Miten uusia asiakkaita?

[Andy]

Kun nyt on niin että ne riviharrastajat käyttäytyvät kuin asiakkaat ja mieltävät itsensä pikemmin seuran asiakkaiksi kuin jäseniksi. Vai moniko normiharrastaja alkaa oma-aloitteisesti täyttää salin tyhjentynyttä käsipaperiautomaattia tai pyyhkiä likaista tiskipöytää puhtaaksi?

[L.K.]

Kun nyt on niin että ne riviharrastajat käyttäytyvät kuin asiakkaat ja mieltävät itsensä pikemmin seuran asiakkaiksi kuin jäseniksi. Vai moniko normiharrastaja alkaa oma-aloitteisesti täyttää salin tyhjentynyttä käsipaperiautomaattia tai pyyhkiä likaista tiskipöytää puhtaaksi?

Tämä on hyvin totta. Kyse lienee kulttuurieroista "vanhojen aikojen osalta". Hyvinkin yhteisöllisissiäkin seuroissa moni vaan kokee "asiakseen" käydä vain treeneissä eikä osalistua johonkin yleiseen seuran toimintaan jne.

[Lasse Candé]

Riippuu varmaan salista. Ja siitä minkä roolin sali harrastajalle antaa. Asiakkaaksi kutsuminen tuskin auttaa asiaa, mutta ymmärrän toki pointin siitä että se oletetusti ei muuta tätä myös huonompaan. Uskoisin että monissa lajeissa se voisi muuttaakin. Tämä luultavimmin korostuu hierarkisissa opetusjärjestelmälajeissa.

[DeusVult]

Tuo on varmaan ihan kiinni siitä millainen kulttuuri seuraan luodaan. Jos alkeiskurssilla kerrotaan jengille heti kättelyssä että tässä klubissa on sitten sellainen tapa että lattia lakaistaan ja paperipönttö täytetään ennenkuin lähdetään himaan, niin uskoisin että vapaaehtoisia alkaa löytymään. Jos taas porukka saa toiminnasta sellaisen käsityksen että maksun suorituksen lisäksi ei muuta inputtia odoteta, niin ei sinne varmaan kukaan huvikseen jää siivoilemaan. Olen itse mm. treenannut sellaisessa seurassa missä tatami piti erikseen koota ja purkaa joka treeneissä. Jos nyt jollain oli älytön kiire lähteä johonkin, niin se oli toki ok, mutta ei kellään tainnut tulla mielenkään alkaa heittää mitään "Anteeksi, minä maksan tästä - ettekait te kuvittele minun kanniskelevan jotain pölyisiä ja painavia mattoja edes takaisin joka treeneissä?!" -settiä.

[L.K.]

Niin, kuten sanottua, kulttuuria voidaan luoda tai sitten se voidaan "synnyttää" itsekseen. Onko se sitten taas sitä "yhteisöllisyyttä" tms jos jengi opetetaan johonkin tapaan mikä ei välttämättä tulisi muuten luonnostaan? Kaikenlainen talkoohenki on vaan oikeasti vähentynty vuosien mittaan, näin ainakin olen itse ollut ymmärtävinäni eikä tämä ilmiö siis koske vain kamppislajeja.

Peruskohteliaat käytöstavat sekä esim "omien jälkien" korjaaminen nyt on minusta aika perusjuttuja sinällään. Erilaisen harrastajien/asiakkaiden oman aktiivisuuden astetta varmaan myös määrittää juuri se, toimitaako omassa salissa vai jossian kunnan tilassa tai esim jonkun ison kuntokeskuksen/vast. yhteydessä.

Edelleen myös eri lajeihin voi hakeutua vähän erilaisia ihmisiä, myös ikäjakauma voi olla vähän erilainen eri lajeissa. Tokihan silti paljon samanhenkisiä ihmisiä kamppislajeissa sitten pidempään viihtyvissä kyllä on.

[mokuso]

Sehän nyt on ihan semantiikkaa millä nimellä toiminnan maksajia nimittää. Itse olen vahvasti harrastaja-nimikkeen kannalla, mutta kuitenkin toimin seuran vastuullisena kuin harrastajat olisivat/ovat asiakkaita. Idealisti minussa on sitä mieltä, että kaikki seuran jäsenet ovat "seura", mutta realisti minussa tietää sen että näin ei ole. Kuten Andy totesikin suuimmalle osalle harrastajista ei tule edes mieleen siivoilla tiloja jos sotkua on. Se on vain reaaliteetti jonka kanssa on elettävä. Toki on eri asia jos seurassa on 20 jäsentä tai vaikka 250 jäsentä niin kuin meillä.

Sehän on tietysti jopa absurdia kun jopa kokeneet, ehkä jopa hallituksen jäsenet, kyselevät että miksi seura ei tee sitä taikka tätä. Siis mikä "seura"?. Kun seurahan on vain kasa ihmisiä, ja seura ei tee ikinä yhtään mitään. Aina se on joku ihminen joka hommat hoitaa. Tämähän toki sotii asiakas-ajattelua vastaan, mutta toisaalta ei. Aina on, ja täytyy olla varsinkin jos toiminta on isompaa, muutamia enemmän vastuullisia "harrastajia" jotka ovat ikäänkuin se "seura", joka niitä palveluita tuottaa.

Ja se asiakas-ajattelu ei välttämättä tarkoita kuin sitä, että asia on ajateltu sen tavallisen harrastajan näkökulmasta. Että esim. seuran maksupolitiikka on selkeä, kurssien jako on selkeä, jatko peruskurssien jälkeen on selkeää, yhteystiedot ovat selkeitä, tiedotus toimii ja kyselyihin vastataan. Ja jos nämä sattuvat olemaan samoja prinsiippejä kuin ns "kaupallisella" puolella, niin eihän se ole sattuma.

Olen idealisti, mutta 25 vuoden komemuksen kautta myös realisti.

[L.K.]

Sehän on tietysti jopa absurdia kun jopa kokeneet, ehkä jopa hallituksen jäsenet, kyselevät että miksi seura ei tee sitä taikka tätä. Siis mikä "seura"?. Kun seurahan on vain kasa ihmisiä, ja seura ei tee ikinä yhtään mitään. Aina se on joku ihminen joka hommat hoitaa. Tämähän toki sotii asiakas-ajattelua vastaan, mutta toisaalta ei. Aina on, ja täytyy olla varsinkin jos toiminta on isompaa, muutamia enemmän vastuullisia "harrastajia" jotka ovat ikäänkuin se "seura", joka niitä palveluita tuottaa.

Juuri näin ja tähän itsekin törmännyt. Hyvin suuri osa on kyllä mielellään osallistumassa "seuran" järjestämiin tapahtumiin/kinkereihin yms. mutta hyvin harva sitten oikeasti haluaa olla toteuttamassa niitä siellä järjestelypuolella.

Mun mielestä olis varsin hienoa jos kamppsilajien harjoitusmaksut saataisiin sellaiseen tietyllä tapaa niille kuuluviin sfääreihin ja sen myötä useammalla seuralla olisi kenties mahdollisuus maksaa jotain rahallistakin korvausta aika hurjia työtunteja tekeville puuhamiehilleen/naisilleen/vetäjilleen. Ei se raha varmasti ole se homman a ja o,mutta jossain vaiheessa se edes pieni säännönmukainen korvaus voisi pitää sen motivaation yllä vielä paremmin?

Niin ja puhun siis ihan yleiselllä tasolla lajeista ja seuroista riippumatta.

[Totte]

Tuli mieleen kun luin "jonkun tutkimuksen jossain" (tm), että ihmiset tekevät mielummin palveluksia ilmaiseksi kuin jos tarjotaan todella pientä rahallista korvausta. Kyseessä taisi olla jostain sen tapaisesta, että jos saa rahallisen korvauksen niin väistämättä lähtee vertaamaan sitä käytettyä työmäärää korvauksen tasoon.

En nyt tietenkään sano että korvausta ei pitäisi maksaa, mutta tämä näkökohta on ehkä hyvä pitää mielessä kun miettii mistä maksaa ja kuinka paljon.

[Andy]

Jos ohjaaja ei oikeasti elä opettamisella, niin ilman muuta parempi ratkaisu palkkioksi on ilmainen harjoittelu, treenivarusteet, maksetut kisa- tai leirimatkat jne. kuin joku alhainen tuntipalkka treenien vedosta.

[voipa]

Jos ohjaaja ei oikeasti elä opettamisella, niin ilman muuta parempi ratkaisu palkkioksi on ilmainen harjoittelu, treenivarusteet, maksetut kisa- tai leirimatkat jne. kuin joku alhainen tuntipalkka treenien vedosta.

Semminkin kun tuo palkka menisi verollepantavaksi ja seura joutuisi maksamaan siihen liittyen muitakin maksuja.

[Pyjamasankari]

Sehän on tietysti jopa absurdia kun jopa kokeneet, ehkä jopa hallituksen jäsenet, kyselevät että miksi seura ei tee sitä taikka tätä. Siis mikä "seura"?. Kun seurahan on vain kasa ihmisiä, ja seura ei tee ikinä yhtään mitään. Aina se on joku ihminen joka hommat hoitaa. Tämähän toki sotii asiakas-ajattelua vastaan, mutta toisaalta ei. Aina on, ja täytyy olla varsinkin jos toiminta on isompaa, muutamia enemmän vastuullisia "harrastajia" jotka ovat ikäänkuin se "seura", joka niitä palveluita tuottaa.

Juuri näin ja tähän itsekin törmännyt. Hyvin suuri osa on kyllä mielellään osallistumassa "seuran" järjestämiin tapahtumiin/kinkereihin yms. mutta hyvin harva sitten oikeasti haluaa olla toteuttamassa niitä siellä järjestelypuolella.

Tähän sopii aika hyvin tämä vanha tarina.

This is a story about four people named Everybody, Somebody, Anybody, and Nobody.

There was an important job to be done and Everybody was asked to do it. Everybody was sure Somebody would do it. Anybody could have done it, but Nobody did it. Somebody got angry about that, because it was Everybody's job. Everybody thought Anybody could do it but Nobody realized that Everybody wouldn't do it. It ended up that Everybody blamed Somebody when Nobody did what Anybody could have done.

[bodyguard]

Tuli mieleen kun luin "jonkun tutkimuksen jossain" (tm), että ihmiset tekevät mielummin palveluksia ilmaiseksi kuin jos tarjotaan todella pientä rahallista korvausta. Kyseessä taisi olla jostain sen tapaisesta, että jos saa rahallisen korvauksen niin väistämättä lähtee vertaamaan sitä käytettyä työmäärää korvauksen tasoon.

En nyt tietenkään sano että korvausta ei pitäisi maksaa, mutta tämä näkökohta on ehkä hyvä pitää mielessä kun miettii mistä maksaa ja kuinka paljon.

Mähän en osaa opettaa yhtään mitään kenellekkään mutta oon tehnyt erinäisiä duuneja joillakin saleilla ja kyllä mä mielummin otan palkaksi sen pizzan ja bissen kuin sen että siitä maksettaisiin joku viiskymppiä josta jää käteen sitten se joku 25e.

[L.K.]

Totta, onhan se joku "fiksu käteenjäävä" korvaus kuten ilmainen harjoittelu, harjoitusvälineitä tms varmasti parempi kuin ne mitättömät rahalliset korvaukset.

Tarkoitinkin itse sitä, että se korvaus olisi sen verran "tuntuva" että se jossain ns. näkyisikin jo.

Jussin tarina on kyllä erittäni totta:D