Kamppailulajien kaupallistuminen: hyvä vaiko huono asia?

[PetriP]

Toisaalta voisi ajatella, että kaupallisuuden puute on suomalaisen yhteiskunnan erityispiirre. Täällä on talkoolla tehty kaikki urheilutoiminta. Ei japanissa ole muita kuin ammattimaisia judo-opettajia ja valmentajia. Ranskassa judo-seurat ovat pieniä yrityksiä ja ovat aina olleet.

Ehkä tämä on vaan nyt suomalaisen yhteiskunnan normalisointia, joka ulottaa lonkeroitansa myös kamppailuun. Ja hyviä kamppailijoita tuntuu tulevan muualtakin, joten en usko että tällä kehityksellä olisi kokonaisuutena negatiivista vaikutusta

[Andy]

Suomalainen systeemi juontaa juurensa tietysti siihen että vielä 70-luvulla Suomi ei oikein ollut varsinainen markkinatalous vaan jonkinlainen puolisosialistinen yhteiskunta, jossa valtion rooli oli paljon isompi kuin nyt.

Sosialistimaissahan homma ei tietenkään ollut sitten kovin kaupallista mutta siellä käsittääkseni yhteiskunta palkkasi valmentajia pitämään treenejä. Se olisi varmasti hyvä systeemi ainakin niiden lajien kohdalta jotka on valittu tuettaviksi mutta ei kovin todennäköinen skenaario Suomessa.

[Jörri]

No talkootyöllä, jota minäkin teen, on pidemmät juuret kuin -70 luvulle eikä valtiolla ole sellaisenaan siihen osaa.... Pikkasen tympäisee tuo "koulujen saleilla puuhastelu" asenne. Me Malmilla vedetään 22t/vko, koulujen saleilla. Vapaaehtoisesti, rakkaudesta lajiin ja kisaryhmän treenit päälle. Tällä työllä saadaan laadukasta treeniä edullisesti nuorille joilla ei muuten olisi varaa treenata. Puuhastelua...

[Lasse Candé]

Amatöörit!

[Andy]

Niin no ehkä seura joka tarjoaa 22h/vko treenejä, myy seuramukeja ja -avaimenperiä ja tarjoaa personal trainerin palveluita ei ole ihan se tyypillisin esimerkki puuhastelusta vaan juuri sitä mitä tuossa peräänkuulutin...

EDIT: Koulujen liikuntasalit taitavat myös sopia taekwondon treenaamiseen aika paljon paremmin kuin vaikka vapaaottelun.

[Jörri]

Andy, meidän painopiste ei ole mukeissa, avaimenperissä tai PT:ssä vaan viimesen päälle urheilussa. Näyttöjäkin on.

[Jörri]

Ja talkootyönä.

[Andy]

Ja mitä sitten?

[Jörri]

Sitä sitten että vapaaehtoistyö (talkoot) ja koulusaleilla toimiminen ei tarkoita huonoa tai heikkoa toimintaa. Pikkasen nyppii myös se että valitsit napata kommentoitavaksi seuratoiminnan laatua osoittamaan oheistoiminnan. Et tuloksia. Nekin löytyy.

[Andy]

Mihin sinä vertaat tuloksia?

[Jörri]

Mihin sinun mielestäsi pitäisi verrata? Saman tapaista kaupallista toimintaa ei meidän lajissa ole. Mutta kyllä minä pidän meidän vapaaehtoistoimintaan perustuvaa yhdistystoimintaa menestyksekkäänä muutenkin kuin mukien myynnissä. Voitaisiin vaikka katsoa urheilullisia tuloksia viime vuodelta. Kun nyt urheiluseura ollaan.

[Andy]

Olen siinä uskossa että esim. Etelä-Koreasta, Yhdysvalloista, Taiwanista ja Meksikosta löytyisi yrityspohjalta toimivia taekwondosaleja ja nämä maat ovat kai präjänneet esim. olympialaisissa ihan mukavasti.

[Jörri]

Öh... Pitääkö tässä verrata Koillis-Helsinkiläistä Taekwondoyhdistys toimintaa esim. Korealaiseen, valtion tukemaan kansallisurheiluun? Älä viitsi. Me olemme Suomalaisittain menestyksekäs kamppailu-urheiluseura vapaaehtoispohjalta. Mutta jos on pakko esim USA:n kaupalliseen kouluun verrrata niin monestako keskiharrastaja määrältään n.200 hlöä löytyy sekä maanosa 3 että MM 5?

[Andy]

En nyt oikein ymmärrä mistä haluat väitellä kanssani. Saavutuksenne ovat kunnioitettavia - etenkin 90-luvulla - mutta nähdäkseni myös ammattimaisessa toiminnassa on päästy vastaaviin. Tietenkään jokaisella jenkkiläisellä taekwondoyrityksellä ei ole vastaavia saavutuksia, mutta ei ole varmaan myöskään kaikilla suomalaisilla yhdistyksilläkään?

Nähdäkseni siitä että joku harrastepohjainen seura on parempi kuin toinen harrastepohjainen seura ei oikein voi päätellä sitä että harrastetoiminta olisi tehokkaampaa kuin ammattimainen toiminta. Ainoa ammattimaisesti toimiva suomalainen taekwondosali on käsittääkseni Hipko joka ei ole ainakaan seuran kokoon nähden kauhean menestynyt kilpaseura missään lajissa. Päättelen tästä sen että urheilumenestystä tavoiteltaessa sen konsepti ei varmaan ole paras mahdollinen. Siksi hakisin taekwondoonkin mallia joko ulkomailta tai Suomesta muista kamppailulajeista joissa ammatitopetus ja kilpamenestys on saatu yhdistettyä.

Eikös muuten Jesus Ramal elä nimenomaan taekwondon ammattiopettamisella Espanjassa? Mies on kuitenkin valittu Suomen olympiavalmentajaksi, niin kai hänellä jotain sellaista osaamista on mitä ei ole katsottu löytyvän Suomesta.

Ja vielä, oletko sitä mieltä että jos seuranne olisi taloudellisesti mahdollista palkata esim. toiminnanjohtaja tai päävalmentaja, siitä ei olisi hyötyä?

[Jörri]

Kiitos, minä vain kimpaannuin kun ainoat kommenttisi meidän toiminnastamme oli oheistoiminnasta.
P.S. V.2014 ei ollu ihan huono. 3 SM- kultaa 3 SM hopeaa 2-pronssia Nuorten SMistä tuli vaan 2 hopeaa ja 2 pronssia, osallistumiset kv G-1 kisoihin yhteensä 66 mitalia joista 49 liigatasolta... Ei me olla kisaamista lopetettu.