Diplomit

[Andy]

Jaetaanko salillanne/tyylissänne/lajissanne jonkinlaisia diplomeja suorituksista ja jos jaetaan niin näettekö niistä jotain hyötyjä?

[PetriP]

Judossa on diplomit vyösuorituksista. Ja haittan on se ettäminä niitä sitten jouduin jakamaan. Ei ole mitään tietoa arvostivatko saajat niitä. Mutta vhän turhan oloisia.

Ai niin, mustan vyön suorittamissesta ei tule mitään diplomia. Ainosataan puumerkki passiin.

[Puni]

ITF booklettiin kirjaillut ja allekirjoitetut ja/tai leimatut suoritusmerkinnät vyökokeista ja seminaareista on toki kivoja, mutta jos moisia ei ole rekisteröity Isoon Liittoon, ei tule virallista pahvia merkiksi myöskään.

Onhan noita kivempi laittaa kehyksiin dojangin seinälle ja jos jotain hyötyä niistä välttämättä haluaa hakea, niin kyllähän ohikulkijat niitä tuijottelevat ja saattaa joku uskaltaa kysymäänkin. Onko siitä sitten enemmän hyötyä kun punaisesta harjoitteluasusta kullankeltaisella liekkikuvioisella vyöllä on ehkä se mielenkiintoisempi kysymys.

Graduoitsijan kannalta toki helpompi jos on liput ja laput mukana, tämä on vähän samaa kantaa kun se juttu tabletilla hämähäkin lyönnistä, eli joissain asioissa vanhanaikaiset menetelmät ovat toimivimpia.

Henkilökohtaisesti tykkään keräillä noita sertejä, vaikkei sadallakaan ole vielä muotovalio. Ne on ihkuja!

[Andy]

Meillä diplomeja on olemassa lähinnä mustista vöistä.



Salin seinällä tuollainen on tietenkin ihan komea. Leireistä ja värivöistä tehdään vain merkintä passiin. Kerran eräs toisen lajin harrastaja kävi leirillämme ja pyysi siitä diplomia. Tein sitten illalla sellaisen ihan Wordilla. Tuntui vähän erikoiselta, mutta hänen lajissaan ei ollut mitään passeja tai vastaavia, vaan kaikki suoritukset todistettiin diplomilla/sertifikaatilla.

Joillekin ihmisille diplomeilla on kai suurempikin merkitys ja siksi kai niitä joissain lajeissa jaellaan.

[Mika]

[video][/video]

Sori, en malttanut...

Olen isossa maailmassa aina ihmetellyt näiden diplomien jakamista. Jotenkin se tuntuu teennäiseltä. En missään nimessä väitä, että näin olisi, mutta jostakin syystä olen aina pitänyt diplomien jakelua jotenkin hassuna jenkkityylinä. Vähän kuin tuo Punin mainitsema liekkikuvioinen vyö. Mutta olenkin (varsinkin Hifin suhteen) minimalisti.

[Eppu]

Taekwondoa reenaillessa sai diplomeita mustan vyön arvoista. Ne läsyt tulivat Kukkiwonista asti ja kyllä niitä ihan mielellään tutki. Sarjanumerot ja kaikki, niillä ikään kuin tuntui kuuluvansa johonkin maailmanlaajuiseen ihmisryhmään, ihan virallisestikin.

muoks. Oikea termi taisi olla sertifikaatti, mutta kai se diplomia vastaa.

[Puni]

Joo, tämänkaltaisia jättiläislakanoita meillä siis ne dannyistä tulevat. Paksua pahvia ja on kokoa ja näköä ja leimoja myös.

[Rawson]

... ja jos jaetaan niin näettekö niistä jotain hyötyjä?

Jos nyt ei itselle, niin ehkä tuleville sukupolville. Eiköhän sillä saa rispektiä koulun pihalla, jos vaikka vaari on ollut 2.dan mustavyö ja muistona oikein diplomi kodin seinällä.

[Tyttö]

Judossa on diplomit vyösuorituksista. Ja haittan on se ettäminä niitä sitten jouduin jakamaan. Ei ole mitään tietoa arvostivatko saajat niitä. Mutta vhän turhan oloisia.

Ai niin, mustan vyön suorittamissesta ei tule mitään diplomia. Ainosataan puumerkki passiin.

Onko diplomien antaminen seurakohtainen valinta? Ainakaan itse en ole yhtään vyökoediplomia nähnyt.

[Tapani]

Choy Lee Futissa diplomeja jaettiin opettaja-asteista ja suoritetuista leireistä. Silloin tuntui ihan siistiltä, nykyään pidän käytäntöä vähän turhana, ehkä vähän lapsellisenakin. Toisaalta mua ei enää oikeastaan kiinnostakaan mikään muu kuin oma kehitys, johon taas diplomeilla ei ole vaikutusta.

[Oar]

Samaa mieltä teennäisyydestä ja lapsellisuudesta. Vertautuu jotenkin omasta mielestäni esim. Yhdysvalloissa oleviin "black belt guaranteed after one month of training" kursseihin. Eli se "todiste" on tavallaan itseisarvo joillekkin ihmisille ilmeisesti, vaikka eihän sillä vyöllä/diplomilla/muulla tilpehöörillä sinänsä ole mitään vaikutusta mihinkään eikä tee omistajastaan sen parempaa kamppailijaa. Näin mutulla heittäisin, että diplomit jne merkkaavat enemmän ns. sunnuntai-harrastelijoille kuin aktiivikamppailijoille.

[Dojon Jäykin]

Ainakin varmaan ne jotka laittavat pokaalinsa ikkunalaudalle ulos nähtäväksi arvostavat suuresti.

Mutta tuohon Andyn 2. degree black belt-kuvaan sanoisin, että näyttää ihan Linnanmäeltä saadulta.
Asiaa pahentaa vääränlaisen tussin käyttäminen. Ensimmäinen on parempi sitten ulkoisesti.

[Lasse Candé]

Hyöty on se että jos järjestö on niin iso ettei voi tietää kuka on kuka, niin diplomeilla se todistetaan nätisti. Tällaista tapahtuu joskus esim vyökokeissa joissa jengiä tulee eri suunnilta. Samaten jos keskustoimisto palaa poroiksi ja tiedoista ei ole varmuuskopiota niin tieto on sitten edes itse jäsenillä.

Haitta on taas se että niitä ei viitsi taittaa tai rypistää, joten niiden piilottaminen hyvään paikkaan on hemmetin vaikeaa. Olisi tietenkin pötkylät joihin ne voi rullata.

Olisi hyvä jos ne eivät olisi niin saamarin isoja.


Turhat diplomit taas ovat turhaa roskaa. Paitsi kivoja lapsille. Sitä efektiä ei pidä aliarvioida vaan kannattaa miettiä josko lapset ja vanhempansa tykkäisivät jos diplomeita olisi useammanlaisia kuin mitä niitä on seuratoiminnassa tällä hetkellä.

[Jopo]

Lassella on viimeisessä kappaleessa pohtimisen arvoinen pointti. Itselleni on jäänyt mieleen kuinka junnuna jalkapallossa useissa turnauksissa jaettiin diplomit, vielä nappulaliigan jälkeenkin. Mahtaa äidillä olla osa vieläkin jossakin jemmassa...

[Jutoka]

Onko diplomien antaminen seurakohtainen valinta? Ainakaan itse en ole yhtään vyökoediplomia nähnyt.

Diplomit tulevat Judoliitolta eivätkä ne ole mitenkään seurakohtaisia valintoja. Teidän seura ei vain taida jaksaa jakaa niitä eteenpäin.