Vanhin laji

[flammee]

Vinkattiin että jousiammunta olisi sellanen josta on varmuudella järjestetty kisoja jo aika kauan sitten. Opetuslinjoista ja niiden eheyksistä ei kyllä voi kauheasti kommentoida, mutta tuntus ettei missään vaiheessa jousiammunta ole kokonaankaan kadonnut, sillä kun on muutakin käyttöä kuin taistelu... Riippunee siitä miten tarkasti katkeamattoman linjan määrittelee.

http://en.wikipedia.org/wiki/Archery" onclick="window.open(this.href);return false;
The bow seems to have been invented in the later Paleolithic or early Mesolithic periods. The oldest indication for its use in Europe comes from the Stellmoor (de) in the Ahrensburg valley (de) north of Hamburg, Germany and dates from the late Paleolithic, about 10,000–9000 BCE. The arrows were made of pine and consisted of a mainshaft and a 15–20 centimetres (5.9–7.9 inches) long fore shaft with a flint point. There are no definite earlier bows; previous pointed shafts are known, but may have been launched by spear-throwers rather than bows. The oldest bows known so far come from the Holmegård swamp in Denmark. Bows eventually replaced the spear-thrower as the predominant means for launching shafted projectiles, on every continent except Australia, though spear-throwers persisted alongside the bow in parts of the Americas, notably Mexico and among the Inuit.
...
Early recreational archery societies included the Finsbury Archers and the Kilwinning Papingo, established in 1688. The latter held competitions in which the archers had to dislodge a wooden parrot from the top of an abbey tower. The Company of Scottish Archers was formed in 1676 and is one of the oldest sporting bodies in the world. It remained a small and scattered pastime, however, until the late 18th century when it experienced a fashionable revival among the aristocracy. Sir Ashton Lever, an antiquarian and collector, formed the Toxophilite Society in London in 1781, with the patronage of George, the Prince of Wales.
...
The 1840s saw the first attempts at turning the recreation into a modern sport. The first Grand National Archery Society meeting was held in York in 1844 and over the next decade the extravagant and festive practices of the past were gradually whittled away and the rules were standardised as the 'York Round' - a series of shoots at 60, 80, and 100 yards. Horace A. Ford helped to improve archery standards and pioneered new archery techniques. He won the Grand National 11 times in a row and published a highly influential guide to the sport in 1856.

Japskipuolen kyujutsusta luki tällasta..
Kyūjutsu (弓術?) ("art of archery"), is the traditional Japanese martial art of wielding a bow (yumi) as practiced by the samurai class of feudal Japan.[1] Although the samurai are perhaps best known for their swordsmanship with a katana (kenjutsu), kyūjutsu was actually considered a more vital skill for a significant portion of Japanese history. During the majority of the Kamakura period through the Muromachi period (c.1185–c.1568), the bow was almost exclusively the symbol of the professional warrior, and way of life of the warrior was referred to as "the way of the horse and bow" (弓馬の道 kyūba no michi?).

...mikä nyt kuulostaa siltä että sitä harjoitettiin silleen "lajina".

[flammee]

Josta tulikin sitten mieleen eräs toinen japskilaji. Wikipedia taasen kertoo että...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sumopaini" onclick="window.open(this.href);return false;
Sumo (jap. 相撲 , sumō) on perinteinen japanilainen kamppailulaji, jonka ammattimaisesta muodosta käytetään nimitystä ōzumō (jap. 大相撲, ōzumō), suuri sumo, erotuksena harrastelijoiden amazumōsta (jap. アマ相撲, amazumō). Ōzumō nykymuodossaan on suhteellisen tuore ilmiö, vaikka itse laji on ikivanha ja sen alkuperä on peittynyt aikojen kuluessa mystisiin tarinoihin.

Ensimmäiset maininnat sumosta ovat peräisin vanhimmasta japanilaisesta kirjallisesta teoksesta, vuonna 712 kirjoitetusta Kojiki (jap. 古事記) -kronikasta, jonka sisältämän tarinan mukaan Japanin saarten omistuksen ratkaisi maailman ensimmäinen sumo-ottelu jumalien Takeminakata ja Takemikazuchi välillä Izumon rannalla nykyisen Shimanen piirikunnan alueella. Jälkimmäinen oli voittoisa ja perusti keisarillisen suvun, johon nykyinen, 125. keisari Akihitokin yhä kuuluu.

Muinainen sumo oli nykyistäkin vahvemmin sidoksissa japanilaisille ominaiseen šintō (jap. 神道) -uskontoon, jonka sadonkorjuu- ja hedelmällisyysriitteihin sisältyivät seremonialliset sumo-ottelut jumaluuksien ja esi-isien pitämiseksi tyytyväisinä myös tulevien vuosien satojen turvaamiseksi. Tuolloisissa otteluissa ei juuri sääntöjä tunnettu vaan ne saattoivat päättyä jopa ottelijoiden kuolemaan. Kuuluisimmassa tällaisessa ottelussa izumolainen ruukuntekijä Nomi no Sukune haavoitti kuolettavasti naralaista Taima no Kehayaa noin vuonna 23 eaa.

Otteluita järjestettiin paitsi maaseudulla erilaisten uskonnollisten rituaalien yhteydessä myös keisarin hovissa esim. ulkomaisten lähetystöjen huvitukseksi tai kruunajaisten yhteydessä. 45. keisari Shōmu, jonka hallituskausi oli vuosina 724–749, otti tavakseen kerätyttää ottelijoita kuukalenterin mukaan seitsemännen kuukauden seitsemänneksi päiväksi (elokuun alkupäiviä länsimaalaisittain) keisarillisen palatsin puutarhaan ottelemaan ns. sechiezumōa (jap. 節会相撲) tarkoituksenaan rukoilla tällä tavoin siunausta ja menestystä koko Japanin kansalle. Muutamina seuraavina vuosisatoina käytäntö vakiintui, sääntöjä laadittiin ja ottelutekniikoita kehitettiin.

Näkökulmakysymys tietty että onko kyseessä enää sama laji jos säännöt vähän muuttuu, kaippa judoakin voisi pitää alle kymmenen vuoden ikäisenä lajina kun siinä tehtiin tässä hiljattain isompia muutoksia sen suhteen että miten jaloista sai ottaa kiinni tai jotain sen tapaista..

[Andy]

Jousiammunnassa lienee tosiaan aika pitkä katkeamaton traditio. Eri asia sitten voidaanko sitä nykyään pitää kamppailulajina?

Sumolla on varmasti pitkät perinteet, joskin nuo ajanlaskun alun aikaiset henkilöt lienevät taruhahmoja. Eihän Japanista tunneta keisareitakaan kuin jonnekin 400-luvulle jaa. Toinen ongelma on tosiaan tuo että jos tämä alkusumo oli jotain vapaaottelun tyyppistä kamppailua, niin onko se sama laji kuin nykysumo? Missähän vaiheessa sumo on ollut sellaista, että se olisi tunnistettavissa sumoksi nykymielessä?

[Jasse]

Jos oikein muistan Jarmo Östermanin kirjassa "Maailman kamppailutaidot" kerrotaan että sumo-olisi standardisoitu/organisoitu joskus 1600-luvulla.

[DeusVult]

Eurooppalaisen jousiammunnan jatkumoiden kanssa taitaa olla vähän niin ja näin. Jouskareiden käyttö sota-aseina loppui jo 1600-luvulle siirryttäessä, ja niissäkin periferioissa joissa käsijuosta käytettiin pitkään metsästykseen siitäkin kait luovuttiin viimeistään kun saatiin käyttiksiä musketteja siinä 1700-1800-luvuilla. Urheilulajina touhu taisi kokea jälleensyntymän joskus 1900-luvun alkupuolella? Katkeamatonta jousiammuntatraditiota saattaa löytyä jostain Afrikasta, Aasiasta ja ehkä jopa P-Amerikan inkkareilta?

[taikuri]

Tarkkaa tietoa minulla ei ole mutta turvauduin wikiin, kun muistin tämän lajin. Olen varma, että joku tietää tästä lisää.

Kalarippayattu

Kalarippayattu on Keralan osavaltiosta, Intiasta lähtöisin oleva taistelulaji. Sitä pidetään yhtenä maailman vanhimmista taistelululajeista. Sen arvioidaan syntyneen jo n. 900-luvulla eaa. Legendan mukaan kalarippayattun perustajana pidetään Vishnun kuudetta avatarta Parasuramaa, joka loi lajin suojellakseen temppeliään pahalta.

Laji liittyy läheisesti taistelutanssiin ja se pitää sisällään useita moderneja ja perinteisiä aseita sekä otteita, lyöntejä ja hyppy- sekä lentopotkuja. Lajin harjoitteluun kuuluvat oleellisena osana myös parantaminen ja hermopisteiden, hieronnan sekä meditoinnin hyödyntäminen.
Tyylisuunnat

Kalarippayattussa on nykyisin kolme pääsuuntaa: "pohjoinen tyyli", "eteläinen tyyli" ja "keskinen tyyli". Pohjoisessa tyylissä painotetaan aseharjoittelua. Harjoitteluun kuuluu myös hieronta sekä muinaiset intialaiset lääkintäopit.

Eteläinen tyyli painottaa voimakkaasti aseettomia tekniikoita, muotoja ja aseistariisuntaa. Harjoitteita tehdään pareittain, paljain käsin ottelemisena, otteina ja hermopistetekniikkoina. Eteläiseen tyyliin kuuluu myös harjoittelu aseilla, kuten lyhyellä sauvalla, kaksiteräisellä miekalla, tikarilla, pitkällä miekalla, veitsellä ja kepillä. Tämän lisäksi tyyliin kuuluu myös hieronta, filosofiset opit ja muinainen lääketiede.

Keskinen tyyli lainaa pohjoisesta ja eteläisestä tyylistä ja lisää niihin omia harjoituksia ja taistelutekniikoita. Näihin kuuluvat esimerkiksi useat erilaiset mattotaistelutekniikat.

[MtJ]

En tiedä vanhimmasta, mutta thainyrkkeilystä kerrotaan seuraavaa;

Muay Thai started way back in the medieval ages when wars were fought with bows and arrows, swords, and pikes. And in hand-to-hand combat arms, legs, knees, and elbows were also used as weapons. This sport which was included in military training was made famous by King Nareusan 1560 A.D.

Lähde: www.thaiboxing.com

Laji oli sisällytetty sotilaiden harjoitteluun vuonna 1560. Tätä ennen on ehkäpä harjoiteltu jotakin, jota tuo harjoittelu ei tuo esille. Toisaalta; kaipaisin näille asioille lisää lähteitä.

[flammee]

Eurooppalaisen jousiammunnan jatkumoiden kanssa taitaa olla vähän niin ja näin. Jouskareiden käyttö sota-aseina loppui jo 1600-luvulle siirryttäessä, ja niissäkin periferioissa joissa käsijuosta käytettiin pitkään metsästykseen siitäkin kait luovuttiin viimeistään kun saatiin käyttiksiä musketteja siinä 1700-1800-luvuilla. Urheilulajina touhu taisi kokea jälleensyntymän joskus 1900-luvun alkupuolella? Katkeamatonta jousiammuntatraditiota saattaa löytyä jostain Afrikasta, Aasiasta ja ehkä jopa P-Amerikan inkkareilta?

Kuulemma Korealaisessa jousiammunnassa on melko pitkä ja aika katkeamaton perinne;
http://en.wikipedia.org/wiki/Gungdo" onclick="window.open(this.href);return false;

Archery was the main martial event tested during the military portion of the national service exam held annually from 1392 to 1894.
...
In 1899, the visiting Prince Heinrich of Prussia expressed his astonishment to Emperor Gojong at a traditional archery demonstration. The Prince, hailing from a militarized Prussian culture, sought out demonstrations of Korean martial arts, and Archery was the most impressive among the arts demonstrated. He was familiar with Turkish and Hungarian Archery of Europe, which were similar to Korean Archery. Prince Heinrich suggested sporterizing the art to make it a national sport. The emperor, convinced by the Prince, decreed "let people enjoy archery to develop their physical strength" and established an archery club. In the subsequent standardization of Korean archery, the nature of the bow and the arrow was standardized, as was the range of the targets. Korean traditional archery now uses one specific type of composite bow, bamboo arrows, and a standard target at a standard distance of 120 bo (about 145 meters). Korean Archery as a sport developed under the Japanese Occupation, its textbook, "Joseon eui Goongdo" being published in 1920.

[Puni]

Nykyaikainen keihäänheitto ei ole mikään suora jatkumo entisajan sota- ja metsätystavoille. Onko tämä nyt jotenkin vaikea ymmärtää? Jos on niin kerro mikä mättää niin selitän tarkemmin.

Väitän että on. Todista että olen enemmän väärässä kuin sinä, jos on pakko alkaa vänkäämään.

[o.piispanen]

Nykyaikainen keihäänheitto ei ole mikään suora jatkumo entisajan sota- ja metsätystavoille. Onko tämä nyt jotenkin vaikea ymmärtää? Jos on niin kerro mikä mättää niin selitän tarkemmin.

Väitän että on. Todista että olen enemmän väärässä kuin sinä, jos on pakko alkaa vänkäämään.

Onhan tämä aika Tero Pitkämäkimäinen heitto.
http://youtu.be/826HMLoiE_o?t=5m28s

[Andy]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keihäänheitto" onclick="window.open(this.href);return false;

Nykyaikainen keihäänheitto on peräisin 1870-luvulta Saksasta. Nykyaikaisten olympialaisten ohjelmassa laji on ollut niiden alusta lähtien.

Heittokeihästä ei ole Saksassa käytetty aseena sitten keskiajan ja 1870-luvulla oli käytössä jo takaaladattavat kiväärit. Mielestäni ei vaadi erityisempiä perusteita todeta että suoraa jatkumoa ei ole eikä voi olla.

[Miklu]

Pankration ois kova mutta sillä ei taida olla jatkumoa nykypäivään vaikka samalla nimellä MMA:ta väännetäänkin. Aleksanteri Suuri vei pankrationin Intiaan ja siitä kehittyivät sitten kungfuilut yms...
No joo, ei (ehkä) mutta olympialaisissa lajia/taitoa "tiedetään" harrastetun 300-600 eea. Nykykisoissa tuota ei ole mukana, kuten olette huomanneet, kun se pudotettiin pois liian vaarallisena. Tämä tapahtui siinä vaiheessa kun kisoja ruvettiin järjestämään uudestaan.

[Jasse]

"Pudotettiin pois" antaa sen vaikutelman kuin nykyaikaiset Olympialaiset, eli Pierre de Coubertin kisat olisvat jollain tavalla yhteydessä antiikin Kreikan karkeloihin. Onlikohan siellä 1800-luvun lopun kisoissa edes yhtään samaa lajia kuin Antiikin kisoissa. Sekunttikelloa ei ainakaan 2500 vuotta sitten tunnettu

Suomessa ja muallakin Euroopassa järjestettiin 1800-luvulla kaiken maailman Olympialaisia ja Akileen-kisoja. Lajeina esim. Säkkijuoksu, porsaan takaa-ajo, ja rasvattuun tankoon kiipeäminen.

Monissa näissä "Helleenisissä" juhlissa toitotettiin ideaalia "Terve sielu, terveessä ruumiissa." Pidän ajatuksesta, mutta se ei ole ensinkään Kreikkalainen vaan mukaelma Roomalaisen lääkärin sanoista, joka on mennyt suunnilleen näin: "Rukoile jumalia että pysyisit terveenä ja järjissäsi."

Mutta vedetään nyt sitten omankin lajin kohdalla viivat suoriksi Jiu-jitsun kehittivät buddhalaiset munkit n. 500eKr. Taidon toi Kiinaan legendaarinen Boddiharma abot 900jKr. Kiinasta se kantautui Japaniin Samuariden käsiin noin v. 1500. Jigoro Kano ei sisällyttänyt tehokkaimpia jiu-jitsu tekniikoita Judoon mutta Mitsuyo Maeda oppi nämä taidot ja rangaistuksen uhallakin opetti taitonsa Carlos Gracielle joka kehitti lajista vieläkin tehokkaamman koska oli laiha johon vieläkin laihempi neropatti veljensä Helio vielä lisäsi vipuvarren... BJJ on siis n. 2500 vuotta vanha mutta kehittyt näihin päiviin asti kuolettavampaakin kuolettavammaksi.

[Puni]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keihäänheitto" onclick="window.open(this.href);return false;

Nykyaikainen keihäänheitto on peräisin 1870-luvulta Saksasta. Nykyaikaisten olympialaisten ohjelmassa laji on ollut niiden alusta lähtien.

Heittokeihästä ei ole Saksassa käytetty aseena sitten keskiajan ja 1870-luvulla oli käytössä jo takaaladattavat kiväärit. Mielestäni ei vaadi erityisempiä perusteita todeta että suoraa jatkumoa ei ole eikä voi olla.

Suoritan argumentointivirheen! Suoritan argumentointivirheen!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Esihistori ... odankäynti" onclick="window.open(this.href);return false;

Ensimmäinen arkeologinen todistusaineisto esihistoriallisesta taistelusta sijaitsee Sudanissa kohteessa, joka tunnetaan nimellä kalmisto 117. Kalmisto kuuluu Qadan kulttuuriin (12 000–4 500 eaa.)[8] Paikalla on 59 luurankoa ja 110 esinettä, joista melkein kaikki näyttävät haavoittaneen ihmisiä. Haavat olivat tappavia. Paikka saattaa olle ensimmäinen laaja todiste sodankäynnistä, mutta yhtä hyvin se voi olla tulosta pitkän ajanjakson aikana haudatuista ihmisistä. Yksi mahdollisuus aineistolle on joukkomurha. Tätä tukee paikan sukupuolijakauma: miehiä ja naisia on lähes samanverran, ja se, että eräässä nuoressa naisessa oli yhteensä 21 nuolenpäätä ja keihäänkärkeä.[9]

Wikispedeily on niin mukavaa, että aloin itseasiassa aikani kuluksi tutkimaan asiaa. Päätellen siitä, että monissa lajeissa on siirrytty tappotouhuista urheiluhommiin jossain vaiheessa, on persusteltua (pun intended) sanoa, että keihäänheiton (ja miksei monen muunkin astalon) käyttö on kokenut saman kohtalon.

Tämä seuraava on vastaavasti hieman huumorilla maustettu esitys tuohon käyttötarkoitukseen liittyen, mutta jos ei ihan ummista silmiään ja mieltään, on mahdollista löytyy hitunen ajatusta myös.
http://hikipedia.info/wiki/Keihäs" onclick="window.open(this.href);return false;

Tämmöisen voi sitten lukea, jos hurmoshenkisyys kiinnostaa, ei sinänsä liity aiheeseen, mutta kun perustelut lähti tälle tasolle, niin antaa mennä vain!
http://wwnet.fi/~veijone/keihaspyha.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lasse Candé]

Mä treenaan bodidharman lajin toista tyylisuuntaa ja voin kyllä sanoa että Jassen kirjoittama lajimme historia on tosi kuin vesi!