helpompi havainnollistaa tekemisen kautta.