Lajien hajoaminen

#1

Joillakin lajeilla tuntuu olevan taipumusta hajota pieniin tyyleihin ja organisaatioihin enemmän kuin toisilla. Mistä tämä johtuu ja millaiset lajit ovat alttiita hajoamiselle?

Yksi aivan selkeä ryhmä ovat voimakkaan keskushahmon hallitsemat lajit sen jälkeen kun tämä yleensä lajin perustanut auktoriteetti siirtyy autuaammille tatameille. Hyviä esimerkkejä ovat kyokushinkai ja ITF taekwon-do. Oma veikkaukseni on ettei Bujinkan pysy kauaakaan yhtenäisenä kun Hatsumista aika jättää.

Judo ei kuitenkaan ole kokenut tätä kohtaloa, mitä lienee edesauttanut lajin yhtenäinen kilpailujärjestelmä ja olympiastatus. Eroaminen muusta judosta olisi ihan katastrofi mille tahansa judojärjestölle ja sen uskottavuudelle. Lisäksi judossa ei ole kovin tarkkaa syyniä siitä millaista tekniikkaa opettaa jos sillä vain miestä lentää. Tämä vähentää riidan aiheita teknisistä syistä.

Sitten on lajeja jotka ovat tavallaan syntyneet hajanaisina. Esimerkiksi karate on alunalkaenkin jo Okinawan aikoina ollut monena erilaisena linjana niin on luonnollista että se ei ole kovin yhtenäinen. Potkunyrkkeily kuuluu vähän samaan kategoriaan kun se on tavallaan kehittynyt useammassa paikassa eikä ole koskaan ollutkaan yhtä ja ainoaa järjestöä. Hajoamista tietysti edesauttaa se kun jonkun liittopampun valmennettava (tai poika) on hyvä mutta ei niin hyvä ja hänelle pitäisi saada maailmanmestaruus. Helppo valinta on silloin tehdä oma liitto ja myöntää se titteli, eikä tätä voi oikein estää mitenkään.

Mutta mihin luokkaan kuuluu esimerkiksi Wing Chun joka on todella pirstaleinen laji ja Suomessakin on jo ties miten monta eri koulukuntaa? Tai Escrima?

Jorge · #2

No eskrima on varmaankin erittäin hajanaisena syntynyt laji; voitaneen sanoa, että kyseessä on "kattotermi" eri koulukunnille, jotka harjoittelevat / taistelevat kepeillä, veitsillä jne. ja kutsuvat touhujaan tuolla nimellä?

Kiukkarin hajanaisuus johtuu enemmänkin alfa-urosten valtataistelusta, kuin siitä, että oltaisiin kauheasti eri mieltä sisällöstä, vaikka se aina syyksi mainitaankin ja saattaa siinä ihan pikkaisen jopa perääkin olla, mutta käsittääkseni ei sanottavammin.

DeusVult · #3

Esk(r)imoita tuntuu ainakin näin touhuun perehtymättömän silmin olevan valtavasti. Olenkohan ikinä nähnyt missään kahta seuraa tai koulua, joissa harrastetaan täysin samaa tyylisuuntaa?

Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että noustessaan länsimaalaisten tietoisuuteen joku 10-15v sitten Kali/Eskrima oli SE JUTTU: erittäin nopea ja parhaimmillaan sulavaliikkeinen härvääminen kepillä ja puukolla luo varsinkin kokemattomalle helposti illuusion äärimmäisen tehokkaasta lajista, joten sen seuraksena syntyi läjä näitä Modern Combat Arnis ja Tactical Escrima Concepts -lajeja, sekä varmaan myös vähemmän moderneja ja kombatteja, mutta silti alkuperäisistä päämiehistään pesäeron ottaneita tyylisuuntia?

#4

Niin ja kaikkia eskimoita ei ole soveliasta kutsua inuiteiksi koska on myös alueteatterin ja vaikka mitä....

Mitä tulee tuohon eskriman niin ainakin yksi tekijä on se että sen tunnetuin levittäjä länsimaissa on ollut Inosanto jolla on se oma blendinsä josta on helppo ponnistaa omaan suuntaan ja tyyliin. Toinen tekijä on se että perinteinen filippiiniläinen suhtautuminen tyyleihin ei ole yhtä "jäykkä" kuin kiinalaisissa ja japanilaisissa lajeissa. Mitä nyt on tullut luettua FMA:n historiaa niin saa sen käsityksen että tämä tyylisuunta ajattelu ja tyylisuunta uskollisuus oisi kohtalaisen tuore juttu - kuten myös astejärjestelmät näissä lajeissa.
FMA perinteessä tämä laji-tyylisuunta-harjoitusmentelmä-harjoittelutapa rajanveto on myös suhteellisen veteen piirretty viiva.

#5

DeusVult kirjoitti: noustessaan länsimaalaisten tietoisuuteen joku 10-15v sitten Kali/Eskrima oli SE JUTTU:

Sori detaljiin tarttuminen, mutta olisko oikeampi ajankohta lähemmäs 30 vuotta sitten? Tai ainakin se Escrima, jota esim. Helsingissä treenattiin 80-luvun puolen välin paikkeilla oli mielestäni juuri tuota nopeaa keppi-/veitsihommelia. Ja niihin aikoihinhan Magda ja muistaakseni Inosantokin kävivät Turussa pitämässä seminaaria, joten käsittääkseni se olisi sitä lajin leviämisen aikaa. (vai puhutaanko tässä kuitenkin jostain hieman eri tyyppisestä versiosta?)

#6

Minusta escrima ei kyllä ole ollut Suomessa milloinkaan erityisen kova juttu mutta maineikkaimmat vuodet tosiaan taitavat sijoittua tuonne 1990 molemmin puolin.

Sikäli escriman tilanne on kyllä nyt hyvä että se ei ole kärsinyt samanlaista statuksen putoamista kuin useimmat muut perinteiset lajit. Kun nyt viime vuosina on levinnyt sellainen käsitys että "vapaaottelija voittaa karatekan" eikä näitä mielipiteitä ole liiemmin salailtukaan. Mutta eri kamppailu-urheilut eivät yleensä ota oikein mitään kantaa keppien ja puukkojen kanssa heilumiseen niin vastaavaa vertailuasetelmaa ei ole syntynyt.

#7

MikaelF kirjoitti: Niin ja kaikkia eskimoita ei ole soveliasta kutsua inuiteiksi koska on myös alueteatterin ja vaikka mitä....

Damned you autocorrect... Tuossa piti lukea aleutteja eikä alueteattereita......meni vitsi hukkaan.

Kuten Andy totesi ei se eskrima ole ollut mikään kovin iso juttu Suomessa. Sillon 80 luvulla ja 90 luvun alussa oli tarjolla toisaalta Dobrinin tyyliä ja Inosanto blendiä. Pääkaupunkiseudulla alunperin sitä Dobrinin ja Turussa Inosantoa - tosin jo 80 luvun puolenvälin jälkeen otimme Genbu-kaissa ja myöhemmin Kampongissa entistä enemmän vaikutteita Inosanto blendistä. Ei varsinaista lajin hajoamista vaan pikemminkin menetelmän muutosta / kehittymistä.

#8

Mites se olikaan, minkä verran Matsuoi pyöri alkuvaiheessa escriman puolella? Itse kävin 80-luvulla Kirstinkadulla lähinnä jossain escrima+kobudo -näytöksessä eikä se toiminta täysin hahmottunut. Matsuoin seminaareissa kävin, mutta ne joihin osallistuin, pidettiin Vuosaaressa. 1991 alettiin sitten treenata kempoa Kirstinkadulla, mutta sittenhän siitä paikasta pian jo luovuttiinkin.

DeusVult · #9

Ile kirjoitti:
DeusVult kirjoitti: noustessaan länsimaalaisten tietoisuuteen joku 10-15v sitten Kali/Eskrima oli SE JUTTU:
Sori detaljiin tarttuminen, mutta olisko oikeampi ajankohta lähemmäs 30 vuotta sitten? Tai ainakin se Escrima, jota esim. Helsingissä treenattiin 80-luvun puolen välin paikkeilla oli mielestäni juuri tuota nopeaa keppi-/veitsihommelia. Ja niihin aikoihinhan Magda ja muistaakseni Inosantokin kävivät Turussa pitämässä seminaaria, joten käsittääkseni se olisi sitä lajin leviämisen aikaa. (vai puhutaanko tässä kuitenkin jostain hieman eri tyyppisestä versiosta?)

Jaa, voi tosiaan olla että touhun rantautuminen suomeen alunperin on vanhempi juttu. Silti jotenkin minusta vaikutti tuossa 2000-luvulla että Kali/escrimoita alkoi yhtäkkiä putkahdella sinne sun tänne, ja samalla kaikki jotka halusivat väittää tietävänsä mitään realistisesta puukkokamppailusta alkoivat rampata kalisemmoissa ja integroida kalitekniikoita omaan ja muidenkin harjoitteluun. Tietysti voi olla että ilmiö oli enempi paikallinen kuin valtakunnallinen.

#10

Joo, rantautui kyllä jo silloin aikanaan, mutta voit olla oikeassa, että myöhemmin tapahtunut joku piristyminen. Varmaan MikaelF ym. osaa kommentoida.

#11

Ile kirjoitti: 1991 alettiin sitten treenata kempoa

Menee tosi paljon ohi aiheen, mutta mikä kempo Matsuoihin liittyy vai käsitinkö jotain väärin?

YouTube · #12

minä muistan käyneeni Hiltusen Hannun järjestämissä seminaareissa, joissa oli eskrimaa jo jotain 25 vuotta sitten, eli ei ihan uusi juttu

#13

Timo, kirjoitin vauhdilla vähän sinne päin... Ei liittynyt tuo (shorinji) kempo Matsuoihin muuten kuin että treenasimme sitä vähän aikaa Kirstinkadulla (ja kun sen salin tarina päättyi, niin siirryttiin vielä Matsuoin perässä Aleksis Kivenkadullekin). Eli lähinnä ootee koko heitto...

#14

Okei no näin arvelinkin, kun aukoinaan vielä Genbukailla treesanin (sen nykyisellä paikalla siis) niin siellä oli joku pieneltä vaikuttanut Shorinji kempo porukka alivuokralaisina

#15

Sen porukan täytyy olla sitä vanhaa jatkumoa. Shorinji Kempohan on sillä tavoin hyvin organisoitunut, että siinä lienee edelleen vain yksi pääorganisaatio, jonka alle kaikki kansalliset ja paikalliset organisaatiot kuuluvat.

Minullehan se homma kuitenkin meni jo kauan sitten tavallaan tämän ketjun otsikon alle (tai vaihtoehtoisesti "lajiin hajoaminen"..). Siinä kävi nimittäin niin, että se aikanaan Kirstinkadulla aloittanut ryhmä - jossa olin alusta asti mukana - oli Helsingin branchin "sivubranchi", jolla oli oma persoonallinen vetäjänsä "legendaarinen" Peter Orre. Kun Orre erinäisistä syistä joutui myöhemmin pois kuvioista, niin itselläni lopahti pian into lajiin ja jopa koko itämaiseen skeneen, niin että muutama seuraava vuosi meni sitten nyrkkeilysalilla - mikä tosin ei ollutkaan huono juttu... Meneepä tarinoinniksi.

Potku.net

Potku.net