Olisin eri mieltä. Rahan ilmestyminen niinkuin siinä toisessa ketjussa, on kyllä unena huomattavasti märempi, kuin jo hieman sivuraiteensuuntainen pohdinta siitä miten paljon yhteiskunta tahtoo jatkossa tukea kansanterveyttä. Oikeastaan tuo pohdinta ei sinänsä minua ainakaan tämän ketjun kontekstissa kiinnostakaan, enkä ihan ymmärräkään mistä kyseinen vastakkainasettelu tuli.Jorge kirjoitti:Luulenpa, että märkää unta on ennemmin se, että yhteiskunta ikuisesti rahoittaisi yhteisestä kirstusta salivuoroja (i.e. kalliidenkin kiinteistöjen vapaata / tuettua käyttöoikeutta) tai myöntäisi ihan suoraan rahaa.Lasse Candé kirjoitti: . Ehkäpä se on osa sitä samaa märkää unta kuin siinä kaupallistumisketjussa että raha vain yhtäkkiä ilmestyisi ja kaikki paranisi, kunhan vain liputetaan kaupallisuuden hyvyyttä.
Pointti oli että mitä enemmän "asiakasajattelua" seurassa, usein sitä enemmän asiakasajattelua myös harrastajassa. Harrastajasta tulee helposti palvelun vastaanottaja ja vetäjästä työntekijä/palveluntarjoaja. Ottamatta kantaa siihen onko tällainen kehitys miten laajalla pohjalla hyväksi, pohdinnan pointti oli että kuinkakohan moni mieltää itsensä tuollaisen kokonaisuuden osaksi ry:issään/tässä ketjussa?
Kerrotko sinä siis tässä että seuroilla on taloudellisia realiteetteja?Kaupallisuuden miettiminen on realismia ja tukia saavienkin (ei, en pidä urheilua ollenkaan huonoimpana verovarojen käyttökohteena) yhteisöjen kannattaa ainakin miettiä plan B:tä eli miten jatkuu, jos hanat menevät kiinni.