Nyt voit liittyä etupotkijaksi näppärästi ja nopeasti PayPalin kautta tästä linkistä. Tukemalla Potkua pidät sivustoa pystyssä. :)

Kuva

Lasten ja nuorten valmennuksesta

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Mappe
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 301
Lauteille: Elokuu 2011
Etulaji: Taekwondo
Takalajit: Judo, Jujutsu
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 10 kertaa

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#1

Viesti Mappe » loka 17, 2013, 21.01

Tässä on mielestäni aihe josta pitäisi keskustella. Liitteenä on aika hyvä kirjoitus aiheesta. :)

http://www.slu.fi/lum/07_06/jasenjarjes ... n_kiire-n/" onclick="window.open(this.href);return false;


Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 17011
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 200 kertaa
Tykätty: 466 kertaa
Viesti:

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#2

Viesti Andy » loka 17, 2013, 21.59

Olen vähän sitä mieltä että tämä ei ole kovin tyypillinen ongelma kamppailulajeissa. Pikemmin ongelma on se että treenataan liian vähän ja liian myöhään.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Mappe
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 301
Lauteille: Elokuu 2011
Etulaji: Taekwondo
Takalajit: Judo, Jujutsu
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 10 kertaa

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#3

Viesti Mappe » loka 18, 2013, 16.51

Andy kirjoitti: Olen vähän sitä mieltä että tämä ei ole kovin tyypillinen ongelma kamppailulajeissa. Pikemmin ongelma on se että treenataan liian vähän ja liian myöhään.
Olet oikeassa! Ei tällaisiin ongelmiin onneksi kovin usein törmää ja suurimman osan kohdalla ongelma on juuri asiat mitä mainitsit. Kohtuuttoman suuret treenimäärät voivat kuitenkin polttaa nuoren urheilijan loppuun niin fyysisesti kuin henkisestikin. Minkä ikäisiä teillä muuten potkunyrkkeilyn puolella on nuorimmat harrastajat. :)

JarkkoP
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 250
Lauteille: Elokuu 2007
Paikkakunta: Mikkeli
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#4

Viesti JarkkoP » loka 19, 2013, 01.54

Ensimmäisen viestin liitteenä olevassa artikkelissa tuntuu unohtuvan se, että lopulta hyvin harvasta tulee huippu-urheilija Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Itse alan kallistua sille kannalle, että huippu-urheilijaksi synnytään. Joidenkin kohtalona on pyrkiä huipulle urheilun saralla, ja lopulta on ympäristöstä, onnesta ja geeneistä kiinni, että kuinka pitkälle pääsee.

Harri Selänne tuntuu tarkastelevan asiaa pitkälti jääkiekon näkökulmasta. Jääkiekko, jalkapallo ja salibandy keräävät niin suuret harrastajamassat, että on mielestäni itsestään selvää, että suurimmasta osasta ei tule huippuja. Ja jos harjoittelu ja kilpailu on huipulle tähtäävää, niin on mielestäni myös luonnollista, että iso osa ei kestä sitä. Tämän vuoksi olisikin hyvä, jos suomalaisessa urheilussa olisi niin paljon resursseja, että erilaisten tasoryhmien ylläpitäminen ja eteenpäin vieminen olisi mahdollista.

Selänteen näkemys liian suurista harjoitusmääristä on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tutkimusten mukaan iso osa urheilevista suomalaisista nuorista ei liiku tarpeeksi edes oman terveytensä kannalta, puhumattakaan huippu-urheilun näkökulmasta.

Lahjakkuuden arvioiminen ja määrittäminen on varsin haasteellista, ja jopa vaarallista. Olen samaa mieltä Selänteen kanssa, että varhaista biologista kypsymistä ei tule nähdä varsinaisesti lahjakkuutena. Itse arvioin lahjakkuutta harjoituspäiväkirjasta. Jos 10-13-vuotiailla kokonaisliikuntamäärät ovat +20h/vko tai mielellään +1000h/vuosi, niin mielestäni se antaa viitteitä, että lapsesta voi kasvaa urheilija. Lajiharjoittelun määrää tärkeämpää on mielestäni omaehtoisen ja -toimisen liikunnan määrä. Lisäksi etsin "merkkejä", jotka viittaavat tai kertovat lapsella olevan unelmia urheilussa. Viimeksi mainittu voi kuulosta hullulta, mutta todella monen oikean huipun taustalta tai historiasta löytyy joku tarina, tai merkittävä tapahtuma, joka on vihjannut tulevaisuuden menestyksestä. Matti Urrila voisi kertoa tästä useamman esimerkin.

Itse olen havainnut hyväksi, että mikäli uskon tunnistavani lahjakkuuden, niin muodostan heti mahdollisimman tiivin yhteyden lapsen perheeseen. Pidän perheen kanssa 3-4 palaveria vuodessa, jossa tarkastellaan että missä mennään. Keskustelemalla urheilijan sekä hänen vanhempiensa kanssa selviää melko hyvin, että onko lapsen kuormitus sopivaa. On tärkeää seurata kokonaisvaltaista kuormitusta. Harjoittelun muodostama kuormitus on loppujen lopuksi vain pieni osa kuormitusta.

Etenkin teini-iässä on nykynuorilla monenlaisia paineita ja velvoitteita, jotka voivat muodostaa merkittävän psyykkisen kuormituksen. Alakoulusta yläkouluun siirtyminen on sen verran merkittävä vaihe lasten elämässä, että siinä kohdin tulee olla tarkkana harjoittelun muodostaman kuormituksen kanssa. Myös peruskoulusta etenkin lukioon siirtyminen on vaihe, jolloin tulee seurata kokonaiskuormitusta huolellisesti. Ja luonnollisesti tyttö- tai poikaystävät sekoittavat soppaa melkoisesti. Aamusykkeiden seuraaminen onkin oikeastaan pakon sanelemaa, mikäli haluaa minimoida ylikuormituksen riskejä.

Mikäli valmennus ja olosuhteet ovat riittävän laadukkaat, voidaan riittävän monipuolinen harjoittelu toteuttaa myös yhden lajin puitteissa. Tämä ei ole oma mielipiteeni, vaan onnekseni Harri Hakkarainen on päätynyt tuohon johtopäätökseen. Eri juttu onkin, että onko oma kompetenssi riittävä takaamaan nuorille riittävän monipuolisen harjoittelun, sekä psyykkisen kehityksen mukaisen etenemisen.

Oma "opinnäytetyö" on vielä kesken, mutta tulokset ovat rohkaisevia. Kyseinen urheilija on syntynyt vuonna 2000 ja loppukesän ja alkusyksyn testeissä on syntynyt mielestäni ihan kelvollisia tuloksia mm. cooperissa 3040 m ja 22 leukaa minuutissa. "Yhden lajin perusharjoittelu" 6-8 harjoitusta viikossa, joka viikko. Kokonaisliikuntamäärä noin 1000 h dokumentoitua liikuntaa/harjoittelua vuodessa. Nyrkkeily on vain sen verran kovatasoinen ja kilpailutu laji maailmalla, että valitettavasti kehittyminen vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä. Ei pidä käsittää väärin, mutta jos jossain vaiheessa ei itku pääse, niin silloin ei olla hommassa tarpeeksi tosissaan, tai sitten päästään liian helpolla. Urheilussa ja oikeastaan myös elämässä on äärimmäisen tärkeää, että osaa itkeä ja nauraa. Jos itku tai nauru katoaa kokonaan, niin silloin ollaan suossa ja syvällä.

Pähkinäkuoressa, kullekin kykyjensä mukaan. Nuoret urheilijat tulee kohdata aina yksilöinä. Vielä sillloinkin, kun he ovat aikuisia.
twitter.com/JarkkoPitkanen

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 18319
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 41 kertaa
Tykätty: 65 kertaa

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#5

Viesti Jussi Häkkinen » loka 19, 2013, 04.46

JarkkoP kirjoitti: Harri Selänne tuntuu tarkastelevan asiaa pitkälti jääkiekon näkökulmasta. Jääkiekko, jalkapallo ja salibandy keräävät niin suuret harrastajamassat, että on mielestäni itsestään selvää, että suurimmasta osasta ei tule huippuja. Ja jos harjoittelu ja kilpailu on huipulle tähtäävää, niin on mielestäni myös luonnollista, että iso osa ei kestä sitä. Tämän vuoksi olisikin hyvä, jos suomalaisessa urheilussa olisi niin paljon resursseja, että erilaisten tasoryhmien ylläpitäminen ja eteenpäin vieminen olisi mahdollista.
Nuoret urheilijat tulee kohdata aina yksilöinä. Vielä sillloinkin, kun he ovat aikuisia.
Sinua varmaan nukuttaa tuota ajatellen ihan helvetin hyvin joka yö?

Tämä on Suomi. Meillä on reilut viisi miljoonaa ihmistä. Kyytsäämiseen ei oikeasti ole varaa - rahallista tai taidollista.

Mitä aiemmin voittokyvytön älyää siirtyä urheilusta harrastamisen puolelle, sen parempi. Kylmä asia, mutta totta. Mitä enemmän kilpalajeissa on väkeä, sen suurempi potentiaali muulle. Meillä ei vain valitettavasti ole tässä hemmetin maassa riittävästi populaa, jotta voisimme esim. olympialajeissa tuottaa mihinkään kykeneviä urheilijoita valmennuksen kautta. Jos peruskauran ulkopuolelta joku pomppaa esiin, se on hänen itsensä kyvyistä ja alttiudesta kiinni.

Muissa lajeissa - joissa ei kilpailla jne. - on sitten etenemismahdollisuudet niilläkin, joilla ei ole mahdollisuutta kansalliseen, saati sitten kansainväliseen kärkeen. Tämän selväksitekeminen mahdollisimman varhain on hyvä asia.

(Jos joku haluaa sitten olla erilainen ja kieltämisestä huolimatta menestyä, se on hänen ongelmansa. Jos joku pystyy sen tekemään, jeesuseffinchrist, meillä on poikkeus. Ja jos joku on fiksu, se kapitalisoidaan heti - MIKSI menestyi.)

Ei pidä tuhlata ruutia turhaan.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
Point
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 6870
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 42 kertaa
Tykätty: 28 kertaa

Re: Lasten ja nuorten valmennuksesta

#6

Viesti Point » loka 19, 2013, 08.42

Vaikka 20 tuntia kuulostaakin aika paljolta, niin eiköhän se tule helposti täyteen nuorella, jos ei vanhemmat hyysää liikoja ja katsoo, että puuhastelee reippaasti vapaa-ajallaan. Esim. Päivittäin paikasta toiseen siirtymiset (esim koulusta-kotiin-kavereiden luokse) pyörällä tai reippaasti kävellen vievät helposti 30min-1 h päivässä. Jos vielä siirtyisi harjoituksiin mahdollisuuksien mukaan (ei välttämättä sen lätkäkassin kanssa) jollain muulla välineellä kuin autolla, niin siitä tulee muutama tunti viikkoon lisää. Lisäksi jos koulun välitunneista väh kahtena pelaa vaikka jalkapalloa, niin helposti sitä hyöty/taukoliikuntaa tulee se 10 h viikko.

Kun lajiharjoitukset tuovat viikkoon n 3-5 h liikuntaa lisää, niin ns. Omaa liikuntaa per päivä jää noin tunti päivässä. Tämäkään ei välttämättä nuorella tarvitse olla mitään lenkkeilyä/salia vaan se tunti voi vierähtää helposti pallon ja/mailan kanssa viereisellä kentällä/parkkipaikalla kaverin kanssa.

Näin siis maalaisjärjellä ajatellen, että 20 h liikuntaa ei ole 10-13 vuotiaalle mitään rääkkiä, mutta vanhemmilta se vaatii ehkä sen verran, ettei paapo lastaan liikoja ja tarvittaessa laittaa sen tietokoneen/telkkarin kiinni ja "potkaisee pihalle".
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 17011
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 200 kertaa
Tykätty: 466 kertaa
Viesti:

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#7

Viesti Andy » loka 19, 2013, 09.58

On mahdollista urheilla muutenkin kuin huipputasolla. Vaikka henkilöllä ei olisi edellytyksiä olympiavoittoon, niin hän voi silti harrastaa kilpaurheilua ja kilpailla omalla tasollaan. Tästä on lisäksi se hyöty että kun on paljon eri tasoisia kilpailijoita, ne potentiaaliset huiput saavat helposti paljon ottelukokemusta.

Ei Venäjälläkään kaikki nyrkkeilijät ole olympiatasoa. Siellä on monta tosi hyvää nyrkkeilijää, mutta näiden vastapainoksi on sitten aivan hirmuinen lauma huonoja ja keskinkertaisia nyrkkeilijöitä.
Mappe kirjoitti: Minkä ikäisiä teillä muuten potkunyrkkeilyn puolella on nuorimmat harrastajat. :)
Meillä on ikäraja 13v. ja joskus on otettu myös 12v. sisään. Koska erilliseen nuorten/lasten ryhmään ei toistaiseksi ole ollut resursseja, ei voida pitää alempaa ikärajaa.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

jarkko
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 318
Lauteille: Toukokuu 2006
Paikkakunta: Turku
Tykännyt: 0
Tykätty: 1 kerran

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#8

Viesti jarkko » loka 19, 2013, 18.17

Mappen aloitusviestissään laittama linkki on kyllä viisautta pullollaan, vaikka ei suuria massoja kosketakaan. Se koskettaa kuitenkin niitä lahjakuuksiksi tunnistettuja lapsia ja nuoria, jotka ottavat homman ns. tosissaan.

Lapsi haluaa voittaa, ja niin pitääkin haluta. Valmentajien ja muiden ympärillä olevien aikuisten täytyy olla kuitenkin voittamisen yläpuolella ja nähdä urheilu-uran kokonaisuus.

Pikavoitot junnuna ovat monesti haitallisia kestävän huippu-urheilun kannalta. Ikävuosiin 12-17-v. ajoittuu ratkaisevan tärkeä viisvuotisjakso, joka määrää pitkälti, mitä seuraavan 5, 10 tai jopa 15 vuoden aikana tulee tapahtumaan. Juniorilahjakkuudet, jotka poltetaan loppuun tässä vaiheessa (tavalla tai toisella), eivät suurella todennäköisyydellä saa nauttia aikuisikäisenä huippu-urheilusta. Toivottavasti edes liikunnan ilosta!

Mappe
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 301
Lauteille: Elokuu 2011
Etulaji: Taekwondo
Takalajit: Judo, Jujutsu
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 10 kertaa

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#9

Viesti Mappe » loka 19, 2013, 23.40

jarkko kirjoitti: Mappen aloitusviestissään laittama linkki on kyllä viisautta pullollaan, vaikka ei suuria massoja kosketakaan. Se koskettaa kuitenkin niitä lahjakuuksiksi tunnistettuja lapsia ja nuoria, jotka ottavat homman ns. tosissaan.

Lapsi haluaa voittaa, ja niin pitääkin haluta. Valmentajien ja muiden ympärillä olevien aikuisten täytyy olla kuitenkin voittamisen yläpuolella ja nähdä urheilu-uran kokonaisuus.

Pikavoitot junnuna ovat monesti haitallisia kestävän huippu-urheilun kannalta. Ikävuosiin 12-17-v. ajoittuu ratkaisevan tärkeä viisvuotisjakso, joka määrää pitkälti, mitä seuraavan 5, 10 tai jopa 15 vuoden aikana tulee tapahtumaan. Juniorilahjakkuudet, jotka poltetaan loppuun tässä vaiheessa (tavalla tai toisella), eivät suurella todennäköisyydellä saa nauttia aikuisikäisenä huippu-urheilusta. Toivottavasti edes liikunnan ilosta!
Juuri näin! :)

Kuvake
Kuhmu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 2527
Lauteille: Toukokuu 2005
Tykännyt: 83 kertaa
Tykätty: 11 kertaa

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#10

Viesti Kuhmu » loka 19, 2013, 23.56

Jussi Häkkinen kirjoitti:
JarkkoP kirjoitti: Harri Selänne tuntuu tarkastelevan asiaa pitkälti jääkiekon näkökulmasta. Jääkiekko, jalkapallo ja salibandy keräävät niin suuret harrastajamassat, että on mielestäni itsestään selvää, että suurimmasta osasta ei tule huippuja. Ja jos harjoittelu ja kilpailu on huipulle tähtäävää, niin on mielestäni myös luonnollista, että iso osa ei kestä sitä. Tämän vuoksi olisikin hyvä, jos suomalaisessa urheilussa olisi niin paljon resursseja, että erilaisten tasoryhmien ylläpitäminen ja eteenpäin vieminen olisi mahdollista.
Nuoret urheilijat tulee kohdata aina yksilöinä. Vielä sillloinkin, kun he ovat aikuisia.
Sinua varmaan nukuttaa tuota ajatellen ihan helvetin hyvin joka yö?

Tämä on Suomi. Meillä on reilut viisi miljoonaa ihmistä. Kyytsäämiseen ei oikeasti ole varaa - rahallista tai taidollista.

Mitä aiemmin voittokyvytön älyää siirtyä urheilusta harrastamisen puolelle, sen parempi. Kylmä asia, mutta totta. Mitä enemmän kilpalajeissa on väkeä, sen suurempi potentiaali muulle. Meillä ei vain valitettavasti ole tässä hemmetin maassa riittävästi populaa, jotta voisimme esim. olympialajeissa tuottaa mihinkään kykeneviä urheilijoita valmennuksen kautta. Jos peruskauran ulkopuolelta joku pomppaa esiin, se on hänen itsensä kyvyistä ja alttiudesta kiinni.

Muissa lajeissa - joissa ei kilpailla jne. - on sitten etenemismahdollisuudet niilläkin, joilla ei ole mahdollisuutta kansalliseen, saati sitten kansainväliseen kärkeen. Tämän selväksitekeminen mahdollisimman varhain on hyvä asia.

(Jos joku haluaa sitten olla erilainen ja kieltämisestä huolimatta menestyä, se on hänen ongelmansa. Jos joku pystyy sen tekemään, jeesuseffinchrist, meillä on poikkeus. Ja jos joku on fiksu, se kapitalisoidaan heti - MIKSI menestyi.)

Ei pidä tuhlata ruutia turhaan.
No näin :)
”You must enjoy this”.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 17011
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 200 kertaa
Tykätty: 466 kertaa
Viesti:

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#11

Viesti Andy » loka 20, 2013, 00.02

Ei se kyllä pelkästä väestömäärästä ole kiinni. Esimerkiksi 11 miljoonan asukkaa Kuuba on pärjännyt ihan mukavasti nyrkkeilyssä. Toki porukkaa on enemmän kuin Suomessa mutta ero on jotain muuta kuin kaksinkertainen. Ja varmaan Kuuba pitäisi kohtuullisesti puolensa maaottelussa vaikkapa 1200 miljoonan asukkaan Intiaa vastaan.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
Kuhmu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 2527
Lauteille: Toukokuu 2005
Tykännyt: 83 kertaa
Tykätty: 11 kertaa

Lasten ja nuorten valmennuksesta

#12

Viesti Kuhmu » loka 20, 2013, 00.29

Andy kirjoitti: Ei se kyllä pelkästä väestömäärästä ole kiinni. Esimerkiksi 11 miljoonan asukkaa Kuuba on pärjännyt ihan mukavasti nyrkkeilyssä. Toki porukkaa on enemmän kuin Suomessa mutta ero on jotain muuta kuin kaksinkertainen. Ja varmaan Kuuba pitäisi kohtuullisesti puolensa maaottelussa vaikkapa 1200 miljoonan asukkaan Intiaa vastaan.
Ei olekkaan sinällään. Kuubassa esim nyrkkeilyyn panostetaan paljon vahvemmalla pieteetillä. Täällä suomessa valtio ei esim. ole mukana samalla lailla. Mutta ei kai se pelkästään tuo väestömäärä ollut kyseessä Häkkisen kommentissa.

Suomessa ollaan kateellisia toisten menestymiselle ja samlla onnellisia siitä, että suomalainen voitti ja että ollaan suomalaisia. Jos urheilija ei pärjää, niin kansa tuomitsee ja hylkää hänet helposti. Mutta meillä on se ongelma monessa asiassa, että riittää, kun asiat on paremmin kuin naapurilla. Sillä asenteella asioihin ei paneuduta ja nähdä vaivaa enempää kuin tarvitaan, koska asiat ovat paremmin, eivätkä mene ainakaan noin huonosti kuin toisella. Tämä oli hyvin vahva yleistys, eikä tee oikeutta niille henkilöille ja yhteisöille, jotka eivät halua asettua tuohon muottiin. Mutta siksi onkin hienoa, että meillä riittää myös asiaansa uskovaa jengiä toteuttamaan käytännössä tuota ns. kuubalaista mallia. Seuratasolla maastamme löytyy monta "Kuubaa", joissa asiaa toteutetaan suurella sydämmellä ja toki järjellä. Valtio vaan ei panosta asiaan tarpeeksi. 90-luvun lopulla Turkissa havahduttiin siihen, että ennen vahva painikulttuurin omaava maa ei enää pärjännyt . He palkkasivat valmentajia venäjältä ja alkoivat seuloa koko maan kattavasti painiin lahjakkaita Lapsia ja nuoria. Siitä sitten alkoivat rehdä järjestelmällisesti työtä maan painin eteen. Meillä tällaista tuskin nähdään tuollaisessa mittakaavassa koskaan.
”You must enjoy this”.


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 kurkkijaa