Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Andy kirjoitti:
Tuosta koulu(potku)nyrkkeilystä tai tekniikkaharjoittelusta, joksi sitä meillä kutsutaan. Kyllä sillä on paikkansa mutta siinä on muutamia ongelmia. Itse kun aikoinaan potkunyrkkeilyä aloittelin niin Lepa laittoi minut tekemään sitä kaksi kertaa viikossa 45 minuuttia kerrallaan plus lämmittelyt, jotka tosin hoidin yleensä matkalla harjoituspaikalle. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli erittäin hyvä juttu vaikkei sitä tekniikkaa kummoiseksi saatukaan.
Nuo mainitut ongelmat tulevat siitä että Suomessa käytännön seuratoiminnassa treeniaika on rajoitettua vähän eri tavalla kuin kuubalaisilla olympianyrkkeilijöillä. Siksi näen että (aivan alkuvaihetta lukuunottamatta) tekniikkaharjoittelu kannattaisi tehdä omatoimisena treeninä. Jos ollaan salilla koko treeniporukka koolla, on melkein aina hyödyllisempää tehdä muita harjoitteita. Toki olisi hyvä että valmentaja korjaisi sitä tekniikkaa mutta sitä voi tehdä normitreeneissäkin ja antaa treenaajalle "kotiläksyjä". Tarvittaessa joku treeni tai sen osa voidaan pyhittää tekniikkaharjoittelulle, jos on vaikka joku tietty tekniikkaongelma mitä halutaan korjata, mutta tämä on siis poikkeustilanne.
Lisäksi tässä on se puoli että ei-kilpailijat pitävät tekniikkaharjoittelua tylsänä ja voivat lopettaa treeneissä käymisen (ja niistä maksamisen) jos sitä tehdään kovin paljon ja tästä tulee muuta haittaa kokonaistoiminnalle. Olisi tietenkin ihan eri asia jos kilpailiat voisivat treenata 12 kertaa viikossa valmentajan ohjauksessa pelkällä kisaporukalla mutta tämä on valitettavasti useimmilla haave.
Tekniikkaharjoittelua ei mielestäni kannata käyttää verryttelynä vaan se on oma harjoituksensa johon pitää verrytellä erikseen. Näin siksi että tarkoitus on parantaa tekniikkaa ja kylmillä lihaksilla tulee virheliikkeitä erilaisten jännitysten takia. Erityisesti tämä koskee potkutekniikkaa, jossa käy helposti niin että itseasiassa huononnetaan tekniikkaa eikä paranneta kun toistetaan jotain virhettä.
Itse harjoittelu kannattaa mielestäni tehdä pienestä, jopa ihan minimaalisesta liikkeestä koska liikkeestähän sitä kamppaillaankin. Kantapäät maassa seisoen ei minusta kannata tehdä oikeastaan yhtään mitään harjoittelua, koska siitä tulee siirtovaikutusta niin että alkaa pysähtyä ennen suoritusta.
Suoritukset kannattaisi myös tehdä huomattavasti rauhallisemmin kuin tuossa karatepätkässä sensein huutaessa tahtia. Tekniikan liikerata on silloin helpompi hahmottaa ja täysvauhtisia toistoja tulee kyllä suojat päällä harjoitellessa ihan riittävästi. Lisäksi jos tekniikkaa aikoo toistaa esim. puoli tuntia niin tuollaisia teräviä suorituksia on mahdoton tehdä niin kauan - varsinkaan teknisesti puhtaasti.
Lasse: Kyllähän se nyt on aivan oleellista ottaa huomioon miten paljon käytännön treeniaikaa jonkun toistomäärän saaminen vaatii. Voisihan sitä tietenkin laskea niin että yksi lyönti vie esim. 0,3s ja laskea kaiken ajan suoritusten väliltä pois. Tällöin voi todeta että 10000 toistoa saa tehtyä yhdessä tunnissa. Käytännössä kuitenkin oleellisempaa lienee kuinka monta viikkoa tai kuukautta siihen toistomäärään menee omaa harjoitusohjelmaa noudattamalla eikä pelkkä yhteenlaskettu suoritusaika.
Oletin että kun puhutaan potkunyrkkeilystä tai nyrkkeilystä, niin silloin puhutaan tavoitteellisesta urheiluvalmennuksesta.
Koulunyrkkeilyä tulisi tehdä joka päivä, tavalla tai toisella. Koulunyrkkeilyä ja/tai tekniikkaharjoittelua teetetään harjoituksen valmistavassa osassa kaikkialla, tai siis ainakin nyrkkeilyn puolella. Suomessa seurat tai valmentajat, jotka tuottavat säännöllisesti kv.tason nyrkkeilijöitä, pitävät koulunyrkkeilyn mukana joka päiväisessä harjoittelussa, tavalla tai toisella.
Melko yleinen ja hyväksi havaittu tapa on jakaa 30' valmistava osa 10' moduuleihin. Ensimmäinen osa on perusverryttelyä, josta siirrytään dynaamiseen lajinomaiseen verryttelyyn. Tämän jälkeen on 10' koulunyrkkeilyosa, ja tämän jälkeen toinen koulunyrkkeilyosa tai nopeus/nopeusvoimaharjoite ennen harjoituksen pääosaa.
Karaten lyöntiharjoituksen osalta tarkoitin lähinnä harjoitustapaa, en lähtenyt viilaamaan pilkkua tai etsimään virheitä kyseisestä harjoituksesta. Joissain maissa on ihan normaalia tehdä tekniikkaharjoittelua luvun mukaan.
Teknis-taktisessa harjoittelussa on yleistä, että painotetaan jompaa kumpaa. Kehäkamppailulajeissa hanskat/suojat päällä tapahtuva harjoittelu painottuu enemmän soveltavaan tai taktiseen harjoitteluun. Tekniikkaharjoittelusta suurin osa toteutetaan koulunyrkkeilynä tai välineillä. Toki tekniikkaa voi tehdä suojat päälläkin, mutta teknis-taktisen harjoittelun kokonaismäärää ja teknisen ja taktisen harjoittelun määrää ja painotusta kannattaa pohtia.
Omien kokemusten perusteella olen huomannut, että teknis-taktisessa harjoittelussa törmää samoihin perusperiaatteisiin ja samankaltaisiin toimintamalleihin menestyvien maiden välillä. Siis jos puhutaan kilpaurheilusta.
Minäkin puhun nyt nimenomaan tavoitteellisesta urheiluvalmennuksesta, mutta siinä on valitettavasti pakko ottaa käytännön rajoitteet mukaan. Jos treenit muutetaan sellaisiksi että ei-kilpailevat harrastajat lopettavat treeneissä käymisen niin tuloksena on että salin vuokraa ei voida maksaa ja harjoitusolosuhteet heikkenevät kokonaisuutena pahasti.
Tuo 30 minuutin valmistava osuus lienee suunniteltu 1,5h treeneihin? Meillä treeniaika on yleensä vain tunnin, mikä sekin rajoittaa osaltaan sitä mitä kaikkea treeniin kannattaa sisällyttää. Yksi asia on se että nähdäkseni on viisainta laitattaa suojat päälle ennen treenin alkua. Nimittäin jos sen tekee treenin aikana niin (uskokaa tai älkää) siinä menee helposti 5 minuuttia ennen kuin viimeinenkin taistelija on saanut kiskottua suojat jalkaansa ja hanskat käsiinsä. Vuositasolla tämä tarkoittaa tunnin treeneissä noin 8% vähennystä treeniaikaan ja sitä en taas voi pitää kovin järkevänä. Ajallisesti sama asia kuin jättäisi vuodessa yhden kuukauden treenaamatta kokonaan!
Itseasiassa meillä tehdään usein lämmittelyä kevyellä pistaritreenillä joka on tarkoituskin tehdä rauhassa ja hyvään tekniikkaan keskittyen. Tässä on tietysti tuo yllä mainittu ongelma että kylmiltään tekniikka ei ole parhaimmillaan. Käytännössä aloitamme aina lyönneillä ja ala- tai polvipotkuilla joissa ongelma on pienempi.
Noin yleisesti en usko että on olemassa mitään yhtä ja ainoaa totuutta siihen miten treenaaminen kannattaa järjestää. Esimerkiksi venäläinen, hollantilainen ja thaimaalainen tapa trenata potkunyrkkeilyä (tai thainyrkkeilyä) ovat aika erilaisia mutta tulokset ovat kaikilla hyviä. Kuitenkin treenimetodin sisällä pitäisi olla järjestettynä kaikkien tarvittavien asioiden kehittäminen.
Lasse Candé kirjoitti:
. Pohjimmiltaan tämä vie meidät taas sen perustotuuden ääreen, mistä koko jutussa on kyse että 10 000 ei ole suuri määrä.
Miten niin koko jutussa on tästä kyse? Ketjun otsikko eikä aloistuviestisikään ole mitenkään viitannut siihe, että koko ketjun ainoa pointti olisi tuo väite? Sinähän sitä vaan tässä olet koko ajan halunnut tolkuttaa? Kukaan muu ei varmastikaan ole väittänyt että se olisi jotenkin maagisen suuri määrä, ainoastaan kanssasi on oltu eri mieltä siitä millaisella aikavälilä se saadaan aikaan kun puhutaan todellisistsa toistoista. Sinä sitten olet jankannut siitä kuinka toistot saa niin tai näin nopeasti kun vaan tekee jne.
Onhan se nyt kuitenkin otsikkoakin ajatellen ihan itsestäänselvyys (kun tätä termiä itsekin haluat koko ajan viljellä toistuvasti), että oppimisen kannalta niiden toistojen pitää olla mahdollisimman optimaalisia ja oikeita eikä vain toistoja toistojen vuoksi.
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Kysymys JarkkoP:lle. Oletko havainnut jotain eroa siinä oppimisen tai muun kannalta jos tuota koulunyrkkeilyä teettää otteluasennosta tasajalan sijaan?
Itse olen teettänyt molempia kyllä varsinkin aloittelijoilla, kokeneemmilla harvemmin lyödään paikaltaan, syyt aika samoja mitä Andy toi esiin plus toki lajin omat erot versus vaikka nyrkkeily (ajan käyttö lyönteihin yleensäkin jne).
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
flammee kirjoitti:
MtJ:n kiertopotkukeissistä tulee mieleen että kuinka erilaisia tekniikoiden pitää olla että ne eivät häiritse toisiaan, eli siis jos osaa kiertopotkun yhdellä tavalla, niin eikö sitä voisi vaan oppia täysin uutena tekniikkana sitä toisentyyppistä kiertopotkua? Kuitenkin on lajeja joissa on aika paljon melko samanlaisia tekniikoita ja niitä voi kait kuitenkin hallita..
Ongelma lienee enemmänkin priorisoinnissa. Potkujen samankaltaisuuden vuoksi enemmän tehty tekniikka pyrkinee esiin, kun joutuu toimimaan "automaattisemmin" väsyneenä, eikä jaksa enää kiinnittää huomiota siihen, mitä tekee. Toistojen tarpeeksi suuri määrä takaa sen, että myös väsyneenä tai täysin lopussa ollessaan pystyy tuottamaan täsmällisen ja oikean tekniikan, se tulee siis "automaattisesti" ilman suurta huomion kiinnittämistä siihen, miten potkaisee.
En ainakaan itse pysty erottamaan kahta samaan kohtaan osuvaa potkua toisistaan teknisesti, kun toimitaan väsyneenä ja stressin alla. Ne on kyllä helppo erottaa toisistaan tekniikkaa harjoitellessa.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Lasse Candé kirjoitti:
Minkälaisia pointteja sinulla olisi noihin asioihin? Lyömisen perusjutut kiinnostaisivat noin esimerkkinä ja muutenkin, mutta varsinkin tekniikkaharjoittelu ja virheiden korjaaminen voisi kuulua tähän ketjuun oikein hyvinkin.
JarkkoP on tuonut jo hyviä pointteja esille. Mielestäni tekniikkaharjoittelua pitää tehdä todella paljon, mutta en pidä esimerkiksi 10 000 tms. toistosta puhumisessa mitään järkeä, koska oppimisnopeuteen vaikuttaa paljon valmentajan ja tekijän osaaminen. Kun oikeita toistoja tekee paljon ja ajatuksella, niin kyllä virheet siitä vähitellen karsiutuvat - ehkä jo parin seuraavan vuoden aikana. Itse teetän (nyrkkeilyharjoituksissa) perusjuttuja koulu- ja kävelynyrkkeilynä aikalailla jokaisessa (1,5 h) harjoituksessa.
Alkulämmittely ja loppuverryttely on aivan mainiota aikaa perusosaamisen parantamiseen. En näe mitään järkeä esim. juosta ympyrää lämmittelyssä, kun voi tehdä esim. kävelynyrkkeilyä tai erilaisia hyppyjä joissa käsien ja jalkojen pitää toimia samassa tahdissa, joka sitten auttaa suoraan lajiosaamista lajinomaisen koordinaation parantuessa. Loppuverryttelyn seassa voi sitten kertailla rennosti aiemmin tehtyjä tekniikoita, kun ei "jaksa" enää jännittää turhia.
Olen sitä mieltä, että perusjuttuja tekemällä kehittyy parhaiten. Kokeneillakin ottelijoilla on yleensä paljon tekemistä pään, käsien ja jalkojen liikkeen yhdistelemisessä - varsinkin täydellä nopeudella. Samoja juttuja voi tehdä yksinkertaisemmin/hitaammin ja monimutkaisemmin/nopeammin, joten harjoitus sopii kaikentasoisille.
Mielestäni kamppailuharjoituksissa keskitytään aivan liikaa erilaisten temppujen harjoitteluun, vaikka perusteissa olisi vielä vuosiksi tekemistä. Ne omat kikat ja temput tulevat aika itsestään sitten kun perusta on kunnossa, mutta ilman hyvää perusosaamista nuo temput ovat kilpaurheilussa yleensä vain itselle vaarallisia.
Andy kirjoitti:
Itse harjoittelu kannattaa mielestäni tehdä pienestä, jopa ihan minimaalisesta liikkeestä koska liikkeestähän sitä kamppaillaankin. Kantapäät maassa seisoen ei minusta kannata tehdä oikeastaan yhtään mitään harjoittelua, koska siitä tulee siirtovaikutusta niin että alkaa pysähtyä ennen suoritusta.
Ensin pitää osata tekniikat paikaltaan ja sen jälkeen liikkeestä. Varsinkin lyömisen opettelussa on usein todella tärkeää pitää ne kantapäät maassa ja keskittyä lyönnin rataan ja painonsiirtoon niin että asento on mahdollisimman tukeva. Kun idea alkaa hahmottua, niin liikettä voi lisätä. Oppimisen kannalta on usein vain hyväksi jos suorituksen pystyy pilkkomaan osiin liikettä pysäyttelemällä.
Kun homma sujuu osissa, niin tauot on helppo jättää pois ja siirtyä vähitellen nopeampaan suorittamiseen. Jo kevyt liike otteluasennossa päkijöillä heikentää tasapainoa ja helpottaa virheiden tekemistä lyöntien painonsiirrossa, eikä oppiminen ole kovin helppoa. Jalat vierekkäin (koulunyrkkeilyasennossa) asento on "tasan" ja turhat vartalonkierrot on helpointa jättää pois ja voi keskittyä parhaiten lyöntien ratoihin ja painonsiirtoon. Kun idea on tajuttu, niin sitten vähitellen otteluasentoa kohti ja siitä vähitellen liikkeeseen.
Vielä tuosta virheiden korjaamisesta. Valmentajan pitäisi pystyä näyttämään oikeanlainen tekniikka todella hyvin ja yksinkertaisesti esim. osiin pilkkomalla. Sitten motivoitunut harrastaja pyrkii tajuamaan tekemänsä virheen ja jossain vaiheessa oivaltamaan miten sen saa korjattua oikeanlaiseksi. Valmentaja korjaa suoritusta oikeaksi ja jos edistystä ei tule, niin vauhtia vähennetään ja/tai tehdään suoritusta tarkemmin osissa, ja eikun uudestaan. Sitten harrastaja tekee omalla ajalla x-määrän lisätoistoja ja joskus paljon myöhemmin virhe on korjattu ja tekniikka toimii täydessä vauhdissa ja jopa kilpailutilanteessa.
Mitä paremmin harrastajalla on perusteet (tasapaino, painonsiirto, lyöntien liikeradat, rytmitaju, suoritusrentous jne.) kunnossa, niin sitä helpompaa virheiden korjaaminen on ja sitä vähemmän niitä ylipäätään tulee. Mitä lahjakkaampi ja motivoituneempi harrastaja, sitä nopeammin virheet korjaantuvat. Lahjaton ja varsinkin haluton tapaus on aika toivoton, teki sitten mitä tahansa.
L.K. kirjoitti:
Kysymys JarkkoP:lle. Oletko havainnut jotain eroa siinä oppimisen tai muun kannalta jos tuota koulunyrkkeilyä teettää otteluasennosta tasajalan sijaan?
Itse olen teettänyt molempia kyllä varsinkin aloittelijoilla, kokeneemmilla harvemmin lyödään paikaltaan, syyt aika samoja mitä Andy toi esiin plus toki lajin omat erot versus vaikka nyrkkeily (ajan käyttö lyönteihin yleensäkin jne).
Koulunyrkkeily on mielenkiintoinen termi, koska sen merkitys vaihtelee hieman henkilöstä riippuen. Omalla kohdalla koulunyrkkeily sisältää melko monipuolisesti harjoitteita lajinomaisen vartalon hallinnan kehittämisestä, osasuorituksiin ja myös varsinaista tekniikkaharjoittelua.
Karkeasti jaottelen koulunyrkkeilyn alla olevalla tavalla
1. koulunyrkkeily paikallaan kouluasennossa
2. koulunyrkkeily liikkeessä --> kävelynyrkkeily
3. koulunyrkkeily otteluasennossa paikallaan
4. koulunyrkkeily otteluasennossa liikkeessä
5. koulunyrkkeily otteluasennossa vääräkätisenä tai molemmat puolet tehden
6. koulunyrkkeily otteluasennossa parin kanssa, mutta ilman hanskoja
7. koulunyrkkeily otteluasennossa parin kanssa ilman hanskoja liikkeessä
Yllä oleva jaottelu kuvaa myös vaikeusastetta ja kehitystä. Teetän koulunyrkkeilyn yhteydessä erilaisia hyppelyitä, ketteryysharjoitteita ja loikkia, mutta selvyyden vuoksi en listannut niitä. Paikallaan ja kouluasennossa tehtävät koulunyrkkeilyharjoitteet vaativat malttia ja ymmärrystä, että miksi niitä tehdään. Mielestäni niitä tulisi kuitenkin harjoitella säännöllisesti. Myös kävelynyrkkeilyn tai koulunyrkkeily liikkeestä/askeltamalla tulisi tapahtua säännöllisesti. Näiden harjoitteiden etuna on se, että ne kehittävät "kumpaakin puolta", ja niitä voidaan huoletta tehdän paljon, ilman että osaaminen tai lihakset kehittyvät toispuoleiseksi. Yleisesti ottaen yllä kuvatun jaottelun painotus riippuu urheilijoiden tasosta. Kuitenkin koulunyrkkeily kulkee osana harjoittelua koko uran ajan. Ja koska koulunyrkkeilyharjoittelu on tavalla tai toisella mukana jokapäiväistä harjoittelua, on hyvä että harjoitteita riittävän paljon ja monipuolisesti.
Lajitekniikan ja lajinomaisen voimantuoton perusteet ovat
1. painonsiirto
- vartalon painon tai painopisteen siirtäminen
- eri suunnat
3. askellus
- eteen, taakse
- sivuille, sivuaskel, kiertävä sivuaskel
4. yhdistelmä
- painonsiirron, vartalonkierron, askelluksen tai osan näistä yhdistäminen
Mielestäni koulunyrkkeily kouluasennossa ja siitä liikkeen kautta kävelynyrkkeilyyn on (etenkin alkuvaiheessa) hyvä työkalu opettaa lajinomaista vartalonkäyttöä ja osasuorituksia nyrkkeilyn kaltaisessa lajissa. Koin sen kaltaisen harjoittelun hyväksi myös potkunyrkkeilyn puolella. Yleisesti ottaen koulunyrkkeilyä kannattaa mielestäni harjoitella sekä kouluasennossa että otteluasennossa.
Toki eri lajien vaatimukset, taso ja perusharjoittelun olosuhteet ja puitteet poikkeavat toisistaan. Uskoisin kuitenkin, että kaikissa olympiakamppailulajeissa harjoittelukulttuuri ja arvokilpailuihin valmistautuminen ovat hyvin samankaltaisia. Olennainen osa kv. tai arvokilpailuihin valmistautumista on leireily, harjoittelu ja kilpaileminen eri maiden maajoukkueiden kanssa. Esimerkiksi nyrkkeilyn puolella suomalaiset leireilevät yleensä Englannissa, Irlannissa, Liettuassa, Saksassa, Italiassa, Venäjällä ja Liettuassa. Tämä ei liity aiheeseen muuten, kuin sen osalta että ulkomaan leireillä tai kilpailuissa näkee aika hyvin miten eri maissa harjoitellaan. Vaikka eri maissa on nyrkkeilytavassa omat kansalliset piirteensä, niin peruspalikat ja niiden harjoittaminen ei juurikaan eroa toisistaan. Painotuseroja eri asioiden välillä teknis-taktisessa harjoittelussa yleensä löytyy.
Alla pari videopätkää koulunyrkkeilystä. Harjoitteet vetää Zaur Antia, jota pidetään yhtenä maailman parhaista nyrkkeilyn teknis-taktisista valmentajista.
[video][/video]
Videolla touhuaa aika monta arvokisamitalistia ja muutama olympiamitalisti. Koulu- ja kävelynyrkkeily on yksi osuus fysiikkaharjoitukseen valmistavasta osasta.
[video][/video]
Koulunyrkkeilyä otteluasennossa ja liikkeessä. Harjoitus etenee vaiheittain ja peruspalikoita hioen. Leirillä tehtiin myös koulunyrkkeilyä kouluasennossa, mutta sitä ei tullut kuvattua.
En tiedä vastasinko alkuperäiseen kysymykseen, mutta ehkä tämä vähän avasi koulunyrkkeilyä.
Vastasit hyvin, kiitos paljon. Noita askellusharjoitteita meilläkin on tehty suht säännöllisesti ja huomaa, että ne on monelle yllättävän vaikeita kun on totuttu tekemään vain "normaaleja". Toki varmasti syynsä on siinäkin juuri, että niitä perusjuttujakaan ei osata vielä tarpeeksi hyvin.
Video oli hyvä.
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Menee jo offariksi, mutta noiden videoiden myötä löytyi muutakin hyvän näköistä nyrkkeilyharjoittelua: https://www.youtube.com/watch?v=ioVeudrZ44E
Taitaa olla JarkkoP:kin osallisena...
Tuli muuten mieleen noista videoista se, että miten olette seuroissanne (siis lähinnä ne missä on vaparia tai sitten lajeja joissa ei normaalisti ns. hanskoja käytetä) tehneet suojauksen opettamisen suhteen. Koska isoilla ja pikkuhanskoilla kuitenkin se suojaus on hivenen erilainen, samaten ilman.
Tässä kun juuri miettii sitä, että ihan tuolla huipputasollakin esim vaparissahan näkyy niitä potkis/vast. taustaisia kavereita kellä selvästi suojaus opeteltu isojen hanskojen kanssa ja sitten pikkuhanskoilla tulee osumaa pahasti tämän takia.
En tiedä meneekö nyt jo off-topic osastoon mutta esim defendon kilpitorjuntahan on nyrkkeilyllisesti tietekin huono, mutta taas palvelee suhteellisen hyvin suoraan pikkuhanskoilla sparrausta. Itse en ole lähtenyt liikaa tähän puuttumaan silloin kun on sparria treeneissä vedetty potkis/vast. säännöillä juuri sen takia ettei hlö opi ns. väärälanlaista tapaa suojata itseään sitä "päälajia ajatellen. Mut onko muilla miten kokemuksia tästä eli kuinka paljon nämä sotkee oikeasti vai sotkeeko?
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Lasse Candé kirjoitti:
. Pohjimmiltaan tämä vie meidät taas sen perustotuuden ääreen, mistä koko jutussa on kyse että 10 000 ei ole suuri määrä.
Miten niin koko jutussa on tästä kyse? Ketjun otsikko eikä aloistuviestisikään ole mitenkään viitannut siihe, että koko ketjun ainoa pointti olisi tuo väite? Sinähän sitä vaan tässä olet koko ajan halunnut tolkuttaa? Kukaan muu ei varmastikaan ole väittänyt että se olisi jotenkin maagisen suuri määrä, ainoastaan kanssasi on oltu eri mieltä siitä millaisella aikavälilä se saadaan aikaan kun puhutaan todellisistsa toistoista. Sinä sitten olet jankannut siitä kuinka toistot saa niin tai näin nopeasti kun vaan tekee jne.
Onhan se nyt kuitenkin otsikkoakin ajatellen ihan itsestäänselvyys (kun tätä termiä itsekin haluat koko ajan viljellä toistuvasti), että oppimisen kannalta niiden toistojen pitää olla mahdollisimman optimaalisia ja oikeita eikä vain toistoja toistojen vuoksi.
Noniin, joskos nyt...
"Koko jutussa" on juuri tästä kyse, jos koko jutulla tarkoitetaan koko sivuraiteen lähtökohtaa siinä kohtaa missä MtJ sanoi "wut". Nythän tietenkin tässä on puhuttu paljosta muustakin kuin siitä alkuperäisestä että 10 000 on iso määrä. Minä en kuitenkaan mitenkään pysty hahmottamaan missä määrin kukakin on kanssani samaa mieltä ja missä määrin eri mieltä, jos koko käsittely laitetaan yhteen läjään ja vähän heitellään mielipiteitä arpajaisina (*) tai perustellummin sanomatta mihin keskustelun osaseen juttu liittyy. Hyvin helposti käy siten että sitä päätyy sanomaan "enhän minä ole niin väittänytkään", jos sitä ei erikseen sanota. Tuossa olisi tietenkin voinut vähän peräänkuuluttaa kanssakeskustelijoiltani sellaista otetta että vaikkapa sanoo että "Tiedän ettet väittäisi tällaista, mutta tuli mieleen että myös tämä olisi mielenkiintoinen näkökulma..." Jos epäselvyyksiä jää ja joissain jopa melko tiukka sävy, niin kai minä vain jään korjailemaan että mitä minä olen sanonut ja mitä minä en ole sanonut ja jos oikein "hyvin" käy, kukaan ei tiedä mistä kukakin puhuu ja miksi. Itse en pidä tällaisesta keskustelumallista ja se on myös lukijoille hyvin haastava. Tämä on aina ongelmana kun joku kysyy pointin kannalta vähemmän oleellisista asioista, jos niihin sitten erehtyy vastaamaan.
Tuo taas että sanot että erimielisyydet on vain siinä miten paljon jengi on samaa mieltä ajoista, niin tuossa kohtaa päädytään kyllä nyt toiston tielle. Minä olen jo laskutapani sanonut moneen kertaan ja jättänyt jutun hyvin sumeaksi, jolloin olen jopa puhunut korkeimmillani melkein 20:sta tunnista ja olen kertonut mistä tuo koostuu. Tähän sitten jengi on halunnut laskea ympärille muuta, johon minä olen sanonut että "OK, mutta minä en alkuperäisessä laskussani laskenut sitä mukaan".
Tässä tullaan myös siihen arpomiseen. Andy osoitti että hän edes hieman mietti sanomisiaan, laittaen helposti tarkastettavia lukemaväitteitä näytille. Kun väittää toisen laskelmien vastaisesti tai jos "ei kelpaa muutenvain", vastaväitteellä tai kyseenalaistuksella on sitten tietenkin hieman enemmän arvoa jos tekee vaikkapa omat laskelmat niistä omista lähtökohdista. Itse paikannan vain yhden kohdan josta olen eri mieltä kenenkään kanssa ja laitan sen (*) tuohon viestin loppuun ennen omaa henkilökohtaista koettani. Mutta nyt voit vaikka käyttää näitä helppoja kaavoja ja tehdä omat laskelmat ja kertoa mihin lukemiin päädyit miltä pohjilta.
Eli saanen esitellä:
TOISTOAIKAKONE I
Tämä kone laskee kuinka kauan yhteensä menee 10 000 toiston saamiseen tunneissa mitattuna kun taukoja ei lasketa. Tässä koneessa siis vaikkapa tulos "5 tuntia" tarkottaisi sitä että sitä hakkaa viisi tuntia putkeen samalla toistovälillä. Ja asia tulee tulkita käytännön kannalta siten että mahdolliset tauot sarjojen välillä tulee lisätä tuohon aikaan ihan sillä tavalla kuin haluaa.
Aika t lasketaan seuraavasti
t = T * 2,78 h,
jossa T on lyöntien jaksoajan sekuntilukema, eli kuinka monta sekuntia yhteen lyöntiin käytetään.
TOISTOAIKAKONE II
Tämä kone laskee vastaavan kokonaisajan kuin edellinen, mutta koska ketjussa on osoittautunut haasteelliseksi korjata keskimääräistä jaksoaikaa tauoilla, tämä kone tarjoaa siihen nyt mahdollisuuden. Sitä varten esittelemme niinsanotun "taukokertoimen" k, jota käytetään siihen että kokonaisaikaa korjataan myös taukojen osalta. Koska tämä hyvin vaikea askel ei ole kaikille toteutuskelpoinen edellisen koneen käytön yhteydessä, selitän sen käytön tässä. Mikäli ei ole taukoja ollenkaan k = 1. Mikäli tauko vastaa puolta sarjan ajasta k = 1,5. Mikäli tauko on yhtä pitkä aika kuin sarja k = 2. Mikäli tauko on kaksi kertaa sarjan aika (eli sarja vie kolmasosan ajasta ja tauko kaksi kolmasosaa) k = 3.
Tämän matemaattinen ilmaisu olisi suhteellisen suoritusosuuden käänteisluku, mutta pelkään pahoin että tuossa on jo kaksi liian vaikeaa käsitettä tämän ketjun tarpeisiin.
Tällä koneella aika t lasketaan seuraavasti:
t = T * k * 2,78 h,
jossa T on jaksoajan sekuntilukema ja k taukokerroin.
TOISTOAIKAKONE III
Tämä kone on vastaus villeimmänkin kyseenalaistajan salaisiin haaveisiin, sillä tällä koneella voi laskea kuinka monta viikkoa kestää saavuttaa maagiset 10 000 toistoa jos on tiedossa kuinka monta minuuttia näiden toistojen kerryttämiseen käytetään harjoituskertaa kohden, kuinka monta kertaa viikossa harjoitellaan, kuinka pitkät tauot ja miten kauan yhteen toistoon käytetään. Valitettavasti emme voi tarjota teille tässä yhteydessä konetta joka myös huomioisi vaihtelut ja sen että toistoja kertyy myös muulla ajalla, mutta toivomme hartaasti että tämä kone antaa jonkinnäköisen arvion, joka tyydyttää teidän vaativaa makuanne.
Tällä koneella viikkomäärä V lasketaan seuraavasti:
V = T * k * 166,7 / v / t,
jossa T on jaksoajan sekuntilukema, k taukokerroin, v harjoituskerrat viikossa ja t harjoitteen kesto minuuteissa.
Koska tämän laitteen käyttöä on vaikea ymmärtää avaan asiaa hieman. Ensinnäkin mystinen luku 166,7 on 10 000 sekuntia minuuteissa (likiarvo), minkä merkitys joko avautuu tai ei avaudu. Toisekseen, otetaan esimerkki: Kalle ja Pelle harjoittelevat takakäden lyöntiä neljänä päivänä viikossa muun harjoittelunsa ohessa. He ovat huomanneet että he käyttävät harjoituksistaan 20 minuuttia takakäden lyönteihin. Fiksuina miehinä huomasivat että vaikka jompi kumpi lyö 3 sekuntin välein, yksi heistä lyö vain kerran kuudessa sekuntissa. Samaten he huomasivat että oikeastaan voisi laskea että koko ajasta menee 10 minuuttia oikean käden harjoitteluun ja 10 minuuttia vasemman. Taukoja heille ei tule ollenkaan kyseisen rupeaman aikana. Tällöin heillä kestää
6 * 1 * 166,7 / 4 / 10 = 25 viikkoa
saada kaiken muun ohessa molemmille käsilleen 10 000 takakäden lyöntiä.
Minua ei kiinnosta mikä näistä koneista on paras tai onko jokin muu kone vielä parempi ihan siihen saakka että saataisiin jopa jotain laadullista esiin. Minä nyt vain satuin käyttämään tuota ensimmäistä "konetta" muotoilussani jolla halusin havainnollistaa että 10 000 toistoa ei ole iso määrä. Toin myös tämän laskutavan esiin alusta alkaen. Varmaan kaikki muistavatkin että tällöin puhuttiin myös 10 000 harjoitustunnista, jolloin tietenkin erinäiset harjoitustuntilaskelmat oli ihan jokseenkin hyvä tarkastelu. Mutta jos ei kyseinen tarkastelu kelpaa, voi vaikka noilla laskea oman suosikkimetodinsa mukaan tai kehittää itse paremman tavan. Kerran jo sanoinkin että kyse on vain siitä miten tahtoo laskea 10 000:een, itse luvun ollessa sama.
(*) Sen verran tahtoisin kuitenkin sanoa, että väittely määristä ei ole kivaa jos heitetään ihan mitä sattuu fiilistelyjä ketjuun laskelmien vastakohdaksi. Esim tässä tämä näkyy valitettavalla tavalla:
Lasse Candé kirjoitti:
Kun noita sekunteja jne pyörittelee niin tällä videolla tulee noin 33 s osuudessa jossa on lyöntejä laskujeni mukaan 35 lyöntiä. Eli enemmän kuin lyönti / sekunti. Toki molemmat kädet on käytössä, mutta aika pitkälle jää siitä mainitsemastani lyönti / 6s pistariharjoittelussa. " onclick="window.open(this.href);return false;
L.K. kirjoitti:
Tuon Lassen postaaman nyrkkeilyvideon kaltaisella intesiteetillä jos mitsejä paukuttaa niin aika jäätävässä kunnossa pitää olla jos meinaa sen tuhatkin tuollaista lyönitä vetää johokin tuntiin pariin?
En miestä kylläkään tunne, mutta jos mies höllää tuosta tahdista hieman, hän pääsee 100lyöntiä/120s -tahtiin. Eli sata lyöntiä kahdessa minuutissa. Väitän että tuo mies jaksaa paukutella noilla parin-kolmen lyönnin yhdistelmillä sata lyöntiä kahteen minuuttiin tuolla intensiteetillä helpohkosti, elikkäs että normaalia treeniä. Mies pitää tämän jälkeen kahden minuutin tauon ja ottaa uudestaan. Näitä neljän minuutin jaksoja kun mies on tehnyt kymmenen kappaletta
- on mennyt vasta 40 minuuttia
- mies on lyönyt tuhat kertaa ja
- pitänyt oikein kunnon taukojakin siinä välissä.
Kun meinasit että tuntiin, sanoisin että vaikkapa tuolle miehelle: erittäin helppoa. Saa hyvät lämmittelyt alkuun ja loppujumpat vielä toistojen keräämisen perään. Kun sanoit pariin, en oikein edes tiedä minkälaista meininkiä ehdotat. En lyö yhtä kovaa kuin tuo mies, mutta omaan tasooni sopeuttaen pystyisin tuohon ihan milloin vain, vaikka tuntisinkin sen lihaksissani seuraavana päivänä. Tämän ketjun kirjoittajista suurin osa kykenisi tuohon ja helposti.
Mistä päästiinkin siihen pohdintaan että mitä mieltä on minkäkinlaisessa harjoittelussa ja siihen onko ylipäätään 10 000 toisto mahdollista saavuttaa muutamassa tunnissa. Tein kokeen. Kokeen kantava idea on että sen muutaman tunnin saa pilkkoa sessioihin, joten jos tuota ei salli (jostain ihmeen syystä) niin sitten on turha lukea enempää. Laskin että 2000 sekuntia on 33 minuuttia ja 40 sekuntia. Treenasin 40 minuuttia, joista lämmittelin 6 minuuttia ja 20 sekuntia ja sitten löin 40 lyöntiä oikealla kädellä, 40 vasemmalla kädellä, jonka jälkeen 30:n sarjoissa ja käden vaihto. Ajoitin lyönnit samaan tahtiin kuin sekuntikello lyö. Joskus karkasi rytmi hetkeksi, mutta määrät eivät jääneet alemmiksi (päinvastoin, parissa sarjassa loppupuolella tuli vahingossa 31 lyöntiä). Kaikki lyönnit takakädellä, eli myös asento piti vaihtaa.
Harjoite toimi erittäin hyvin. Tekniikka ei hajonnut, toistot parani loppua kohti, pystyi lyömään suht terävästi (vaikkakaan räjähtävyyttä en hakenut kuin silloin tällöin) jne jne. Hidastamalla tahtia saisin lisää laatua mukaan, mutta myös tämä metodi toi oivalluksia siinä lyödessä ja paria pääpointtia pystyi melko hyvin pitämään mukana koko ajan. Useampaan pointtiin tuo ei sovi, ellei mieti asiaa jotenkin etukäteen tai laita listaa seinälle tms. Jos säkkiä hakkaisi, ei jaksaisi tuolla tahdilla tuota aikaa.
Jos minä saan 40 minuutissa tuhat lyöntiä per käsi ja lämmittelyt ja koen että toistot ovat ihan toistoiksi laskettavia, saan 10 000 toistoa 6 tunnissa ja 40 minuutissa. Nyt täytyy huomioida että alkuperäinen väite koski 10 000 toistoa eikä 20 000 toistoa, mistä tässä on kyse, kun kerran molemmat kädet lasketaan. Minä voin väittää että 10 000 lyöntiä saa tehtyä muutamaan tuntiin kokonaisuudessaan nyt hieman vahvemmalta pohjalta.
Sanottakoon että jabeja saakin sitten vielä nopeammin ja kun alunperin oli kyse lyönneistä niin...
Tätäkin piti testata. 60 jabia puoleen minuuttiin ja vaihto lennosta on sellaista meininkiä mitä voi jo pitää jonkinnäköisenä loppujumppana, mutta muutaman minuutin jaksoin silleen että jutussa oli myös teknisesti jotain järkeä. Huom: Tuossa on tuplatahti verrattuna edellämainittuihin takakäsiin. Tästä voi vetää johtopäätöksen että jabeissa nuo toistot saisi vielä helpommin kasaan. Kevyet lämmittelyt mukaan niin tuo 3 h 20 min per käsi jättäisi aikaa pohdinnalle ja variaatioillekin.
Tällä loppuosalla en sano että tuo on optimaalinen harjoitustapa enkä varsinkaan että jokainen noin saatu toisto on optimaalinen. Sanon vain sen että lasken nuo itse toistoiksi ja sanottakoon nyt huvikseen että ihan hyvä treenimuotokin tuo oli. Hyvin lähtikin sen jälkeen.
Ketjuun asia voisi liittyä siten miten isoja eroja käsien välillä oli ja miten tuo alkoi konkretisoitumaan. Miten vasemman puolen virheitä oli vaikeampi korjata ja mahtoikohan oikean käden harjoittelu olla miten paljon tehokkaampaa kuin vasemman kun toistot olivat parempia vai onko juuri päin vastoin? Vai oliko vasemman harjoittelu haitallista koska siellä oli selkeästi virheitä oikeaan verrattuna... Tai oliko oikeankin harjoittelu haitallista koska siinä oli virheitä verrattuna parempiin lyöjiin jne jne...
Mutta ei se ainakaan yhtä hyvältä tuntunut vasurilla. ...senkin kaksimielinen pervo.
Se on hienoa, että olet tehnyt kokeita ja jaksanut kaikki nuo hienot matemaattiset kaavat vääntää tuohon.
Se on kuitenkin myös fakta, että siinä kontekstissa mistä useimmat täällä on puhuneet, sen 10 000 HYVÄN ja tehokkaan toiston, ei vain pelkän lyönnin, saaminen vie PERUSharrastajalta aikaa. Pidempään kuin päivän, pari, viikon tai edes kuukauden. Siitä on yleisesti kyllä ollut kyse kun noista määristä on puhuttu lajien yhteydessä.
Joku ammattlainen tai lajia päivittäin treenaava on aina eri asia kun perusharrastaja.
Tuohon mainitsemaasi videoon vielä sen verran, että en kyllä usko että tuokaan kaveri vetää 100 lyöntiä tuolla teholla kymmentä erää ja jos vetääkin niin ei vedä kyllä monikaan tämän foorumin käyttäjä, koska tuossa kipataan jo aika reippasti. Tietty jos kaveri lyö vielä paljon kovempaa ja tuo on vain se 50 pinnaa hänen "maksimeistaan", sitten eri asia.
Eikä se muuten se 100 kovan lyönin tekeminen ole kovakuntoiselle välttämättä sen helpompaa, hän vain lyö kovempaa kuin se aloittelija mutta hän voi olla ihan yhtä väsynyt sen erän jälkeen. Palautuminen on toki yleensä nopeampaa. Kyllä ne kovat "kisakoneetkin" puuskuttaa jonkun kovan 2-3minn pistarierän jälkeen.
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Minusta järkevinstä on ajatella että montako toistoa saa käytännössä tehtyä treenikerran aikana ja siitä sitten miettii että kauanko vaikka nyt sen 10 000 toiston saaminen kestää kunkin treeniaktiivisuudella.
Ongelmana on nyt kuitenkin se että yhdellä tekniikalla ei oikein pärjää vaan niitä pitäisi osata enemmän jo sen takia että vaikka sillä yhdellä ratkaistaisiin niin sille pitää hakea paikka. Ja blokitkin pitää osata. Potkunyrkkeily on suhteellisen suppea laji mutta silti tekniikoita on kohtuullisen paljon. Perus ottelutekniikoita ovat:
Tuossa on jo 50 tekniikkaa ja tässä on ajateltu että pidetään koko ajan sama puoli edessä ja paljon tekniikoita jäi pois (esim. potkut päähän joita kuitenkin näkee melkein joka matsissa). Eli toistoja ei tarvitsekaan enää 10 000 vaan 500 000 että koko paketti on hallinnassa. Suurin osa treenaajistahan ei tule tätä ikinä saavuttamaan.
Jos otetaan joku laajempi laji kuten vapaaottelu, ollaan äkkiä toisella miljoonalla niiden toistojen määrässä, puhumattakaan itsepuolustuslajeista joissa on ties mitä kynsimisiä, asetekniikoita yms.
