Evoluutio ja tappelu

[Andy]

Pituuskasvu paremman ravinnon johdosta kasvuikäisenä on kyllä yksilön kehitystä eikä evoluutiota. Entisaikoina aateliset olivat pidempiä, koska olivat paremmin ravittuja.

[Ars Dimicatio]

Useammastakin kirjasta olen lukenut sen, että ns. "Monkey Dance" tai suomalaisittain "isottelu" on nimenomaan ihmislajin uroksille tyypillinen tapa setviä keskinäistä nokkimisjärjestystä. Tässä lajissa nyrkin isku naamaa kohti vaikuttaa olevan hyvinkin yleinen "avaus" ja jos se ei uppoa, menee homma herkästi painin puolelle. Tällä lienee vaikutusta ihan evoluutionkin tasolla siihen, miksi miehillä on naisia lihaksikkaampi hartianseutu ja miksi miehillä on naisia selkeämmin silmien suojaksi työntyvä otsan luusto.

[PetriP]

Taisit ymmärtää luetun väärin. Uhittelu on MYÖS ihmisuroksille tyypillinen tapa selvittää nokkimisjärjestystä. Ja lyöminen ei siihen enää kuulu. Se tehdään kun hartioiden levittyly ja pelottvalta nättäminen ei saa toista peräätymään

Oloissa joissa ei ole terveydenhoitoa tappeleminen on viho viimenen keino. Siksipä normi keino riikinkukoilla, leijonilla, gorilloila ja mm. ihmisillä on koettaaa antaa toiselle vaikutelma että tappeleminen on turhaa. Ihmisellä on kovin vähän ominaisuuksi jota ei olis muilla elukoilla. Otsan rypistämien lienee yksi niistä.

[Andy]

Toki miehet ovat ruumiinrakenteeltaan lähitaisteluun paljon soveltuvampia kuin naiset. Missä tahansa täyskontaktikamppailussa saman painoisen miehen ja naisen ottelu olisi aivan murhaa, jos taitotaso on edes jollain lailla samalla levelillä.

[Ars Dimicatio]

Taisit ymmärtää luetun väärin. Uhittelu on MYÖS ihmisuroksille tyypillinen tapa selvittää nokkimisjärjestystä. Ja lyöminen ei siihen enää kuulu. Se tehdään kun hartioiden levittyly ja pelottvalta nättäminen ei saa toista peräätymään

Yritän ilmaista tarkoittamani asian hiukan toisin: Ihmislajilla on oma, lajikohtainen tapansa ja siihen kuuluu selvästi se, että jos uhittelun kohde ei peräänny, niin ensin tönäistään / tökitään sormella ja jos ei sekään riitä, niin sitten tulee se dominoivan käden heijari nekkuun. Tämä siis lähes suoraa lainausta Rory Millerin kirjasta Meditations on Violence.

Omaa mietintääni tähän on se, että jos näin on, niin ulostyöntyvä leuka, vahvat silmäkulman luut ja ylävartalon (erityisesti hartioiden) lihaksisto lienee selkeä "kilpailuetu" tuollaisessa nakkikiskamatsissa. En tiedä saako voittamisella sen enempää naista, mutta ainakin säilyy pienemmin vaurioin. Joka taas jossain kivikautisella savannilla on voinut olla pikkaisen tärkeämpi juttu kuin nykyään. Kun ei sitä lääkintähuoltoa ollut hirveesti tarjolla.

Josta mutkan kautta muihin eläimiin. Uroshirvet eivät ilmeisesti sarvia kalistellessaan yritä tarkoituksella tappaa toisiaan, mutta silti niille joskus tulee sen verran damagea, että se merkitsee kuolemaa. Olen urallani nähnyt kaksi uroshirveä, joille näin on käynyt. Ensimmäisessä tapauksessa hirvi löytyi kuolleena ja kaulassa oli pala toisen hirven sarven kärjestä. Toisessa tapauksessa aiheuttaja oli vähemmän selvä, koska "asetta" ei löytynyt ja hirvi oli vielä elossa, mutta alaleuka oli märkinyt niin pahoin, että hirvi ei kyennyt enää syömään ja oli lopetettava.

[Poista käyttäjä 1747]

Omaa mietintääni tähän on se, että jos näin on, niin ulostyöntyvä leuka, vahvat silmäkulman luut ja ylävartalon (erityisesti hartioiden) lihaksisto lienee selkeä "kilpailuetu" tuollaisessa nakkikiskamatsissa. En tiedä saako voittamisella sen enempää naista, mutta ainakin säilyy pienemmin vaurioin. Joka taas jossain kivikautisella savannilla on voinut olla pikkaisen tärkeämpi juttu kuin nykyään. Kun ei sitä lääkintähuoltoa ollut hirveesti tarjolla.

Behold teh Tappelukone:






Urosten elämä on useimmiten melko väkivaltaista ja hasardia. Olen taipuvainen uskomaan, ettei vakavien vammojen välttäminen on seurausta mistään sen ihmeellisemmästä kuin tarkoituksenmukaisuudesta. Selvästi heikomman ja nuoremman karjun ei yksinkertaisesti kannata vammautua, vaan kasvaa ja odottaa että isompi vanhenee ja heikkenee. Veikkaisin edelleen, että uroksia vammautuu ja kuolee kaikkein eniten sellaisissa yhteenotoissa, jossa osapuolet ovat mahdollisimman tasaväkisiä.

Valta-asemansa menettäneet ja hengissä säilyneet urokset ovat monasti hasardeja otuksia jotka häiriköivät ja tappavat naaraita ja niiden jälkikasvua. Esimerkiksi Namibia luonnonsuojeluviranomaiset huutokauppaavat siitä syystä vuosittain jokusen harvinaisemman mustan sarvikuonouroksen kaatoluvan. Sama pätee myös esim. karhuihin jos alueella on liian iso urospopulaatio.

Toimettomat ja puutteessa olevat urokset ovat ongelmallisia.

Leijoauroksen elämä vasta onkin julmaa. Ensin se joutuu pakenemaan, kirjaimellisesti henkensä edestä, omaa faijaansa. Sitten sen pitää pahimmassa tapauksessa tulla vuosia toimeen yksin, vältellen perhettään, muita leijonalaumoja sekä mm. isompia hyenalaumoja. Ja jos se jollain ilveellä pysyy hengissä 3-5v se voi yrittää valloittaa oman lauman, tappaa kaikki edeltäjän imetysikäiset pennut ja päästä pomoksi. Sitten se tappeleminen vasta alkaa. Äijän pitää puolustaa reviiriään muita laumoja vastaan, pitää hyenat ja kiimaiset teinit kurissa jne. On huutava vääryys että niitä pidetään laiskoina sovinisteina. Niillä on vaan niin paljon muita hommia etteivät ne jouda hoitaa kotitöitä. Sitä varten on akat.

Tästä voi olla vaikea enää löytää aasinsiltaa ihmisapinoihin. Jos esim. kohtaa nuoren parin prismassa, hakkaa miehen, tarttuu taaperon jalkaan ja lyö sen pöydänkulmaan, niin ei välttämättä kannata tulla parin päivän jälkeen kukkapuskan kanssa oven taakse ihmettelemään joko ovulaatio on alkanut…

[Kari Aittomäki]

Niin, onhan siinä kuitenkin se ero että nuo kauniit kissat ja siat ja muut ei varsinaisesti tarvitse muita koiraita ympärillensä, kun taas ihminen metsästää ja toimii enimmin muutenkin joukolla.
Joten se naisista ja muusta tappelus on jotain muuta kuin hengestä taistelua, sitä toista kun tarvitaan päivittäin.
Tosin en mene väittämään että alemmat elukat pyrkivät suoraan tappamiseen, alistamista kai hakevat jänöjussitkin.

Kuten monesti todettu, nyrkillä naamaan ei ole taistelukenttätekniikkaa.

[tapsaattori]

Tästä voi olla vaikea enää löytää aasinsiltaa ihmisapinoihin. Jos esim. kohtaa nuoren parin prismassa, hakkaa miehen, tarttuu taaperon jalkaan ja lyö sen pöydänkulmaan, niin ei välttämättä kannata tulla parin päivän jälkeen kukkapuskan kanssa oven taakse ihmettelemään joko ovulaatio on alkanut…

Tässä lähestytään nykypäivän realismia. Kamppailukyvykkyys näyttäytyy lähinnä siinä että osaa kiivetä paremmin toisen uroksen selkään. Naaraiden selkään pääsyyn ja edelleen suvunjatkamiseen ei ole suuremmin vaikutusta, enempi tämmöinen kamppailu entusiastin märkä uni. Kilpatanssi tai vaikka viulunsoitto on nykygladiaattorille varmempi pelikenttä.

[Poista käyttäjä 1747]

Niin, onhan siinä kuitenkin se ero että nuo kauniit kissat ja siat ja muut ei varsinaisesti tarvitse muita koiraita ympärillensä, kun taas ihminen metsästää ja toimii enimmin muutenkin joukolla.
Joten se naisista ja muusta tappelus on jotain muuta kuin hengestä taistelua, sitä toista kun tarvitaan päivittäin.
Tosin en mene väittämään että alemmat elukat pyrkivät suoraan tappamiseen, alistamista kai hakevat jänöjussitkin.

Itse asiassa ei. Urosleijonat muodostavat ryhmiä ja hallinnoivat jopa laumoja yhdessä, kunhan saman ikäluokan veljiä on yhä hengissä. Tosin sekään ei takaa vuosikerran eloonjäämistä ja ne yksilöt, jotka selviävät nomadina ja El-Jefenä yksin, ovat jo tietokoneruudun kautta katsottunakin sangen vakuuttavia otuksia. Saattavat jopa hallinnoida useampia laumoja. Isommilla porukoilla on toki joukkovoima puolellaan. Esim. tämän jengin jäsenet elivät paljon pidempään kuin lajikumppanit keskimäärin.

The Mapogo lion coalition was a band of male South African lions that controlled the Sabi Sand region in Kruger National Park. The coalition became infamous for their sheer power and strength in taking over and dominating an area of approximately 70,000 ha (170,000 acres). It is believed the Mapogos killed in excess of 100 lions and cubs in a little over a year. The statistics may be higher given their coverage of such large territories.[1] At its peak, the coalition consisted of six males

https://en.wikipedia.org/wiki/Mapogo_lion_coalition




Saalis- ja vege-elukat saattavat tappaa myös (määrä)tietoisesti ja jopa kostaa lauman jäsenen puolesta. Yhdessä dokumentissa, jossa seurattiin samalla suolla asuvan leijona- ja puhvelilauman välistä yhteiseloa, oli kohtaus, jossa leijonat ehtivät vahingoittaa jonkinasteista alfasonnia. Muut tulivat lopulta avuksi ja ajoivat leijonat pakosalle, mutta kun siipeensä ottanut lajikumppani yritti horjuen pystyyn, niin yksi nuori pyrkyri ensin puski/seivästi sen takaisin maihin, sitten astui sitä ja jätti lopulta leijonille.



Tasmanian söpöt paholaisetkin lisääntyvät käytännössä raiskaamaalla väkivaltaisesti naaraaan. Tosin niiden on pakko, koska muuten naaras pahoinpitelee ne itse. Vaikka käytän usein inhimillisiä termejä kuvaillessa elukoita, niin en arvioi niitä samoista lähtökohdista kuin ihmisiä. Ne ovat täydellisiä armottomana ja amoraalisina itsenään. IMO ne ovat paljon aidompia ja rehellisempiä, kuin suurin osa ihmisistä hyvinvoivissa yhteiskunnissa. Olen toki erittäin tyytyväinen siihen, että minullakin on etuoikeus piereskellä sellaisessa yhteiskunnassa, mutten koe olevani yhtään enemmän valveutunut sen takia. Se yhteiskunta ei ole minun aikaansaannokseni, se ei ole jalostanut minua paremmaksi ihmiseksi ja minä olen yhtä vähän hyvis kuin nigerialainen lapsisotilas tms. Mulla on vaan ollut parempi onni, kun sain syntyä parempaan viitekehykseen.

Tästä voi olla vaikea enää löytää aasinsiltaa ihmisapinoihin. Jos esim. kohtaa nuoren parin prismassa, hakkaa miehen, tarttuu taaperon jalkaan ja lyö sen pöydänkulmaan, niin ei välttämättä kannata tulla parin päivän jälkeen kukkapuskan kanssa oven taakse ihmettelemään joko ovulaatio on alkanut…

Tässä lähestytään nykypäivän realismia. Kamppailukyvykkyys näyttäytyy lähinnä siinä että osaa kiivetä paremmin toisen uroksen selkään. Naaraiden selkään pääsyyn ja edelleen suvunjatkamiseen ei ole suuremmin vaikutusta, enempi tämmöinen kamppailu entusiastin märkä uni. Kilpatanssi tai vaikka viulunsoitto on nykygladiaattorille varmempi pelikenttä.

Joo mutta onko apina sittenkään tippunut ihan niin pitkälle puusta? Kovasti tuntuisi resursseilla ja fysiikalla olevan yhä merkitystä naaraille. Menestyneet uraihmiset, urheilijat tms. ovat monesti kaikkea muuta kuin mukavia. Kilpailuhenkisiä, määrätietoisia, hyväksyttävällä tavalla aggressiivisia jne. Menisin jopa niin pitkälle, että spekuloisin notta samat tyypit, jotka päätyvät nykyään alfaksi, olisivat tehneet sitä myös esihistoriallisena aikana.

Wahva ja kovaa lyövä UGGA-BUGGA saattaa testo- ja sienipäissä uhitella ja alistaa heikompaansa…kääntyä voitonriemuisena ympäri ja saada Machiavellimaisen elämänkatsomuksen omaksuneen vähemmän koiraan piikiven keuhkovaltimoonsa. Toki UGGA-BUGGA voi haalia vähäisempiä kätyreitä ympärilleen suojaksi, mutta se tarkoittaa vaan sitä, että piikiveä tarjoilee jossain vaiheessa oma kaveri.

Pahoittelen kyynistä mutuilua, mulla on vuoden ensimmäinen krapula...

[Poista käyttäjä 1747]

...the buck that ended up dying was injured before this fight took place. We glassed him up a few hours before chasing does and loving life. On our way back through, we glassed him up again, only this time he was definitely hurt. We didn’t get to see what initially caused the injury, were sure it was the result of a fight with a different buck.

Anyway, we started filming as he came down the canyon and passed by the 3X4 that took an interest and eventually finished him off.

The older buck was healthy earlier that morning, not so much by the end of the video...

[ka1]

Tästä voi olla vaikea enää löytää aasinsiltaa ihmisapinoihin. Jos esim. kohtaa nuoren parin prismassa, hakkaa miehen, tarttuu taaperon jalkaan ja lyö sen pöydänkulmaan, niin ei välttämättä kannata tulla parin päivän jälkeen kukkapuskan kanssa oven taakse ihmettelemään joko ovulaatio on alkanut…

Tässä lähestytään nykypäivän realismia. Kamppailukyvykkyys näyttäytyy lähinnä siinä että osaa kiivetä paremmin toisen uroksen selkään. Naaraiden selkään pääsyyn ja edelleen suvunjatkamiseen ei ole suuremmin vaikutusta, enempi tämmöinen kamppailu entusiastin märkä uni. Kilpatanssi tai vaikka viulunsoitto on nykygladiaattorille varmempi pelikenttä.

Joo mutta onko apina sittenkään tippunut ihan niin pitkälle puusta? Kovasti tuntuisi resursseilla ja fysiikalla olevan yhä merkitystä naaraille. Menestyneet uraihmiset, urheilijat tms. ovat monesti kaikkea muuta kuin mukavia. Kilpailuhenkisiä, määrätietoisia, hyväksyttävällä tavalla aggressiivisia jne. Menisin jopa niin pitkälle, että spekuloisin notta samat tyypit, jotka päätyvät nykyään alfaksi, olisivat tehneet sitä myös esihistoriallisena aikana.

Wahva ja kovaa lyövä UGGA-BUGGA saattaa testo- ja sienipäissä uhitella ja alistaa heikompaansa…kääntyä voitonriemuisena ympäri ja saada Machiavellimaisen elämänkatsomuksen omaksuneen vähemmän koiraan piikiven keuhkovaltimoonsa. Toki UGGA-BUGGA voi haalia vähäisempiä kätyreitä ympärilleen suojaksi, mutta se tarkoittaa vaan sitä, että piikiveä tarjoilee jossain vaiheessa oma kaveri.

Pahoittelen kyynistä mutuilua, mulla on vuoden ensimmäinen krapula...

Suosittelen lääkkeeksi Rutger Bregmanin hiljattain suomennettua teosta Hyvän historia - Ihmiskunta uudessa valossa. Ihminen on domestikoinut itse itseään; nimenomaan kiltteys ja yhteistyökyvykkyys ovat olleet voittavia valintoja. Asosiaaliset häiriköt on suljettu herkemmin yhteisöjen ulkopuolelle.
Muutenkin mielenkiintoinen teos. Varmasti yksipuolinen, mutta luutuneita käsityksiä haastava ja ajatuksia herättelevä.

[Poista käyttäjä 1747]

Suosittelen lääkkeeksi Rutger Bregmanin hiljattain suomennettua teosta Hyvän historia - Ihmiskunta uudessa valossa.

Neste- ja sokeritasapainon palautuminen, yhdistettynä alkoholin elimistöstä poistumiseen ja muijan hakkaaminen toiminee paremmin. Mutta kiitos vinkistä, pitänee lisätä lukulistalle vaikka vaikuttaisikin olevaan kyllästetty kumbaayalla.

Ihminen on domestikoinut itse itseään; nimenomaan kiltteys ja yhteistyökyvykkyys ovat olleet voittavia valintoja. Asosiaaliset häiriköt on suljettu herkemmin yhteisöjen ulkopuolelle.

Niin kenellä, missä asemassa ja missä yhteydessä. Esimerkiksi joku alihankkija voi hyvinkin menestyä olemalla korostetun yhteistyöhalukas. Toinen näkemys on että hän on yhteistyöhalukas, koska hän on helpommin korvattavissa kuin hänen asiakkaansa. Täten hänen neuvotteluvoimansa on heikompi, hän on lähtökohtaisesti alisteisessa asemassa ja hänellä on vahva insentiivi tehdä mitä käsketään. Samalla tavalla UGGA-GAGGAN alamaisetkin ovat todennäköisesti toimineet, kunnes jollain on syttynyt "minäkin voisin olla alfa" lamppu...korjaan soihtu...korvien välissä.

Toinen hyvä esimerkki on ns. pehmeät tai humaanit johtamiskeinot. Ei niitä ole kehitetty sen takia, että voitaisiin itsetarkoituksellisesti hyvistellä, vaan sen takia, että ihmisresursseista saadaan niillä keinoilla tietyssä viitekehyksessä enemmän irti. More bang for your buck. Mukava ja kannustava pomo osaa vaan manipuloida alaisiaan paremmin kuin management by perkele oppikappaleisiin jumittunut kollega. Monesti ne mainitsemasi asosialiset häirikötkin manifestoituvat ns. high functioning sosiopatteina ja menestyvät nyky-yhteiskunnassakin.

Eikä mulla ole mitään hyvistelyä tms. vastaan. Olen vaan taipuvainen uskomaan, että moiset hyveet ovat enemmänkin seurausta yltäkylläisyydestä ja perustarpeiden tyydyttämisestä, kuin tämän apinarodun perimmäisestä olemuksesta. Ihminen on yhtä mulkku otus kuin kaikki muutkin elukat.
Tai esi-isät.

PS: BTW jos elämän tarkoitus on varmistaa oman perimän jatkuminen, niin Tsingis Khan on todennäköisesti onnistunut levittämään perimäänsä kaikkein parhaiten. Hän jos joku oli yhteistyökykyinen ja kiltti hyvis.

[Poista käyttäjä 1747]

Tämä vielä ja sit mä lupaan lopettaa trollaamisen.

An international group of geneticists studying Y-chromosome data have found that nearly 8 percent of the men living in the region of the former Mongol empire carry y-chromosomes that are nearly identical. That translates to 0.5 percent of the male population in the world, or roughly 16 million descendants living today.

https://www.nationalgeographic.com/news ... -khan-dna/

1 in 200 Men Are Direct Descendants of Genghis Khan

https://www.discovermagazine.com/the-sc ... nghis-khan

[Ars Dimicatio]

Joku aika sitten oli telkkarissa pitkä dokumentti Gomben kansallispuistossa Tansaniassa havaitusta simpanssiheimojen välistä sodasta vuosina 1974-1978. Se jos mikä oli melko lailla brutaalia touhua. Siellä mentiin laumalla yksittäisen uroksen kimppuun ja tapetaan se ylivoimalla. Naapurilauman naaraita myös pistettiin turpaan ja kaapattiin omaan laumaan. Taidettiinpa jopa ainkin yksi naaras tappaa. Lopulta kun kulutussodalla saadaan toisen lauman urokset ajettua vähemmistöön suurin osa lauman jäljelle jääneistä naaraista liittyi voittajan kelkkaan.

Simpanssi on kuitenkin melko lailla läheistä sukua ihmiselle, joten en laisinkaan yllättyisi jos kivikaudella meininki ihmisten parissa olisi ollut yhtälailla brutaalia kilpailua metsästysmaista ja naaraista.

[tapsaattori]

Epäilemättä pimeän luolaelämän karaisemat karvanaamat ovat osanneet olla brutaaleja tarvittaessa.

Huomataan kuitenkin että Ihmisen evoluutiotutkimuksen mukaan eräitä kehityksen käännekohtia ovat olleet mm.
-pystyyn nouseminen, joka mahdollistaa käsien ja työkalujen käytön
-puhetaito
-kulttuurin ja sosiaalisen yhteisön kehitys, johon liittyy muista eläimistä poikennut ominaisuus tarjota ruokaa vieraille (eikä suinkaan lyödä heiltä päätä irti)

Joten todennäköisesti se kultturelli ja näppäräsorminen puheukko on ollut yhteisölle hyödyllisempi jäsen ja potentiaalisempi siitos kumppani pitkälle ihmiskunnan historiassa kuin kovaa lyövä ugga-bugga. Arvaamattomat räyhä sielut on jopa pyritty savustamaan ulos yhteisöistä.