Kuinka pian skabaamaan?

Kari Aittomäki · #1

Eli kysymys ois.
Kuinka pian mielestänne on mielekästä tuupata sälli koeponnistamaan taitojaan?
Yhtä totuutta ei ole koska joissain metodeissa silkka vammariski on suurempi kuin toisisissa, joissa taas aikainen paine- eli kilpamatsi on oleellinen osa rakennuspalikoita.
Niinku vaikka judossa.

Itteähän olen aikaisen alottamisen kannalla, mutta se johtunee omista lähtökohdistani..
Ku matseja ei vaan saanu niinku perkele mistään.
Nykyään pelikenttä on aivan eri, liitot toimii kiitettävästi ja motivoituneelle löytyy mietittyjä tikkaita.

Nyt kuitenkin tulis mielestäni erottaa skabaamisen status aina seura- ja lajikunnittain.
Joillekuille se kilpamenestys on oleellinen osa profiilia, lajin markkinointia ja siten seuran intresseihin kuuluu puskea framille peliosaamiseltaan kypsiä tapauksia.
Tässä on kuitenkin varjopuolensa joita en tässä avauksessa käsittele.

Sitte taas tää munpuoli kenttää jossa kilpamatsaaminen on sellasta pelkokerroin-elämysmatkailua.. Kun tuloksella ei ole niin väliä, paineensiedon kehittymisellä on.
Tässäkin on varjopuolensa.

Mutta mites katsotte, onko mielestänne skabaaminen syytä aloittaa ennemmin vai myöhemmin? Vaiko ollenkaan?

Rahanpesijä · #2

Oman kehityksen kannalta olis syytä kilpailla. Jos siis haluaa kehittyä niin hyväksi kuin potentiaali antaisi periksi. Niin kuin sanottu Judossa heti kun napero on kahden viikon jälkeen sen o-soto-garin oppinut. En kyllä missään täyskontaktipäähänlyöntilajissa pitäis kovaa kiirettä ja sittenkin järjestetyt ottelut aluksi samantasoisia tai mielellään heikompia vastustajia vastaan

. Niin juu, varsinaiseen aiheeseen: en tiedä

#3

Vastaisin, näin nyrkkeilyn näkökannalta, että nopeasti. (Kun riittävä taso ja kyky puolustaa itseään kehässä on saavutettu)
Vastustajan valintaan tulisi kiinnittää riittävästi huomiota, ehkä jonkin verran kovatasoisempi että tulee sopivasti haastetta, mutta myös siksi että osaa ottaa sopivalla kontaktilla. Pari aloittelijaa kun laittaa matsaamaan, käy helposti niin että molemmat lyövät "Liian kovaa" jos näin voisi sanoa ja vaarana on että molemmille kehittyy jonkin asteinen pelko matsaamista kohtaan ja eivät osaa olla rentoja kehässä.

#4

Heti kun se kannattaa.

Tämä varmasti riippuu paljon matsaajasta ja lajista. Ei ehkä ole moraalisesti kovin oikein laittaa näitä sekä itselleen että ympäristölle vaarallisia tyyppejä matsaamaan jos on oletettavissa että matsista seuraa jommallekummalle loukkaantuminen.

Mitä lapsiin tulee, on vastuuta myös siinä miten lapsi kokee sen että toinen painaa päälle ja minkälainen henki kisoissa on. Kärjistetysti jos yksissä kisoissa on kaikki valmentajat ja vanhemmatkin fiksuja ja tukevat aina molempia matsaajia, lapsen voi laittaa aiemmin kisoihin kuin toisessa kisassa jossa ns otetaan lapsista mittaa ja vanhemmat huutavat kun jotakuta sattuu että "Get him a body bag! Yeah!".

Jotkut ovat myös kilpailuhenkisempiä ja sellaisia että näkee että itseensäottamisen määrä ja tietynlainen elämänpositiivisuus on korkeampi, kuitenkin niin että treeniasenne on kohdillaan. Usein vieläpä tällaisilla on suht hyvä kehonhallintakin. Turha tällaisen kohdalla on viivytellä siinä missä sen toisen epämotorisen runnojan joka itku-suuttuu jos sattuu.

Sitten on vielä ottelun ja kehittymisen vuorovaikutus. Tämä ei pelkästään liity siihen miten aikaisin vaan myös siihen miten paljon mitäkin matseja missäkin vaiheessa. Nyrkkisääntönä ottelujen ja kehityksen pitäisi olla optimaalisessa vuorovaikutuksessa ja tämä on varmasti hyvin tapauskohtaista.

Eli tapauskohtaista. Olisi hyvä jos valmentaja omaisi arvostelukykyä ja tajuaisi että voitot ja tappiot tai rohkeuskysymykset eivät ole hänen itsensä voittoja ja tappioita tai rohkeusjuttuja. (Esim vanhemmat ovat joskus ylisuojelevia ja joskus lähettävät lapsiaan vastuuttomasti "sotaan".)

IIsakki · #5

Sanoisin että Mahdollisimman pian. Sparria (jonkinnäköistä) edes jo parin ensimmäisen viikon aikana. Skabaamaan heti kun vähänkin tuntuu siltä ja on työkaluja hommaan. Mutta ennen kaikkea ajatuksella: oman tasoista ja kokoista vastaan, ettei aloittelijaa "lahdattavaksi" laiteta. Tietty sitä kovempaakin vastusta tarvitaan kehityksen kannalta mutta ei mielestäni ihan alkumetreillä. Eikä tuo Alexm. ihan väärässä ole tuosta aloittelojoiden "kovaa lyömisestä", näkeehänhän sen Potkun basaarista.

Vanhakankea · #6

AlexMachine kirjoitti: Vastaisin, näin nyrkkeilyn näkökannalta, että nopeasti. (Kun riittävä taso ja kyky puolustaa itseään kehässä on saavutettu)
Vastustajan valintaan tulisi kiinnittää riittävästi huomiota, ehkä jonkin verran kovatasoisempi että tulee sopivasti haastetta, mutta myös siksi että osaa ottaa sopivalla kontaktilla. Pari aloittelijaa kun laittaa matsaamaan, käy helposti niin että molemmat lyövät "Liian kovaa" jos näin voisi sanoa ja vaarana on että molemmille kehittyy jonkin asteinen pelko matsaamista kohtaan ja eivät osaa olla rentoja kehässä.

Oma kokemus on jotenkin tämän suuntainen, kun ei voi muiden puolesta puhua. Ensimmäinen matsi oli "jonkun liiton Lontoon jonkun kreivikunnan mestaria vastaan" ja kyyti oli kylmää mutta rehtiä. Ei murtunut kuin nenä ja poskiluu mutta vain yksi luvun lasku ja viimeisen erän sai palauttaa muistiin videolta. ;-)

Elikkäs kyllä mä tuuppaisin hetimiten lajin perusteiden osaamisen opettelen jälkeen.

#7

AlexMachine kirjoitti: Vastaisin, näin nyrkkeilyn näkökannalta, että nopeasti. (Kun riittävä taso ja kyky puolustaa itseään kehässä on saavutettu)
Vastustajan valintaan tulisi kiinnittää riittävästi huomiota, ehkä jonkin verran kovatasoisempi että tulee sopivasti haastetta, mutta myös siksi että osaa ottaa sopivalla kontaktilla. Pari aloittelijaa kun laittaa matsaamaan, käy helposti niin että molemmat lyövät "Liian kovaa" jos näin voisi sanoa ja vaarana on että molemmille kehittyy jonkin asteinen pelko matsaamista kohtaan ja eivät osaa olla rentoja kehässä.

En nyt ihan ymmärrä tätä ajatusta. Eikös nyrkkeilyssä vähän niin kuin ole tarkoitus lyödä kovaa ja matsin voi voittaa tyrmäyksellä. Ei kai siellä kehässä mitään sovita, että lyödään nyt tänään vähän hiljempaa.

Oskari · #8

Andy kirjoitti:
AlexMachine kirjoitti: Vastaisin, näin nyrkkeilyn näkökannalta, että nopeasti. (Kun riittävä taso ja kyky puolustaa itseään kehässä on saavutettu)
Vastustajan valintaan tulisi kiinnittää riittävästi huomiota, ehkä jonkin verran kovatasoisempi että tulee sopivasti haastetta, mutta myös siksi että osaa ottaa sopivalla kontaktilla. Pari aloittelijaa kun laittaa matsaamaan, käy helposti niin että molemmat lyövät "Liian kovaa" jos näin voisi sanoa ja vaarana on että molemmille kehittyy jonkin asteinen pelko matsaamista kohtaan ja eivät osaa olla rentoja kehässä.
En nyt ihan ymmärrä tätä ajatusta. Eikös nyrkkeilyssä vähän niin kuin ole tarkoitus lyödä kovaa ja matsin voi voittaa tyrmäyksellä. Ei kai siellä kehässä mitään sovita, että lyödään nyt tänään vähän hiljempaa.

Eiks alottelijat ottele ns. Tekniikkasäännöillä, joissa tyrmäyshakuinen otteleminen on kielletty ja toisen ottelijan tullessa tyrmätyksi, tuomarit laskevat siihenastiset pisteet ja julistavat niiden perusteella voittajan?

#9

Oskari kirjoitti: Eiks alottelijat ottele ns. Tekniikkasäännöillä, joissa tyrmäyshakuinen otteleminen on kielletty ja toisen ottelijan tullessa tyrmätyksi, tuomarit laskevat siihenastiset pisteet ja julistavat niiden perusteella voittajan?

Nyrkkeilyssä ei ole oikeastaan tekniikkasääntöjä. Vain 11-12 vuotiaat ottelevat ns. tekniikkasäännöillä. Käytännössä kuitenkin saa päästellä lähes täysillä, ellei ole huomattavaa tasoeroa. 13-14 vuotiaat saavat lyödä sen minkä lähtee, mutta kovan osuman tai ns. luvunlaskun jälkeen ottelu keskeytetään ja osumapisteet lasketaan yhteen. 15 ikävuoden jälkeen otellaan yleisillä säännöillä, mutta erien pituus ja määrä vain vaihtelee.

Ilkka · #10

Oskari kirjoitti: Eiks alottelijat ottele ns. Tekniikkasäännöillä, joissa tyrmäyshakuinen otteleminen on kielletty ja toisen ottelijan tullessa tyrmätyksi, tuomarit laskevat siihenastiset pisteet ja julistavat niiden perusteella voittajan?

Ainoastaan D-juniorit (10-12 v) ottavat tekniikkasäännöillä. Vanhempien aloittelijoiden matsit tahtoo mennä siihen että aluksi ryskätään hirveällä innolla. Yleensä molemmat ottavat kovia koppeja, lyödähän osaa lähes jokainen. Väistäminen onkin sitten vähän hankalampaa. Jos tyrmäystä ei tule alussa, niin ei tule lopussakaan. Molemmat ovat nimittäin jo niin väsyneitä, että loppu on halailua ja selviytymiskamppailua. Parempikuntoinen voittaa.

Andy kirjoitti: En nyt ihan ymmärrä tätä ajatusta. Eikös nyrkkeilyssä vähän niin kuin ole tarkoitus lyödä kovaa ja matsin voi voittaa tyrmäyksellä. Ei kai siellä kehässä mitään sovita, että lyödään nyt tänään vähän hiljempaa.

Aika yleisesti kokemattomamman valmentaja käy sanomassa toisen valmentajalle, että hänen poika on niiin kokematon. Voisko ottaa sen huomioon ts. kokeneempi voisi lyödä hiljempaa. Itse en näitä viestejä välitä ikinä omalle ottelijalle. On tullut nähtyä löysäilyistä johtuneita tappioita liikaa. Jos vielä se mokkeri saa hyvän huitasun osumaan, niin nämä sopijat ovat kyllä ekana huutamassa jatkoja sille omalle kaverille. Pelin ollessa selvä, niin esim. viimeisellä erätauolla olen kyllä pyytänyt omaa kaveria keventämään lyöntejä. Siis tämäkin jossain salikisoissa. Mestaruusturnauksissa ja maksavan yleisön edessä otellaan loppuun saakka. Ammattimatseissa ei pitäisi muutenkaan lähteä ikinä hakemaan varmaa voittoa jostain pummista. Yleisö arvostaa näyttävyyttä.

Itse asiaan. Silloin kisoihin kun osaa suojata itseään kohtuudella ja kunto kestää otella koko ajan. Toisilla se kestää kuukauden, toisilla puoli vuotta ja kolmansista ei ole ikinä.

#11

Ketjun varsinaiseen aiheeseen liittyen sanoisin, että kilpailuihin kannattaa viedä heti, kun kaverilla on riittävät valmiudet. Hieman iästä ja kyvyistä riippuen kilpailuihin lähdetään 6-24 kk nyrkkeilyn aloittamisesta. Käytännössä useimmiten ensimmäinen ottelu on noin vähän päälle vuoden päästä aloittamisesta.

#12

Andy kirjoitti:
AlexMachine kirjoitti: Vastaisin, näin nyrkkeilyn näkökannalta, että nopeasti. (Kun riittävä taso ja kyky puolustaa itseään kehässä on saavutettu)
Vastustajan valintaan tulisi kiinnittää riittävästi huomiota, ehkä jonkin verran kovatasoisempi että tulee sopivasti haastetta, mutta myös siksi että osaa ottaa sopivalla kontaktilla. Pari aloittelijaa kun laittaa matsaamaan, käy helposti niin että molemmat lyövät "Liian kovaa" jos näin voisi sanoa ja vaarana on että molemmille kehittyy jonkin asteinen pelko matsaamista kohtaan ja eivät osaa olla rentoja kehässä.
En nyt ihan ymmärrä tätä ajatusta. Eikös nyrkkeilyssä vähän niin kuin ole tarkoitus lyödä kovaa ja matsin voi voittaa tyrmäyksellä. Ei kai siellä kehässä mitään sovita, että lyödään nyt tänään vähän hiljempaa.

Voisiko olla kyse sellaisesta aloittelijoiden holtittomuudesta?
Vaikka kovemmalta ottaakin pataan, saattaa meininki olla enemmän sellainen että omat defenssimekanismit pysyvät paremmin hereillä ja edessäkin on rytmikkäämpää liikettä. Kaksi sähläriä helposti näkee että "nyt tulee paikka" ja sitten käydään kimppuun kuin sika limppuun, jonka seurauksena jonkun ihmeriuhtaisuparin kautta molempia sattuu leukaan ja menee polvi sijoiltaan silloin kun kumpikaan ei osannut odottaa sitä. Siinä vain sattuu eikä saa juurikaan feedbackia siitä mitä on tehnyt väärin eikä esimerkkiä paremmasta tekemisestä.

Toki parashan on jos jotenkin antaa toiselle vääränlaista kuvaa, mutta usein varsinkin alkuvaiheilla taito ja tietynlainen liikkumisen säännöllisyys menevät käsi kädessä.

En sitten tiedä ajoiko A-kone jotain tällaista takaa, mutta itse ainakin alunperin ymmärsin tekstinsä about näin ja jopa tuntui ihan järkevältä.

#13

Itse asiasta olen samaa mieltä Karin ja monen muunkin kanssa siitä, että kehään pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti. Kun joku tulee kyselemään, että milloin voisi otella, tapaan usein sanoa, että "Jokainenhan voi otella, kun vain löytyy riittävän huono vastustaja."

Käytännössä tietysti pitää lajinomainen tekniikka olla järjellisellä tasolla ja pystyä ottamaan kovaa sparria aloittelevien kilpailijoiden kanssa niin ettei tule mitään kauheita ryntäilyjä, selän kääntämisiä tai muuta vastaavaa. Ei ole tolkkua laittaa kahta ihan aloittelevaa kundia vastakkain huitomaan silmät kiinni tuulimyllynä.

Nopeimmin meiltä kisoihin lähtenyt kaveri oli Marko Savolainen, joka otteli 2kk harrastamisen jälkeen ollessaan siis vielä peruskurssilla. hänellä oli kuitenkin vuosien takaa taustaa taekwon-dosta ja siten jonkinlainen käsitys siitä mitä otellessa pitäisi tehdä ja tärkeimpänä huippu-urheilijan fysiikka ja psyyke. Make voittikin huomattavasti pidempään treenanneen vastustajansa.

Presenter · #14

Me yritetään kannustaa ottamaan se ensimmäinen BJJ- tai lukkopainimatsi mahdollisimman nopeasti. Sitten se on alta pois. Esimerkiksi tänään meiltä oli Kajaanin salikisoissa useita sellaisia henkilöitä, jotka aloittivat syksyn peruskurssilla, eli he ovat harjoitelleet lajia alle 6 kk.

Mitä pidemmälle kisaamisen aloittamista vie, sitä helpommin siitä ottaa paineita.

Vanhakankea · #15

Toi meidän Shooto-sensei yrittää aina työntää halukkaat ottelemaan alkeiskurssin päätteeksi. Pyöriipä tuossa salikisarinkikin, joka mahdollistaa moisen kun seurojen kurssit alkaa kokolailla samaan aikaan. Eli treeniä on se 2-3 kk takana.

Potku.net

Potku.net