Tekniikka vs. konsepti

[VKA]

Edelleen Tabi: JOS kaikki lajit on kuitenkin samanlaisia niin miksi
a) Niitä on satoja? Miksei ole vain yhtä?
b) Miksi ne kaikki näyttävät täysin erilaisilta?
c) Miksi aika harva sitten näyttää siltä miltä oikea tappelu näyttää?

[joksanen]

Tää koko homma pysyy koko ajan varsin semanttisena, koska ihmiset tarkastelevat asiaa tiukasti oman asemansa ja kokemusperän mukaan. On ihan turha sanoa että kyllä meillä nunnukajutsussa on pukspakspoo-periaatteita, jos lajin harjoittelija oppii ne tiedostamaan vasta neljän vuoden harjoittelun jälkeen, ja keskustelun toinen osapuoli puhuu ensimmäisen neljän kuukauden harjoittelusta. Toisaalta, sen toisen osapuolen on ihan turha sanoa ettei nunnukajutsussa ole periaatteita, vain siksi ettei niitä tiedosteta tuona ummikkoaikana.

Näkisin VKAn harjoitusmetodin (kieltäydyn sanomasta sitä konseptiksi) ja perinteisemmän hojodon välisen eron myös siinä, että hojodo on useimmiten aseeton kamppailutaito aseettomia hyökkäyksiä vastaan. Älkää ymmärtäkö väärin, monissa hojoissa harjoitellaan kyllä aseitakin vastaan, mutta uskon että tilanteen eron ja siihen vaadittavan taktiikan eron tiedostaminen on melko vähällä. Jos aseettoman kamppailun periaatteita aletaan hahmottaa vasta neljän vuoden jälkeen, niin asetta vastaan käsistelyn periaatteet hahmottaa vielä myöhemmin.

Yksi suuri semantiikkaongelma on se, että VKA näkee myös hyökkääjän ensisuoritteen puolustajan opetteleman tekniikkakokonaisuuden osana. Jos jodanukea (ylätorjunta?) on harjoiteltu päähän kohdistuvaa lyöntiä vastaan, ei se tarkoita sitä että nämä kaksi suoritusta olisivat ikuisesti naimisissa keskenään. Päähän kohdistuva lyönti saattaa vain olla helpoin tapa harjoitella torjuntaliikettä niin että saa oikeasti klopsahtaa johonkin pelkän ilmaanhuitomisen sijaan. P-kärpästapaoikeuden mukaan olisi hyvä ja perusteltua, että VKA alkaisi käyttää muiden kärpästen käyttämiä termejä.

Ja kuten Andy totesi, komboissa (torjunta+potku+lukotus) harjoitellaan myös sitä millaisissa asennoissa, tilanteissa tai järjestyksessä mitäkin asioita voi tehdä. Taaskaan yksittäiset tekniikat (tai "työkalut") eivät ole naimisissa toistensa kanssa. Esimerkiksi lyönnin jälkeen harvoin voi tehdä potkua, ellei ole sitten onnistunut lyömään niin kovin että etäisyys on kasvanut. Tätä ei voi oppia jos aina vaan harjoittelee yksittäistä tekniikkaa. Lukotusten opettelu yksittäisinä tekniikoina on vähän pököä, koska niitä harvemmin voi käyttää ellei ole ensin ollut jotakin muuta tekniikkaa pohjalla. Jne, jne..

Olen tehnyt harjoitteita, jossa minä seison seinää vasten ja kaksi kumppania lasettavat minuun lyöntejä taukoamatta. Kaikkea ei voi torjua, eikä tilanteesta voi lähteä poiskaan. Pitää vaan opetella suojaamaan itseään samaan aikaan kun lyö. Tällainen harjoitus tehtiin CBoxissa joka usein tuntui olevan niiiiin kaukana Oikeasta Elämästä (tm). Jonkin harjoitusmetodin käyttäminen ei siis ole lajisidonnaista, vaan ohjaajasidonnaista.

[VKA]

Ka1...
Et ilmeisesti ole jaksanut lukea koko ketjua ja kirjoituksiani koska edelleenkään et tajua mitä ajan takaa.
MINÄ käsitän sanalla tekniikka ennalta sovitun tavan torjua esim joku potku. Yksinkertaisesti siksi, että en keksi parempaakaan sanaa sille ja aika moni käsittää sanan tekniikka juuri näin. "Millanen tekniikka teillä on alakautta tulevaa pistoa vastaan?"
MINÄ käsitän sanalla työkalu sen, että opettelen lyömään tai potkaisemaan.
Eikö tämä todellakaan ole tullut selväksi?Mielestäni sanon sen nyt aika monennen kerran.
Sinä voit käsittää asiat ja termit omalla tavallasi. Nyt kuitenkin koska keskustelet ja argumentoit minun väitteitäni vastaan niin ole ystävälllinen ja koita keskustella tällaisen maallikon kanssa käyttäen samoja termejä kuin minä käytän. Ei Mikakaan keskustele kanssani kiinaksi oman lajinsa termeistä koska en tajuaisi sitä.
Jos tämä kina on todellakin vain semanttinen Ka1, niin eiköhän meillä molemmilla ole parempaa tekemistä.

Kiteytän: Omia tavotteitani ei edistä tekniikkapohjainen harjoittelu sellaisenaan kun olen sitä kamppailulajeissa nähnyt tehtävän. Tällä tarkoitan esimerkiksi: "Kun joku ottaa sinua kiinni vaatteista tavalla A tee vapautuminen B." En ole reenannut jokaisella salilla, mutta väitän, että aika monessa lajissa opetetaan noin. Koen sen turhana.

[tabitha]

a) No joo onhan kieliäkin tuhansia (?) erilaisia ja silti kaikki ovat samaa: väline kommunikaatioon ihmisten välillä.

b) Koska ihmiset ovat muunnelleet tekniikoita, keksineet uusia, ja keksineet periaatteita joita lajeissa ei ole aikaisemmin ollut. Pelkkä erilainen ulkonäkö ei tarkoita, että tavoite olisi eri.

c) Miltä oikea tappelu näyttää? Eikö se voi näyttää aika monenlaiselta? Siis tappelu ei ole oikea, jos hyökkääjä hyökkää vaikka mawashigerillä kohti kylkeä, puolustaja ottaa jalasta kiinni ja ja tönää hyökkääjän nurin ja juoksee karkuun?

[VKA]

Tabille:

b) Koska ihmiset ovat muunnelleet tekniikoita, keksineet uusia, ja keksineet periaatteita joita lajeissa ei ole aikaisemmin ollut. Pelkkä erilainen ulkonäkö ei tarkoita, että tavoite olisi eri.

Eli ne periaatteet eroavatkin eikö?
Väitän myös, että tavoitteet eroavat aika paljon.
Vai meinaatko, että nyrkkeilyä reenaavalla nuorella kundilla on samat tavoitteet kun tai chitä reenaavalla vanhuksella? Noin pääsääntöisesti siis...

c) Miltä oikea tappelu näyttää? Eikö se voi näyttää aika monenlaiselta?

Voi. Kerrohan ihan suoraan Tabi montako ihan oikeata tappelua olet nähnyt? Sellaista, josta ihmisiä on kärrätty vaikkapa sairaalaan? Ja kerrohan ihan rehellisesti , muistuttiko se tappelu mitenkään sitä mitä näet siellä aikido dojolla kun reenaat? (Ja joo: Muistutti se varmaan siten, että siinä oli ihmisiä joilla oli kädet ja jalat mutta oliko se muuten yks yhteen?)

On ihan turha sanoa että kyllä meillä nunnukajutsussa on pukspakspoo-periaatteita, jos lajin harjoittelija oppii ne tiedostamaan vasta neljän vuoden harjoittelun jälkeen, ja keskustelun toinen osapuoli puhuu ensimmäisen neljän kuukauden harjoittelusta. Toisaalta, sen toisen osapuolen on ihan turha sanoa ettei nunnukajutsussa ole periaatteita, vain siksi ettei niitä tiedosteta tuona ummikkoaikana.

Jokasnen kiteytti aika hyvin. Minun tavoite onkin antaa tehokas IP taito mahdollisimman noopeasti. Tämäkin on varmasti tullut selväksi. Olen nyt vain huomannut, että ei ihmiset ole ihan aivottomia. Kyllä niille voi ne periaatteet lyödä heti käteen eikä odottaa sitä, että ne saa jonkun hienon vyön tai on reenannut 4 vuotta.
Jos tavoite on joku muu niin tuo perinteinen tapa on varmaan ihan hyvä.

[Mika]

"Voi silti olla että tämä on ihan turha ketju, ei ehkä olisi pitänyt aloittaa, niin selvää kauraa tämä luultavasti on. No..."

Näin kirjoitin ketjun neljännessä viestissä. Melkein oikein.


1. Suurin osa on VKA:n kanssa eri mieltä termeistä. Tämä lienee tullut kaikille selväksi ja annettakoon kaikille oikeus käyttää mitä termejä haluavat, kunhan kaikki ymmärtävät, että termierimielisyyksiä on, mutta käytännössä puhutaan samoista asioista.

2. VKA voi itse kertoa itsestään enemmän jos sen tarpeelliseksi näkee, mutta keskustelun selkiyttämiseksi sanon että hän ei ole aloittelija eikä satunnainen harrastelija.

3. Nyt menee mutuksi, mutta luulisin VKA:n tarkoittavan, että heillä hyödynnetään ihmisen luontaisia reaktioita, jotka tietenkin hieman vaihtelevat ihmisestä ja tilanteesta riippuen, kun taas monissa lajeissa opetetaan joitakin tiettyjä tekniikoita, jotka eivät välttämättä kaikilla aivan yhtä hyvin sovellu.

4. Kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että useimmissa lajeissa siirrytään viimeistään korkeammalla tasolla ns. konseptiharjoitteluun. On täysin varmaa, että kaikissa alkuperäisissä lajeissa tämä on alunperin ollut se päämäärä.

5. On myöskin melko totta, että monissa lajeissa ei tämä päämäärä ole enää niin tärkeä, joten harjoittelu on saattanut enemmän tai vähemmän pysähtyä tuolle tekniikkatasolle. Tässä on tietysti myös henkilökohtaisia eroja.

6. VKA:n päähuomio vertailussa lienee siinä, että heillä ei opeteta turhia tapoja tai tuhlata aikaa tekniikkaharjoitteluun, vaan siirrytään itse asiaan - järkiperäisesti, toki - mahdollisimman nopeasti.

7. Perinteisissä lajeissa yritetään oppilaista kouluttaa sekä tehokkaita että myöskin monipuolisia taistelijoita. Jälkimmäinen voi erottaa VKA:n oppilaat ja perinteisten lajien oppilaat myöhemmässä vaiheessa. Monipuolisuudella ei nyt tarkoiteta ripeitä kärrynpyöriä jne., vaan kykyä puolustaa itseään myös toisia taistelulajikonkareita vastaan. VKA:n oppilaat voivat myös pärjätä heitä vastaan, mutta luultavasti eivät aivan samalla onnistumisprosentilla, mistä päästäänkin todennäköisyyksiin. Ei ole aivan oletettavaa, että katutilanteessa riitaa haastaisi kokenut taistelulajien asiantuntija.


Nämä ovat vain omia mutupäätelmiäni tästä aiheesta.
Pyydän anteeksi jos olen kovasti väärässä oletuksineni.

[Polvi]

Jotkut lajit opettavat ns. "tuhoavia" blokkeja.
Esim: Suoraa lyöntiä vastaan nostetaan toisen käden kyynärpää eteen ja yritetään ottaa kyynärpään kärjellä kaverin nyrkki kiinni.

Öh, thainyrkkeilyssä käytetään tosiaan tuon kaltaista torjuntaa. Tavoitteena ei tosiaankaan ole torjua kyynärpään kärjellä, vaan tehdä yksinkertainen torjunta, johon pysähtyy käytännössä kaikki päähän kohdistuvat lyönnit (toki pitää torjua oikean puolen kädellä.. ). Kyynärpää on tuossa torjunnassa hieman "sisäänpäin" kääntynyt, jolloin esim suora lyönti osuu kyynärpään lähettyville, joko kyynär- tai olkavarteen. Kyynärpään kärjellä lyönnin koppaaminen on "kikka", jota voi halutessaan käyttää, mikäli kokee omaavansa riittävän taitotason, vastustaja on uupunut ja lyö hitaasti, tai muussa vastaavassa tilanteessa.

Toimii kehässä hanskojen kanssa kohtalaisesti jos olet todella valmis ja näet selkeästi, että kaveri lähtee lyömään ja etäisyys on oikea.

Mikä torjunta toimii tehokkaasti, jos et näe vastustajan lyöntiä? Etäisyys on "oikea", jos se rajoittuu vartalokosketuksesta äärettömyyteen.. kyseistä torjuntaa käytetään sujuvasti niin kaukaa tulevien suorien kuin pystypainista tulevien kyynärpäiden torjuntaan.

Pääsääntöisesti en kehän ulkopuolella suosittele seuraavista syistä:

1. Vaatii ajoitusta, hienomotoriikkaa ja tarkkuutta. Asioita jotka ovat kaikki aika kaukana sillä hetkellä kun joutuu kamppailemaan henkensä edestä eikä sparraa.

Mikä torjunta ei vaadi kyseisiä ominaisuuksia? Haluaisin kuulla, mikä torjunta sopii paremmin lyöntien torjuntaan vaikkapa juuri kadulla? Kyseinen torjunta on mielestäni mainio siinä mielessä, että sen avulla pystytään suojautumaan useita eri lyöntejä vastaan, joka helpottaa toimintaa. Esimerkiksi humalassa lyöntien "poimiminen" voi olla hieman vaikeaa.

2. Et voi tietää, onko kohti tulevassa kädessä nyrkkirauta tai veitsi joten iskun suora ottaminen kyynärpäällä ei ole suositeltavaa.

On se suositeltavaa, jos vaihtoehto on sen nyrkkiraudan tai puukon ottaminen naamaan. Edelleen haluaisin kuulla sen yleistorjunnan, jota voi käyttää "tositilanteessa" tehokkasti nyrkillä, nyrkkiraudalla, puukolla ja ties millä suoritettavaa hyökkäystä vastaan.. (äläkä sano, että tule potkumiittiin katsomaan ) Äläkä sano, että eri iskut torjutaan tilanteen mukaan; oletushan tässä oli, että et tiedä onko lyöjällä kädessään vaikkapa nyrkkirauta tai puukko, jolloin torjunnan on oltava samanlainen, mitä käyttäisit nyrkillä suoritettavaa lyöntiä vastaan.

3. Koska vastustajalla on hanska kädessä niin se on helpompi ottaa kiinni kuin nyrkki. Lisäksi "panokset" ovat eri luokkaa jos kaverin käsi tuleekin kyynärpään ohi ja siinä on se veitsi jota et nähnyt kuin jos saisit hanskan lärviin.

Joo, hanska on helpompi torjua, mutta tämähän pätee kaikkiin torjuntoihin. "Panokset" ovat samaa luokkaa, torjuit sitten vaikka otsallasi. Tuota "kyynärpäätorjuntaa" ei siis todellakaan tehdä siksi, että saataisiin vastustajan käsi rikki, vaan se on mainio "yleistorjunta".

Sitten kerran näytin Jannelle, kuinka aktio on nopeampi kuin reaktio, eli jos hyökkääjä hyökkää läheltä kohti kasvoja et vain yksinkertaisesti ehdi tekemään tuollaista torjuntaa...ja sitten tulee LÄTS Varsinkin kun otetaan huomioon, että kehässä etäisyys on pääsääntöisesti pidempi kuin myyttisellä "kadulla" jossa homma pääsääntöisesti tapahtuu lähempänä.

Aivan; jos olet tiskillä särpimässä olutta ja minä päätän ohi kävellessäni lyödä sinua nyrkillä päähän, on harva torjunta toimiva.. Sucker puncheja vastaan on hieman hankala puolustatua millään muulla keinolla, kuin sillä, ettei laske yhtään ihmistä alle kahden metrin etäisyydelle.

[tabitha]

Mutta aikidon tavoite onkin se, että jos itse joutuisi tappeluun, niin se tappelu EI NÄYTTÄISI oikealta tappelulta ja että sitä oikeaa tappelua ei tulisi.

Tietenkään aikidosta ei ainakaan mun taitotasolla varmaan hirveästi hyötyä ole siinä vaiheessa jos tilanne on JO EDENNYT "oikeaksi tappeluksi" asti.

Siksi olenkin kiinnostunut treenaamaan myös joitain täysikontaktilajeja. Olen kiinnostunut myös kokeilemaan sinun "lajiasi" vai mitä itsepuolustusharjoittelua se nyt onkaan.

[Polvi]

Koska tieteelliset faktat osoittavat, että ihminen ei stressitilanteessa voi tehdä ennalta opeteltuja liikesarjoja vaan ainoastaan reagoi

Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat puolustautuneet lajinsa tekniikalla (kyllä vain) tositilanteessa hyökkääjää vastaan--

Samoin. Käytetty tekniikka oli suora lyönti päähän. En tiedä, kuinka hyvin lyönti olisi osunut ilman harjoittelua, mutta eipä tuosta nyrkkeilystä hirveästi näyttänyt haittaa olevan..

[Polvi]

Edelleen Tabi: JOS kaikki lajit on kuitenkin samanlaisia niin miksi
a) Niitä on satoja? Miksei ole vain yhtä?

Eikös tämä ole aika triviaalia? Jos joskus jollain saarella on keksitty jokin tappelutaito, niin miksi maapallon toisella puolella ei olisi kehitetty omaa lajia? Vielä nykyäänkin, kun eri lajien ominaisuudet ovat kaikkien tiedossa, tuntuu joka toisella olevan tiedossaan "lopullinen totuus" siitä, millainen lajin ja sen harjoitteiden tulisi olla .

[VKA]

Polvi kysyi:

Edelleen haluaisin kuulla sen yleistorjunnan, jota voi käyttää "tositilanteessa" tehokkasti nyrkillä, nyrkkiraudalla, puukolla ja ties millä suoritettavaa hyökkäystä vastaan

Vastaus:
Se paljon puhuttu Flinch response joka on jokaisella ihmisellä erilainen.
En nyt ala analysoimaan tässä niitä thai torjuntoja sen enempää. Se miksi tuo torjunta ei kovin hyvin toimi niin utele Jannelta privaviesteillä, ei liity tähän ketjuun nyt enää niin olennaisesti. Ja joo, jos joskus näemme niin näytän miksi. Kyse on yt kuitenkin yhdestä suoritteesta ja jos sinä sen saat toimimaan niin pidä se ihmeessä työkalulaatikossasi!

Mutta aikidon tavoite onkin se, että jos itse joutuisi tappeluun, niin se tappelu EI NÄYTTÄISI oikealta tappelulta ja että sitä oikeaa tappelua ei tulisi.

Tuo on ihan hieno juttu, että ei joudu tappeluihin. Pidä siitä kiinni.

Mikan summasi koko ketjun todella hyvin. Kommentoin yhtä kohtaa:

kykyä puolustaa itseään myös toisia taistelulajikonkareita vastaan. VKA:n oppilaat voivat myös pärjätä heitä vastaan, mutta luultavasti eivät aivan samalla onnistumisprosentilla, mistä päästäänkin todennäköisyyksiin

Jeps, eli se todennäköisin uhka on se kokematon raivoissaan oleva ihminen. Tosin nyt pitää muistaa, että kyllä me reenataan myös osaavia kavereitakin vastaan. Väitän, että jos alusta asti reenaa realistisesti ja elävästi niin silloin valtaosa reeniajasta on käytetty tehokkaammin kun jos ois hinkattu sitä tekniikkaa vuosia. Eli jos minulla on 10 vuotta aikaa harjoitella ja käytän sen koko ajan yksinkertaisten konseptien harjoitteluun realistisissa olosuhteissa niin sitä tulee hinkattua aika paljon vai mitä? Väitän, että taidot eivät laske harjoittelun määrän kasvaessa. Lisäksi tositilanteista ja "ammattilaisista.":
Olen nähnyt SM tason nyrkkeilijän tappelevan kadulla. Se oli kamalaa. Uskomattomia heijareita. Ei tietoakaan jalkatyöskentelystä, missä olivat u-väistöt, missä terävät jabit? Samoin olen nähnyt mustan vyön kickboxerin potkaisevan kiertopotkun joka oli niin kamala, että jokainen peruskurssin käynyt kykenee parempaan. Miksi näin? Siksi, että tunteet hallitsevat ihmistä. Tappelussa se on yleensä viha. En minä joudu kohtaamaan kylmän rauhallisesti ajattelevia tunteensa hallitsevia kickboxereita. Mikä ihme voisi olla sellainen tilanne? Jos hän ajattelee kylmän rauhallisesti niin eiköhän me ihan puhumalla selvitetä ne asiat vai mitä? Eri asia on tietysti se, jos haluaa valmentaa oppilaitaan eri tyylien väliseen kehäotteluun. Kuten vapaaottelu käytiin jo läpi niin silloin siinä tekniikkapohjaisessa "shakkipelissä" on jotain järkeä.

Moni sanoo, että niitä tekniikoita pitää reenata jotta tajuaisi periaatteet.
Miksi? Tässä mun periaatteet puukkohyökkäystä varten: 1)Älä ota puukkoa paikkoihin joista olet tajuton alle minuutissa.2) Kontrolloi veistä jos mahdollista. 3)Hyökkää arkoihin kohtiin. Minä väitän, että saan nuo opetettua ihmiselle alle viiden minuutin (riippuen paljon se tietää anatomiasta.) Miksi ihmeessä heidän pitäisi tehdä joitan koreografioita tajutakseen ne? Tekin kaikki varmaan tajusitte ne jo lukiessanne niitä vai mitä? Ei muuta kun puukko toiselle ja menoksi. Suojien/tason mukaan.
Tekemällä oppii.

[Polvi]

Polvi kysyi:

Edelleen haluaisin kuulla sen yleistorjunnan, jota voi käyttää "tositilanteessa" tehokkasti nyrkillä, nyrkkiraudalla, puukolla ja ties millä suoritettavaa hyökkäystä vastaan

Vastaus:
Se paljon puhuttu Flinch response joka on jokaisella ihmisellä erilainen.

Ai se sisälle rakennettu ominaisuus jota voisi kuvata näin: silmät kiinni, pää alas, kädet "jonnekin" pään eteen, jonka jälkeen pyritään poistumaan tilanteesta kääntämällä selkä? Tämä on nimittäin se reaktio, joka tulee joka kerta, kun leikkimielellä läpsin kavereitani.

Tässä mun periaatteet puukkohyökkäystä varten: 1)Älä ota puukkoa paikkoihin joista olet tajuton alle minuutissa.2) Kontrolloi veistä jos mahdollista. 3)Hyökkää arkoihin kohtiin.

Ja hyvät periaatteet onkin . Kiinnostaisi kuitenkin kuulla jokin pätevä toimintamalli/tekniikka/what ever, jota suosittelet käytettäväksi jos baarissa kaadat vahingossa juomat jonkun päälle ja hän ilmoittaa "vetävänsä sinua turpaan" ja lataa jonkinlaisen iskun sinua kohti (etkä siis tiedä onko käytössä paljas nyrkki/nyrkkirauta/puukko/jokin muu).

Ja lopuksi olisi mukava kuulla jokin konkreettinen ohje, kuinka puolustautua puukolla aseistautunutta henkilöä vastaan; "älä ota puukkoa keuhkoihin" on hyvä ohje, muttei kovin konkreettinen sellainen. Äläkä sano, että se riippuu henkilöstä, vaan kerrot vaan jonkun toimintamallin/tekniikan/what ever, jota tuollaisessa tilanteessa kannattaa tehdä. Ja pakoon ei siis voi lähteä, eikä käytettävissä ole tuolia tai muuta kättä pidempää.

[Nelson]

Koska tieteelliset faktat osoittavat, että ihminen ei stressitilanteessa voi tehdä ennalta opeteltuja liikesarjoja vaan ainoastaan reagoi

Ennalta määrättyjä liikkeitä voi harjoitella niin kauan että ne liikkeet alkavat tulla automaagisesti. Sehän se tarkoitus on.

Itse esimerkiksi aikidossa ei koskaan treenata aseilla vapaampaa tekniikkaa(tai ainakaan itse en ole treenannut). Aina vaan tehdään niitä liikesarjoja yksin tai parin kanssa. Kerran parini tekikin yhtäkkiä jonkun poikkeavan lyönnin joka ei siihen kataan kuulunut niin reagoisin torjumalla sen toisella tavalla jota oltiin opeteltu toisessa katassa. Tämä tuli automaagisesti. Tämänhän takia näitä treenataan että ne automatisoituisivat ja on tärkeää että niitä treenataan mahd. "puhtaasti" jotta ne tavat olisivat teknisesti mahdollisimman tehokkaita sitten kun ne tulevat sieltä selkärangasta. Vai olenko ihan väärin ymmärtänyt nämä asiat?

[Naked]

Miten näitä voi treenata paremmin katassa? Eikö esim. aikidossa tuo periaate ole että lukkoa karataan ukemilla niin ettei nivel vahingoitu?. Miksi ihmeessä tuo ei toimisi sparrissa, jos sen katassa voi vastustelevalle ukelle tehdä. Olen kyllä samaa mieltä että monet heitot ja lukot voi tehdä niin ettei siitä ukemin teko onnistu tai se on hyödytöntä (mitä toitotinkin tuolla ukemi ketjussa), mutta tuota nyt ei tosiaan parin kanssa voi täysillä treenata lainkaan.

Katassa tekniikat voidaan tehdä ennalta määrätyllä tavalla ja jättää kesken juuri ennenkuin mitään ikävää tapahtuu. Katassa uke tietää mitä tulee ja osaa suojata itseään oikein. Sparratessa kun tilanne on vapaampi, niin loukkaantumisia tulisi varmasti enemmän, jos tekniikat tehdään niinkuin kataa tehdessä tehdään. Ja puhun nyt tosiaankin sellaisista, joissa ukemi ei pelasta mitään.

[Naked]

OT:

Mutta niistäkin, jotka eivät olleet vielä oikeaa taistelua nähneet, ne, jotka treenasivat vain kataharjoittelulla eivät pärjänneet sen huonommin kuin ne, jotka sparrailivat ja matsailivat. Ihmisistä on hankala tehdä yleistyksiä, mutta ottaen huomioon, että loppujen lopuksi kaikki menestyneet ja henkiin jääneet vanhemmat lajit pohjasivat kataharjoitteluun, uskoisin että pärjäsivät jopa paremmin.

Nyt on pakko yhtyä Sterbokin kommentteihin. Minä haluaisin tietää mistä tämän tiedon olet kaivanut? Jos kertoisit jonkun nettilähteen tai vielä paremmin jokun kirjan joka näin kertoo asian olevan, olisin kiitollinen. Tämä vain tuntuu jotenkin järjettömältä.

Ikävä kyllä tietojani olen keräillyt aika murusista ympäriinsä. Selvittelin joskus, että kuinka paljon haasteotteluista ja tällaisista tilastoista on englanniksi käännettyä kirjallisuutta ja sain vastauksen että hyvin vähän. Eli joudun aikalailla luottamaan toisen käden tietoon aiheesta. Tästä aiheesta on kyllä kirjoiteltu aika paljon eri puolilla. Ainakin yksi mikä tulee mieleen on koryu.comin Koryu Bujutsu kirjasarjassa ollut artikkeli. Ehkä jossain vaiheessa yritän kinuta joltain historioitsialta jonkinlaisen tiivistelmän olemassaolevasta tiedosta.